Ystäväni kärsii masennuksesta ja on kärsinyt jo
jonkin aikaa, hän on viileellyt itseään ja kärsii
uni- ja syömishäiriöstä ja on todella
alakuloinen. Ja toinen kaverini kanssa on
masentunut, mutta ei onneksi vielä kuitenkaan
niin pahasti. Mitä teen? Olen kai itsekkin kohta
vaipumassa masennukseen en vaan jaksa tätä
painolastia, kun olen vielä luvannut etten kerro
kenellekkään mitään. Miten pystyisin auttamaan
heitä ja itseäni eteenpäin? Rakastan heitä
enemmän kuin itseäni antasin vaikka oman elämäni
auttaakseni heitä!
jonkin aikaa, hän on viileellyt itseään ja kärsii
uni- ja syömishäiriöstä ja on todella
alakuloinen. Ja toinen kaverini kanssa on
masentunut, mutta ei onneksi vielä kuitenkaan
niin pahasti. Mitä teen? Olen kai itsekkin kohta
vaipumassa masennukseen en vaan jaksa tätä
painolastia, kun olen vielä luvannut etten kerro
kenellekkään mitään. Miten pystyisin auttamaan
heitä ja itseäni eteenpäin? Rakastan heitä
enemmän kuin itseäni antasin vaikka oman elämäni
auttaakseni heitä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulle on käynyt samalla tavalla
ja tänään sain kuulla että EX-likkakaverini
masennus on niin pitkällä et hän käy psykologilla
=( Haluaisin kans auttaa mutta... =(
Yritä vain olla ystäviesi tukena, kyllä se
masennun helpottaa. Ystävien tuki on vain
tärkeää..
Kyllä tuki on tärkeää. Ihanaa että kaltaisianne
ihmisiä on! Vastaaviin en ikävä kyllä ole koskaan
törmännyt, sillä minulla ei edes mielestäni ole
ystäviä. Yhteydenpito ei toimi, kriisin sattuessa
ei kukaan edes soita, syntymäpäivääni ei kukaan
muista, siis elän kuin erakko! Joskus soitan
heille ja joskus tuppaudun kylään, sille tuntuu.
Jos masentunut olen(OLENKIN)syy on selvä, mutta
en jaksa etsiä uusiakaan ihmisiä. Mitä heille
kertoisin, kun elämässäni ei tapahdu mitään.
Vaikuttaisin vain tylsälle, vaikka sisimmältäni
olen iloinen, niin kenpä uskois.
Menee jo aiheen ohi, mutta halaukset tedän
kaltaisille ihmisille! Olette hengenpelastajia!
Mielestäni ei tarkoita sitä että masennus olisi
mennyt huonompaan suuntaan jos käyttää
psykologia. Psykologi on tarvittaessa suuri apu
masennukseen taikka muunlaiseen henkiseen
pahoinvointiin joka on tarkoitettu sitä
helpottamaan. Mielummin kannattaa turvautua apuun
ajoissa kuin antaa vaivan pahentua ja kasvaa
sisällään.Ihmissuhdeverkoston toimiminen on
erittäin tärkeätä kun tulee henkisiä vaivoja. Jos
ei muuta niin suomessa toimii mielimaasta ry
jossa on keskusteluryhmiä masentuneille, samoin
seurakunnissa Krito-ryhmiä eli toipumisryhmiä
joissa voi jakaa kokemuksiaan, perhetaustojaan
yms..ja löytää niitä läheisiä ihmisiä. Amerikassa
varmaan joka toinen käy terapiassa eikä se ole
mitenkään luonnotonta. Kannattaa myöskin
harrastaa mieltä virkistäviä asioita. Samoin jos
on liian suuret odotukset niin masentuu
helpommin. Mulla on hei miltein pahempi vaiva kun
ahdistun niin kuulen ääniä olen nuori likka.On
kuitenkin huomattava merkitys että minkälaista
supliikkia saat ympäristössäsi kestää
voinnillesi, joten valikoi tarkkaan ihmiset
joille uskoudut.
Kaikki te jotka kärsitte masennuksesta lukekaa
tohtori Seligmanin kirja, optimistin käsikirja.
(Seligman: optimistin käsikirja)
Mies on tutkinut masennuksen aiheuttajia jo 20
vuotta. 80% masennuksista aiheutuu ihmisen
mielestä, ei fysiologisista muutoksia joita
parannetaan sitten aivojen välittäjäaineisiin
vaikuttavilla masennuslääkkeillä.
Eli vain 20% masennuksista tulisi hoitaa
lääkkein, ja tutkimuksissa on todettu, että jo
aikoja sitten vanhentunut psykoterapia (Freud)
saattaa jopa pahentaa masennusta auttamisesta
puhumattakaan. Kognitiivinen terapia ja ihmisen
oman selitysmallin muuttaminen on parempi keino
uusimpien tutkimusten mukaan.
Eli masennuksesta kärsivät, lukekaa kyseinen
kirja ja miettikää sen jälkeen asioita uudemman
kerran.
Minusta tuo tuntuu uskottavalta sen jälkeen kun
olen ollut masentunut ja syönyt masennuslääkkeitä
ja saanut niistä henkilökohtaista kokemusta.
Minuun ne vaikuttavat, mutta niin heikosti, että
en tiedä että olisiko niillä sittenkään mitään
merkitystä. Hintaa tulee kuitenkin monta tuhatta
markkaa vuodessa.
Sellainen kysymys kuitenkin minua kiinnostaisi,
että minkälainen vaikutus on ulkopuolisilla
tapahtumilla ja tilanteilla masennukseen? Oletko
tuon kirjan luettuasi kuitenkin sitä mieltä,
että niillä olisi vähintään yhtä suuri merkitys
kuin omalla mielellä?
Minusta masennukseen vaikuttavat molemmat..
Ikävä tietysti näin spekuloida, kun ei ole
minkääntasoinen asiantuntija, mutta myös muiden
kirjojen pohjalta sanoisin, että ulkonaiset
tapahtumat varmasti vaikuttavat paljon.
Erityisesti luovat stressiä joka muuttuu sitten
msennukseksi, kun voimat loppuvat. Masennus on
niin vaikea asia, että se on jokaisella
yksilöllistä, varmasti ei siitä voi mitään sanoa.
Ystävälläni masennus, hän uskotui siitä minulle, ja menin tietenkin sekaisin. Hän puhuu itsetuhoisia, ja kuinka pääsisi täältä helvetistä pois itsemurhalla,. Lääkäreissä hän on käynyt, mutta mikään ei tunnu auttavan. Mitä voin sanoa hänelle, en kestä sitä, että menettäisin hänet! Ja kamalinta tässä on se, että olemme vasta 15 vuotiaita, olkaa kilttejä auttakaa. Kun netissäkin keskustelemme asiasta, ja hän alkaa mollaamaan paskaa elämäänsä, mitä voin sanoa hänelle? Menen ihan lukkoon, ja olen sanonutkin hänelle, että en tiedä mitä voisin sanoa, ja ettei hän saisi puhua tuommoisia, mutta se kuulostaa jotenkin.......entiedä. Olkaa kilttejä, auttakaa.