Ei se synny synnyttämättä - ilman naista... sanotaan runossa - mutta... Olen seurannut tätä ÄITIMadonna palstaa mielenkiinnolla, koska joukossa on koomisen säälittäviä pikkusieluja, mutta myöskin oikeasti fiksuja ja kunnioitettavia ihmisiä. Mieltäni on alkanut askarruttamaan eräs seikka noin niinkuin yleisesti tämän maailman menosta:
Onko tällä palstalla naisia, jotka pystyisivät käsi sydämellä sanomaan, että teidän lapsenne on alkujaan ollut suunniteltu ja haluttu sekä isän ja äidin puolelta - ja nimen omaan että isä on kanssanne lapsen teosta keskustellut ja siihen sitoutunut ja vieläpä lasta halunnutkin ennen raskaaksi tulemistanne. Jotenkin vaan syntyy sellainen mielikuva, että tämä on vähän ... erilailla syntyneiden lasten äitien palsta.
En väitä - en yleistä, mutta kiinnostaa aidosti.
Onko tällä palstalla naisia, jotka pystyisivät käsi sydämellä sanomaan, että teidän lapsenne on alkujaan ollut suunniteltu ja haluttu sekä isän ja äidin puolelta - ja nimen omaan että isä on kanssanne lapsen teosta keskustellut ja siihen sitoutunut ja vieläpä lasta halunnutkin ennen raskaaksi tulemistanne. Jotenkin vaan syntyy sellainen mielikuva, että tämä on vähän ... erilailla syntyneiden lasten äitien palsta.
En väitä - en yleistä, mutta kiinnostaa aidosti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun minä ja mieheni menimme avioon silloin kauan sitten toivoimme perhettä. Mutta kuitenkin meni 4 vuotta ennen kuin ensimäinen lapsemme syntyi.
Hän ei siis ollut vahinko vaan todella toivottu lapsi, kuten kaksi sisarustaankin.
Lasten saamisesta keskusteltiin koko tuo aika ja kauan ennen sitä tosi paljon. Kummankin suvut ovat suuria ja lasten kanssa oltiin tosi paljon.
Kadehdittiin toisten vauvoja jotka syntyi sen kummemin odottelematta.
Toivommekin omista lapsista kerettiin jo heittää kunnes raskaus sitten vihdoin oli totta.
Isä osallistui raskauteen kaikkien kolmen kanssa tosi aktiivisesti oli onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä. Ja kun kukakin ajallaan syntyi isä osallistui myös perheen arkeen.
Kunnes kaikki muuttui kuopuksen ollessa 4v.
12v kesti onnen aika meidän liitossamme.
Siihen on syynsä jotka jotkut teistä jo tietävätkin joten en siihen sen kummemasti palaa.
Lasten isä jätti kuitenkin perheemme melkein 15 avioliittovuoden jälkeen.
Käsi sydämellä siis sanon että lapseni ovat rakkauden hedelmiä eivätkä erilailla syntyneitä millään tavalla.
Siitä on aikaa jo 19 vuotta kun päätimme mieheni ja minä että tehdään lapsi. Ja ihan yhdessä yksin tuumin alettiin sitten hommiin. Ei siinä kauaa mennyt, parisen kuukautta ehkä, kun huomasin että olen raskaana ja lapsi syntyi, poika. No sitten kun poika oli syntynyt ja tultiin kotia laitokselta niin tietysti siinä sitten hieman muhinoitiin ja kuinkas ollakkaan huomasin että olen taas raskaana(vaikka molemmat kuvittelimme ettei se näin äkkiä käy, että heti synnytyksen jälkeen...). No tämäkin lapsi päätettiin sitten ihan yhdessä pitää. Ja molempia on kyllä rakastettukin sekä isän että äidin puolelta. Mutta lasten ollessa pieniä erosimme mieheni alkoholiongelmien ja väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Katsoin että lapseni eivät ole ansainneet nähdä tämänlaatuista elämää.
En tiennyt etukäteen millainen mieheni on, tai minkälaiseksi hän saattaa juopuneena muuttua. Ja alkoholisti hän ilmeisesti oli jo tavattuamme mutta sai sen piilotettua pitkiin raittiuskausiin. Hän joi vain salaa ja matkoilla kun en ollut näkemässä. Kotona hän ensi alkuun eli ihan raittina miehenä, joten en voinut aavistaakkaan millainen hän oikeasti oli.
Sen jälkeen kun erosimme olenkin ollut yksin jo 15 vuotta. Miehiä en hae enkä sillä silmällä edes katsele. Lapset ovat olleet ne minun elämäni tärkeimmät asiat ja ovat vieläkin vaikka ovat jo isoja eivätkä tarvitse äitiään kuten pieninä.
