Mä olen sairastanut bulimiaa lähes kymmenen vuotta, tuosta ajasta muutamien vuosien taukoja välillä.. Mutta jostain puitten takaa se Aina yllättää. Tämä alkuvuosi on taas mennyt painiessa tän kanssa, lähes jokapäivä ja niinä päivinä kun ei ole tarvinnut oksentaa, olen syönyt vain hieman rehuja.
Ja painoa tällä helvetillisellä tavalla, ei valitettavasti ole tippunut..
Yritän ottaa niskasta itseeni kiinni ja hokea, että huomenna on taas päivä uusi, ja lopetan.
Mulla on ikääkin jo sen verran, että luulisi sen jo tuovan toisenlaisia ajatuksia mutta Ei..
Ja jos muutamia viikkoja olen ollut "kuivilla" Niin sitten tulee läheinen joka sanoo, että: kylläpä olet lihonut (todellisuudessa painoni on jo vuoden ollut sama) Niin mietippä mitä nuo sanat tekee sairaalle itsetunnollesi?
Tietä ulos pääsyyn tästä kaikesta etsien, tavoitteena terve elämä mutta miten?
Ja painoa tällä helvetillisellä tavalla, ei valitettavasti ole tippunut..
Yritän ottaa niskasta itseeni kiinni ja hokea, että huomenna on taas päivä uusi, ja lopetan.
Mulla on ikääkin jo sen verran, että luulisi sen jo tuovan toisenlaisia ajatuksia mutta Ei..
Ja jos muutamia viikkoja olen ollut "kuivilla" Niin sitten tulee läheinen joka sanoo, että: kylläpä olet lihonut (todellisuudessa painoni on jo vuoden ollut sama) Niin mietippä mitä nuo sanat tekee sairaalle itsetunnollesi?
Tietä ulos pääsyyn tästä kaikesta etsien, tavoitteena terve elämä mutta miten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mäkin sairastanu kohta 10 vuotta ja luulen että lopun ikääni suhteeni ruokaan, painoon ja liikuntaan ei ole koskaan täysin normaali.
Tiedän ihan tarkkaan, mitä tarkotat tolla kommenttien vaikutuksella. Tänään sain kuulla omalta esimieheltä varmastikin ihan pahaa tarkottamatonta kommenttia, mutta huono itsetunto lisäsi oman pään sisällä vettä myllyyn.
Kieltäydyin tarjotusta suklaasta ja valittelin vatsakipua, mutta sainkin kommentiksi "Ai joo, mä tiedän, sä yrität pudottaa painoa". Mitenköhän joskus miehet oppis kuinka arka aihe paino voi olla naiselle. Se oli varmasti tarkotettu vaan puolivitsinä, mutta sai mut heti ajattelemaan, että se näkee mut pullukkana, joka epätoivosesti taistelee omien kilojensa kanssa. Voi tätä kieroa päätä...
.. Vaikka kuin yrität syrjäyttää tuollaiset kommentit Niin silti ne jäävät kummittelemaan päähäsi :( Omasta mielestäni olen aivan normaali,(ehkä aina se muutaman kilon pudotus voisi olla paikallaan),Mutta tällä elämän tavalla painonpudottaminen on vaikeaa,
Huvittavinta on, että mä join/juhlin jossain vaiheessa aika paljon ja paino täten pysyi alhaisena, Nyt juhliminen korkeintaan kerran kuussa jos sitäkään.. niin paino on noista ajoista 10kg enemmän.
Ja muutokset syntyvät todella nopeasti..
On hetkiä, että saat elämästä otteen, kaikki sujuu hyvin ja mitä tärkein mieli on hyvä, ja olet sinut itsesi kanssa..
Mutta niin pieni asia kuin jonkun vihjailut/sanat painostasi tai ulkonäöstäsi/ tai jokin muu ongelma elämässä Saavat romutettua itsetuntosi taas siihen ettet joko syö oikeastaan mitään tai oksennat..
Enkä mä itse ole tälläista valinnut, tai syntynyt tällaiseksi.. Elämä pyörii vain itsesi ympärillä,
Ikääkin on 3 vuosikymmentä takana, ihana perhe; Mies ja lapsia..
mutta kukaan ei tiedä miten pikkuhiljaa kuolen sisältäpäin..