Mikähän siinä on, että mitä enemmän elämässä olen kolhuja saanut ja siten oppinut tyytymään yhä vähempään - niin tämä vähäkin tuntuu vain kutistuvan yhä pienemmäksi ja vähäisemmäksi. Kaikki otetaan pois, ja kohta ei ole enää mitään. Ei jaksa.
Mä en kyllä ala...
tallottu
4457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttuja ovat tunteesi. Toisaalta omalta kohdalta yritän pitää kiinni yhdestä unelmasta.
Sellaisesta, jonka voin toteuttaa pitkällä aikavälillä. Sellaisesta, jonka toteutuminen ei ole kiinni toisista ihmisistä.
Suosittelen sinuakin miettimään, mistä et ole valmis luopumaan mistään hinnasta ja keskittämään taistelutahtosi siihen.
Elämä on luopumista. Pätee ainakin kohdallani.
Sanoit viisaasti: "Toisaalta omalta kohdalta yritän pitää kiinni yhdestä unelmasta. Sellaisesta, jonka voin toteuttaa pitkällä aikavälillä. Sellaisesta, jonka toteutuminen ei ole kiinni toisista ihmisistä". Näinhän se on.
Kyllä kannattaa etsiä elämästään kaikkea kivaa, joka EI OLE riippuvainen kenestäkään toisesta ihmisestä ja siitä mahdollisesta seurustelukumppanista.
Kävin itse toissapäivänä jalkahoidossa ja nyt on iloisen punaiset varpaankynnet. Tuntuu ihanalle kun joku "räplää jalkojen kimpussa". Kampaajalla käyntikin rentouttaa ja on kiva olo kun hiukset ovat itselleen mieluiset. Hiuspohjan hieronta on ihanaa. Kuntosalilla käyn säännöllisesti ja siinäkin hoidan itseäni. Kuntoilun ja suihkun jälkeen olo on kiva. Minulla on aina jokin kirja kesken ja luen juuri sellaista mitä itse haluan. Asun yksin ja laitan itselleni juuri sellaista ruokaa josta pidän.
Helli itseäsi ja älä ole kenestäkään riippuvainen. Pettymyksiä tulee ja niistä pääsee toipumaan tekemällä kaikkea kivaa. Kutsu luoksesi ystäviäsi ja pidä vaikka joku esittely kotonasi ja puhukaa ja naurakaa yhdessä. Aloita jokin uusi harrastus ja tee jotain mitä et ole ennen tehnyt. Kun minulla oli surua, yksi ystävättäreni vei minut bingoon ja karaokeen (en ole niissä ennen käynyt ja en käy nykyisinkään) ja ostimme suklaata ja istuimme kaupungilla karkkia syömässä. Syöminen ei ole hyvä keino ja en todellakaan syö suruuni enkä mässää suklaalla. Unelmoi ja haaveile paremmasta huomisesta ja mieti mitä elämältäsi haluat. Ajattele että parhaat päiväsi ovat edessäpäin.
Melkein tippa silmässä luen vastauksianne; joku edes osoittaa myötätuntoa... Eihän siitäkään tietysti pitäisi olla riippuvainen. Aina pitäisi vain jaksaa porskutttaa eteen päin, tapahtui mitä tapahtui.
lemnaminor: minullakin on Yksi unelma, juuri sellainen pitkän tähtäimen, joka ei riipu ihmissuhteista. Unelmani teki aimo harppauksen eteenpäin kuukausi sitten, ja jatkoa pitäisi seurata puolen vuoden päästä. Nyt vain kaikki tuntuu niin ankealta, ettei ole juuri "taistelutahtoa". Olen noussut tuhkasta ja pettymyksistä n 1 kertaa, mutta ei siihen totu..
Tuntuu, että mieluummin luopuisin jo koko ns. elämästä kuin kamppailisin taas uusien pettymysten kanssa.
Hildur hyvä: minulla ei ole ystäviä. Sanoisitko ystäviksesi sellaisia, jotka vain käyttävät sinua omiin tarpeisiinsa, mutta eivät koskaan ole itse avuksi? Vanhaa sanontaa mukaillen: ole iloinen ja avulias, niin kaikki ovat "ystäviäsi" - ole väsynyt ja surullinen, niin sinut jätetään yksin.
Olet onnekas, kun sinulla on todellisia ystäviä, jotka välittävät ja ovat valmiita antamaan aikaansa sinulle!
Eivät oikeat ystävät käytä toisiaan hyväksi. Oikeat ystävät ovat tarvittaessa olkapäänä ja lohduttajana ja minä olen heille olkapäänä ja lohduttajana tarvittaessa. Ystävyys on antamista ja saamista. Oikeiden ystävien kanssa voi myös nauraa ja hullutella sydämensä pohjasta. Toivon, että löydät vaikka yhden hyvän ystävän. Mene vaikka seurakunnan sinkkuiltaan tai uimahalliin tai kuntosalille ja ala juttelemaan ihmisten kanssa. Voimia sinulle. Huominen on parempi. Ensi kesä on jo ihana ja syksyllä jo naurattaa. Et sinä ole noin surullinen enää vuoden kuluttua. Olen sinulle virtuaaliolkapäänä täällä tietokoneen takana.