Eräs vanhempi työkaveri kertoi että hänet vietiin ambulanssilla mielisairaalaan masennuksen vuoksi. En tiedä miten vakavaa masennusta tällä oli, mutta mielestäni on liioittelua jos piipaa-autoon pitää tunkea sen vuoksi. Hullu tämä äijä ei ollut ja siksi on kumma että ambulanssikyytiin pitää turvautua. En ole varma laitettiinko kiinni lepositeisiin tai vastaaviin, aion kysyä kun seuraavan kerran näen. Kannattaa kuitenkin olla varovainen psyykkisten asioiden kanssa kun lääkärit voivat tulkita asioita kuin piru raamattua. Esimerkiksi jos kysytään että "oletko harkinnut itsemurhaa" niin semmoisiin kysymyksiin vastaan aina kieltävästi koska muuten voi tapahtua mitä vain. Totta kai olen semmoista miettinyt, mutta en tosissani vaan kovan tuskan hetkellä.
Työkaveri vietiin ambulanssilla
Ihmehoitoa
362136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
'''
pitänyt tehdä? Kyllä psykoottistasoisesti masentunut nyt ainakin kannattaa viedä ambulanssilla, itse tuskin apua olisi lähtenyt hakemaan. Olisiko pitänyt taksi tilata, olisiko se ollut jotenkin hänen turvallisuutensa kannalta järkevämpää?
Ja mitä tulee itsemurha-ajatusten miettimiseen, niin ehkä psrempi kertoa ja päästä hoitoon, kun jäädä heitteille ongelmineen.
kans ambulanssilla hoitoon ja viimeisellä hetkellä. Olisin vetänyt ranteet auki, jos olisin ehtinyt. Masennus voi äityä hengenvaaralliseksi niinkuin moni muukin sairaus.
Osittain olen kanssasi samaa mieltä, mutta ellen itse olisi kokenut tuota kohtaloa, olisin vielä enemmän. Nimittäin asiat eivät ole niin mustavalkoisia enää kun on nähnyt ja kokenut itse. Pääasia, että vietiin hoitoon varmuudenkin vuoksi, ettei tee itsemurhaa, mutta ei se hyvältä tunnu sillä hetkellä ja menee luottamus puhua asioista, kun pelkää joutuvansa uudestaan pakkohoitoon. Kuitenkaan se apu ei löydy mielisairaalasta, eikä ambulanssista. Tuollaisista reissuista jää helposti myös traumoja. Ja tuo sinun taksi juttusi oli suunsoittoa, olisit jättänyt mieluummin väliin..
On että sairaalapäiviä vähentämällä itsemurhamäärä on vähentynyt.
mutta mistä tiedät?
Kyllähän se on aivan puolueettoamsti ja virallisesti tutkittua tietoa ja omalla kokemuksella voin kertoa, että suljettu psykiatrinen sairaalahoito on todellisuudessa sairainta jota toiselle ihmiselle voi tehdä. Oma mielipiteeni on, että psykiatriset sairaalat ovat vain muistomerkki vanhasta maailmasta joissa tänäpäivänmä toteutetaan käytänön mielivaltaa.
mutta ajattelin vain, mistä olet kuullu tai lukenut. Olen samaa mieltä, että se on sairainta.
Uutisoinnissa.
ok, en enää piikittele sua :)
hyvät jatkot!
Eipä tuo mikään piikki ole. Ootko kovinkin kipeä?
sanotaanko vaikka näin:
meni vähän yli hilseen, mutta samakos tuolle ;P
Meni yli hilseen mikä? Meni siis yli hilseen se, että sairaala pikemminkin masentaa kuin hoitaa??
tarkoitin vain sitä piikkijuttua
vaan ihan kysymys alkuperäiselle.
puhua tahdonvastaisesta hoidosta kuin tarkkailuun viennistä, siitä kuitenkin tässä aloituksessa käsittääkseni oli kyse.
