kaikki heihin liittyvät asiat? Meillä tapahtuu niin. Mies ei puhu jminulle, ei puhelimessa eikä halua nähdä! Kaikki mikä liittyy lapsiin hän välittää asiat heidän välityksellä. Näin on tapahtunut siitä asti kun löytyi uusi akka. Sitä naista meistäk ukaan ei ole nähnyt, mutta niin mies kehuu löytäneensä naisen, joka poistaa hänen surunsa ja murheensa.
Mitään asioita emme pysty enää sopimaan, eikä mistään sovita yhteisesti. Minä maksan kaiken ylimääräisen, oli kyseessä sitten pyörät, silmälasit talvivaatteet tai mitä tahansa urheiluvälinettä. Mihinkään mies ei osallistu sen sossun maksaman elarin jälkeen, tai eihän mies sitä maksa, vaan se peritää ulosoton kautta.
Kauheen vaikeeta kun olis paljon asioita, ja olis kiva puhua mutta mies ei uskalla enää soittaa mulle, eikä vastaa mun puheluihin. Mistä tämä kertoo?
Vanhin poika on asioiden välittäjä, mutta vähän outoa on.
Mitään asioita emme pysty enää sopimaan, eikä mistään sovita yhteisesti. Minä maksan kaiken ylimääräisen, oli kyseessä sitten pyörät, silmälasit talvivaatteet tai mitä tahansa urheiluvälinettä. Mihinkään mies ei osallistu sen sossun maksaman elarin jälkeen, tai eihän mies sitä maksa, vaan se peritää ulosoton kautta.
Kauheen vaikeeta kun olis paljon asioita, ja olis kiva puhua mutta mies ei uskalla enää soittaa mulle, eikä vastaa mun puheluihin. Mistä tämä kertoo?
Vanhin poika on asioiden välittäjä, mutta vähän outoa on.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ihan normaali kuvio, kun mustasukkainen uusi nainen astuu kuvioihin.
Helpoimmalla pääset, kun et lähesty miestä millään tavalla ja kerrot lapselle että isä tekee väärin kun sopii aikuisten asioita hänen kanssaan eli niin ei saa tehdä.
Sanoin lapsille, että jos isä sopii tapaamisia heidän kanssaan, on tuotava kännykkä äidille tai pyydettävä soittamaan äidille, koska lapsi ei tiedä, mitä suunnitelmia äidillä voi olla. Sanoin, jos näin ei tapahdu, laitan kännykät sulkulistalle. Ikävää uhkailla, mutta lapselliselle miehelle on tehtävä rajat jollain tavalla selväksi. Lapset olivat helpottuneita, kun saivat "luvan" siirtää sopimusvastuun äidille.
Tiedän tunteen, kun olisi mukava jakaa lapsen isän kanssa niitä kivojakin asioita, mutta jos ei miestä kiinnosta niin ei kiinnosta.
tee enää noin. Anna isän ja lasten tavata ilman solvauksia toisiaan. ei kiva kun uhkailet tuolla lailla, huh, huh. Ajattelehan lapsiasi ja katkeruus pois!
Ei tuo jossun tapa mielestäni todellakaan osoita mitään katkeruutta vaan päinvastoin jämäkkää kasvatusta ja lapsista huolehtimista. Ei todellakaan ole lasten asia toimia välittäjänä. Se on ehdottomasti vanhempien tehtävä. Ja sen parempi mitä selkeämmin sen tekee lapsille selväksi.
Antaa lasten olla lapsia ilman aikuisten vastuita!
Ja alkuperäisen ap:n tapauksessa jos toista ei kiinnosta niin tuo harmitus on vaan kestettävä. Jos haluaa lasten asioista kertoilla toisen haluttomuudesta huolimatta niin sitten mailit on yksi mahdollinen tapa. Se ei edellytä vastavuoroisuutta. Mutta sekin menee kyllä mielestäni turhan paapomisen puolelle...
