Voiko bulimiasta tai anoreksiasta koskaan päästä eroon. kokemuksia? mulla alko anoreksialla jotain 10 vuotta sitte ja bulimia mua nykyään on enemmän vaivannu. tuntuu tän 10 vuoden jälkeen että suhteeni painoon/ruokaan ja viellä liikuntaan ei koskaan tule olemaan "normaalia". jos joskus yrittää elääkin normaalisti niin tulee kamala morkkis ja se siitä.
lopullistako???
iygtoufy
2283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla 2 vuotta takana ja jatkuu samaan malliin varmaan niin kauan, että voin muuttaa omilleni ja toipua rauhassa, kun ei joku kyttää, kun varmasti lihoisin parantumiseni aikana. Nyt siihen ei ole varaa. Täytyy hoikistua.
10 vuotta on kyllä pitkä aika.. Varmaan raskasta.
Mullakaan ei ihan lähiaikoina ole kyllä loppumassa.
Oletko koskaan kertonut kenellekään? Minä en.
Siihen vaan ajan myötä tottuu kai...
En ole myöskään apua hakemassa..
Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että uskoisin voivani hallita ahmimistani ja vaihtua anorektikoksi. On ollut siirtymäkausi. Vaikka bulimiasta voi tosin hankala olla siirtyä anoreksiaan, mutta se vaan tuntuisi paremmalta.
Oliko sinulla millainen tämä, kun olit ensin anorektikko ja sitten se ikään kuin muuttui bulimiaksi?
Minunkaan suhtautumiseni ruokaan tai kaikkeen tähän liittyvään on tuskin enää koskaan normaalia.
En voi lihoa, se olisi kauheaa. Jos lihon, alkaa kahta kauheampi oksennus ja paastoaminen.
en oo kertono mut anoreksia ajalle luokkakaverit vihjaili laihtumisestani ja sanoivat et oon anorektikko ja yrittivät saada syömään. bulimian alettua ja painon nuostua kaikki vaan luuli et oon parantunu... voi hemmetti vaan ku olisivat tienneet mitä helvettiä elin. sairastumisen aikoihin olin yläaste ikäinen ja perheeni on kyllä huomannut sekä anoreksiani että bulimian, bulimian siitä kun oksennuksia alko ilmaantua huoneeseen astioihin kun wc:hen muiden ollessa kotona en uskaltanu mennä oksentamaan sit niitä yrjöastioita välil pääsi kertymään huoneeseen. se oli tosi noloa kun kärähti. välil kävin lähimetsässäkin tekemässä sen. mää oon sairauden aikana muuttunut ehkä eristäytyneemmäksi,anoreksia ajalla tosiaan en halunnut tavata ketään ja bulimia ajalla kuvioihin tullut sit semmonen viinan kans läträäminen ja mies sekoilut kuvioihin. se kun anoreksia muuttui bulimiaksi oli semmonen että tajusin et kaikki ei nyt sitte ollukkan ok ja hautaan ollaan menos no mää päätin sit parantua ja tuli kauheita ahmimisia aattelin aluks et voi perse en mää tätä haluakkaan ja morkkis iski en vain sen jälkeen oikein ole pystynyt aina kontrolloimaan syömistäni. paino on sen jälkeen ollut normaali/normaalin ylärajoilla, lihoin melkeenpä 30 kg.