Mä en oikeestaa tiiä mikä mua vaivaa.
Oon saanu masennustesteist, mitä oon tehny,et oon vakavasti masentunu. Täs tulee jotain mun elämäst:
Sisko sairastaa anoreksiaa, mua on pienen hyväkskäytetty (tyyppi on vankilas), viiltelen, sairastan yht vakavaa tautii jne...
Kärsin ehkä pikkasen unettomuudest ja mikää ei kauheesti kiinnosta. Kouluki menee suht. huonosti vaik yritän keskittyy.
Onks kellää neuvoi, mitä voisin tehä ja sori tilitys mut oon ihan neuvoton:(
Oon saanu masennustesteist, mitä oon tehny,et oon vakavasti masentunu. Täs tulee jotain mun elämäst:
Sisko sairastaa anoreksiaa, mua on pienen hyväkskäytetty (tyyppi on vankilas), viiltelen, sairastan yht vakavaa tautii jne...
Kärsin ehkä pikkasen unettomuudest ja mikää ei kauheesti kiinnosta. Kouluki menee suht. huonosti vaik yritän keskittyy.
Onks kellää neuvoi, mitä voisin tehä ja sori tilitys mut oon ihan neuvoton:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Toivottavasti sinulla on tiivis terapiasuhde menossa? Jos ei, niin hanki se itsellesi pikimiten, vaikka koulun terveydenhoitajan kautta voit aloittaa.
että sairaanhoitaja vielä rankan työnsä lisäksi vapaaehtoisesti täällä auttaa. nostan hattua, enkä estä jatkamasta samaa rataa !!!
onneksi se tyyppi on vankilassa. masennus on kyllä hiton hankala juttu, mitä todennäköisemmin sinullakin sairaus. Mikä siitä tekee niin vaikeaa on se, ettei ole keksitty sellaista pilleriä tai ruiskua, joka parantaisi sen hetkessä. Ei tarvi luullakkaan, että kerta tai pari lääkärin tai terveydenhoitajan tykönä parantaisi, muttei se tarkoita sitä, etteikö siitä olisi hyötyä tai sinulla ei olisi toivoa. Ammattiauttajilta saa kuitenkin ohjeita, neuvoja ja erilaisia näkökulmia asioihin, ajatuksiin ja tunteisiin. Ne myös kuuntelevat, kannustavat ja ymmärtävät. Suosittelen että otat apua vastaan, sillä juuri meitä tarvitsevia vartenhan ne ovat.
Ei kukaan ihminen enenpäänsä jaksa, et sinäkään ole saanut ns. helppoa elämää viettää ja pirun sitkeä ihminen olet kun täällä vielä hillut. Olisi ihme, ellet kaiken tuon kokemasi jälkeen masentuisi. Ei ole olemassa mitään, mikä toisi välitöntä apua tilanteeseesi, mutta avun tarpeessa olet, kuten kaikki ihmiset jossain elämänsä vaiheessa tavalla tai toisella. Sinun ei todellakaan tarvitse hävetä hakea apua ja puhua noista asioista, tärkeintä on, että juuri sinä saat apua, jotta sinä pääset jatkamaan sinun omaa elämääsi, jota varten täällä olet. Valitettavasti aina jonku täytyy saada niskaansa suhteettomat määrät sontaa, mutta siitä taas ei voi eikä saa syyttää itseään. Kuitenkin voimme vaikuttaa vain omaan tekemiseemme ja voimme tehdä vain sen mitä voimme, emmekä yhtään enempää. Ei kukaan muukaan sinun tilanteessasi voisi enää olla vahvempi. Ehdottomasti kannattaa nyt laittaa oma terveys kaiken edelle ja hakea ammattiapua. Kuitenkin suurin työ jää itsensä tehtäväksi, on hyväksyttävä se, ettei yksinkertaisesti voi pahuudelle ympärillään mitään. Kun on tehnyt voitavansa, silloin ei ihminen kykene enempään. Se on pakko tajuta, muuten siihen menee kaikki voimavarat asian kuitenkaan parantumatta. Se on itkettävän raakaa, mutta ei meillä ole muita vaihtoehtoja. Paljon enemmän saamme aikaiseksi, kun hoidamme itsemme kuntoon ja suuntaamme voimamme mahdolliseen, jolloin voimme paremmin auttaa muitakin ja saamme taas siitä voimaa eteenpäin. Aikaa toipumiseen menee, mutta hitaasti ja varmasti nouset ylös ja se on täysin varma asia kun taistelet masennusta vastaan ja osoitat rakkautta itsellesikin. Tässä maailmassa mikään ei ole mahdotonta, liian monesti olemme nähneet sen pitävän paikkansa negatiivisessa mielessä, mutta esim. minä olen yksi asia joka puoltaa näin käyneen myös