Turhaa ikävää...

Elämä on kummallista - joskus käy niin, että tapaa ihmisen, joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan, jopa niin oikealta, että olet valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oman elämäsi suhteen... silti kaikki ei suju niin kuin pitäisi ja asiat ei järjesty niin kuin toivoisi. Siitä syntyy turhaa ikävää -> mä kaipaan ja ikävöin sua edelleen kamalasti, vaikka aikaa on mennnyt paljon, mutta olen päättänyt, että otan yhteyttä vasta sitten kun kaikki on selvää.
Jos sä löydät toisen onnen ennen sitä, niin se pitää sitten kestää =(

Arvaa kuinka monta sähköpostiviestiä sulle on kirjoitettu, HITTO MITEN VAIKEETA NIITÄ ON OLLA LÄHETTÄMÄTTÄ!
213012
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

lähettäisit sen sähköpostin, yksi napinpainallus vaan. Et siinä ainakaan menetä mitään.

Äänestä

sun kanssa! Jos olisit eräs mies, sanoisin et pistä vaan sitä sähköpostia tulemaan... :) Mitään nyt niin paljon toivokaan kuin jonkulaista yhteydenottoa.

Äänestä

Sama tunne täällä. Oon aatellu, että kerron sulle tunteeni sitten,kun kesäloma alkaa...sitte voit vaikka nauraa sille tiedolle! Eipähän sun sen jälkeen mun naamaa tarvi nähä tai kuunnella hymyssä suin mun typeriä juttuja! Jollain tavalla uskon kohtaloon ja aattelin hetken, et mistä tietää vaikka oisit se mun kohtalo ja elämä menee uusiks, jos sulla on tunteita mua kohtaan...mitä onn nyt sulle tehnyt, kun muutuit niin viileeks, kun nyt nähtiin...
Sama täällä, tekis mieli laittaa s-postia, mut kun ei uskalla...tekstiviestin laitoinkin lähipäivinä, meni vaan vika numeroon. Ehkä se sit sinetöi sen kohtalon, ettei välillämme oo muutakun ***kaveruus.

Äänestä

sähköpostia olen odotellut..lähetä! Edes pienen pieni.

Äänestä

Miten vanhasta jutusta on kysymys? Heti kun olet yhtään valmis tekemään ratkaisuja niin, älä sitten enää tuhlaa aikaa, koska asioiden selvittäminen hyvissä ajoin on aina viisasta. Toivon sinulle koko sydämestäni onnea asioiden selviämisen suhteen.

X - Itä-Suomesta

Äänestä
  • asioiden selviytymistä, voi hetki mennä ohitse. Voitko itse väittää, ettet ole koskaan tuhlannut aikaa?

    Äänestä

Miehelle? Naiselle? ...kun kaikki on selvää. Mikä kaikki? Lähetä se posti, muuten turhaudut lisää, saat ainakin selvyyttä, selväpeli on paras :)

Äänestä

saada rakkauskirje sähköpostiin. Mutta ei. Minä voisin kirjoittaa kanssa rakkudestani erääseen sähköpostiin, muuta en uskalla, koska se on hänentyöpaikalleen. Enkä uskalla muutenkaan, kun en ole saanut yhtään rohkaisua siihen suuntaan. Lähettäisin virtuaalisuudelman...moiskis!

Äänestä

Harvinaisen järkevä viesti tällä tuhansien kyynelten palstalla.

Minä (n) en ainakaan haluaisi sähköposteja, jos olisin ystäväsi asemassa. Ne vain lisäävät ikävää ja kaipausta.

Äänestä

kunpa olisit se, jolta mä odotan yhteydeottoa kuin kuuta nousevaa...odotan ja joka päivä ja aamu kun avaan viestit..tyhjää..aina vaan tyhjää..Kaipaus sattuu pahasti mutta elämässä on tehtävä valintoja, joskus vaikeitakin. Seuraa sydäntäsi!!

Äänestä

tuntuu joskus jopa vastenmieliseltä se että itsekkin odotan mietin ja ajattelen, koska tekisin sen ratkaisun että kertoisin todeela ajatukseni. En vain saa sitä tehtyä.
Kitjoitin tälle miehelle pitkän ja ihan ystävllisen kirjeenkin jonka revin, koska en ollut varma osoitteesta enää. TOisaalta kirjoitin sähköpostin jota en lähettänyt. Sillä en halunnut pilata hänen työpäivää. Nykyisin kirjoittelen ja poistan rivit helmpaa vai mitä?

Äänestä

tai ainakin aikaisemmin se olisi ollut sitä... sehän se tässä vaikeata onkin. Joku kirjoittajista ymmärsi kuitenkin pointin: en voi antaa itseni lähettää viestiä, koska minulla ei vielä ole mitään todellista annetavaa. Ikävä vain lisääntyisi ja turhat toiveet. Pakko kantaa vastuu häntä kohtaan - surullista, mutta totta.

Äänestä
  • annettavalla? Eikö toinen ihminen riitä? Läsnäolo?

    Äänestä

  • arvelee, että Sinunlaisesi henkilön viestit ovat aina odotettuja.

    Äänestä

  • et voisi laittaa sitä viestiä. Itse elän juuri siinä tilanteessa että vaikka tiedän ettei toisella olee mitään konkreettista annettavaa toivoisin silti hänen ottavan yhteyttä. Koska sellaisessa tiedottomuus tilassa jossa itse nyt elän on kauheata, toisaalta sitä miettii että eikö hän enää välitä minusta? jopa ne puheet ystävyydestä ihmetyttävät kun toinen ei ota ei niin minkäänlaista kontaktia.