äidin on velvollisuus ottaa sopimusvastuu lapsilta vaikka vähän kovemmin keinoin. Meillä isä yritti samaa, mutta puhalsin pelin poikki. Tapaamisia ei tullut eikä niitä katsottu sovituiksi jos niistä ilmoiteltiin vain lapsille. Nyt lasten ollessa vähän isompia kännykät ovat salaisilla numeroilla lasten omasta pyynnöstä kun halusivat vetäytyä syrjään isän ahdistavalta painostukselta. Isän suunnalta ainoaksi vaihtoehdoksi ehdotella tapaamisia on jäänyt soitto minulle. Lapset kuitenkin voivat itse soittaa isälleen kun tuntevat siihen tarvetta. Yleensä toimivat niin, että kysyvät onko perheellä mitään ja sopiiko ennen kuin soittavat isälleen ja ehdottavat tapaamista. Tällä keinoin lapset eivät joudu tilanteisiin, joissa isä yrittää houkutella lähtemään kertomatta ja sopimatta. Toisaalta tapaamiset ovat lapsille täysin vapaita. Sellaista tilannetta ei ole näinä vuosina tullut, että olisi täytynyt sanoa ei käy. Isä on tosin tyytymätön, kun ei saa soitella, painostaa ja roikkua linjoilla, mutta lapsille tilanne on oikein mieleen. Kirjoittelevat myös sähköpostia, jolloin isän kanssa puhumista voi myös vähentää ja näin pysyä suojassa isän katkerilta hyökkäyksiltä. Sitä olen vain joskus ihmetellyt, että vaikka isä on töykeä ja törkeäkin lapsiaan kohtaan lapset pitävät yhteyttä. Tarpeeksi vankan suojamuurin rakentaminen ja lasten omaehtoisuuden turvaaminen on itseasiassa lisännyt yhteydenottoja. Yllätys yllätys!
Siis lapset määräävät milloin isäänsä tapaavat? Salainen puh.nro ettei isä voi soittaa jos esim. ikävä tai asiaa. Järkyttävää!! Eikö se ole vanhempien päätettävissä ne tapaamiset? Kyllä tulisi nurkkaan ahdistetun eläimen tunne, jos meillä lapset päättäis milloin tapaisivat minua (äitiä) soittaisivat armosta ja minun pitäisi hypätä kuin sotilas ja olla heti valmis kun armonpulla tipahtaa..(tämä oli kääntäen kuviteltu tilanne) Meillä minä äiti hommasin puhelimet lapsille siksi, että voivat isänsä kanssa soitella aina kuin tarvis puolin ja toisin. Ei se mitään häirintää ole jos isä muutaman kerran päivässä soittaa. Soitetaanhan sitä ydinperheessäkin jompi kumpi useamman kerran, että missä oot, nyt syömään,saunaan, tai muuten kotiin. Isällä pitää olla myös sananvalta lapsiin samalla lailla kuin äidillä, ovathan lapset yhteisiä.
Ai niin ja saatanpa minä äitinä sanoa pojille että soitakaappas isälle, moneltako teidän piti sinne huomenna mennä, kun aina ei itse omilta hommilta jouda. Ja joskus saan viestiä pojan kautta isältä esim. että ensi viikolla on pojalla vaikka parturi, käytkö viemässä? Sitten mie soitan jos epäselvyyttä asiassa ja jos ei niin en soita..
Niin, ja siinäpä taas esimerkki, jossa "MEIDÄN huoltajuus ja tapaamiset sujuvat loistavasti ja voin vain pällistellä, että kaikilla ei ole NÄIN hyvin, mutta minä olenkin NIIN mahdottoman hyvä lähi ja ihana exä"
Jossu on erisnimi - vaikka vain nimimerkki, ja se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Ei muuta kommentoitavaa :D
lapset viestivät isänsä kanssa niin, ettei isä pääse häiriköimään ja tapaavat isäänsä kun itse ovat siihen halukkaita. Kiva, että teillä menee hyvin, mutta joissakin tapauksissa tarvitaan luovia ratkaisuja, ettei isä pääse kiusaamaan lapsiaan. Jotkut isät ovat pihejä, ilkeitä ja happamia ja kohdistavat ympärivuorokautisen ahdistelun lapsiinsa.Voi olla järkyttävää kuulla, mutta kaikki isät eivät ole terveitä ja vastuullisia, vaan kietoutuneet omiin mielenkiemuroihinsa saamatta kosketusta todellisiin tunteisiinsa. Sillä vaivalla on lääketieteellinen nimikin. Lapset kuitenkin haluavat toisinaan tavata isänsä ja nämä ratkaisut mahdollistavat sen.