Ja vaikka tämä lasteni isä on alkoholisti niin silti hän kyllä rakastaa omalla tavallaan lapsiaan eikä ole heitä kokonaan hylännytkään...mutta se viina vaan on hänet niin vienyt ettei hänestä ole kertakaikkiaan elämään kenenkään kanssa.
Joten kyllä niitä lapsia voi yhdessä päättää tehdä se on vaan eri asia voidaanko elää sen jälkeen yhdessä...Joten jos koittaisit lopettaa tuon yleistämisen..tarinoita meillä yksinhuoltajilla on yhtä paljon kun meitä yksinhuoltajia riittää.. Ei me poiketa muista ihmisistä mitenkään.
Mikä siinäkin on jollei ole erivärinen niin joku vika täytyy toisissa ainakin olla. Tämä on tätä nykyajan mentaliteettia...Jospa hakisit vian omista arvoistasi ja ajatusmaailmastasi ensin ja sitten vasta katsoisit muiden vikoja..
Tai ehkä me sittenkin hieman poiketaan muista...ollaan alettu ajttelemaan muullakin kun vain sillä ns. sukupuolielimellä. (Poikkeuksiakin tietysti löytyy, vahvistamaan säännön.)
koomisen säälittävä pikkusielu kun yleensäkin kehtaat tulla arvostelemaan tänne tuollaisilla ajatuksilla. Ihan kun me yksinhuoltajat oltaisiin muunlaisia ihmisiä kun mitä itse olet. "ÄITImadonna" noin pilkallisesti sanottuna saa epäilemään että olet jostain syystä katkeroitunut johonkin yksinhuoltajaan. Oletko kenties tullut hylätyksi ja jätetyksi tai petetyksi..Älä silti pura sitä täällä meihin muihin, emme ole se sama henkilö jolle kaunaa kannat. Jos haluat riitaa ja riitelyä meidän kanssamme niin sitä sitten tulet kyllä saamaankin?
Ei me yksinhuoltajat mitään tyhmiä saamattomia tumpeloita olla. Jos meitä loukataan me osataan kyllä antaa samalla mitalla myös takaisin. Ota se huomioon seuraavassa väitteessäsi.
Ei se synny synnyttämättä...Ja kuka sen sinne pani...??
törkeää...eri lailla syntyneiden lasten äitien palsta...tuntisin syvää häpeää jos päästäisin käsistäni jotain tuollaista.. tai suustani...shame on you man......
me emme käyttäneet mieheni kanssa ehkäisyä ja juttelimme että vaavi tulee jos on tullakseen, siitä puhuttiin.. ja tulin raskaaksi ja molemmat oltiin onnellisia ja isä todella innoissaan. eipä sitä onnea kestänyt kuin 4kk vaavin syntymän jälkeen kun kalja kaverit vallottivat, yli oman lapsen.. arki oli liikaa.
Voin väittää niin...
Vaikka ei lapsia aleta "tekemään", lapset syntyy kun on syntyäkseen.
Yleensä jos eletään parisuhteessa ,lapsen teosta keskustellaan ja otetaan selvää mitä kumpikin haluaa.
Uskoisin että harvat meistäkään niin parjatuista yh.sta on lapsia saattanut alulle miehen tietämättä.
Meillä ainakin nuorimmaista yritetiin saada alulle pari vuotta ennenkuin onnistui, ja sitten ikävä kyllä hänen ollessa vuoden vanha, meni elämän kuviot solmuun.
Kuules nyt inkkari, "et väitä etkä yleistä". Muuten vaan kehtaat epäillä löytyykö tältä "erilailla syntyneiden lasten" palstalta naisia, jotka käsi sydämellään voivat sanoa lapsensa olevan haluttuja ja suunniteltuja!?
Omat lapsemme ovat suunniteltuja ja haluttuja, mutta kun sitä miestä ei nyt vaan kiinnosta enään viettää tätä sitovaa ja vastuullista perhe-elämää. Siitä huolimatta väittäisin, että lapsemme ovat syntyneet samalla lailla kuin muutkin lapset.Tarkoitatko erilailla syntyneillä lapsilla esim. yhden illan suhteesta vahingossa alkunsa saaneita lapsia vai mitä? Ei ymmärrä!!!
Minkäs teille miehille voi, jos perhe-elämä ei kiinnosta.
Ihan suunniteltu oli meidänkin poikaviikari, jolla edelleen on sekä äiti että isä.
Tunsin sydämessäni viillon, puhuessasi noin epäilevään sävyyn äitimadonna-palstasta. Mahdatko itse olla hyväkin esimerkki, meille kaikille, joilla parisuhde on kariutunut tai jotka ovat jääneet leskeksi?