    Elämä menee eteenpäin, löytyisikö ratkaisu esim. siitä että olette ystäviä toisillenne, voihan olla että sen toisenkin elämäntilanne on muuttunut ja hänellä on jo joku toinen...silloin täytyy löytyä uudet ratkaisut ja toimintatavat millä pitää suhdetta yllä, mielestäni sellainen totaallinen katoaminen ja "unohtaminen" on väärin, se on pakoilua todellisista tunteista.

    Mieti, elämässä ei montaakaan kertaa törmää sellaiseen ihmiseen joka kolahtaa noin lujaa,

    Haluatko todellakin juosta karkuun sellaista elämältä saatua lahjaa?

    Ihan varmasti löytyisi ratkaisu joka tyydyttäisi teitä molempia osapuolia, tärkeintä on rehellisyys, joskus avoimuus satuttaa, mutta voitpahan katsoa iteäsi peiliin ja todeta, että olet vilpittömästi halunnut selvittää asioita, ilman että kukaan loukkaantuu tai pahoittaa mielensä.

    Äänestä

  • miksi... kirjoitti:

    et voisi laittaa sitä viestiä. Itse elän juuri siinä tilanteessa että vaikka tiedän ettei toisella olee mitään konkreettista annettavaa toivoisin silti hänen ottavan yhteyttä. Koska sellaisessa tiedottomuus tilassa jossa itse nyt elän on kauheata, toisaalta sitä miettii että eikö hän enää välitä minusta? jopa ne puheet ystävyydestä ihmetyttävät kun toinen ei ota ei niin minkäänlaista kontaktia.

    Elämä menee eteenpäin, löytyisikö ratkaisu esim. siitä että olette ystäviä toisillenne, voihan olla että sen toisenkin elämäntilanne on muuttunut ja hänellä on jo joku toinen...silloin täytyy löytyä uudet ratkaisut ja toimintatavat millä pitää suhdetta yllä, mielestäni sellainen totaallinen katoaminen ja "unohtaminen" on väärin, se on pakoilua todellisista tunteista.

    Mieti, elämässä ei montaakaan kertaa törmää sellaiseen ihmiseen joka kolahtaa noin lujaa,

    Haluatko todellakin juosta karkuun sellaista elämältä saatua lahjaa?

    Ihan varmasti löytyisi ratkaisu joka tyydyttäisi teitä molempia osapuolia, tärkeintä on rehellisyys, joskus avoimuus satuttaa, mutta voitpahan katsoa iteäsi peiliin ja todeta, että olet vilpittömästi halunnut selvittää asioita, ilman että kukaan loukkaantuu tai pahoittaa mielensä.

    miksi puhua ystävyydestä jos ei ole sitten ystävä muuten kuin sanojen tasolla. samassa tilanteessa minäkin; on sanottu että ollaan ystäviä mutta ei itse sitten ota koskaan yhteyttä. heitin pallon hänelle niin selkeästi että hänkin sen ymmärsi mutta ei se ole mitään muuttanut.

    voisihan sitä sanoa suoraan jos ei haluakaan olla ystävä, suoraan puhuminen loukkaa paljon vähemmän kun hidas feidaaminen.

    Äänestä

  • eräästä kirjoitti:

    miksi puhua ystävyydestä jos ei ole sitten ystävä muuten kuin sanojen tasolla. samassa tilanteessa minäkin; on sanottu että ollaan ystäviä mutta ei itse sitten ota koskaan yhteyttä. heitin pallon hänelle niin selkeästi että hänkin sen ymmärsi mutta ei se ole mitään muuttanut.

    voisihan sitä sanoa suoraan jos ei haluakaan olla ystävä, suoraan puhuminen loukkaa paljon vähemmän kun hidas feidaaminen.

    Minusta tuollainen ihminen on pelkästään itserakas, joka kannattaakin unohtaa.
    Voihan tietysti olla, ettei mainitsemasi ihminen pidä yhteyttä juuri keneenkään?

    Äänestä

  • annettavaa sinulla olisi myöhemmin kuin se mitä pystyt antamaan nyt? Eikö ihastuminen ole tapahtunut juuri sen hetkisen tilanteen perusteella vai onko se muuttunut siitä jotenkin olennaisesti?

    Äänestä

En tiedä,kelle tämä oli,mutta ihmettelen kovin,miksi ei minkäänlaista sähköpostia ole kuulunut,ei näkynyt.Ilmeisesti hänellä menee sen verran hyvín,että olen jo unohtunut.
No,(eihän se ollut,kuin)ystävyyttä,huokaus.
Eikä minulla ole ketään.

Äänestä

Uskon kyllä, että on tosiaan tosi vaikeeta lähettää lähettämättä sähköposteja. Lähettämättömien sähköpostien lähettäminen on huomattavasti helpompaa. Lähettämättä lähetettävät, joo, ne on kyllä tosi vaikeita.

Äänestä
  • näkkäri. Lähetä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Selkäranka =) kirjoitti:

Elämä on kummallista - joskus käy niin, että tapaa ihmisen, joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan, jopa niin oikealta, että olet valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oman elämäsi suhteen... silti kaikki ei suju niin kuin pitäisi ja asiat ei järjesty niin kuin toivoisi. Siitä syntyy turhaa ikävää -> mä kaipaan ja ikävöin sua edelleen kamalasti, vaikka aikaa on mennnyt paljon, mutta olen päättänyt, että otan yhteyttä vasta sitten kun kaikki on selvää.
Jos sä löydät toisen onnen ennen sitä, niin se pitää sitten kestää =(

Arvaa kuinka monta sähköpostiviestiä sulle on kirjoitettu, HITTO MITEN VAIKEETA NIITÄ ON OLLA LÄHETTÄMÄTTÄ!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu