Olen 19v nainen, ja minua on vaivannu jo kauemmin
aikaa kaikenlaiset kammot sosiaalisiin
tilanteisiin, pelkään puhumista. Nykyisin olen
alkanut pelkäämään jopa läheisille ystäville
puhumista, alan änkyttään/sekoilemaan sanoissa.
Puhelin on minulle painajainen, kesä- sekä muiden
töiden hakemiset sekä muutkin tärkeät asiat
vaikkapa lääkäriaikojen varaamiset jäävät, kun en
uskalla käyttää puhelinta.Sairasta... Luulin
olevani ainoa laatuaan, kunnes luin sosiaalisesta
fobiasta jostain naistenlehdestä, ja ajattelin
kysyä, onko täällä kenelläkään kokemusta/tietoa
asiasta? Mitä olette tehneet asialle?
aikaa kaikenlaiset kammot sosiaalisiin
tilanteisiin, pelkään puhumista. Nykyisin olen
alkanut pelkäämään jopa läheisille ystäville
puhumista, alan änkyttään/sekoilemaan sanoissa.
Puhelin on minulle painajainen, kesä- sekä muiden
töiden hakemiset sekä muutkin tärkeät asiat
vaikkapa lääkäriaikojen varaamiset jäävät, kun en
uskalla käyttää puhelinta.Sairasta... Luulin
olevani ainoa laatuaan, kunnes luin sosiaalisesta
fobiasta jostain naistenlehdestä, ja ajattelin
kysyä, onko täällä kenelläkään kokemusta/tietoa
asiasta? Mitä olette tehneet asialle?
Vastaukset 15
Vanhimmat
On vain kaksi tietä: terapia tai lääkkeet. Ehkä
paras tulos saavutetaan yhdistämällä molemmat. Ei
kannata pilata elämäänsä ahdistumalla kotona...
suorinta tietä psykiatrille! Tsemppiä! Et ole
ongelmasi kanssa yksin... Yhden asian olen kyllä
huomannut (nyt kun fobiat ovat takana) - avoimuus
ja huumori ovat tie onneen. Kun oppii olemaan
avoin ja nauramaan itselleen, muutkin ovat
avoimia sinulle... ja silloin saa todellisia
ystäviä, joita ilman elämä on merkityksetöntä!
Moi,
Itselläni oli kyseinen ongelma muutama vuosi
sitten, enkä ole vieläkään sen yli täydellisesti
päässyt. Se on pitkä prosessi. En ole käynyt
missään terapiassa.
otin itseäni niskasta kiinni, vaikka se oli
vaikeaa, mutta kun mietin syitä pelkooni,
totesin, että siinä ei ole mitään muuta
mahdollisuutta kuin kohdata pelkoni. Pelkäsin
koulussa luokan eteen menoa, oli aikoja kun en
uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, enkä pystynyt
puhumaan puhelimessa. Mutta, kaikista tärkeintä
sen ongelman eroon pääsemisessä oli se, että
yksinkertaisesti sain vain itselleni vakuutettua,
että jokainen ihminen on samassa tilanteessa kun
soittaa vieraalle ihmiselle, tilaa ajan lääkäriin
tms. Se voi olla vaikeaa, muttakun sen askeleen
ottaa, että ensimmäisen kerran vain soittaa,
vaikka se olisi kuinka vaikeaa, siitä alkaa
toipuminen.
Itselläni on bändi, jonka kanssa heitän keikkkaa.
Olen bändini keulahahmo. Laulaja. Huomio
kohdistuu minuun kun olemme lavalla. olen vain
ajatellut asian niin, että jokainen ihminen on
joskus peloissaan, jokainen ihminen joutuu
kokeilemaan rajojaan. Minä vain astun lavalle,
heitän itseni ja pelkoni syrjään ja esiinnyn
niille kaikille vieraille ihmisille ja mua ei
kiinnosta jos he eivät pidä minusta. Kaikista
tärkeintä on se, että et ajattele itseäsi.
Keskity muihin asioihin. Siihen kuinka paljon
sinulla on mahdollisuuksia. Jos itse haluat
päästä pelostasi irti, sinä onnistut.
Enää en pelkää, uskallan soittaa eri paikkoihin,
esiintyä, matkustaa, ja olla oma itseni.
Älä pelkää, tee ensimmäinen askel. Näytä
itsellesi, että olet vahvempi kuin pelkosi!
Luota itseesi! Arvosta itseäsi peloistasi
huolimatta. Ja vaikka hikoilisit, tärisisit tms
kun soitat, ei ihminen langan päässä sitä tiedä!
En tiedä olenko vahvempi kuin sinä, mutta kaikki
alkaa siitä, että heität pelkosi nurkkaan, näytät
niille keskisormea ja haistatat pitkät!!!
