Onhan noita pms oireita ollut toisinaan, mutta tämä raivopäisyys hakkaa kauheudessaan jo kaikki aiemmat kokemukset.
Tämän on PAKKO johtua hormoneista, koska raivokohtaukset on suurimmaksi osaksi hallitsemattomia ja niin rajuja, että tavaraa lentää seiniin yms.
Joka helvetin asia ottaa välillä niin raskaasti pannuun, että ei edes itku tule vaikka se varmasti helpottaisi!
Tiosinaan sitä on taas niin full of love että voisi halailla vaikka helvetti kaapin ovia!
Kertokaa kiltit ihmiset millä v*tulla sitä saa itsensä rauhottumaan! Järki lähtee niin että roiskunta käy ja ei tällanen voi tehdä hyvää sikiöllekään?!
Asiasta ruukkukasveihin; Onko tietoa, kumpaa odottaessa naiset tavallisemmin raivoilee, poikaa vai tyttöä?
Itse olen ollut alusta asti 100% varma, että poika on tulossa ja että tällä raivolla on jotain tekemistä testosteronin kanssa..
Tämän on PAKKO johtua hormoneista, koska raivokohtaukset on suurimmaksi osaksi hallitsemattomia ja niin rajuja, että tavaraa lentää seiniin yms.
Joka helvetin asia ottaa välillä niin raskaasti pannuun, että ei edes itku tule vaikka se varmasti helpottaisi!
Tiosinaan sitä on taas niin full of love että voisi halailla vaikka helvetti kaapin ovia!
Kertokaa kiltit ihmiset millä v*tulla sitä saa itsensä rauhottumaan! Järki lähtee niin että roiskunta käy ja ei tällanen voi tehdä hyvää sikiöllekään?!
Asiasta ruukkukasveihin; Onko tietoa, kumpaa odottaessa naiset tavallisemmin raivoilee, poikaa vai tyttöä?
Itse olen ollut alusta asti 100% varma, että poika on tulossa ja että tällä raivolla on jotain tekemistä testosteronin kanssa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla oli kanssa aiemmin etenkin ennen kuukautisia kamalia raivareita. Siinä sai osansa ovet, astiat, kaukosäätimet, viherkasvit, jne... Enkä itse pystynyt hillitsemään itseäni joinain kuukausina ollenkaan.
No, nyt olen raskaana viikolla 8 jotain, ja olen totaalisen rauhoittunut. Meneehän minulla nytkin hermot, jos on joku kunnon syy. Mutta rauhoitun siitä aika nopeasti.
Oliskohan sitten tyttö tulossa...??
mutta ostin Tyrni Omega 7:ää ja se on auttanut. Myös helokkikapselit auttavat tuohon pms-raskaus-hermoiluun, joten kumpaa vaan ostamaan. Mieheni sanoi minulle toista odottaessamme, että nyt mene ostamaan niitä kapseleita. Ja ostin ja taas auttoi. Täytyy vaan ottaa kunnon annoksia ja odotella vähän aikaa- kyä auttaa.
Tsemppiä muutenkin raskauteen! Toi raivopäisyys on hirveetä, tiedän sen. Kamalaa löytää itsestään sellainen puoli, eikö?
Juu täällä kanssa kävi latva vähän turhan kovasti kierroksilla esikoista odottaessa. Välillä TODELLA säikähti et kuka helvetti sinä olet joka minussa raivoat. Ei se kattonu aikaa eikä paikkaa, keskellä kaupunkia jopa tuli kohtaus..nyt jo naurattaa moinen. Toinen raskaus huomattavasti helpompi (mies odotti tuolloin kauhulla mitä tulevan pitää) ja nyt kolmas raskaus kanssa alkanut rauhallisissa merkeissä =) Kyllä se kuule siitä tasaantuu, loppuraskaudessa jo uudet oireet =) Tsemppiä ja kestämistä itsellesi ja ympärillä olijoille!!! =)
ne hormonit jotka jylläävät! ;-) eipä siihen auta kuin synnytys, tasaantuvat sitten aikanaan. Mulla ainakin tytöltä alkuraskausajan raivo oli jotain silmitöntä, pojalta ei niin kamalaa...
Itselläni oli myös "raivokohtauksia" ennen raskauden puolta väliä. Laskin, jotta kolme viikkoa putkeen olin ollut raivopäällä ja kiukutellut vain. Onneksi se on nyt ohi... mieheni sai kestää aika paljon kiukutteluja. Nyt ollaan menossa rv33 5 ja poikaa odotellaan:)
Hyvää odotusta kaikille odottajille:)
Täällä on vielläkin välillä semmonen sota pystyssä et oksat pois! Rv 33 5 nyt menossa ja tyttöä oottelen.
Mä olen kyllä aina ollut suht tempperamenttinen, mut nyt ihmettelen jo itekki et mikä on ku hermo menee vähemmästäkin ja isäntä on kyllä(onneks) ymmärtänyt noi hormooni jutut (ettei liikaa ota itteensä mun sanomisia:)).
onpa ihana kuulla että muillakin on samanlaista ku mulla on ollu. Mies jo meinas että mee hoitoon.Nyt ku vkoja 30 niin tunteetkin rauhottunu ja tasaantunu. Mutta välillä oli aivan kamalaa.. Ja mä en voinu sietää mitään lässytyksiä, lirkutuksia jne. en televisiosta, en vierailta enkä tutuilta ihmisiltä enkä omalta mieheltäkään. Hyvä ettei ero tullu. sit ku yritit asiasta puhua jollekin niin ilmeet ja sanat oli sitä luokkaa että koki olevansa vähintää hullu. "pitää ajatella positiivisesti", mulle sanottii, mutta miten ajattelet ku et itekää pysy tunteiden perässä. Olen vaan hammasta purren menny päivästä toiseen ja onneks tätä ei enää kestä kauaa. Tää on vaan väliaikasta!