Tai kuoleman jälkeistä elämää. Eikö se sama asia.
Tämä aloitus lipsahti vaan jotenkin.
Tämä aloitus lipsahti vaan jotenkin.
ONKO ELÄMÄN JÄLKEISTÄ KUOLEMAA
Angel of The Morning
563384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
uskon että me menemme henkimaailmaan,kun ilma on karannut lopullisesti..:)
kyllä se on olemas ja ei tartte pelätä
On se olemas.
ja toivon että on. Kaksi kuukautta on huomenna aviopuolison kuolemasta ja 30v. yhteistä taivalta takana. Tulin äsken haudalta ja on taas todella tyhjä olo, viikko poismenon jälkeen kävi mieheni luonani ja tuntuu todella oudolle jos emme tapaisi enää. Siis on olemassa elämää kuoleman jälkeenkin!
Otan osaa suruusi. Monissa lehti-ilmoituksissa on "jälleennäkemisen toivossa" ja usko vain että näet vielä joskus poismenneen puolisosi niin se lohduttaa sinua. Minä uskon Raamatun sanomaan ja siellä on kirjoitettu: "... ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin" (Saarnaaja 12:7). Mene jonnekin sururyhmään. Usein lehdissä on ilmoituksia uusista sururyhmistä. Voit soittaa seurakunnanvirastoon ja kysyä milloin alkaa seuraava sururyhmä. Vertaistuki voi olla hyvä lohdutus suureen suruusi. Voimia sinulle. Muistele kaikkia niitä ihania hetkiä ja ajattele, että niitä ihania muistoja ei kukaan voi ottaa sinulta pois.
läheinen kuolee, silloin kuoleman jälkeisen elämän olemassa oloon uskominen lohduttaa - niin mieki ajattelin silloin kun isämme kuoli.
Otan osaa, elät raskaita aikoja nyt.
Ja jaksamista tuleville päiville.
kuolemaa aina ,sitä miten se lähtö tulee,suureen tuntemattomaan.
Kunnes 10kk:tta sitten puolisoni nukahti ikiuneen syliini.Se oli kuin kevyt höyhenen henkäys.Kun olin mukana hänen viimehetkellään,suhtautumiseni ja pelkoni ovat hävinneet.Uskon ja toivon myöskin,että näemme vielä tuonpuoleisiessa.
syksyllä kaikki maatuu ja muuttuu mullaksi. Multa on
uuden elämän kasvualusta. Samassa kierrossahan me kaikki olemme. Onko "hengellä" samanlaista kierrätystä....?
Kovasti haluaisin uskoa että jotakin muutakin kuin vain muisto jää meistä jäljelle.
Se lohduttaisi surussa.
Onko ruumiimme vain väliaikainen majapaikka "elämälle" joka jatkuu kuoleman jälkeen hajaantuneena toisiin "asumuksiin"?
että elämä on annettu lahjaksi.
Tämä on nyt majapaikkamme,ja lähtömme jälkeen täältä alkaa oikea elämä.
tarkemmin mitä se oikea elämä sitten on jos tämä nykyinen on vain feikkiä!!!
Jotain tuontapaista vastausta minäkin odotan.
seli-seli-.
lapseni tietävät tasan tarkkaan, miten toimitaan.
Uurna valitsemalleni paikalle, ei muistomerkkiä.
Sitten he menevät ravintolaan syömään ja pari grogia muistolleni jos haluavat. Pääasia on kuitenkin, etteivät jää suremaan vaan jatkavat elämäänsä.
He tietävät, mitä ajattelen kuoleman jälkeisestä "elämästä". En viitsi tässä kertoa ajatuksiani, koska siitä tulisi väittelyä, sanomista miten väärässä ole yms.
On. Siihen kyllä uskon. Jotain omakohtaistakin on vuosien varrelta tullut koettua.
Että on kuoleman jälkeistä elämää. Tai mitä se sitten on, jotain on kuitenkin.
