Kaipaisin neuvoja, mielipiteitä ja ideoita seuraavan asian ratkaisemiseksi?
Lapsi on siirtymässä yläkouluun.
Yläkoulussa jatketaan alakoulussa aloitettua vapaaehtoista A2 kieltä ellei vanhemmat ja lapsi yhteisymmärryksessä päätä lopettaa ko. kieltä.
Monikin lapsen ystävä on tehnyt vanhempien kanssa päätöksen lopettaa A2-kielen lukeminen.
Lapseni haluaisi toimia myös näin; ko. kieli ei kiinnosta ja se on oppiaineista ainoa, joka menee huonosti, lisäksi hän harrastaa urheilua aktiivisesti, joten hän haluaisi löysätä päivän ohjelmaa täten.
Äitinä tuen lastani ja tuumailen, että tärkeämpää on onnellinen lapsi kuin heikosti suoritettu A2-kieli elämän eväinä.
Lisäksi vielä tästä aineesta lapsi on nyt alakoulun aikana tuonnut muutaman huonon numeron; tämmöisiä alle 7 numeroita isä ei lainkaan allekirjoita..hänen taloonsa semmoisia ei tuoda.
Isä ei edes keskustele A2 kielen lopettamisesta.
Lapsen oma kanta oon selkeä ja perusteltu.
Lapsi viettää luonamme yhtä paljon aikaa, kumpikaan meistä ei ole lähivanhempi vaan huoltajuusasiamme matkaavat täysin keskeneräisinä käräjäoikeudessa..elämä kuitenkin menee eteenpäin ja vastaa tuli nyt tämmöinen lapsen tulevaisuuteen vaikuttava asia.
Lapsi on siirtymässä yläkouluun.
Yläkoulussa jatketaan alakoulussa aloitettua vapaaehtoista A2 kieltä ellei vanhemmat ja lapsi yhteisymmärryksessä päätä lopettaa ko. kieltä.
Monikin lapsen ystävä on tehnyt vanhempien kanssa päätöksen lopettaa A2-kielen lukeminen.
Lapseni haluaisi toimia myös näin; ko. kieli ei kiinnosta ja se on oppiaineista ainoa, joka menee huonosti, lisäksi hän harrastaa urheilua aktiivisesti, joten hän haluaisi löysätä päivän ohjelmaa täten.
Äitinä tuen lastani ja tuumailen, että tärkeämpää on onnellinen lapsi kuin heikosti suoritettu A2-kieli elämän eväinä.
Lisäksi vielä tästä aineesta lapsi on nyt alakoulun aikana tuonnut muutaman huonon numeron; tämmöisiä alle 7 numeroita isä ei lainkaan allekirjoita..hänen taloonsa semmoisia ei tuoda.
Isä ei edes keskustele A2 kielen lopettamisesta.
Lapsen oma kanta oon selkeä ja perusteltu.
Lapsi viettää luonamme yhtä paljon aikaa, kumpikaan meistä ei ole lähivanhempi vaan huoltajuusasiamme matkaavat täysin keskeneräisinä käräjäoikeudessa..elämä kuitenkin menee eteenpäin ja vastaa tuli nyt tämmöinen lapsen tulevaisuuteen vaikuttava asia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja sinä ainakin perustelet kantasi asiallisesti. Jos isä ei ota kantaa ja suhtautuu vielä lapsen koenumeroihin naivin tunteellisesti voit luottaa omaan arvioosi ja allekirjoittaa kieliopinnosta luopumisen. Kummastelen kyllä, että jos teillä on huoltajuusasia kesken eikä kumpaakaan vanhempaa ole nimetty lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi juuri tällaisia asioita varten. Meillä ainakin minut nimettiin käsittelyn ajaksi yksinhuoltajaksi etteivät lasten asiat ainakaan jääneet hoitamatta kun asiat ovat levällään... nyt on yhteishuoltajuus, mutta isän osuus on minimaalinen enkä ole turhia viitsinyt kysellä lasten juoksevissa kouluasioissa.
Laki ei tunne sellaista kuin ensisijaista huoltajaa/lähivanhempaa vaan huoltajat ovat tasavertaisessa asemassa lapsensa nähden. Näin ollen sinänsä ei ole väliä kumpi on "lähivanhempi".