...ettet ole koskaan oikeasti kärsinyt
sosiaalisesta fobiasta. Sinulla on ollut
enemmänkin esiintymisjännitystä, jota esiintyy
kaikilla ihmisillä joskus. Ihminen, joka kärsii
sosiaalisesta fobiasta, ahdistuu siitäkin, jos
hän uskaltaa tehdä jotain, sillä hänelle tulee
tunne, että hän teki kuitenkin kaiken väärin! Eli
tällainen ihminen tarkkailee itseään niin paljon,
ettei lopulta kestä sitä ja pakenee kaikkia
sosiaalisia tilanteita.
Meikäläiselle lohduksi: itselläni on ollut
samanlainen, kenties pahempikin fobia (Ollut jopa
sairaalahoidossa) - mutta nykyään, vaikka
edelleen jännitänkin varsinkin uusia ihmisiä,
viihdyn hyvin tuttujen seurassa, tykkään puhua
puhelimessakin jne.
Tärkeintä on, ettei turvaudu mihinkään
alkoholiiin, huumeisiin tai muihin staffeihin:
niistä ongelma takuulla vain mutkistuu!
Olet, Meikäläinen, ilmeisen lahjakas ja herkkä
sielu, kenties taiteilija? Aloita jonkun hyvän
ystävän kanssa tietoinen "harjoittelu" - vähän
kerrallaan - aika parantaa, usko pois!
Meikäläiselle lohduksi: itselläni on ollut
samanlainen, kenties pahempikin fobia (Ollut jopa
sairaalahoidossa) - mutta nykyään, vaikka
edelleen jännitänkin varsinkin uusia ihmisiä,
viihdyn hyvin tuttujen seurassa, tykkään puhua
puhelimessakin jne.
Tärkeintä on, ettei turvaudu mihinkään
alkoholiiin, huumeisiin tai muihin staffeihin:
niistä ongelma takuulla vain mutkistuu!
Olet, Meikäläinen, ilmeisen lahjakas ja herkkä
sielu, kenties taiteilija? Aloita jonkun hyvän
ystävän kanssa tietoinen "harjoittelu" - vähän
kerrallaan - aika parantaa, usko pois!
Aika varmasti parantaa... niin kuin aika parantaa
lopulta kaiken (kun seuraa väistämätön kuolema
;=)) Kyse on lähinnä siitä, että haluaako elää
täysillä vai odotella vuosikausia, että "aika
parantaisi". Siksi puhuin terapian ja lääkkeiden
puolesta. Jos ihminen itse kärsii sosiaalisesta
fobiastaan, hän on itse asiassa sosiaalinen - eli
haluaisi mennä ja tehdä kaikkea - mutta jokin
päänsisäinen klikki estää tämän. Jos kerran
lääketiede on kehittänyt parannuskeinoja, miksi
ei niitä voisi käyttää?
En tarkoittanut, etteikö fobiohin voisi käyttää
psyyken lääkkeitä. Lääkärit "määräävät" niitä
usein liian helposti, kun eivät muutakaan mahda.
Ja osaan niistä voi kehittyä riippuvuus, josta on
vaikea irrrottautua. Toisiin taas tottuu niin,
että niitä tarvitsee aina lisää toivotun
vaikutuksen saamiseksi, toleranssi kasvaa.
Joistakin voi saada pahojakin sivuvaikutuksia,
jopa elinikäisiä. Minulle on jäänyt jonkinlainen
parkinsonismi, vaikka en ole anää vuosiin
käyttänyt rauhoittavia lääkkeitä.
Paras lääke on mielestäni uusiutuvat, HYVÄT
kokemukset ahdistavista tilanteista, liikunta ja
itsetunnon kohottaminen harrastusten tai
opiskelun kautta.
...niitä sellaisia kokemuksia kaikki tänne
kirjoittavat ahdistuneet ihmiset varmasti juuri
toivoisivat.
..lääkkeet ovat hyvä apu sosiaalistentilanteiden
pelkoon myös terapiasta voi olla apua. Itse en
kylläkään saanut apua siitä.Olen24-vuotias nainen
ja olen syönyt n. 1,5 vuotta lääkettä nimeltä
Aurorix.Mielestäni se on auttanut hyvin.Kyseinen
lääke on tarkoitettu juuri sosiaalisten
tilanteiden pelkoon.Sitä käytetään myös
masennuksen hoitoon jota yleensä myös sos.t.pelko
aiheuttaa ehkä juuri sen takia että elämä
kaventuu eli ei uskalla lähteä ulos ja keskustelu
ihmisten kanssa on vaikeaa.
