Asfaltti oli sateen jäljiltä märkä. Tulin X-risteykseen, jossa liikennevalot. Olin ajamassa ristysalueen yli, suoraan.
Vihreät vaihtuivat juuri kun hidastin, ennen risteystä. Lähdin ylittämään risteysaluetta ja vihreät juuri vaihtuivat minulle.
Poikki menevältä suunnalta, vasemmalta kaveri vain ajeli vanhalla Nissnillaan, niin kuin ei mitään punaista valoa olisi edes ollutkaan.
Oletin tottakai, että ko. auto pysähtyy punaisiin valoihin, vaan eipä niin tehnytkään vaan olimme sopivasti törmäyskurssilla. Ehdin juuri ja juuri ennen törmäystä jarruttamaan muutamia metrejä. Samalla mieleeni nousi liukas ja märkä tienpinta, joten en voinut täysillä jarruttaa.
Ennen törmäyshetkeä aloin kaatamaan pyörää oikealle kyljelle suojakeni ja samalla etufillari olikin jo auton oikeassa etukulmassa.
Kaaduin kyljelleni. Kypärä napsahti asfaltiin, jalka jäi pyörän ja tien väliin, mutta kaatumaraudat esti jalan ruhjoutumistä. Kyynärpää pamahti asffaltiin. Onneksi oli kunnollinen koretex-ajoasu, jossa hyvät kyynärtoppaukset.
Siis, ei fyysisiä vammoja. Punaisia päin ajanut kaveri ryntäsi katsomaan ja alkon panikkoimaan ja saamaan hyperventilaatiokohtausta, piteli sydäntään (n. 25 v mies). Kysyi kuitenkin, kuinka voin.
Kaksi todistajaa tuli heti ilmoittautumaan ja polissi tuli alle 10 minuutissa.
Homma melko selvä: selvisin hegissä ja ilman vammoja.
Loppuyhteenveto: Harmaa-musta pyörä-ajoasukokonaisuus ilmeisen huono havaita ja ABS jarruista olisi saattanut olla hyötyä. Oli muuten tosi lähellä, että en jäänyt auton keulan eteen... jne!
Jatkosuunnitelmat: aijon hankkia seuraavaksi ABS-jarruilla varustetun m.pyörän. Kypärän väri kirkaampi ja mp.n värit myös kirkaammat, näkyvämmät.
Vihreät vaihtuivat juuri kun hidastin, ennen risteystä. Lähdin ylittämään risteysaluetta ja vihreät juuri vaihtuivat minulle.
Poikki menevältä suunnalta, vasemmalta kaveri vain ajeli vanhalla Nissnillaan, niin kuin ei mitään punaista valoa olisi edes ollutkaan.
Oletin tottakai, että ko. auto pysähtyy punaisiin valoihin, vaan eipä niin tehnytkään vaan olimme sopivasti törmäyskurssilla. Ehdin juuri ja juuri ennen törmäystä jarruttamaan muutamia metrejä. Samalla mieleeni nousi liukas ja märkä tienpinta, joten en voinut täysillä jarruttaa.
Ennen törmäyshetkeä aloin kaatamaan pyörää oikealle kyljelle suojakeni ja samalla etufillari olikin jo auton oikeassa etukulmassa.
Kaaduin kyljelleni. Kypärä napsahti asfaltiin, jalka jäi pyörän ja tien väliin, mutta kaatumaraudat esti jalan ruhjoutumistä. Kyynärpää pamahti asffaltiin. Onneksi oli kunnollinen koretex-ajoasu, jossa hyvät kyynärtoppaukset.
Siis, ei fyysisiä vammoja. Punaisia päin ajanut kaveri ryntäsi katsomaan ja alkon panikkoimaan ja saamaan hyperventilaatiokohtausta, piteli sydäntään (n. 25 v mies). Kysyi kuitenkin, kuinka voin.
Kaksi todistajaa tuli heti ilmoittautumaan ja polissi tuli alle 10 minuutissa.
Homma melko selvä: selvisin hegissä ja ilman vammoja.
Loppuyhteenveto: Harmaa-musta pyörä-ajoasukokonaisuus ilmeisen huono havaita ja ABS jarruista olisi saattanut olla hyötyä. Oli muuten tosi lähellä, että en jäänyt auton keulan eteen... jne!
Jatkosuunnitelmat: aijon hankkia seuraavaksi ABS-jarruilla varustetun m.pyörän. Kypärän väri kirkaampi ja mp.n värit myös kirkaammat, näkyvämmät.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ite ajan mopoo, mutta oon kyllä huomannu ettei kaikki autoilijat kunnioita mopoo.