Mitä jos vaan allekirjoitat sen muutoslapun - koulu ei välttämättä kysele toisen huoltajan nimmarin perään. Sitten myöhemmin keskustelet asiasta exän kanssa.
jos toinen vanhempi on virallinen yksinhuoltaja mistää asioista ei tarvitse kysellä toiselta vanhemmalta. Yhteishuoltajuudessa asiat päätetään yhdessä. Yksinhuoltaja voi hakea lapselleen esim. passin kyselemättä toiselta, yhteishuoltajilta tarvitaan molemmilta suostumus. Meillä oli huoltajuuskiistan ajan määrätty yksinhuoltajuus, jona aikana toisella vanhemmalla ei ollut asiaa puuttua lapsia koskeviin päätöksin. Nykyään lähes kaikissa tapauksissa tehdä yhteishuoltajuuspäätöksiä, mutta ennen oli asiat toisin.
..useista kannanotoista!
Viestienne siivittämänä on helppo tehdä päätös ajaa tätä asiaa lapseni toiveen mukaiseksi.
Elikäs; aiemmin puhelimitse siis yritin keskustella isän kanssa asiasta ja vastaus oli: lapsen A2 kieltä ei lopeteta, en keskustele asiasta tämän enempää. Puhelun päätteeksi pyysin isää lähettämään palautteen asiasta viikon loppuun mennessä, jolloin hänellä on ollut riittävästi aikaa keskustella asiasta lapsen kanssa. Itse keskustelin jo aiemmin lapsen kanssa.
Vielä ei ole isän vastausta/kommenttia saapunut eikä varmaan saavukaan, koska toivoin niin. Odottelen maanantaille.
Sitten otan yhteyttä tulevan koulun rehtoriin ja kerron probleemasta; saattaahan se olla, että koululle riittää tuo lapsen tahto ja se että toinen vanhemmista on päätöksen takana...
..hänelle joka epäili meillä olevan ongelmia...juu kyllä niitä on ja paljon..tämä tässä siis yksi muiden mukana..
Pitää tähän keskusteluun tuoda yksi näkökohta lisää. Jos kyse on 13-14 -vuotiaasta lapsesta, on vanhempien välillä oltava tiukkakin. Jos A2 -kieli ei oikein suju, voisi vanhemmat kannustaa, neuvoa ja valvoa sen opiskelua. Murrosikäinen lapsi pitää kasvattaa vastuuntuntoiseksi ja ahkeraksi. Ei menemään siitä, mistä aita on matalin. Eikä tekemään päätöksiä sen mukaan, mitä kaverit ovat tehneet. Ja sanomattakin on selvää, että vanhempien ei pidä ottaa näitä asioita sellaiseksi, millä pääsisi lapsen suosioon toisen vanhemman kustannuksella.
Tämä kaikki huomioitu.
Lasta kohtaan ollaan tiukkoja.
Ei ole kyse lapsen miellyttämisestä vaan ihan siitä, että tämä A2 kieli on ollut semmoinen riippakivi jo nuo kolme vuotta; kuten mainitsinkin se menee huonosti.
Lapselle menee koulu muutoin oikein hyvin.
On tärkeää löytää lapsen vahvuudet ja panostaa niihin. Tämä lapsi on urheilullinen ja matemaattisesti suuntautunut.
Ystävien perässä ei tarvitse mennä, mutta yhtälailla tälläkin lapselle tulee olla mahdollisuus päättää kuten toisillakin on ollut; kyse on kuitenkin hänen elämästään.
Alistamalla emme kasvata elämässä pärjääviä ihmisiä, tosin emme vapaalla kasvatuksellakaan.
On oltava tiukka, mutta lapsen tulee saada itse tehdä valintansa. Toki jos on hieman epäröintiä, niin kannattaa kannustaa vanhemman valitsemaan suuntaan.
Tämän asian suhteen lapsella on kuitenkin tiukka perusteltu mielipide.
Mitä sanotte siitä että kirjaatte ylös joka ikisen lapsen kotiintuomen kokeen numeron, ja kun todistus on annettu, vertaatte aineiden keskiarvoja todistuksen numeroihin? Pointti on lähinnä siitä ettei opettajat pääsisi turhan paljon pyöristämään alaspäin. Kokeessa 9 ja todistukseen 6 ei enää menisi läpi minulla, eikä tule menemään jälkikasvullakaan.
koe numero ja todistuksen arvosana: kaksi eriasiaa.
Mutta se ei meinaa sitä että todistukseen pitäisi temmata numero lähimmästä sopivasta tuulesta. Se on tarvittaessa pystyttävä perustelemaan.
Kokeiden keskiarvosta yksi suuntaan tai toiseen on täysin normaalia, kaksi vaatii jo aika vankat perustelut, mutta kolme ei millään minulla enää menisi läpi.
Ja ja. Jos kerran annetaan arvosana erikseen huolellisuudesta ja käyttäytymisestä, niin herää kysymys että miksi pitäisi muita arvosanoja sitten rukata suuntaan tai toiseen?