Olisi mukava kuulla naisesta, joka on selvinnyt vaihdevuosistaan - tai selviää parhaillaan - niistä ilman lääkitystä. Selviytymistarinoita. Siis elämää ilman hormoneita ja ilman mitään soijajuttuja. Voiko se edes olla mahdollista? En nyt tarkoita mitään sisukasta muijaa, joka puree hammasta ja hakkaa halkoja purkaakseen raivonsa, vaan naista, jolle ei vain tule niin pahoja oireita.
Joku kertoi, että oli lopettanut hormonien käytön. Miten niin lopettanut? Voiko niin tehdä ilman lääkärin valvontaa, onko se turvallista? Entä, jos on kovat oireet, miten sitten pärjää? Tutut ovat kertoneet, etteivät voisi elää ilman hormonihoitoa. Kuumat aallot ja muut oireet lähes invalidisoivat, ja kun töissäkin pitää käydä.
Joku kertoi, että oli lopettanut hormonien käytön. Miten niin lopettanut? Voiko niin tehdä ilman lääkärin valvontaa, onko se turvallista? Entä, jos on kovat oireet, miten sitten pärjää? Tutut ovat kertoneet, etteivät voisi elää ilman hormonihoitoa. Kuumat aallot ja muut oireet lähes invalidisoivat, ja kun töissäkin pitää käydä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En vielä voi puhua omasta puolestani, kun olen niin nuori, vasta 55 :-). Tiedän kuitenkin, että noin joka viides nainen selviää vaihdevuosista ilman vaivoja.
Mitä tulee hormonien käytön lopettamiseen: ei siihen lääkäriä tarvita, käsittääkseni hormonien käyttäjät ovat kokeilleet itsekseen, missä vaiheessa selviävät ilman oireita. Jos lopettamisen jälkeen oireet palaavat, sitten aloitetaan uudestaan. Ei se käsittääkseni ole sen kummallisempaa. Ja jossain vaiheessahan jokainen lopettaa, eihän hormoneita ole tarkoitus loppuikää popsia.
vuodot, joihin olen käyttänyt pari kertaa keltarauhashormonia. Olen 53-v. Uskon että luonnonmukainen ravinto vaikuttaa, pois kaikki teollinen ruoka mukaan luettuna kevyttuotteet, ja ne erittäinkin!
En käytä myöskään juurikaan teollista kosmetiikkaa, koska niissä on hormonitoimintaa häiritseviä aineita.
Juuri äsken luin Kodin kuvalehdestä reippaasta kainuulaisemännästä, 18 lapsen äidistä (viimeisen pyöräyttänyt 51-vuotiaana). Siinä kunnon voita, täysrukiista leipää ja oman talon lihaa ja kalaa syömällä on pirtsakan näköinen vielä yli 70:nä!
Teollinen ruoka ja kaikki kehon ja ympäristön kemikaalit sekä stressi ja liikkumattomuus; siinäpä selitys yleistyneisiin vaihdevuosivaivoihin!
"Juuri äsken luin Kodin kuvalehdestä reippaasta kainuulaisemännästä, 18 lapsen äidistä (viimeisen pyöräyttänyt 51-vuotiaana)."
ei olla kaikki samasta muotista - eikä kyllä käy kateeksi!
askarruttamaan. Niin hymyhuulinen ja kasvoista näkee että huumori on säilynyt aitona kautta vuosien vaikka 18 lasta kasvatti, ainakin sen alkupään sähköttömässä 2 h ja tupa talossa. Jossa oli vielä vanhat sukulaiset asumassa muistaakseni myös.
Mieliala vaikuttaa varmasti vanhettumiseen. Koitan muistutella itselleni että suupielien oikea asento on ylöspäin. Eihän minulla mitään tosi kauheita murheita ole,e i sinne päinkään!
3xkop, menkat olleet poissa 9 kk ja ei ihmeempiä oireita, mitä kuumia aaltoja silloin tällöin sydäntykyttelyineen ja niitäkin silloin enemmän, jos nukkunut yön huonosti. Rauhoittavaan uneen vaikuttaa sitruunamelissatee, jos sitä vain jaksaa/viitsii joka ilta keittää, vaikka tietää, se rentouttaa.
Ei hormoonihoitoa, eikä soijaa, kilpparilaisille se ei käy kaikille ainakaan, eikä just miulle. Koklasin, 'ennalta ehkäistäkseni' vaihtarioireita, kilppariarvot laskivat tosi vajaalle. Eli sekin ilo loppui siihen. Lääkärin kommentti, *soija myrkkyä kilpparilaisille*,,, eli ainakin miulle.
Jos pääsen näin, niin helpolla pääsen. Entisessä elämssä paljon pahaakin ja väkivaltaakin, nyt positiivista elämä ja hymy herkässä. Ei ärtyilyä, kuin joskus harvoin, 'itselleni'
Tulevasta en tiedä, näin nyt ja nautin elämästäni, kaikin puolin.
No minä olen 55 v ja en ole käyttänyt kiusallanikaan kaupiteltuja hormoneja, koskaan. Olihan sitä parin vuoden ajan punaisuuskohtauksia ja hikikohtauksia päivisin töissä, mutta oli aina niin paljon muuta ajateltavaa ja menoa ja en käpertynyt itseeni ja oireisiini että ne menivät siitä ohi itsekseen, kun en niihin paneutunut. Nyt ei ole yhtään mitään oireita, mieliala vaihtelee mutta niin se on tehnyt koko elämän, ehkä nyt tässä iässä vihdoin uskallan vain olla suorempi ja rehellisempi sanoissani ja panen helpommin hanttiin enkä jaksa enää mielistellä kuten nuorempana. Siitä voi tulla sanonta kiukkuiset vaihdevuosi-ikäiset muijat, mutta se on vain hyvä ominaisuus. Että kyllä sitä selviää, ilman pillereitä, laastareita, hormoneita. Liikun suht paljon, löhöänkin, syön terveellisesti, ja tosiaan elämä on oman kehoni ulkopuolella...
Entäs tämä alapää puoli. Miten olet selvinnyt limakalvojen kuivumisesta? Oletko parisuhteessa ja harrastatko säänn. seksiä? Olen 52v. enkä käytä hormoonikorvaushoitoa. Hikoilu on hyvin pientä, mutta limakalvojen kuivuminen suurta sekä vielä suurempaa virtsarakon limakalvojen kuivuminen. Näihin oli pakko hakea paikallishoitoa. Virtsajuttuihin ei kotikonsteilla saa nopeasti apua.
Alapään limakalvoihin saa apteekista ilman reseptiä voiteita, ei sen takia kannata alkaa hormonihoidon orjaksi. Kyllä vähän kuivuneet toisinaan on, mutta toisinaan ei, eli ei ongelmaksi asti.