positiivisessa mielessä. Puoli vuotta mietin itsemurhaa, joka päivä, joka sekunti, kokoajan. Tein mitä hyvänsä, nukuin tai valvoin, ajatukset olivat siinä. syinä siihen 8 vuotta kestänyt seks.hyväksikäyttö, monen läheisen sukulaisen kuolema, joista kaksi teki itsemurhan, veljen huumeidenkäyttö, isän ja äidin vakavat sairaudet, kaverin joutuminen linnaan taposta, ystävieni selkäänpuukottaminen, yksinäisyys, rahattomuus, erilaisuus, fyysinen ja henkinen väkivalta, rumuus, tyhmyys,läheisen siskon joutuminen perhekotiin useaksi vuodeksi, minusta liikkuvat valheet kaupungilla, kaikki mokat ja virheet ja paljon paljon muuta. En olisi ikinä uskonut, että vielä elämäni päivänä menen siihen pisteeseen. Olin valmis tekemään itsemurhan, eikä pelottanut tippaakaan. Se tuntui äärettömältä helpotukselta ajatella, kun pääsee pois täältä. Todellisuudentajuni oli täysin vääristynyt. en todellakaan tuntenut itseäni enää minkään arvoiseksi, olin täysin varma siitä, etten merkkaisi kenellekään mitään, eikä kukaan muistaisi minua enää parin päivän päästä itsemurhani jälkeen. Olin aivan varma, etteivät myöskään läheiset. Nyt on pelottavaa ajatellakaan, kuinka aidolta se silloin todellakin tuntui, olin siitä niin varma. Siksikin kannattaa hakeutua hoitoon, ettei pääse uskomaan noin, koska siinä menee käsittämättömällä tavalla kyky tajuta esim. itsemurhan vakavuus ja sen todellinen hirveys sekä lopullisuus. Minusta se silloin tuntui oikealta myös muita ihmisiä kohtaan, koska tunsin olevani vain haittaa kaikille, vaikka nyt piristyttyäni asiaa ajatellessa aivan säikähdän, kuinka lähellä olen ollut tehdä muille ihmisille julmimman asian, mihin yksinkertaisesi elämässäni pystyn eli sen itsemurhan.
Yhdellä yritykselläni sain alkoholimyrkytyksen. En muista siitä mitään, mutta olin ollut tajuttomana silmät nurinpäin päässä oksennukseen tukehtumaisillani. Pari seuraavaa päivää olin vielä päissään ja oksensin, jonka johdosta laihduin monta kiloa, enkä voinut kävellä. Olo oli niin huono, siis niin loppu, että itkin kun en ollut kuollut. Kadutti hirveästi, etten ollut tajunnut kuolla. Yhdellä kerralla otin monenlaisia lääkkeitä, joista seurasi monen päivän järkyttävä olo, mutta henki säästyi. Lopulta päätin, että nyt tämä pelleily loppu. Join pullon viinaa, vedin ranteeni, ja rekan valot loistivat vähän matkaa edessäpäin. muuta en muista, kuin että sen eteen menin päättääkseni kaiken lopullisesti. Pettymyksekseni löysin itseni hengissä seuraavana aamuna naama ja kädet veressä ja muutkin paikat mustelmilla helvetinmoisissa kivuissa. Ne eivät tietenkään liittyneet siihen rekkaan milläänlailla. Myöhemmin sain sosiaalipuolelta kuulla poliisien korjanneen minut maantieltä mukaansa, varmaan se rekkakuski oli ne soittanut, kun ei ollut jostain syystä saanut ajettua päälleni. Ei huvittanut paljon kysellä asiasta, kun kadutti jälleen epäonnistumiseni. Myös yksi kaunis päivä ambulanssi vei minut pakkohoitoon suljetulle osastolle itsemurhavaaran takia. Eipä se mitään auttanut, ajattelin vain tappavani siellä itseni, ellen pääsisi pian pois tappamaan jonnekin muualle itseäni. Mutta ajan kanssa ajatellessani asioita ja elämääni, kuunnellessani muiden ihmisten juttuja ja katsellessani tätä kaikkea, olen tullut siihen tulokseen, että se olen minä, joka tämän elämäni elän ja määrään mitä tästä teen. Siinäpähän toiset syövät ja toiset juovat itsensä hengiltä, minkä helvetin sille voin, eivät muutkaan ole olleet kovin uhrautuvaisia minun suhteeni, toisinsanoen minun henkeni pelastamiseksi tehtiin vähemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. On keskityttävä siihen, mistä minä nautin ja pidän, mitä minulla jo on ja mitä osaan. tartu hetkeen!
