mikä se oikeasti on? mistä sen tunnistaa? kyllä
minä olen luullut sen tietäväni, pettymyksiä vaan
on tullut...kaikki ne kolme bestistä jotka mulla
oli, hylkäs kukin parin vuoden jälkeen. Mä en
antanu minkään laista aihetta "ei sun kanssas voi
elää" on ainoa kommentti jonka oonkullu. Kiitti,
rakas ystävä.
Mun ainut todellinen ystävä on kuollu 2 vuotta
sitten. kukaan ei ymmärtäny mun tuskaa sillon, ja
mulla on viikkoja hukassa sen kuoleman jälkeen.
Ei minkäänlaista muisti kuvaa.
No, taas oli viimekesänän ystävä, tosi ystävä, mä
luulin ja kuinka ollakkaan: syksy tuli ja vei mun
ystävän mukanaan. Sekin muisti sanoa mulle että
munkanssa ei voi elää. Oli mulla vielä muutama
kaveri, ei läheisiä. No, pääsipähän nekin
karkuun mua, kun luottamuksella kerroin
joutuneeni suljetulle osastolle. Mitä nyt? talvi
pimeän peitossa, lukuisat käynnit psykiatrilla,
opinnot pohja lukemissa, ihan yksin.
Harrastuksilla mä oon yrittäny viikkoni täyttää,
ettei vaan ehtis huomaamaan miten yksin on. Kyllä
sen huomaa, ei jaksa enää valehdella itelleen.
Mä en tuu löytämään ystävää, mä en uskalla
luottaa enää kehenkään. se kuitenkin häipyy mun
elämästä, vetää oven nenän eestä kiinni. hyvä, mä
oon ollut puoli vuotta yksin. Mä en totu siihen.
Mitä tässä vaiheessa pitäis tehdä?
minä olen luullut sen tietäväni, pettymyksiä vaan
on tullut...kaikki ne kolme bestistä jotka mulla
oli, hylkäs kukin parin vuoden jälkeen. Mä en
antanu minkään laista aihetta "ei sun kanssas voi
elää" on ainoa kommentti jonka oonkullu. Kiitti,
rakas ystävä.
Mun ainut todellinen ystävä on kuollu 2 vuotta
sitten. kukaan ei ymmärtäny mun tuskaa sillon, ja
mulla on viikkoja hukassa sen kuoleman jälkeen.
Ei minkäänlaista muisti kuvaa.
No, taas oli viimekesänän ystävä, tosi ystävä, mä
luulin ja kuinka ollakkaan: syksy tuli ja vei mun
ystävän mukanaan. Sekin muisti sanoa mulle että
munkanssa ei voi elää. Oli mulla vielä muutama
kaveri, ei läheisiä. No, pääsipähän nekin
karkuun mua, kun luottamuksella kerroin
joutuneeni suljetulle osastolle. Mitä nyt? talvi
pimeän peitossa, lukuisat käynnit psykiatrilla,
opinnot pohja lukemissa, ihan yksin.
Harrastuksilla mä oon yrittäny viikkoni täyttää,
ettei vaan ehtis huomaamaan miten yksin on. Kyllä
sen huomaa, ei jaksa enää valehdella itelleen.
Mä en tuu löytämään ystävää, mä en uskalla
luottaa enää kehenkään. se kuitenkin häipyy mun
elämästä, vetää oven nenän eestä kiinni. hyvä, mä
oon ollut puoli vuotta yksin. Mä en totu siihen.
Mitä tässä vaiheessa pitäis tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli josku hyvin samantapainen
ongelma....tai on ehkä vähän vieläkin.
Suosittelen lämpimästi lemmikkieläintä. Se ei
petä, se arvostaa sinua, se on aina valmis
olemaan tukena!!! Parhaan ja luotettavimman
ystävän ja harrastuksen saat ku hankit lemmikin!
Yritä! Et kadu!
itsellä ei tulisi mitään ongelmia vaikka
kuulusin kaverini olleen suljetulla. olen
seurustellut miehen kanssa joka sairasti
masennusta. ('tarttui' itseenikin) nyt pohjalta
ponnistettuani, en voisi koskaan kuvitellakaan
väheksyväni ihmistä jolla on ollut vaikeaa. en
ole tosin ennenkään näin ajatellut.
tiedän että kaltaisiani ihmisiä on muuallakin.
älä lannistu. olet todella ihana ihminen varmaan,
kunhan joku malttaa tutustua suhun kunnolla. vika
ei ole sussa vaan suppeakatseisissa pinnallisissa
ihmisissä.
lemmikki ei ole hullumpi idea. itse masennus
aikoinani purin kaiken tuskan hevosiin. hevoset
olivat mulle kantava voima.
hyvää kevättä
niimpä niin.. on vielä muitakin jotka osaavat
arvostaa sanaa ystävä.. vaikka eivät ehkä tiedä
mikä se on.
täten pyydänkin ottamaan yhteyttä.. osote:
[email protected]