Minä uskon, että kuolema on lopullinen. En vain ymmärrä sitä, miksi puhutaan kuolemasta jos elämä jatkuu.
"Ei kaikki lopu kuolemaan
vaan vaihtuu uuteen parempaan"
en voi todistella mitään,en rupea väittelemään mistään,tämä vain onkin yksinkertainen uskon asia.
Kuten ortodoksit vastaavat tervehdyksiin;Kuolemalla Hän kuoleman voitti!
Tämä elämä siis on minulle lahja ,jonka käytän kuten osaan,armo,usein poissuljettu,vanhanaikanen sana,on elossa,ja antaa toivon ja:"usko on luja luottamus,mitä toivotaan"...
En ole Raamatulla päähän lyöjä,vastasin vaan kysymykseen omassta uskostani.
ei ole tullut kertomaan, että onko.
Hän joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin....
Hän tuli kertomaan että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. 500 miestä näki kun Hän nousi taivaaseen. Lue vaikka Apostolien teot 1: 6-11.
Oletko käynyt rippikoulun?
Onko sinulla Raamattua?
Muistatko Hänen nimensä, joka eli noin 2000 vuotta sitten? Hänestä alkoi ajanlaskumme ja ne joulu ja pääsiäisjututkin ... hei muistatko kuka?
se voi olla niinkin,että maan päällä asuville ihmisille ei ole tarkoitus tullakkaan näitä asioita ilmi...:)
ei totta.
kuolemanjälkeisellä "elämän"- ajatuksella on saatu varmasti kaikkein eniten pahaa aikaiseksi tässä maailmassa. Tällöinhän ei tarvitse tätä elämää hoitaa kunnolla, kun on parempi edessä. Marttyyrit pääsee paratiisiin, tavataan rakkaan kanssa (kun on hänet ensin murhannut), soditaan kunnolla jne...
kuolemalle..Matt. 25:34
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
haluan tuon vaihtoehdon... kuinkas itse?
Toivon ainakin pääseväni "vihreille niityille".
Kai elämää on, ainakin jälkeen jäävien mielessä, ennen kaikkea lapsien ja omaisten.
Koskee siis perillisiä omaavia.
Vaan entäs meidän joilla ei ole perillisiä?.
Eipä tänne jää ketään joka muistelisi ?.
Onhan niitä muitakin. Toivon, etteivät muista pahalla. Nuo perilliset saavat aikanaan kaiken maallisen mitä minulla on, mutta valitettavasti ei mitään kätteni töitä. Ei ole käsin kirjailtuja liinoja eikä villasukkia joiden kanssa ne voisivat muistella ja tuhertaa itkua. Ei ole vielä lastenlapsiakaan, joille kutoisi tai virkkaisi. No, ehkä tässä vielä kerkiää tekemään vaikka mitä.
niin muistan sinua lämmöllä jo nyt eläessäsi.
Terveisin Hildur von Höpsis :)
Minullakin on aiukuisia lapsia mutta ei vielä lapsenlapsia. Onneksi on monen ikäisiä ystäviä ja monilla ihan pieniäkin vauvoja. Kaksi pientä ihanaa kummilastakin minulla on ja pyydän heitä sillointällöin kylään. Ala vaikka vapaaehtoiseksi mummoksi jollekin mummottomalle.
Monilla lapsilla ei ole omaa mummoa tai mummo asuu kaukana.
En minä osaa sukkaa kutoa. Olen kutonut helpoimman kaavan mukaan sellaisia "neliötöppösiä". Pari vuotta sitten kudoin kaikille sellaiset joululahjaksi. Äitini sanoi, että nehän täytyy laittaa seinälle. Tietävät, että en ole käsityöihminen. Minun nuorin kummilapsi pääsi ripille viime kesänä ja vanhin täyttää kesäkuussa 33v. Ehkä minä en ole vielä ihan valmista mummiainesta. Elän nyt aikaa, kun molemmat lapset ovat muutama vuosi sitten muuttaneet pois kotoa ja voin keskittyä omaan elämään.