..on sitten paras ratkaisu, jos isä ei tavallaan ole aikuinen. Tuntuu vaan pahalta jopa isän mutta ennenkaikkea lasten puolesta, jos isä todellakin häirikkö. (mitä en epäile) No onneksi sinä äitinä kuitenkin tunnut ihan fiksulta ihmiseltä. (vastauksesi selvensi asiaa kummasti)
Sitä kun ihminen monesti vertaa asioita omaan elämään ja tyyliin miten toimitaan esim. kun erottu. Meillä on vuoroviikko systeemi, joten senkin suhteen vastuu ja huolehtimen jakaantuu kaikessa lapsia koskevissa asioissa, mutta ymmärän ettei tämä aina voi onnistua. Paljonhan siihen on joutunut asioita "nielemään" puolin ja toisin, mutta vuosien saatossa asiat asettuu ja elämä tasaantuu, sitä mukaan kun lapset kasvaa ja murheet muuttuu.
Hauskaa kesän odotusta sinulle ja lapsillesi!
toivoopi eräs äiti
Sehän tässä se tragedia on, kun toinen vanhempi ei olekaan sellainen tavallinen lopulta rauhoittuva ja lasten parhaan ymmärtävä exä, vaan tunne-elämältään vajaa hallitsija.
Kaiken kokemani jälkeen olen karaistunut saamaan arvosteluja elämästäni ja tavastani huolehtia mm. lasteni psyykkeen hyvinvoinnista, koska tiedän, mikä meidän tilanteessamme on lapsille parhaaksi ja pikkuhiljaa viranomaisetkin ovat huomanneet exän käytöksessä omituisia piirteitä, vaikka vuosia hän sai koko koneistoa sumutettuakin.
Sitä se taitaa tarkoittaa, että talven jälkeen saapuu aina kevät. Vai? :)
Kiva kuulla, että on muitakin joilla on vähän samantapaisia ajatuksia exästään... tai ei siis kiva, mutta ei ole niin yksinäistä;)
Se vois toimia . Vihko lapsen mukaan ja molemmat voi "keskustella "vihon välityksellä tärkeät asiat ! Sitä voi sitten se uusi mustasukkanen vaimokin lukea ettei tunne itseään ulkopuoliseksi tai luule teidän muistelevan menneitä yhdessä kun soittelette .
Mies yrittää varmaan, minusta ihan järkevästi, ottaa etäisyyttä ja välttää hankalia tilanteita. Jotkut ovat semmosia että pikkusen liikaakin soittelevat exälleen joka ymmärrettävästi alkaa ahdistaa- kun on erottu niin on erottu .Minä en ainakaan välitä olla kovin yhteyksissä vaikka ero sujui suht riidoitta ja ihan hyvät välit onkin .
Exä yritti eron jälkeen olla niin kaveria mutta minä en niin kaipaa sellasta ,haluan etäisyyttä ...elää elämää eteenpäin .
lapsia kotiinsa. Näkee ainoastaan kaupungilla vanhinta poikaa noin 30 min/kk. Meistä kukaan ei ole nähnyt sitä uutta tyttöystävää!
tuo reissuvihkokäytäntö on tosi hyvä. Eikä siinä mitään pahaa varmaan vaikka lasten kautta viestin tuo. Kunhan muistaa ettei hauku tai solvaa äitiä tai isää lapsille. Ole mielissäsi että isä sentään tapaa lapsiansa! Turha valitus pois, huonomminkin asiat voisivat olla.
tapaa yhtä lapsista 30 min kaupungilla?
Minäpä en olisi yhtään mielissäni, sitä tavataan kaikkia tai ei ketään. Ja kaupungilla? Ymmärtäisin jos vie lapset vaikka syömään tai jotain.
siis pitää kaupungilla.... Mitä helvettiä se sinulle kuuluu, koita nyt hyvä ihminen ryhdistäytyä ja aloittaa oma elämä. Anna isän olla pojan kanssa!! Ei ihme että erotaan jos käytös on tuota luokkaa.