Ei käytännössä, koska tarkkailuun voidaan viedä vain jos pakkohoidon perusteet melko varmasti täyttyy.
niin
No voihan vitut. Mutta kun ei sitten oo mikään itsetuhonen eikä oo ollukkaan mutta kun joku palliaivo keksii soittaa ambulanssin niin siinähän menet sitten pöpiläkeikalle ihan varmuuden vuoksi vaikka pääsisitkin pian pois niin kyllä vituuttaa.
No miten siellä sitten hoidetaan ihmisiä,
No kertokaa nyt miten siellä hoidetaan , Eimkai lukijan saa siitä mitään käsitystä kun sanotaan vaan että huonosti , miten huonosti ja millä tavalla?
Olen kokenut saman. Enkä ole hullu. Piipaa autolla vietiin väkisellä, kun vastasin rehellisesti lääkärin esittämiin kysymyksiin, eli myönsin ajatelleeni itsemurhaa. Minulle oli täysi yllätys, että niinkin voidaan toimia, eli viedä pakkohoitoon, vaikkei minulla ollut vaaraa tehdä itsemurhaa. Mitään apua ei ollut, että vietiin mielisairaalaan. Suljetulla osastolla oleminen oli vain yhtä helvettiä ja masennus syveni entisestään, jonka johdosta aloin itsemurhan ajattelemisen sijaan harkita sitä. Pääsin kuitenkin pian pois lääkärien siellä todettua, ettei ollut syytä olla siellä. Tuon reissun ansiosta menetin lopullisesti luottamuksen puhua pahasta olosta kenellekään, koska ei tiedä milloin vahingossakin sanon sen sanan, joka johtaa pakkohoitoon. Miten siis voin koskaan mennä lääkärille ja saada apua, kun ei uskalla puhua niinkuin asiat on, eikä ole järkeä mennä lääkärille valehtelemaankaan. Kuitenkin se suljetulla osastolla oleminen on hirveintä, mitä olen elämässäni kokenut. Vaikea kuvitella, mutta sittepä sen saa tuntea, kun on rehellinen ja haluaa päästä jatkamaan elämäänsä, eli hakee apua, jota ei kuitenkaan voi hakea mistään muualta kuin itsestään. Joko tahdonvoima tai itsemurha
Jos joku on ajatellut itsemurhaa joskus niin se ei aina ole sitä,että haluaa sen tehdä
Kun oma äitini masentuu ja vein häntä lääkäriin ja häneltä kysyttiin myös onko ajatellut itsemurhaa niin hän vastasi ettei nykyisin enää , siis minulla jysähti vastauksen kuullessani että hän on siis ajatellut sitä mutta ei enää,.
Oli se vaikea juttu, en koskaan uskaltanut tehdä kysymystä että koska hän oli ajatellut sitä,. Ja miksi Joten äiti vei tietonsa hautaan mukanaan , ja joskus ajattelen että hänen elämässään oli tapahtunut jotakin joskus aikaisemmin asioita joista en tiedä mitään . Mutta jokaisella oikeus olla puhumata jos ei halua muiden tietävän asioitaan.
Mutta kyllä se minua hieman järkytti sentään.
Mielisiairaalaan kun viedään, niin se tapahtuu ambulanssilla. Vientiin mennään monesti siinä tapauksessa, että potilas ei itse pääse, ei halua tai hoito on ns. ennalta selan takana punottu siten, että lähetteen kirjoittaminen on vain muodollisuus ja ambulanssista asti kaikki tilattu ja suunniteltu.
Sairaalaan voi myös itse pyytää ja hakeutua omin nokkinensa.
Tapausta tuntematta tosin, mutta kertomasi perusteella kuulostaa aika rajulta toimenpiteeltä. Muistan, kun itse kävin ensimmäisen kerran työpaikkalääkärillä; tapaukseni oli jo oikeastaan käsitelty ja tulin siinä maininneeksi, että olen kirjoittanut oman kuolinilmoitukseni, kuten olinkin. Lääkäri jäykistyi ja kysyi hyvin vakavasti, että ei kai sinulla ole mitään tarkoitusta tehdä mitään itsellesi. Ei tietenkään ollut, mutta siihen tilanteeseen vaan liittyi tietty melankolia, joka syveni vielä matkan varrella.
