Onko jollain kokemusta teini-ikäisen adoptoimisesta (siis yli 12-vuotias) vai onko se edes mahdollista?
Mieheni on 32-vuotias ja minä olen 28-vuotias eli tuleeko iästä ongelmaa? Minkälaisia ongelmia teini-ikäisen adoptoidun kanssa voi seurata jos lapsi on esim. Venäjältä? Suomalaisia lapsia ei taida tuon ikäisenä ns. vapautua adoptioon?
Kuvittelisin, että lapsella on helposti paljon enemmän ongelmia kuin huomattavasti nuorempana adoptoidulla lapsella ja Suomi ei ole helppo maa lapselle, joka tuon ikäisenä ei oikein puhu suomea. Asumme Helsingissä joten Suomalais-venäläinen koulu varmasti helpottaisi tässä tilanteessa huomattavasti kotoutumista. Vai tarjoaako kansainvälinen koulu paremmat mahdollisuudet kotoutua?
Kaipaisin todella kokemuksia tai ainakin mielipiteitä.
Mieheni on 32-vuotias ja minä olen 28-vuotias eli tuleeko iästä ongelmaa? Minkälaisia ongelmia teini-ikäisen adoptoidun kanssa voi seurata jos lapsi on esim. Venäjältä? Suomalaisia lapsia ei taida tuon ikäisenä ns. vapautua adoptioon?
Kuvittelisin, että lapsella on helposti paljon enemmän ongelmia kuin huomattavasti nuorempana adoptoidulla lapsella ja Suomi ei ole helppo maa lapselle, joka tuon ikäisenä ei oikein puhu suomea. Asumme Helsingissä joten Suomalais-venäläinen koulu varmasti helpottaisi tässä tilanteessa huomattavasti kotoutumista. Vai tarjoaako kansainvälinen koulu paremmat mahdollisuudet kotoutua?
Kaipaisin todella kokemuksia tai ainakin mielipiteitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
lapset ovat olleet pääasiassa leikki-ikäisiä. Teini-ikäisen adoptoiminen voi olla kyllä hyvinkin mahdollista, mutta koska useimmat haluavat mahdollisimman nuoren lapsen, niin sellaisesta ei taida olla kovinkaan paljon kokemusta. Kannataisiko sinun soittaa Pelastakaa lapset Ry:lle, joka hoitaa Venäjän adoptioita?!?
Aika nuori olet teini-ikäisen äidiksi.
Miksi ihmeessä ei? Tai siis onko siinä joku ongelma jos haluaisimme adoptoida mieluummin teini-ikäisen kuin vauvaikäisen? Ja mieheni kuitenkin saattaisi aivan hyvin olla esim. 12-13-vuotiaan vanhempi?
Renki talohon, pitää vaimonkin tyytyvääsenä, kun isännällä on muita kiirehiä. Akka se haluaa nuoren jätkän talohon, kun siitä sitten olisi jotain apuhia sille joskus. Voisinkohan minä adoptoida ittelleni parikymppisen tyttären, kun akka rupsahtaa ennen minua. Naisethan vanhenee ennen miehiä. Mies voi 90-vuotiaan vielä muksujakin panna alulle.
luulen, että olette liian nuoria teinin adoptiovanhemmiksi. näin asian näkenevät sossut.
Vähän pilailin tuossa äskettäin. Kyllä minä uskon että pystyisi olemaan vanhemmankin lapsen vanhempina. Silloinhan se on tavallaan opettajan rooli ja kyllä yhteisiin harrastuksiin osallistuminen olisi helpompaa kun ei ole hirvittävää ikäeroa. Näitä vanhempia orpolapsia on sitä paitsi pilvinpimein, eikä niitä kukaan halua ottaa kasvatettavaksi joten olisi jollekkin venäläislapselle onnenpotku kun saisi suomivanhemmat. Sossut nyt voivat pistää hanttiin, mutta niillä onkin niin perverssejä ajatuksia kuten tuossa minun aiemmassa vitsailussani. Minusta olisi todella hienoia jos joku viitsisi ottaa vanhemman lapsen kasvatettavaksi. Tsemppiä!!!
Motiivit? Mutta en halua kuulla niitä.
Motiivit ovat aivan samat kuin muillakin adoptiolapsia haluavilla eli haluamme lapsen. Suurin osa haluaa pienen lapsen, mutta meille se ei ole millään tavoin tärkeää. Ja mieluummin ottaisimme vastaan vähän vanhemman lapsen kuin ihan pienen lapsen.
Olet jostain syystä päättänyt valmiiksi, että haluaisi mieluummin vanhemman lapsen niin täytyy olla päässä vikaa etenkin jos toinen osapuoli on alle 30?
Ymmärrän jos sosiaaliviranomaiset päättävät, että olemme liian nuoria vähän vanhemman (esim. 12-13-vuotiaan) vanhemmiksi. Jos he ovat sitä mieltä niin siinä tapauksessa lykkäämme adoptioprosessin aloittamista siihen asti kunnes olemme riittävän vanhoja.
No sitä mieltä he varmaan olisivat, mutta tämä asia ratkeaa kyllä jo sillä, ettei sen ikäisiä lapsia ole adoptioon tulossa yhtään mistään.