Ullan pullia aina sikiää, pitäs olla tyytyväistä jos siltä etän paskalta jotain irtoaa...
Aina tullaan jeesustelemaan vaikka ei edes tiedetä mitä on taustalla!
Meillä tuo, tai nuo kommunikoivat vain minun välityksellä. Olen sihteerinä siinä välissä, välitän ja hyväksytän kaikki keskinäiset asiat vaikka voisivat kommunikoida keskenäänkin.
lapset eivät halua vastata puhelimeen. Jos vastaavat ja siellä on isä heittelevät puhelinta kuin viestikapulaa toisilleen ja yrittävät kukin luikkia karkuun. Lukemattomia kertoja isän jaaritukset virranneet tasaisena rupatuksena yksinäisestä luurista keskellä tyhjää ruokapöytää. Sähköpostia lapset lukevat korkeintaan kerran kuussa ja vastaavat vielä harvemmin. Yeensä silloinkin tappelevat kuka on vastausvuorossa... tähän kaikkeen on kyllä ihan selvät syytkin isän käytöksessä, mutta sitä ei voi hänelle sanoa, koska joka kerta kun hän saa minuun mitään kontaktia alkaa huutaminen ja haukkuminen konekiväärivauhdilla.
Mistä ihmeestä löysitte näitä isiä lapsillenne? Salaiset numerot, häh?? Lapset eivät vastaa isälleen puhelimeen tai sähköpostiin, höh? No kai meitä on joka junaan.
Kopioikaa joka vuoden tammikuussa almanakka ja siihen kuultokynällä merkitään tapaamisviikonloput.Isä hakee pe klo 18 ja palauttaa su klo 18. Allakka seinälle näkyvään paikkaan. Sen mukaan kun eletään, ei tarvi soitella eikä vaihdella viikonloppuja, lasten vaihtoon menee kun ovat pienempia max 10 min (turvapenkkien siirto) ja isompina katsoo vain, että pääsevät ovesta sisälle.
Niinhän sitä luulisi, että sitten sujuu, kun lähinä en edes naamatauluani ovenraossa näyttänyt, mutta kun exä ei mitään muuta enää keksinyt, hän päätti yksipuolisesti - naps! noin vain, muuttaa tapaamiskäytännön niin, että minä vien lapset hänelle/maksan taksin.
Joka kerta, kun kuvittelen, että kaikki mahdolliset hankaluudet ovat loppuun saakka läpikäytyjä, niin ei kun TAAS uusi kommervenkki. Vanhimmalle hän oli selittänyt ohimennen nähdessään, ettei hae pienempiä, koska äiti haastaa riitaa joka kerta. (heh, harvoin olen edes kotona siihen aikaan ja mummi on laittamassa lapsia lähtöön) :D
Miten voi miehestä tulla uuden naisystävän myötä 100%:n yhteistyökyvytön, sitä minä en koskaan voi ymmärtää. Kyseessä on hänen OMAT lapsensa.
Tai, ymmärrän minä (ehkä): mies totaalipomppii nyxänsä pillin mukaan ja he vihaavat minua enemmän, kuin mitään muuta maailmassa?
Olen sanonut lapsille, että laittavat txt-viestin isälle, kun haluavat jutella isän kanssa. Harvassa ovat olleet ne kerrat, vaikka synttäreistäkin muistutin heitä ja sanoin, että olisi fiksua onnitella. Minkäs teet!
uusien naistensa takia! En minä kanssa ymmärrä, miten joku nainen voi manipuloida miehen niin lapsivastaiseksi, ettei edes omat lapset ole enää yhtään mitään.
Ennen naista, mies oli sama kuin ennenkin ja viihtyi lasten kanssa ja me pystyttiin juttelmaan ihan mistä vain, mutta kaikki loppu kun seinään. Ja 100 % ;sesti tuollanen lasten täysi hylkääminen ei ole tullut isän päästä!!!
Kyllä siinä on uusilla naisilla täysi vastuu, että mies muuttuu kuin tiiliseinä omaa perhettä vastaan.
Siis järjestelmällisesti ja että voisi ylipäätään suunnitella mitään. Tai mikä tärkeintä, luottaa että niistä pidetään kiinni.