Mielestäni "pakkotoimenpiteet" ovat aivan ääritapauksia ja vaativat syvää harkintaa ja näkemystä. Jos suorilta jaloilta esim. työpaikan lääkärin vastaanotolta kiikutetaan ambulanssilla pakkohoitoon, tilanne on mielestäni väärin arvioitu, olematta nyt itse minkään alan terveysasiantuntija. En vaan usko, että tilanne siinä vaiheessa voi olla enää niin kriittinen, ettei sitä ilman sairaalahoitoa voitaisi hoitaa.
Olennaisinta näissä jutuissa juuri on, että pieni prosentti potilaista on oikeasti oikeutettujen pakkokeinojen kohteena ja samalla valtaosaa alistetaan tarkoituksen mukaisesti, ei vahingossa "ylireagointina". Ensimmäisen pakkokeinon jälkeen on syytä opetella mielenterveyslaki, valituskanavat ja ottaa huomioon, että valitusteissäkin kaikki osallisena olleet lääkärit ovat valmiita puhumaan puhdasta paskaa juuri sinusta.
Itse lähdin valittamaan ja pöydälläni on edelleen lääkärien vastineet lääninhallitukselle, joissa lähetteen kirjoittanut lääkäri perustaa toimenpidettään sillä, että toinen eläkkeellä oleva lääkäri jonka nimeä en edes ollut kuullut ennen, niin oli välittänyt heille minusta "tietoa" = perätöntä tietoa jotka nämäkään eivät olleet pakkokeinojen perusteita. Sairaalan ylikääkäri perusteli toimia mm. sillä, että olisin ollut joskus jossakin tekemisissä tämän eläkäläisen kanssa (ei pidä alkuunsa paikkaansa) jne.. Lääkärit tekevät kaikkensa kusettaakeen ja luimisllessaan vastuuta karkuun.
Olen masennusta sairastanut jo pitkään, käynyt vuosia terapiassa jne.
Yhtenä yönä sitten tilanne meni todella vakavaksi, ja hakeuduin ensiapuun ahdistuksissani viilleltyäni itseäni pahasti. Siellä sanoin heti, että haluan sairaalahoitoon turvaan itseltäni. Tikkaamisen jälkeen minut sitten siirrettiin psykiatriseen sairaalaan 30km päähän, ja tämä kuljetus tapahtui ambulanssilla. Milläs muullakaan? Taksiinko ne tämän hysteerisesti itkevän ja itsetuhoisen tytön olisivat laittaneet?
Ei tästä minulle mitään traumoja jäänyt, tai että olisin pitänyt tilannetta mitenkään nöyryyttävänä tai alistavana. Melkein päinvastoin: hätäni ja epätoivoni otettiin tosissaan, sain hyvää hoitoa ja kaikissa vaiheissa minua kohdeltiin hyvin.
Enkä muuten joutunut suljetulle, vaan avo-osastolle.
siinä on se ero, että menit omasta tahdotasi.
kuka väittää, että siitä jäisi traumoja ja tottakai oli syytä mennä ambulanssilla, kun olit viillellyt ja sekaisin. en halua haastaa riitaa tai vähätellä, mutta taisit käsittää ehkä vähän väärin tai sitten minä kirjoitin väärin, että siitä saa huonon kuvan. tsemppiä kuitenkin jatkoon, toivottavasti viiltely sinun elämässäsi on historiaa! :)
että masennuspotilaan ambulanssikuljetusta mielisairaalaan voidaan toki käyttää muutenkin kuin vain silloin kun joku viedään pakolla hoitoon. Tai että on hullu jos viedään ambulanssilla.
Ambulanssi on "ajoneuvo sairaankuljetusta varten" (
hassua, miten taas menivät sukset ristiin.
ilmeisesti vain käsitin väärin, ei äskeisessä viestissäsi ollut mitään epäselvää, kyllä ymmärrän nuo jutut. yksi ambulanssikuski on sanonutkin minulle, että suurin osa kuljetuksista on sellaisia, joissa potilaalla ei ole mitään hätää. sori kun taas jauhoin, ja hyvät jatkot sinullekin !