Jokku jokka ohittaa mopon nii menee nii saakelin läheltä eli niinku kiilaa ohi.
liikenne ympyrässäkin kannattaa kattoo ku ajat sitä ympyrässä ja auto on myös tulossa sinne että tuleeko auto vai odottaako.
itellä on käyny niin että auto vaan tulee liikenneympyrään vaikka sen pitäs väistää mopoilijaa, siinä meinas kerran tulla kolari ku auto vaan tuli suoraa eteen saakelin idiootti.
sitten ajoin sen peräs varmaan 5kilsaa nii se pysähty ku huomas että seuraan sitä ja kävin kertoos sille liikenne sääntöjä.
mopo olis kyllä turvallisempi liikenteessä jos se menis vaikka 65km/h nii ei olis jumittaas liikennettä. nii ei tartte mennä autojen kokoajan ohi.
käynyt kuinkaan.. sitä osaa arvostaa loppukesän ajokelejä ihan eri tavalla, kun muistaa muistella että voishan sitä olla vaikka ajelemassa pyörätuolilla...
Onnittelut selviämisestäsi!
Minullakin on sekä pyörä, että ajoasu tummaa sävyä, siksipä pidänkin päällimmäisenä sellaista "riettaan väristä" turvaliiviä. Näkyy myös sadekelillä hyvin, ei tosin ole mitenkään muodikkaan näköinen, mutta minua se ei haittaa, jotain "trendi-hile-mopoilijaa" se saattaa riepoakin. Mutta muotihan onkin niitä varten, jotka eivät osaa itse päättää mitä päälleen laittavat.
hätäjarrutus märällä tienpinnalla on tosi vaikeaa. Sitä kantsii harjoitella, sillä pitäisi saada tuntuma siihen, milloin kumpikin rengas alkaa lukkiutumaan. Myös absillisella pyörällä voi ja kannattaa treenata, sillä tehokkain jarrutushan on saavutettavissa silloin, kun abs ei vielä aktivoidu. Absien kanssa on tietysti helpompi alkaa treenailemaan, kun ei tarvi pelätä lukkiutumisesta johtuvaa kyljelleen menoa.
Ja autoilija tuli hilpeästi punaista valoa päin?? Epäilen, että vaikka sinulla olisi ollut päälläsi sirkuspellen vilkkuva neonvalopuku, ei tämä olisi tässä tapauksessa estänyt kolaria. Toki huomiovärisistä varusteista voi monesti olla hyötyä juuri kaupunkiliikenteessä. Ajovalo kannattaa myös aina pitää päällä, hyvin kirkkaana päivänä maantiellä voi jopa "unohtaa" pitkät päälle. Kulkusuunnassaan vasemmalle, suoraan prätkäilijän eteen kääntyvä auto on eräs yleinen ja monesti pahaa jälkeä aikaansaava onnettomuustyyppi.
Hyvä, että selvisit noin vähällä. Tarinan opetuksena lienee, ettei motoristilla ole varaa ajaa risteykseen vihreiden "turvin", vaan pitäisi silti vielä varmistaa, ettei kukaan tule laittomasti kylkeen. Tämä voi toki olla joskus hankalaa, jos joutuu ajamaan esim. kääntyvien jonon vierestä... ja jos liikaa alkaa himmailemaan siinä juuri risteykseen tullessa, sitten onkin seuraavaksi vaarana saada joku puolisokea autoilija peräänsä!
Ei ole suositeltua käyttää pitkiä, koska tulloin silmä valehtelee, että pitkien käyttäjä on kauempana kuin todellisuudessa on!
silleen tulee ainakin huomatuksi. Yleisin selitys eteen kääntyneellä autoilijalla on, ettei hän havainnut moottoripyörää.
Toki pitkät sitten vain ja ainoastaan täysin kirkkaalla auringonpaisteella, eli häikäistä ei saa. Ja jotkut nykypyörien tehokkaimmat pitkät voivat olla liikaa jopa kirkkaalla kelillä.
.......hyvin kirkkaana päivänä maantiellä voi jopa "unohtaa" pitkät päälle........
Elikkä tilanteessa että ajetaan maaseudulla hiljaiseen aikaan olen itsekin huomannut, että sivuteiltä ei tulla läheskään niin herkästi eteen jos pidän pitkiä valoja päällä. Ilmeisesti ne sokeimmatkin kuskit havahtuvat kirkkaaseen valopisteeseen ja harkitsevat paremmin tilannetta.