Puhut asiaa, kiitos rohkaisevasta viestistä
tulee todella hyvä tunne, kun voi ajatella auttaneensa mitenkään. Toivottavasti viestistäni on hyötyä!
Kiitti kaikille neuvois,mut tiiän etten apuu tuu ikinä hakee. Oon nimittäin päättäny jaksaa yksin, ilman tukee, vaik tuntuu toisinaa ihan helv.tin vaikeelt ja pakko myöntää et joskus ettei oo tapahtunu tarpeeks siihen:(
Oon pahoillani sun puolest Kikka koita jaksaa ja toivottavasti voit jo hyvin:)
Joo, unohdin laittaa äsken. tää on sairaanhoitajalle.
Ei mul oo mitää terapiaa tai vastaavaa, enkä pysty sitä hakee.
taistelua tää on päivästä toiseen. sanon vielä, että yritä edes, ei siitä voi olla haittaakaan.
noin mullekki sanottiin, mutten tajunnu ennenku oli menny jo liian pitkälle.. ota apua vastaan vielä kun voit, oikeasti. se voi pelastaa sun elämäsi
Mä mietin asiaa, mut tuntuu tyhmält ja vaikeelt mennä sanoo kenellekkää et tuntuu ettei jaksa...
Mult on kysytty tarttenko apuu (terkkari ja opettaja), mut oon vastannu etten...
Mut pärjäile, sullaki on ollu kohtuuttoman vaikee elämä:(
kun ei muuta voida. ei osaa sanoa mitään muuta ku tuntuu ettei jaksa, ja se taas ei mene läpi :D
ollaan täällä ja katsellaan, juodaan kahvit ja nautitaan
Nii pakko pärjätä ja yrittää nauttii, ei elämä voi meit ikuisesti kolhii. kiitti sulle autto tosi paljo,ku huomas et joku on valmis uhraamaa aikaansa mun takii:)
Toivottavasti elämä ei enää paskaa kaada päälles, oot jo tarpeeks kärsiny ja oo ilonen, ku oot noin vahva persoona. ite oon ainaki huomannu et kolhut vaa vahvistaa:) ees se hyöty...
teen parhaani, jotta voisin itse olla hyödyksi.