Moni hoito pohjaa vanhaan maailmaan. Ongelmana on kun eläkeläisilläkin on vielä lääkärin luvat, eikä heillä välttämättä ole ymmärystä saati konkreettista vastuuta jos nykyistä perustuslain takaamia vapauksia loukataan taikka mielenterveyslakia rikotaan. Hoitoon tosiaankin "joutuu" likimain kuka tahansa ja missä tahansa tilanteessa.
Moni tietää itse milloin tarvitsee apua, ja soittaa, mutta moni ei siltikään pääse sairaalaan, jossa tuntisi olonsa turvalliseksi kun sairaus riepottelee mieltä kauan sitten tunsin ihmisen joka todella voi huonosti ja hän halusi hoitoon, ei päässyt siksi että ymmärsi tilanteensa, vihdoin hänen miehensä vaan vei hänet sinne ja sanoi että jos ei ihminen saa hoitoa niin kuka ottaa vastuun siitä mitä hänelle tapahtuu . Ja jätti vaimonsa sinne.
Nainen makasi sairaalassa kolme viikkoa lääkityksessä ja lopulta masennus alkoi vähenemään että pääsi koti hoitoon , ja oli yhden vuoden sairauskirjoilla ennenkun oli siinä kunnossa että jaksoi palata työelämään.silloin mietin että miksi ei ihminen joka itse haluaa apua saa hoitoa, miksi siinä on oltava mies joka vaatii hoitoa asiahan on ihan sama .
Joten joka asiassa on miehillä enemmän valtaa kun naisilla vieläkin. Sen näkee monissa asioissa yhteiskunnassa . En tiedä onko asiat muuttuneet siitä ajasta kun tämä nainen yritti saada itse apua, vai onko vieläkin niin että miehen sana pätee , joka on naista alentavaa .äviisas ihminen tunnistaa avuntarpeensa, tyhmä kieltää viimeiseen asti ja siitä seurauksena pakko hoito . Jossain on mätää systeemissä jossa ei sairas saa apua kun pyytää sitä
Monella on kovia traumoja siitä että ovat olleet mielisairaalassa ja en ymmärrä sitä sillä niinhän sitä ollaan sairaalassa muistakin sairauksista ei siinä mitään ihmeellistä ole. Sairaudelleen ei kukaan mitään voi .
Joten niin kauan kun epätietoiset ihmiset hyssyttelee hiljaa asiasta ja puhuvat että joku on muka tullut hulluksi, ollaan väärillä jäljillä. Sairaus se on milisairauskin johon on apu saatavissa . Ei siinä pitäisi olla mitään hyssyttelyä .
Ja sana hullu ei enää ole vuosikausiin ollut se miksi ihmisiä kutsutaan kun masentavat vaikka moni asioista tietämätön sitä vieläkin käyttää . Kun ei ole tietoa päässä
Joten minä haluaisin tietää miten se hoito toimii nykyisin mielisairaalassa kun tääällä niin moni sitä moittii , mikseivät kerro miten siellä hoidetaan .
Kukaan ei ole hullu ,ainoastaan sairas, joten aika lopettaa tuollaisen sanan käyttäminen
Se lisää vaan ennakkoluuloja joista omånneksi on aika paljon päästy irti nykyaikana . Sairaus on ainoastaan sairaus ei mitään muuta
Ehkä jonkinlainen masennuksen aiheuttama paniikkikohtaus?
Entäs jos se mies jätti sanomatta sen miksi hänet haettiin ambulanssilla. Sillä ambulanssia in hyvin vaikea saada silloinkin kun se on todella tarpeen , joten ei ne kovin helpoilla syillä ketään hae.
Sitten sinä et tiedä mitä tämän ihmisen mielessä on ollut ja mitä hän ajattelee ja miten kokee maailman ympärillään .
Ja käytät sanaa hullu psyykkisestä sairaudesta joka on otettu käytöstä pois jo vuosia sitten sairaudelle ei kukaan voi mitään, ja siksi ei puhuta hulluista silloinkaan kun joku joutuu psykoosiin, koska se on sisarus ihmisen aivotoiminnan häiriintymisestä , ja ei sille itse mitään voi.