Minulla on eräs paha ongelma. Olen ollut jo kauan yksinäinen ja sain viestin eräältä 4 vuoden takaiselta kaverilta, jonka kanssa en kuitenkaan ollut tolkuttomasti tekemisissä silloin joskus. Kuitenkin minut kutsuttiin hänen mökille pääasiassa bilettämään kolmeksi päiväksi niiden kanssa jotka kuuluivat silloin kaveriporukkaan. Muut ovat olleet yhteyksissä sen ajan kun olin heistä erossa, mutta äkiä varmaan takaisin tutustuisi...
Minulla kuitenkin on siinä lähellä paljon kokeita/tenttejä joihin tulisi lukea. Toisaalta olen kovin yksinäinen. Kumman valitsisitte? ELo kokeisiin lukeminen vai biletys?
Minulla kuitenkin on siinä lähellä paljon kokeita/tenttejä joihin tulisi lukea. Toisaalta olen kovin yksinäinen. Kumman valitsisitte? ELo kokeisiin lukeminen vai biletys?
Vastaukset 15
Vanhimmat
... että mietit myös omaa elämääsi (opiskelua), etkä ole riippuvainen muista ihmisistä.
Minä lähtisin mökille (vaikka en kannata humalahakuista juomista enkä itse joisi lainkaan) ja lukisin tentteihin etukäteen.
Tentit voi uusia, eikä elämä ole niistä kiinni, mutta jos torjut ystäväsi, he eivät ehkä pyydä toiste!!
Hauskaa viikonloppua : )
Mene mökille. Jos meno näyttää tylsälle, niin aina voit lähteä aikaisemmin pois. Järjenkin voi ottaa mökille mukaan, ihan kaiken varalta.
Tentteihin voi valmistautua etukäteen. Toki koulutus on hyväksi, mutta kannattaa miettiä haluaako opiskella koko nuoruutensa kustannuksella.
vain bilettäjä-tyyppejä :D. Itse lukisin kokeeseen.
Kun en ole selvännäkijä en myöskään osaa vastata mikä olisi kannaltasi paras ratkaisu, mutta jos olet luonteeltasi perin juurin tunnollista tyyppiä ja stressaat tenteistä riittävän aikaisin ei mökkireissu olisi sinulle yhtään pahitteeksi. Jos taas itsekurisi on heikko ja jätät lukemiset minkä syyyn vuoksi tahansa kehoittaisin jäämään lukemaan. Päätös on yhä sinun :)
hauskaa :)
Nuorena pitää elää.
Minä valitsisin bilettämisen ehdottomasti. Kai nyt kokeita pystyy tarvittaessa uusimaan tai tekemään myöhemmin? Ellei sitten ole kyse jostain ainutkertaisesta pääsykokeesta tms...
Lähde mukaan, itse lähtisin saman tien! Jos mokaat jonkun kokeen niin sitten uusit sen, mutta älä turhaan jää kotiin maleksimaan. Monet tekevät sen virheen että jättävät nuoruutensa elämättä ja uhraavat kaiken koululle. Niin tein minäkin ja nyt kaduttaa se mitä en saa enää tekemättömäksi. Ystäviä ei ole käytännössä enää yhtään sen takia etten opiskeluaikana ollut kenenkään kanssa.
oli minullakin tässä joku aika sitten. Oli mahdollisuus päästä jonnekin bileisiin örveltämään, mutta en jaksanut lähteä. Olen ollut jo niin kauan ulkona noista sosiaalisista ympyröistä ja epäsosiaalinenkin. Eikä siellä mitään ystäviä olisikaan ollut, ainoastaan tyyppejä joiden kanssa jauhaa p*skaa. Tee niinkuin parhaaksi näet. Jos luulet viihtyväsi siellä.. niin miksipäs ei.
Sama homma kuin Kundi09, oon ollut sosiaalisista suhteista poissa jo niin kauan, etten niitä enää hallitse. 16-vuotiaana viimeksi oli jotain hauskaa ystävien seurassa ja nyt 23-vuotiaana eli jo 7-vuoden ajan olen vain istunut vapaa-ajan kotosalla päivästä toiseen. Aika paljon surkuttelen sairauksiani vanhemmille ja valitan mikseivät tehneet keskenmenoa. Töissäkin vaan valehtelen poikaystävästä ja vapaa-ajanvietoista. Samperi, kun tulee vielä kaksinkertainen omantunnon tuska ja masennus tuosta valehtelusta. Mutta ei kai sitä voi kertoa asuvansa vielä kotona ja kertoa, ettei ole miestä saatikka seurustelusuhdetta ikinä ollut, kun olen vielä näin "nättikin" kaikkien mielestä! Eipä sillä miehellä niin väliä, en ole mikään seksinnälkäinen tai hali-pusiriippuvainen, kun ei ole kokemustakaan. Lapsiakaan en varmaan hanki, koska tämän paskan sairauden saa aika todennäköisesti lapsikin. Vieläkin masentaa kouluaika, oli niin vaikeaa varsinkin ala-asteella, kun sai kuulla kaikenlaista "niin no sullahan noita sairauksia riittää, hehhehahhah hahhah", "taasko se saa vapautuksen". Mädännyn tänne äidin kainaloon:) Koulukaverit.com oli aika pelottava, kun siellä käväisin! Kaikilla oli suhde ja jo lapsiakin!