Mutta tietysti ajoneuvojonossa ei tietenkään pidä "unohtaa" pitkiä päälle, siitä on enemmänkin haittaa edessä ajavalle.
Mutta prätkällä ajellessa pitää muutenkin vaihtaa eri kovalevy/ohjelma kypärän alle, jotta yleensä selviää hengissä takaisin. Pitää unohtaa kaikki lain/asetuksen suomat oikeudet tienkäyttäjänä ja keskittyä pelkästään selviytymiseen.
on kanssa ihan kätevä tapa herätellä autoilijoita. Eli jos huomaan vaikka vastaantulijan hiljentelevän siihen malliin, että saattaa juuri syvimmässä REM-univaiheessaan vaikka ollakin kääntymässä vasemmalle, vilkuttelen iloisesti pitkiä muutaman kerran, sen olen todennut herättelevän sopivasti.
Toki siinä on tietysti sekin vaara, että autoilija tulkitseekin minun näyttävän "mene sinä ensin", mutta täytyy osata sitten valmistautua siihenkin vaihtoehtoon. Oma kokemukseni on, että tuo auttaa osaltaan havaituksi tulemista, ja käytän sitä usein.
"motoristilla ole varaa ajaa risteykseen vihreiden "turvin", vaan pitäisi silti vielä varmistaa, ettei kukaan tule laittomasti kylkeen"
Totta, ja tämä pätee myös ihan autollakin ajettaessa. Toki vaikka siinä on peltikuoret ympärillä niin en silti halua päin punaisia ajavaa kylkeeni, ja katsonkin aina onko joku tulossa punaisia päin ja kaksi kertaa on ollut.
Valoristeyksiin on syytä tulla erittäin maltillista vauhtia..vaikka koko tolppa olisi vihreä. Ja olla patologisen epäluuloinen muiden suhteen. Täysillä vihreistä läpi päästäminen hirvittää joskus,vaikka näkee autojen olevan pysähdyksissä ...kuin odottamassa,että pääsevät ampumaan jo keltasilla eteeni! Sitäpaitsi autoilijoilla saattaa tulla ajatusvirhe jos naapurikaistalta lähtee esim. oikelle kääntyvä liikeelle..vanhukset tekevät helposti tälläistä.
"Ennen törmäyshetkeä aloin kaatamaan pyörää oikealle kyljelle suojakeni..."
Pelasit itseltäsi sit kaatamisella viimeisetkin mahdollisuudet väistää autoa?!? Joskus muinoin MP-kursseilla jopa opetettiin kaatamaan pyörä, mutta ei enää tänä päivänä. Se jarrutuskin märällä ja kylmällä asfaltilla olisi ihan varmasti hidastanut enemmän ja jättänyt jotain mahdollisuuksia väistöön kuin kaataa pyörä. Siitähän seuraa "väistämätön" törmäys...
No... vaikeitahan noi tilanteet on eikä mopolla kannata koskaan luottaa omaan etuajo-oikeuteen, vaikka se vihreä palaisikin.
........ vaikka se vihreä palaisikin.......
Prätkällä ajettaessa se vihreä tarkoittaa vain että "saa mennä" eikä siihen sisälly mitään muita "oikeuksia". Raastuvassa saattaa sitten saada muutaman lisäpisteen, mutta se ei paljon lämmitä kun on jo jalka tai muu osa paketissa. Pahimmassa tapauksessa on koko äijä puisessa palttoossa.
Voin kertoa, että sekunttien murto-osissa tein pikaisen päätelmän kaikista vaihtoehdoista. Siis, sama on muutaman kerran aikaisemminkin vuosikymmenien aikana minulle tapahtunut, mutta autolla ja hyvällä menestyksellä.
Eli, aivan kuin aika hidastuisi ja ajatus tekee työtä vaihtoehtoja puntaroidesa. Se oli selvää, että muutaman metrin matkalla ei pyörä pysähdy vaan törmään auton kylkeen ja lennän vasten pelksiä ja sen yli päin autoa.
Tuon vaihtoehdon toteamisen jälkeen keskityin jarrutukselta pyörän sivuluisuun saamiseksi niin että pyörä jää minun ja auton väliin sopivassa kulmassa. Uskon pikaisen ratkaisun olleen ainut vaihtoehto, sillä ohittamiseen ei ollut enään mahdollisuuksia, kun koko n. 360 kg.n massa oli törmäyskurssilla, eikä ohjauksella ja jarrutuksella ollut enää mitään tehtävää.
