Viimeinen pimeän tunti
juuri ennen auringon nousua
Täydellisen hiljaisuuden hetki
Varoen avaa taivas verhojaan
päästää ensimmäisen aamun kulkijan lävitseen
Silloin olen jo poissa
Nousen vahvimman aamunsäteen kyytiin
ratsastan taivaanrannan taa
Avaruuksien ikuisuuteen
juuri ennen auringon nousua
Täydellisen hiljaisuuden hetki
Varoen avaa taivas verhojaan
päästää ensimmäisen aamun kulkijan lävitseen
Silloin olen jo poissa
Nousen vahvimman aamunsäteen kyytiin
ratsastan taivaanrannan taa
Avaruuksien ikuisuuteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä runo on syvällisen kaunis.
Oma ajatukseni syntyi tästä;
" Tässä pimeydessä
tämän avaruuden ikuisuudessa,
kuljen yksin.
Kaikilta radoilta sinua etsin
ikuisuus kohtaa vain ikuisuutta "
kiitokset kommentistasi :)
onnettomat kulkurit ikuisuuden virrassa
äärettömyyden keskipisteinä
etsivät toisiaan, täyttymystä..
jotain tuollaista tässä oli taustalla.