"mutta en jaksanut lähteä"
Useinkin vaiko vain tällä kertaa? Ei ollu ongelma silloin joskus ennen? Siis ei jaksa koskaan kun tulee soitto?
Ei vaivaudu lähtemään silloin ku seuraa olis. No sehän on vaan laiskuutta, kun vielä samaan aikaan miettii että ei oo kiva olla yksin...
Tai niin minä olen pitkään kokenut, itseni saamattomaksi paskaksi.
Tai sitte se on jotain muuta
"Ihmisen toimintakyky heikentyy sen takia, ettei häntä huvita mikään, kokien itsensä energittömäksi ja saamattomaksi."
Osa Dystymian oireistoa tossa päällä. Ja on vähintään kaksi vuotta jo kestäny, se on yks kriteereistä että kestänyt jo vähintään sen aikaa ilman, että oireet on kadonnu ku maksimissa kahdeksi kuukaudeksi sen aikana. Ahdistus myös usein liittyy dystymiaan, ruksi mulla ruutuun.
Ei iske lähteä mihinkään oikeastaan ikinä kun se puhelin soi? Ei huvita... Ei huvita, kyllä sitä sopii miettiä tässä itsekseen.
Haluuko sitä sitten olla yksin? No ei.
Joo en yritä diagnosoida sua. Mä vaan tähän törmäsin kun mietin että mikä helvetti mua riivaa. Olen ollu alavireinen vuosi tolkulla. Ihan yhtä soittoa.
Kun ei alavireisyys mahdu masennushäiriön haarukkaan. "Masentuneen mielialan laatu on jyrkempi kuin esim. menetyksessä tai surussa"
Pistää itsellä miettimään että onko vaan laiska, kun ei tunnu että olis joku just kuollu koko ajan. Tuo kyllä vakavan masennushäiriön alla, vaan sen kun pitäisi olla kai jaksottaista, eikä jatkuvaa... jo ainakin 5 vuotta.
Kertoilen tarinaa sekavaa sekopäisen, mutta no kai se lääkäri taitaa olla joka minua saattaa voida auttaa, kavereiden saannissa. Serotoniini tasoon vaikuttavat lääkkeet kun on engl. wikin mukaan tehokkaita tässä, mikäli se sitä on.
Niin en nyt olettanut että sulla näin, läks runosuoli pulppuaa tosta "en jaksanut".
kun tuollaisen inspiraation sain aikaan. :) Kuten tuossa kirjoitin olleeni jo useamman vuoden pihalla noista sosiaalisista kuvioista, joten ei noita soittoja tule usein. Eikä yksinolo enää oikeastaan pahemmin haittaa, kun on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa kirjoitella.
Työkavereille parisuhteen ja vapaa-ajan vieton sepittäminen ei kyllä minusta ole kauhean fiksua. Eikä siitä varmaan mitään hyötyä ainakaan ole. Kavereiden on kuitenkin tiedettävä Sinusta kaikki totuudenmukaisesti ja jos alat viettää ns. seuraelämää totuus tulee kuitenkin ilmi.
Puhun omasta kokemuksestani,että juuri Sinun ikäisenäsi tavoittelin kovasti parisuhdetta ja ihmettelin, miksei homma onnistu, kunnes tajusin tavoittelevani sitä vain ulkopuolisten odotusten takia ilman omaa intoa ja paloa asialle. Haluaisitko oikeasti asua muualla kuin kotona? Koska olet töissä, sinulla varmasti on varaa halutessasi vuokrata joku koppero jostain. Eli muuta pois kotoa ja iske poikaystävä (se onnistuu varmastí, jos ei laita rimaa turhan korkealle), jos luulet, että se, jota juuri nyt haluat elämässäsi. Kannattaa kuitenkin miettiä, että haluatko sitä varmasti itse etkä vain kuvittele haluavasi, koska muutkin ovat näin menetelleet.
Tapoja elää elämäänsä on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Se ei välttämättä ole mitenkään huonompi tapa, että oma tarina eroaa hieman Koulukaverit.com:in valtavirrasta. Kaikkea hyvää Sinulle ja onnellista tulevaisuutta!
biletys mitä elämä on ilman ystäviä et hyvällä työpaikallakaan tee mitään jos olet yksinäinen.