Elämäni mullistui neljä kuukautta sitten. Olen
siitä hetkestä lähtien kelannut suhdettani
vanhempiini, mieheeni, lapsiini minua ympäröiviin
ihmisiin. Kauhukseni huomasin, että minulle tuli
tunne ikäänkuin olisin elänyt valheessa. Minun
vanhempani omasivat hyvin auktoriteettisen
kasvatuksen. Minun mielipiteitä ei koskaan
kysytty, he valitsivat oppilaitokset joihin
pyrin, yksityisyyttä ei ollut, he valitsivat
kaverini joiden kanssa sain leikkiä ja kulkea.
Minulla on kuitenkin sisko. Muistan usein
vanhempieni sanoneen; ..kun ei meidänkään
"Tiina", tällä he tarkoittivat isosiskoani. Nyt
aikuisena huomaan etteivät kaikki ajatukseni ole
aina omiani, että toimin siten kuin oletan muiden
haluavan/odottavan minun toimia. Onko tämä sitä
läheisriippuvuutta. Minulla on rakastava ja ihana
aviomies, suloiset lapset kaunis koti ja
kuitenkin minun on toisinaan niin paha olla.
Mikähän on pielessä? Olisiko joku jolla on ollut
tai on samankaltaisia tuntemuksia? Sokerina
pohjalla nuoruudessa hyväksikäyttöä, jota en ole
saanut käytyä läpi vieläkään. Kertokaa
kokemuksistanne.
siitä hetkestä lähtien kelannut suhdettani
vanhempiini, mieheeni, lapsiini minua ympäröiviin
ihmisiin. Kauhukseni huomasin, että minulle tuli
tunne ikäänkuin olisin elänyt valheessa. Minun
vanhempani omasivat hyvin auktoriteettisen
kasvatuksen. Minun mielipiteitä ei koskaan
kysytty, he valitsivat oppilaitokset joihin
pyrin, yksityisyyttä ei ollut, he valitsivat
kaverini joiden kanssa sain leikkiä ja kulkea.
Minulla on kuitenkin sisko. Muistan usein
vanhempieni sanoneen; ..kun ei meidänkään
"Tiina", tällä he tarkoittivat isosiskoani. Nyt
aikuisena huomaan etteivät kaikki ajatukseni ole
aina omiani, että toimin siten kuin oletan muiden
haluavan/odottavan minun toimia. Onko tämä sitä
läheisriippuvuutta. Minulla on rakastava ja ihana
aviomies, suloiset lapset kaunis koti ja
kuitenkin minun on toisinaan niin paha olla.
Mikähän on pielessä? Olisiko joku jolla on ollut
tai on samankaltaisia tuntemuksia? Sokerina
pohjalla nuoruudessa hyväksikäyttöä, jota en ole
saanut käytyä läpi vieläkään. Kertokaa
kokemuksistanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Päästä ne pahat asiat ulos niin ne liukenevat. Et
ole ainoa joka on paininut ikävien asioiden
kanssa, minä olen selvinnyt ilman terapeutteja
kun päätin vain olla avoin ja antaa tulla suusta
ulos kaikki. Kun jollekin puhuu vaikeistakin
asioista huomaa että, enhän minä peeveli soikoon
olekaan yksin näiden asioiden kannssa.
..että mikään sinussa ei ole varsinaisesti
pielessä. Olet alkanut etsiä itseäsi, sitä oikeaa
ja omaa sisintäsi. Joku sanoisi tuota
aikuistumiseksi, se ei ole iästä kiinni.
Onnea matkaan!
Minä olen mies ja kasvoin murrosiästä ulos vasta
n.40v. Opin puhumaan asioista, enkä tuittuile
että, vittuakos se sulle kuuluu!! Sen pitää mennä
näin: Jaa kiinnoistaisko sinua keskustella,
mennäänpä tonne kuppilaan ja puhutaan henkeviä ja
puretaan huolia toisillemme niin, tulemme suu
hymyssä takaisin ja, seuraavalla kerralla
tavattuamme iso halaus.....
löytyisi sitä parannettavaakiin joo. eli LUONTO
näkyy ja se on kaunis, joki, vaarat, ilmasto, jne.
Mutta tosiaan, Rovaniemen keskusta kaipaisi face-
liftiä eli kunnon (korkeita) kerrostaloja. Leviää
vaan kauemmas ja kauemmas ja autoilu on kallista
eikä joukkoliikenne pelaa.
Mutta eihän rovaniemeläiset saaneet edes rakentaa
hotelliin tornia. Se olisi tökännyt ikävästi
hesalaisten turistien silmiin!