Nyt on taas se aika vuodesta, kun sijaislapsemme biol.äiti muistuttaa päivittäin äitienpäivästä. Hän laittaa muistutusviestejä niin puhelimeen kuin s.postiinkin, että haluaa sitten lapseltaan lahjan. Huh, Huh.. puhumme 3-vanhasta, joka ei vielä osta itse kenellekään lahjaa. Sama juttu on jouluisin ja muinakin ä.päivinä (lapsen ollessa vielä pienempi). Lahjan vaatiminen alkaa vähintään jo kuukautta aikaisemmin ja jatkuvasti tulee muistutuksia. Kortti kyllä pitäisi "riittää". Suututtaa vain tuollainen itsekeskeisyys.
äitienpäivä
lähenee
192085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vai, että lahjaa pitäisi laittaa äidille. Siinä on lahjaa ihan tarpeeksi, kun hoidat hänen lastaan. Eli älä noteeraa mitenkään. Meidän sijaislapset ovat lähettäneet kortit äitienpäivänä, sekä äidille, että mummuille. Se saa kyllä riittää.Kortit ovat yleensä itsetehtyjä. Nyt lähti valokuva. Pienempänä ( 1-2 v.) annoin vaan värit käteen ja saivat piirtää oman mielensä mukaan. Itse laitoin kuoren päälle nimen. Nyt tekevät sen jo itse. Isompi sijoitettu sanoi, että puhelu saa riittää. Se oli hänen päätöksensä!
Olen muuten saanut muutamana vuotena sijaislasten isältä äitienpäiväkukan!
biokotiin viikonlopuksi.
alkoholistieäitien äitienpäiväkohtelussa sijaisperheissä. Eikö teille ole opetettu valmennuksessa yhteneväisesti miten näiden kaikkien alkoholistibiojen kanssa toimitaan, kaikkihan ne on samanlaisia alkoholisteja kautta linjan, eikö se niin ollut.
Kuulosta aika hassulta, että bioäiti haluaa lahjan lapselta, siis teidän rahapussista. Luulin, että äiti olis onnellinen lapsen tekemästä kortista ja että ylipäätä lapselt jotain sinä päivänä saa. Minusta se pidäis olla kyllä niin, että bioäiti tekee lapselle lahjoja silloin kun sen lahjasaanti päivä on. Mutta se teidän tapaus on varman vaan se tapaus. Ei nyt kaikki biot ole lahjoja vaatimassa.Antaka vaan lapsukaiselle kynät ja paperi ja kun äitille ei riitä piirustus, niin se saa olla sit kokona ilman .
Valokuvat ja lasten pirrokset on munkin mielestä hyvä äitienpäivälahja.
äitiä omatekoisella kortilla,myös mummot on saaneet kortin. Toinen lapsi 14v ei halunnut laittaa korttia ollenkaan, ei ole kyllä laittanut moneenvuoteen. Äiti ei vastaa edes puheluihin, eikä ole tullut tapaamaan lapsiaan neljään vuoteen. Nuoren mielestä äidin kuuluisi muistaa myös häntä. Syntymäpäivä ja joululahjat ovat jääneet saamatta. Nuoremman kohdalla odotin, että äiti haluaisi lapsen luokseen, mutta mitään ei ole kuulunut pariin kuukauteen. Taas on lapsi unohdettu, toisinaan tapaamisia on muutama säännöllisesti.
Meillä askarellaan lasten kanssa äidille kortti samoin koulussa, siellä myös kasvattavat äidille kukan. Ostetaan yhdessä äidille pieni lahja. Lahja on ostettu joka vuosi isälle isänpäivänä ja äidille äiteinpäivänä. Ennen juotiin yhdessä äitienpäiväkahvit, jotka bioäiti valmisti. Nykyään lapset ovat bioperheessä äitienpäivänä.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.
Lapsi luvattiin isälleen äitienpäiväksi.
Vaikka huoltosuunnitelmassa luki toisin, ylipäätään isälle ei pitänyt päästää ollenkaan, hänen käytöksensä takia.
Mutta niinhän se menee, et kun ekaks uhkailee sossua ja sit nuolee sijareiden pe..ttä, niin näin käy.
Minä olen yksin äitienpäivän, mutta onneksi lapseni soittaa ja näen hänet kuitenkin taas pian.
muistan kuinka "raivokkaasti" kahtena edellisvuonna olen yrittänyt saada olla poikani kanssa äitienpäivänä.
no nyt saan tavata, ensimmäinen äitienpäivä yhdessä. en odotakaan muuta (lahjoja tmv.), kuin että saan vain olla poikani kanssa. poikani on minulle se kaikkein kallein lahja ja arvokkain aarre.
ironista tässä on se, että nyt kun saan olla poikani kanssa äitienpäivän, ei se merkitsekään niin paljon kuin muina vuosina. tapaaminen on turvakodilla, se tietysti osaltaan latistaa tunnelmaa. olisihan se ollut mukava äitienpäivänä herätä siihen aamuun poika kainalossa. mutta ajattelen vain asiaa nyt eri tavalla kuin muina vuosina: jos poikani ikinä enää kotiutuu, minulla on äitienpäivä silloin joka päivä.
tällä viikolla oli jo yksi tapaaminen, tämä äitienpäivä on nyt ylimääräinen. niin kyllä minä yhdessä poikani (2,5v.) kanssa piirustelin mummoille "tuherrukset", jotka lähetin äitienpäiväksi. uskon, että mummot ilahtuvat-enemmän kuin jostain ylenpalttisista lahjoista.
kun luin tuon Ferozan viestin. En tiedä tarinaa, mutta kumpa että tuo pieni poika pääsisi rakkaan äitinsä luo kotiin. Miksi tämä maa on näin julma. Miksi me olemme tälläisia.