Pelastakaa lapset kertoo, että Venäjältä adoptoidaan kaiken ikäisiä lapsia. Ja muutamia teini-ikäisiä on tullut Suomeen (tosin he ovat lähinnä olleet osana jotain sisarusjoukkoa, joka on adoptoitu kokonaisuutena).
Sitä en tiedä tuleeko Goompan ikä ongelmaksi adoptoinnissa, mutta teini-ikäisen adoptointi on mahdollista.
...että lapsen ja vanhemman ikäeron pitää olla vähintään 25 vuotta. Eli teidän tapauksessa ei onnistuisi koska olet itse niin nuori.
että ei ole mitään järkeä. Normaalissa perheessä eläneidenkin teinien kanssa on vaikeuksia. Myös adoptiolasten kanssa jotka tulevat paljon nuorempina ja jotka ovat kokeneet ties mitä voi tulla vakavia ongelmia. Et kyllä yhtään tiedä mitä olet tekemässä.
En voi ymmärtää motiivejasi muutenkaan. Jos haluat lapsen niin miksi adoptoit melkein aikuisen? Minun 12v poikani on minua ja miestäni 5 senttiä pidempi. Sinunkin adoptiolapsesi saattaisi olla, ei välttämättä olisi auktoriteettisi kovinkaan suurta.
En oikein ymmärrä kuin yhden syyn miksi joku haluaisi adoptoida teinin jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä ja jonka kanssa tuskin ehtii kovin syvää lapsi-vanhempi -suhdetta kehittymään ennen kuin lapsi muuttaa kotoa pois (johtuen paljolti kielikysymyksestä, kokemusta on). Miksi haluatte odottaa että saatte teinin adoptoida? Minä olen sitten muutaman vuoden päästä siellä sossussa päättämässä, enkä kyllä teille uskaltaisi lasta antaa, vaikuttaa tosi epäilyttävältä.
Kiitos vastauksestasi. Minusta on hyvin loukkaavaa, että teet oletuksia, joista et voi tietää mitään.
Itseasiassa meillä on yhteinen kieli, koska me kumpikin puhumme sujuvaa venäjää (minä itseasiassa puhun äidinkielen tasoisesti, koska olen asunut monta vuotta Venäjällä ja olen ollut vapaaehtoistyössä moskovalaisessa lastenkodissa). Tuon vuoksi tunnen myös kulttuurin ja yhteiskunnan. Mieheni tekee teini-ikäisten kanssa työtä joten teini-ikäisten maailma ei ole täysin vieras.
Pidän sitä vähän loukkaavana, että esität noin ns. vihjailevia näkökulmia. Toisaalta ymmärrän mielipiteesi. Sosiaalityöntekijä oli samaa mieltä siitä, että teini-ikäinen on liian vanha, mutta huomioon ottaen muut tekijät oli sitä mieltä, että 9-10-vuotiaan voisimme hyvin adoptoida. Nimenomaan kielitaito ja ns. muu kokemus painaa niin paljon, että minun iästäni voidaan periaatteessa joustaa. Toki siitä täytyy tehdä erityinen päätös ja Venäjän viranomaiset päättävät lopulta tietenkin asioista.
Itse en usko, että auktoriteetissä on kyse siitä onko lapsi 5 senttiä pidempi vai ei. Jos voin pitää auktoriteettiä aikuisille miehille niin luultavasti 12-vuotias onnistuisi. Saisi kyllä olla aika pitkä 12-vuotias jos olisi päälle 1,8m. Lisäksi et ota lainkaan huomioon sitä, että mieheni on minua vanhempi.
Jos adoptio olisi ensisijainen keino hankkia lapsi niin tottakai haluaisimme mahdollisimman pienen lapsen.
Ihan näin mielenkiinnosta mikä se "yksi syy" on? Toivon todella, että PELA ei palkkaa noin ihmisiin suhtautuvia ihmisiä töihin. Sosiaalityöntekijän ei kuulu tehdä esiolettamuksia asioista joista ei tiedä. Ymmärtäisin jos olisit vain perustellut kantasi loogisesti ja järkevästi, mutta esität hyökkääviä ja törkeästi vihjailevia olettamuksia, jotka eivät ole edes totta. Luulisi sosiaalityön perusopinnoissa opetettavan, että päätökset täytyy perustaa faktatietoihin eikä tehdä olettamuksia asioista joita ei tiedä. Ainakin meille sosiaalioikeuden kurssilla näin opetettiin.
Pelassa on palkattuna jo samanlaisia öykkäreitä, jotka katsovat tilastoista, millainen sinun aiottu adoptiolapsesi tulee olemaan.
on ajatus siitä, että lapsi voisi todennäköisyyden mukaan olla oma biologinen lapsesi. Jos 45- vuotta on yläikäraja, niin samalla logiikalla alaikäraja määräytyy "keskimääräisen lapsensaanti-iän" perusteella. 14-vuotiaan syntyessä olisit ollut 14 v ja 12-vuotiaankin kohdalla olisit ollut 16 v...Siis aivan liian nuori (kyse ei ole siitä mikä on mahdollista, vaan siitä mikä on todennäköistä/keskimääräistä).
Uskon, että noin nuorten on mahdollista adoptoida vain leikki-ikäisiä lapsia.