tuntuu tosi hyvältä kuulla, jos onnistun siinä, kiitos siitä
en tiiä, taas itsemurha mielessä ollut jonkiaikaa, tähän kaikkeen on niin, siis niin väsyny. tuntuu, että kaikkea mahdollista olen tosissani yrittänyt, jotta tästä pääsis terveeseen elämään. itsemurha vain tulee ajatuksiin ja sillon se tulee ja pysyy niin kauan että hommautuu niin huonoon kuntoon, että hetkeksi säikähtää eikä aivan heti uskalla tai edes kykene siihen lähtemään, kunnes taas.. nyt on se tilanne, mutta tällä kertaa vaikka mikä olisi ja tulisi, niin ainoa tapa jolla yritän tappaa itseni, on tukehtua kyyneliin. yritän tuottaa kyyneleitä enemmän, että hukkuisin niihin, koska haluan kuolla, mutta en tietenkään kuole ja näin paha olo helpottaa sillä kertaa, koska ei jaksa enää surra mitään kun on niin loppu. on naurettavaa, miten tällaistakin selviytymiskeinoa on käytettävä, mutta on pakko yrittää kasata tätä elämää, kun toista ei tule, tai ainakin luulen niin, kun en ainakaan muistaisi eläneeni ennen. hohhoh, pitäs tyhjästä nyhjästä jotain. tuolla vieressä tikittävällä herätyskellollakin on tällä hetkellä enemmän virkaa kuin minulla. pihalla on synkkää ja autot viuhahtelee ohi. kokoajan hurisee mahdollisuuksia päästä täältä pois, pikkuhiljaa toivois että jopa tuntis jotain joka vetäis mua enemmän tähän elämään ku kuolemaan.
meitä ihmisiäkin on niin pirun paljon, että vain pieni murto-osa tulisi tavalla tai toisella kuulemaan lähdötäni. Siihen nähden en ole mikään, on pirullista sinnitellä täällä muutaman ihmisen takia, mutta minkä takia on sinniteltävä eikä nautittava? varmaan muutaman ihmisen takia. Nauttisinko, jos olisin "paremmasta" perheestä, vai masentuisinko myöhemmin. jos tästä selviän, onko siitä myöhemmin hyötyä. mistä tiedän, onko parempia päiviä, minkä takia jaksaa. taas tullaan tähän. tää on tuttua, mutta ei kovin turvallista. mutta eikö tuttu ole turvallista, jos tämä ei olekaan tuttua. mitä tämä on. vai ollaanko jo helvetissä. onko tämä näyte siitä.
hei kiitos välillä maistiaisi taivaastakin.
itketään ja nauretaan, tehdään sitä vaikka yhtäaikaa, mutta pääasia että tehdään jotain muuta kuin itsemurha. jaksamisia
Kirjoitustesi perusteella voi jo todeta, että olet fiksu, asioita syvällisesti ajatteleva, auttavainen, empaattinen...sellainen kaunis sieluinen. Et ehkä näe niitä itse itsessäsi, mutta usko vain! Ethän siis tee pahaa itsellesi! On hyvä tiedostaa sen "lopullisen takaoven" olemassaolo, mutta jos siitä astuu, niin se oli sitten siinä...pam,poks..game over forever. Ei voi aloittaa uutta "peliä", valita uutta hahmoa, tehdä mitään toisin... Se on vain tämä yksi peli ja hahmo ja ympäristö. Sitä omaa hahmoaan voi kuitenkin kehittää. Esimerkiksi opetella seuraavia asioita: Vaadi itsellesi arvostavaa kohtelua aina, kaikkialla ja kaikilta! (Siis sellaista ihmisarvoista kohtelua itselle) Tunnista asiat, jotka ovat sinun vastuullasi, älä kanna muille kuuluvia vastuita! Puolusta itseäsi rohkeasti, se vähentää erilaisia pelkoja. Ei auta kuin elää. Hassuja mun pelivertaukset, mutta hain niillä vain sitä elämän ainutkertaisuutta. Kannattaa käyttää kaikki keinot avun saamiseksi.
oli kiva kuulla, kiitos. et taida itsekään olla yhtään pöllömpi, kun noin kirjoitit :D
Joo jaksamisia sullekki:)
Ja ÄLÄ tee itsemurhaa, ajattele vaik, että et anna tälle paskalle elämälle periks ja et oot paljo arvokkaampi ku mikää herätyskello ainaki mulle...
On kiva puhuu jollekki joka ei mua tunne tai tuomitse.
Älä tee itsemurhaa, pakko vaa uskoo ettei elämä ikuisesti mee huonosti. Kyl maailma joskus kyllästyy heittää paskaa samojen ihmisten päälle.
Älä tosiaankaa kuole, oot antanu mulle ainaki uutta voimaa, vaik ajattelin ettei se oo mahollista...
tuo oli erittäin mukava kuulla.
kiitos. pakko pysyä siitä loitolla, vaikka se tuliski tykö