..kannattaisi mennä mielenterveystoimistoon
juttelemaan ja sitä ei todellakaan kannata
hävetä.Itsellänikin oli todella vaikeaa hakea
apua ja salasin kaiken jopa omalta mieheltäni
pitkän aikaa juuri häpeän takia.Naurettavaa kun
nyt miettii.Myös siitä voi olla apua jos puhuisit
ystävillesi suoraan tästä vaivastasi etteivät he
ihmettele jos änkytät tai sönkötät.Minulla oli ja
on kyllä vielä välilläkin vaikeaa ottaa puhelin
käteen ja soittaa jonnekin sen takia että
jännittää ja myös kyllä mietin että olenkohan
ihan sairas!!Tämän vaivan kanssa on vain opittava
elämään ja ehkä kun ikää tulee lisää niin myös
itsetunto kasvaa ja oireet häviävät.Niin ainakin
lääkärit ovat minulle sanoneet että monilta
oireet häviävät iän myötä.Mutta koitahan jaksaa
ja hae hoitoa sillä sitä on saatavilla.
Kiitos kaikille, jotka kertoivat omista
kokemuksistaan. Nyt haluaisin tietää, paljon
tällaiset lääkkeet & terapiat maksavat? Köyhänä
opiskelijana ei ole varaa kovin kalliisiin
hoitoihin.
Jos olet opiskelija, voit tietenkin yrittää
YTHS:n kautta... mutta siellä on aina aivan
tautinen jono. Ehkä sinun kannattaisi varata aika
esim. tavallisesta terveyskeskuksesta ja valittaa
lääkärille aivan SIKANA (mitä enemmän valitat,
sitä nopeampi hoitoonpääsy). Sieltä kautta saat
ainakin ohjauksen jonnekin ja ehkä lääkettä
odottaessa. Lääkkeiden hinta riippuu tietysti
lääkkeistä, mutta keskimäärin luulisin esim.
"onnellisuuspillereiden" maksavan sinulle
suunnilleen satasen kuussa. Tsemppiä!
.minun lääkkeeni (Aurorix) kuukaudessa maksavat
ehkä n.210mk eli voi olla todellakin köyhälle
opiskelijalle liikaa. Eikö KELA anna jotain
korvausta? Ainakin minun miehelleni on korvattu
jotain lääkemenoja ja hänkin on siis
opiskelija,no en kyllä ole varma asiasta.Terapia
on ilmaista mielenterveystoimistossa. Kävin
jonkun aikaa sellaisessa terapiaryhmässä jossa
kaikilla oli suunnilleen samanlaisia ongelmia
siis jännitystä ja ahdistuneisuutta.
Keskusteltiin vuorotellen ja jokainen sai kertoa
omista ongelmistaan. Myöskin on mahdollista saada
keskusteluapua yksin oman lääkärin kanssa,
monille se voi ollakin helpompaa jos esim.
ihmisten paljous pelottaa.
MOikka! Olen itse ollut lähes samanlaisessa
tilanteessa ja ymmärrän, kuinka elämäsi pyörii
tällä hetkellä vain ongelmasi ympärillä. Mutta
vain tällä hetkellä. Olet valmis hakemaan apua,
hyvä, sillä tiedän että sinä pääset eroon
ongelmastasi.
Mielenterveystoimistoon pääsy on
todellakinilmaista ja sinne saa melko pian ajan (
riippuen paikkakunnasta) , ainakin Tampereella.
Luulen, että sinulle riittäisi puhuminen esim.
sosiaalityöntekijän kanssa. Lääkityksen kuitenkin
saa määrätä vain lääkäri tai psykiatri.
Lääkityksen saa jos vain haluaa.
Onko sinulla sairausvakuutusta jossakin
vakuutusyhtiössä? Tällöin saisit kaikki lääkkeet
ilmaiseksi viemällä reseptin sinne. Jollei,
tiedän itsestäni, että opiskelijan varat ovat
rajalliset, mutta parisatta kuukaudessa voit
säästää kyllä ruuasssakin. Elämänlaatuun
kannattaa panostaa. Tsemppiä sulle :)
Minulla oli tuollaista parikymppisenä nuorena
miehenä. Muistan kun olin ensimmäisissä
työpaikassani ja en uskaltanut soittaa naapuri
yritykseen kun työ sitä edellytti. Oli todella
vaikeaa aikaa. Myös työn haku oli vaikeaa kun ei
uskaltanut ottaa mihinkään yhteyttä.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ei tuosta ole mitään
jäljellä. Uskallan puhua yleisölle ja oikein
nautin kun pääsen juttelemaan. Pikemminkin on
niin, että muut eivät jaksa kuunnella.
En tiedä miten ja miksi muutos on tapahtunut
Kaikkea hyvää