Minun nuorin lapseni muutti pois kotoa noin kolme vuotta sitten. Hänellä menee hyvin ja kaikki on kunnossa. Minulle e tullut mitään "tyhjän pesän kriisiä" vaan nyt minullakin on enemmän aikaa itselleni ja saan tehdä sellaista ruokaa josta itse pidän ja saan ostaa sitä leipää josta itse pidän. Ihan hyvä aika elämässäni on nyt menossa.
Ei se mitään vaikka et osaakaan kuota villasukkia. Saahan niitä torilta :)
tahdon kuin sinäkin ja uskon Sanaan.
elämme niin kauan ikäänkuin livenä täällä ajassa,kun on elossa yksikin,joka meidät henkilökohtaisesti tunsi.Kun ko.viimeinen täältä lähtee,kaikki mikä meistä on jäljellä on elävien mielessä oletettua ja fyysisesti kenties valokuvat..
"Toivo,on valvovan uni":Pienikin sinapinsiemen uskoa kantaa ja vihreät niityt lupauksen mukaan on tulossa!
on elämää kuoleman jälkeen , sen uskon sillä oon ja luen Bhudhan filosofiaan
Kyllä elämä loppuu kuolemaan. Enkä itse usko jälleennäkemiseen. Oli vain kaksi ihmistä ja heidän elämänviivat, eripituiset. Ne kohtasivat ja kulkivat hetken aikaa toisiaan liki. Eroten iäksi.
Vierestä seurattuna toisen lähtö on lopullista. Hän tuli matkansa päähän. Oli luopumisen vaikeus ja pohjaton suru. Onneksi jäi kauniit muistot, jotka auttavat jaksamaan eteenpäin.
Ketkä ja millä perusteella olisivat sitten oikeutettuja kuoleman jälkeiseen elämään ? Ovatko eläimetkin, leppäkerttukin ?
tuo kiertokulku kulkee noidenkin eläimien kautta.
Kun hyttynen istahtaa kämmenselälle, niin voi miettiä esim. "Hmmmm kiva, että lennähdit siihen
Adolf!" ja liistrata sen siihen.
Jos hoitaa oikein hyvin elämänsä nyt, niin ei tarvitse enää syntyä uudelleen, eikä ehkä joutua epämusikaalisena 20:n miljardin muun kanssa soittamaan harppua. Kauheaa olisi mikäli vain 1% soittaisi sitä ekaa biisiä (Ukko Nooa) väärin ja
kapelimestari joutuisi aina aloittamaan alusta... siihen menisi se koko ikuisuus. :)))
Olisihan siellä ainakin aikaa, vaikka ikuisuus. Se pieni Adolf voisi inistä siinä vieressä.
voisi olla klubeja, jonne voisi välillä mennä kuuntelemaan Jimiä ja kumppaneita... tosin epäilen, että 200 miljoonasta väärin soittavasta harpistista
tulee hurjempi möykkä kuin Jimistä konsanaan koskaan. :)
Kyllä mä mielummin jään portille. Sielujen sinfonia kuulostaa siltä mitä täällä jotkut kutsuu helvetiksi. Kyllä siellä voisi käydä niinkuin festareilla, harppuja kuuntelemassa. Klubeissa ja bubeissa.
olla se tunnettu Belse -pubikin? Mutta siellä taidetaan kyllä soittaa vain örinäHeavya:)))
laulaa vois...
Ei siellä ole enää mitään epätäydellistä tai epämusikaalista vaan kaikki on täydellistä ja hyvää. Sinäkin osaat soittaa siellä virheettömästi.
virttä uutta, se ei koskaan lopu, se ei koskaan vanhene.
Tuonpuoleinen elämä on olemassa.
on minun uskoni.Se on usko Jumalaan ja Kristukseen ja vieläpä Pyhään Henkeen.