Oli siis vain pelattava liikkuvan massan sopivaan kulmaan saamisella, suojaamaan omaa kehoa.
En ole asiantuntia, vaan jotain tuontapaista siinä tapahtui.
Jarruttamista ja väistämistä pitää kyllä päästä enemmän treenaamaan jonnekin ajokurssille.
Kilometreja tienpäällä alkaa olla kasassa jo miljoona, vaan mp.llä "liian vähän".
Kiitos kannanotostasi! : )
kun tosipaikka tulee, siinä joko toimii selkärangasta tulevilla käskyillä tai ei ollenkaan.
Minulla lähivuosien pahin tilanne sattui pari vuotta sitten, oli alla vieläpä hieman tuntematon pyörä, semmoinen Jammu MT-01. Ajeltiin kaveriporukassa erästä mutkatietä, ja sain muihin pienen kaulan, minkä jälkeen päätin hieman hiljentää. En vissiin ottanut huomioon, että tuommoinen vääntöpeli kulkee aivan pintakaasullakin aika kovaa.
Tuli sitten kylmällä ilmalla hieman huurua visiiriin, ja pyyhin sitä vasemmalla kädellä juuri sopivalla hetkellä, minkä jälkeen tilanteet tuli vastaan niin nopeasti ettei ehtinyt tajutakaan. Mutka "kiristyikin" vasemmalle aivan liikaa; arvioisin, vaikken tuolloin toki ehtinyt katsella mittaria, että vauhtia oli tuossa kohti n.90-100kmh.
En vielä siihen asti ollut tiennyt osaavani sellaista, ja vähän ihmettelen sitä vieläkin, mutta taitoin pyörän siihen mutkaan takajarrun avulla perää luistattamalla. Takapää oli lukossa aika pitkän matkaa. Kaatuminen oli tietysti aivan hiuskarvan varassa, mutta jotenkin ihmeellä siitä selvisin. En varmaankaan pystyisi toistamaan tuota manööveriä vaikka yrittäisin, se vaan jotenkin tuli tehtyä siinä pakkorakosessa. Oli kyllä rutkasti tuuriakin matkassa, ja jos olisi ollut ihan hitusenkin enemmän vauhtia, en olisi siitä selvinnyt tiellä pysyen. Ns."hartialukolla" olisin niin ikään mennyt suoraan aivan varmasti. Ojan puolella oli myös tarjolla aikamoista massiivimäntyä enemmän kuin tarpeeksi.
Pumppu hakkasi varmaan 600 vähän ajan päästä, kun tajusi mitä juuri meinasi käydä, mutta sitten jo hieman nauratti, kun eräs kaveri kysyi, että "huomasittekos tuon yhden mutkan, mikä tuli silmille, siitä oli vissiin joku ajanut pihalle kun jälki loppui ihan asfaltin reunaan!"
sinä oikein olet ? Kun lueskelee noita sinun juttujasi niin kerrot ajaneesi milloin minkäkin merkkisellä pyörällä. Ei kai noita pyöriä saa noin vaan käyttöön ainakaan pitemmille matkoille
tavan ihminen, en ainakaan minä ole onnistunut saamaan. Vai teetkö johonkin lehteen juttuja ko. pyöristä tai sitten sinun täytyy olla todella varakas ? Ulkomaillakin tunnut reissaavan vähänväliä, ei sekään ole halpaa lystiä .
olin joskus itsekin mp-liikkeessä töissä, vaan en ole enää.. mutta silti on onneksi jäänyt noita kontakteja sen verran, että pyöriä irtoaa lainaksi ainakin illaksi aika hövelisti. Pitää vaan muistaa palauttaa priimakunnossa. Se MT01 oli pirun lähellä mennä romuksi... tosin se olisi voinut olla huolenaiheistani pienimpiä siinä vaiheessa!
varsinainen ihmemies ! Tyyppi kertoo mitä ihmeellisimpiä tarinoita ajorissuista ja ulkomaanmatkoista yms. sellaisesta jota ei todellisuudessa ole koskaan tehnyt. Aika nopee pitää olla liikeissään, kun kuitenkin täänne ehtii sylkemään viestiä joka päivä ihan jatkuvasti. Vai onkohan sillä kannettava mukana ja tarkistaa 5 min välein onko mitään väittelemisen aihetta löytynyt.