Ei vain, pienet on murheet sihteerinä olossa enkä tosissani rutise. Tuen isä-lapsi suhdetta parhaani mukaan loppuun asti, vaikka se vaatisikin ylimääräisiä ponnisteluja. Sillä tärkeintä on lapsen onni, enkä usko lapsen olevan oikeasti onnellinen ilman tervettä suhdetta molempiin vanhempiinsa.
Meillä mies tuntuu soittelevan vain minulle ja lähinnä omia juttujaan, ja vain silloin kuin menee ns. "hyvin" eli ei stressiä töiden puolelta. Ihmettelen, mitä minulle jaarittelee, juttelisi niitä lapselleen (ja kysyisi tältä itseltään kuulumisia), jotta heidän keskinäiset välit vahvistuisivat. Nyt välit ovat sellaiset että nähdään kyllä mielellään (jos äiti hoitaa sopimisen) muttei tohdita soittaa itse koska "ei sekään koskaan soita suoraa mulle". Ei sillä ettenkö tahtoisi olla hyvissä väleissä, mutta liika on aina liikaa...
"enkä usko lapsen olevan oikeasti onnellinen ilman tervettä suhdetta molempiin vanhempiinsa"
Käsitän lauseesi niin, että jos vanhempi ei kykene terveeseen suhteeseen lapsen kanssa, on lapsen onnellisuuden takia parempi, ettei hän ole tekemisissä ko. vanhemman kanssa, enempää kuin itse haluaa.
Tämä on ongelma, kun puhutaan vanhempien oikeuksista. Lapsen oikeus turvalliseen ja ongelmattomaan lapsuuteen tulisi olla tavoite, eikä suinkaan ehdoton, pakonomainen "lasten oikeus molempiin vanhempiinsa", kuten 2000-luvulla Suomen lastensuojelu on asian väärinymmärtänyt.
"rajatapauksissa" joudutaan punnitsemaan asioita siltä kannalta mikä se on se pienempi paha. Lapsen etu ja turvallisuus ja kauaskantoinen henkinen hyvä ennenkaikkea tietysti.
Tarkoitin alleviivattua kommenttia lähinnä niin, että ideaalisimmassa tilanteessa lapsen onni on omata (läheiset) suhteet molempiin vanhempiinsa. Oli äiti tai isä henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa tästä toisesta tätä nykyään.
että teillä sujuu tuolla tavalla. Meillä ei!
mutta minun exää ei kukaan muukaan huolinut kun laitoin kävelemään, joten ei ole uusia eikä vanhoja kuvioissa. Mies on ihan itsekseen tuollainen... aika massiivinen luonnehäiriö;;)
voihan sitä kalentereita kopioida ja väritellä, mutta ei se mitään muuta. Ei väritetty numero meidän seinäallakassa vaikuta isän tulemisiin, menemisiin tai käytökseen millään tavalla... mutta kopioidaan ja väritetään. Jospa siinä on jokin taika piilotettuna ;)
Olennaista on kai että isä on tekemisissä lastensa kanssa. Jos lapset jo jonkinikäisiä on varmaan luontevinta antaa heidän sopia kuviot keskenään - ei siihen tarvita ex-puolisoita välikätenä.
on ihan asiallista siirtää tapaamisten sopiminen ja suhteen hoitaminen pikkuhiljaa täysin lasten ja isän väliseksi jutuksi kun lapset alkavat lähennellä myöhempää teini-ikää. Muodostakoot isästään oman kuvansa. Jos pitävät isästään, ok, jos eivät sekin on ok. Eihän sitä enää lähde sopimaan 15-17vuotiaitten muitakaan tapaamisia miksi pitäisi ruveta ojentamaan isäsuhteessa. Osa sen ikäisiä on jo opiskelemassa ammattiin ja vaikuttaisi aika kornilta jos äiti ja isukki sopisivat viittä vaille valmiille lähihoitajalle tai merkonomille tapaamisista joka toinen viikonloppu pe klo 18 - su klo 18.00... vai olisiko ajateltava, että lapsiahan he vielä ovat, niin kuin yksi sossu sanoi.... pitääkö alaikäisen olla poissa töistä tai jättää työssäoppimisjaksot väliin kun on tapaamisviikonloppu?