On sanottu,että taivaassa,lue tämän elämän jälkeisessä elämässä on kaiki se mitä ihminen toivoa voi ja paljon enemmän mitä ihminen pystyy kuvittelemaan..
Sanokoon kuka mitä vaan,että eläimillä ei ole sielua,että ne eivät voi siellä olla,minusta voi.Minun rakkaani tulen näkemään..ja niihin liitty ne,mitä rakastan ja kaipaan.Myös rakastamani eläimet.Ei Jumala ole mikään "käpy",vaan paljon ihmeellisempi kuin me ihmisruppanat voimme kuvitella.Teemme hänestä niin pienen ja ahtaan,ettemme tahdo armoonkaan uskoa.
se on ihmisen vapaa tahto.Kukaan ei pakota mihinkään,ei uskoon,ei uskomattomuuteen.Olen muuten sitä mieltä,että eri instrumentit pelaa sielläkin."Mitä ei ole silmä nähnyt,eikä korva kuullut",sellaista siellä on kirjoitusten mukaan...joten parempaa musiikkia ,oletan;)
Miksi kysyit tätä toisen puolen elämää..ehkä pikkuinen hitunen sinustakin epäilee,että......
Mun lapseni, kuinka kaunis on taivahan enkeli.
Sen hahtuvat hohtavi kultaiset, sen siivet on
hohtavan valkoiset. Sitä vartenpa vain, ovat enkelit
taivahan valveilla ain.
ei kauniimmin enkeliä vois ilmaista.
kun henki lähti, koin olevani retkellä perheen kanssa, luonnossa, eikä muuta, paluu ja lähtö
oli helppoa, ei rajaa.........=>kirkollisveron
maksu loppu, elämä jatkuu sellaisena kuin tahtoo,
löperrystä enkelit sun muut.
Haluaisin mielelläni kuulla vähän enemmän sinun vierailusta rajan toisella puolella!
Olen lukenut sellaisista tapauksista ja yleensä kokemus/tunne on ollut aivan fantastinen.
Hieman eri mieltä.
Ihmiselle on annettu vapaa tahto näissäkin asioissa. Kuka haluaa tehdä toisten elämästä helvettiä maan päällisessä elämässä, tällainen ihminen saa mitä tilaa myös itselleen ja päinvastoin. Ihmiselle on siis annettu valinnan vapaus.
Ainekin on aika hämärä käsite, mutta sen mitä olen lukenut, elämä on aina kiinni aineessa. Sielun saatte pitää, mutta sekin kuolee ruumiin kanssa. Kun kovalevy lopulta kärähtää, mitään ei jää. No, muistot elää.
luonnonlait- yksi on aineen häviämättomyyden laki. jos poltat kynttilän huoneessasi-se kuluu-loppuu, mutta ei häviä,vaan muuttuu toiseen olomuotoon - kaasuksi, samoin on ihmisen kanssa.ruumis maatuu,mutta sielu ei häviä koskaan,vaan menee Jumalan tyko,joka on sen antanutkin.
Elämä koostuu järjestyneistä molekyyliestä, neuroneista ym. Siihen voi talletta perittyä tietoa ja opittua. Kun sen kynttilän poltat saat energiaa ja hiilidioksidia. Se lisää myös entropiaa, hajanaisuutta.
Joku semmoinen sielu joka ei ole aineellinen, siis joku tiettyyn pakettiin tallneettu energia tai muu, on tieteelle aivan outo käsite. Sen uskomiseen ei ole mitään perustaa. Vain usko. Uskoahan saa mihin vaan. Minä uskon molekyyleihin. Vekkuleita, määräävät kaiken. Kaiken sen jonka tunnen. Jopa ajatukset.
ja sanon, että 100%:sella varmuudella on, ensinmainittua. Kuoleman jälkeisestä elämästä en ole niinkään varma. No, ainakin hautausurakoitsija elää.
elämän jälkeistä elämää...
Monilla meistä on "uusi elämä" vaikkapa uuden ihmissuhteen tai hengissä pitävän implantin ansiosta ;D