Vaarana voi olla ,että jää auton ja pyörän väliin ! Mutta tehojarrutuksen jälkeen voipi olla parempikin,että lentää auton nokkapelin kautta maahan.
sen tiedät, mitä joku sinulle tuntematon henkilö on oikeasti tehnyt, ja mitä ei?? Parempi kun pidät huolen vaan niistä ihan omista tekemisistäsi, äläkä julistele toisten tekemisistä ollenkaan.
ps. on välillä kannettavakin mukana, ei tosin nettiä varten!
Siis, jarrutit vain takajarrulla. Mitäs jos olisit kyennyt jarruttamaan molemmilla jarruilla tehojarrut...
Mitenkä ABS-olisi vaikuttanut ko tilanteessa: olisiko mennyt pitkäksi vai, miten lie?
Tottahan se on, että ne pahimmat tilanteet tulevat juuri silloin kun niitä vähiten odottaa tai huomio herpaantunut ja on jossakin muussa asiassa.
Onneksi selvisit tilanteesta noin hyvin.
huomiota. Turtsi tuntuu tietävän kaikesta kaiken eikä periksi anneta. Ajanut kaikkia vehkeitä ja käynyt joka paikassa. Hän tietää miten pitää kenenkin ajaa ja harjoitella ja pukeutua jne. Ettei vaan olis pätemisen tarvetta liikaa aikaa. Suosittelen, että aloittais jonkun hyvän harrastuksen. esim. moottoripyöräilyn.
Kyllä niitä uusia autoja ja moottoripyöriäkin, myös käytettyjä koeajoon saa.
Ikää oltava "riittävästi" ja uskottavuutta maksukyvystä. Myyjät on kyllä niin hyviä vainuamaan oikean ostajan pelkästä katselijasta, että antaavat vain oikeasti pyörän tai auton ostoa harkitsevalle ne koeajot.
Vaan itsekkin ennätän sitä osotoa harkitsemaan vuoden tai pari ja koeajamaan riittävän huolella koeajoautot tai pyörät, että tiedän minkä lopulta ostan. Kylläkin viimeisimmä autokaupan tein vajaan puolen vuoden ja 5 koeajon perästä. Viikonlopuksi pitää aina saada ajokki, jos aijon oikeasti ko. tuoteen hankkia.
Mp:n kylläkin menin ostamaan vain yhden vrk.n koeajoajan jäljiltä. Siis jo toisen koeajetun pyörän menin ostamaan. Siis päätös oli kyllä aika hätiköity. No, kohta taas saan vaihtaa pyörää, kun vain yksinkertaisesti mieli tekee jo toisen tyyppistä pyörää. Välirahaa tuskin nimeksi tarvitsee laittaa kun nykyisen pyörän kauppa onnistui niin hyvin, että ei edes takkiin tule.
Tietysti jos on töissä mp-liikkeessä, tai omistaa sellaisen, tai ystävillä sellainen liike niin kyllähän niitä pyöriä sitten ajoon saa niin paljon kuin vain haluaa.
sinä sitä mieltä, että kun kukaan ei tiedä sinusta mitään, niin saat kertoa päiväuniasi hyvällä omallatunnolla ja leikkiä hra tietoviisasta? Vai että oikein kannettavakin. Mitä sulla ei ole?
Ps. älä aina suutu, jos joku ei nääkään samaa unta.
Myönnä vain olevasi kateellinen.
Jos jättää esim. kaljan ja viinan lipittämisen janoisimmille, niin aikaa ja energiaa jää yllin kyllin.
Itsellänikin tapahtuu elämässä kokoajan kaikenlaista mukavaa, kun en jää murehtimaan tai pullon vagiksi.
Kuules, Turo on tosi hyvä tyyppi ja viisas hemmo, ainakin näitten keskusteluitten perusteella.
Toiset vain saa kymmenen kertaa enemmän aikaa elämänsä aikana kuin toiset. Asiat on vain niin. Hyväksy vain se tosiasia.
Ala sinäkin elämään unelmiasi todeksi. Unelmat saatta joskus toteutuakkin, jopa upeammin kuin voisit uneksiakkaan. Niin on ainakin minulle käynyt. Elämä on antanut monin verroin enemmän, kuin edes osasin haveillakaan.
Yksi haaveistani on ollut mp-harrastus niin, että saan ajaa sellaisilla pyörillä kun halua ja jotka myös fiksuja vehkeitä.
Jos en jostain jutusta pidä, niin vain päästän siitä "irti" ja alan keskittyä siihen, mitä oikeasti haluan kulloinkin.