on puhuminen omasta parisuhteestaan tällä palstalla. Tulee niin yksinäinen olo, kun joku kertoo että hänellä on KUMPPANI.
Se, mikä on typerää,
100507
11786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinäisyys on käsitteenä todella kirjava ja sen merkitys on joka ihmiselle erilainen, joten olet oikeassa siinä että jos sinä sanot yksinäisyydeksi tilannetta jossa ei ole vakikumppania on se yhtä totta kuin minä sanon kokevani yksinäisyyttä vakikumppanin kanssa, koska joskus parisuhteessa yksinäisyys voi korostua siinä etteivät kumpikaan enää tunne toisiaan. Silloin yksin oleminen ilman kumppania näyttää minun kantiltani katsoen loistavalta elämäntilanteelta, jossa voi tehdä ihan mitä huvittaa muista välittämättä.
näsäviisas?
Entä jos kumppani on ainoa ihminen, jonka kanssa hän on tekemisissä. Eikö se silloin ole yksinäisyyttä? Joskus tarvitaan ystäviä, joille voi puhua ihan mistä tahansa. Kumppanin löytänyt saa olla onnellinen, koska joku rakastaa häntä ja hän saa rakastaa. Hänet on hyväksytty.
Monisäikeisiä asioita.
olevakin tuntea olonsa yksinäiseksi,jos ei ole ystäviä.
tietysti yksinäisin on se jolla ei ole ketään.
mullakaan ei ole ketään,olen huomannut että meille miehille yleensä riittää tyttöystävä,mutta naiset tuntuvat kaipaavan kavereitakin.
kyllähän miehetkin kavereita tarvii,mutta kyllä se oma kulta on silti tärkein.
mikä muu se hyvä, kunnon kumppani on, jos ei ystävä?
"voi parisuhteessa olevakin tuntea olonsa yksinäiseksi,jos ei ole ystäviä."
on erilaisia mielenkiinnon kohteita.
tytöt haluaa jutella tyttöjen juttuja,ja me pojat jutellaan poikien juttuja.
jaksaisitko keskustella pitkään naisten juttuja?
en minä ainakaan :)
samaa mieltä,onhan se aivan erilaista olla täysin yksin.
mutta kyllä ystävien puutettakin voi kutsua yksinäisyydeksi.
t.loner
..ihminen voi tuntea yksinäisyyttä vaikka olisi kumppani ja ehkä ystäviäkin. Jos tuntuu että ei ole ketään joka oikeasti ymmärtäisi...
Mutta voi ainakin puhua ihmisten ympäröimänä arkipäiväisistä asioistaan, vieden huomiotaan pois ikävistä asioista. Toisten ihmisten luotettava läsnäolo auttaa vaikka millä mitalla.
Ennenvanhaan suku alkoi surkutella naimattomia sukulaisiaan.
Miekin muutin korvesta kaupunkiin. Kun rahaa tuli, löytyi maksullista naisseuraakin.
Tippurinkin sain kännissä söhläämisesta seksin kaa.
Minulle sanottiin suoraan: on parempi molemmille osapuolille että pysytkin poikamiehenä.
Olen ollut elämässäni sekä täysin yksin että pitkässä parisuhteessa. Silti olen aina tuntenut itseni yksinäiseksi, lapsesta saakka.
Nyt 23-vuotiaana tunne itseni ehkä kaikkein yksinäisimmäksi. Olen pitkästä parisuhteesta eronnut ja tavannut miehen, joka osaa pitää mulle seuraa. Mutta silti olen järjettömän yksinäinen.
Ei kukaan loppujen lopuksi kuitenkaan välitä. En ole koskaan oppinut luottamaan ihmisiin. Ei se kumppani siinä pitkässä parisuhteessakaan tajunnut tätä mun yksinäisyyttä. Varsinkin kun en halua rypeä siinä ja näyttää sitä ulospäin. Mutta se tunne sisällä on ja säilyy.
Mä olen niitä jotka on yksinäisiä suuren joukon ympäröimänä, olen yksinäinen bileissä, koulussa, työpaikalla.....
Todellakin toivon, että tästä sisäisestä tyhjyydestä ja yksinäisyyden tunteesta voi parantua.