Feronzan tarinaa muutaman vuoden.Sen olen oppinut,että mitä enemmän taistelee lapsestaan sitä jyrkemmiksi tapaamiset muuttuvat.
niin olen "taistellut lapsestani." tässä hiljan sossu sanoi, että kannattaako sinun niin kovasti taistella, että höllää vähän niin on itsellä helpompaa. sanoin sossulle, että ehkä olen ilmaissut asian väärin, en taistele lapsestani vaan OIKEUKSISTA mitkä hänelle ja minulle kuuluu.
ja näinhän se on. älkää nyt hyvät ihmiset lapsestanne taistelko, ei lapsi ole mikään tavara! mutta oikeuksista kannattaa taistella, tosin minulle sossu sanoi varmaan siksi noin, kun oli juuri saanut valituksen ja hallintokantelun...että pelkoko saa sossut toimimaan vihdoin lapsen ja perheen yhdistämisen eduksi.
toinen neuvo: älkää olko rehellisiä. minulla liika rehellisyys on kääntynyt poikaani ja itseäni vastaan. eli esim. minun tapauksessa kerroin kuinka kovasti kärsin eroahdistuksesta tapaamisten jälkeen. nyt sen takia tapaamisia ei ole kuin kerran kuussa, aiemmin kahden viikon välein...eli etten siis sekoa eroahdistukseen. tähän on psykiatrian erikoislääkäri antanut oman minua puoltavan lausunnon, mutta ei merkitystä.
eli mitä voi päätellä tästä? äidinrakkaus on kiellettyä, kiintymistä omaan lapseen ei saa tapahtua. jos ihminen on täysin tunteeton, ei silloin varmasti kärsi eroahdistuksestakaan.
hyvää äitienpäivää kaikille! pian saan oman pienen piiperon taas "hylliin." (pojan oma sana)
melkein itkettämään.Mutta muista Helinä ja muut ettei vika välttämättä ole maassa ja maan tavoissa.Jos lapsi on otettu huostaan ja tavata saa vain turvakodissa, niin herätys,tokihän jotain järkyttävää on tapahtunut ennen huostaanottoa.Helinä-keiju, kysymys kuuluu miksi jotkut vanhemmat ovat sellaisia, jotta lapsi joutuu pois kotoa.Nyt vaan yrittämistä ja jaksamista ja luottamista tulevaisuuteen Ferozalle.Kyllä,jos oikein tosissa näytät, että kykenet olemaan hyvä äiti niin saat lapsesi joku kaunis päivä takaisin.
Et ottanut virkamiehen tekevää virhemahdollisuutta huomioon, minä otin. Feroza ja hänen pieni poikansa voivat olla virkavirheen uhreja, mitäs siihen sanoisit, onko täysin poissuljettu mahdollisuus sijaripilarin mielestä.
Meidän maassa kun on se vika, että virkavirheitä ei juurikaan tutkita saati sitten tunnusteta tai tuomita puhumattakaan että korjattaisiin ja korvattaisiin. Jostain käsittämättömästä syystä suomalaiset, minun mielestäni erittäin vajaalla ja vanhentuneella koulutuksella porskuttavat virkamiehet eivät koskaan tee virheitä. Kaikilla ei ole edes muodollista koulutusta vaan pelkkä jäsenkirja riittää täydellisen suorituksen vakuudeksi.
luulis! Oletko ihan oikeasti noin lapsellisen 'sossu-uskovainen'?
eikä sinun tarvitse sitä enää tänne kirjoittaa, olet varmaan sen tehnyt monesti.Mutta kysyn vain sinulta Feroza, että oliko lapsesi huostaanotto mielestäsi oikein ja vai teitkö itse jotain mikä sen aiheutti?Kiitos jos viitsit vastata.
tätä olen monesti miettinyt ja tainnut täälläkin siitä puhua. asia on vähän kaksijakoinen. ja huostaanottoon johti monetkin asiat.
omasta mielestä huostaanotolta olisi voinut välttyä. huostaanotto oli todellakin liian radikaali teko. tai ainakin lapseni sijoitus oli virhe. lapseni oli ennen sij.perheeseen muuttoa perhekeskuksessa, jossa kävin häntä päivittäin hoitamassa. siellä sain keskustella asioista ja oloni alkoi parantua huomattavasti. joten ainakin sijoitukselta olisi pitänyt välttyä.
huostaanoton syyt: vikaa oli niin minussa kuin ulkopuolisissakin. lapseni isä on alkoholisti (hänestä kylläkin erosin). itse masennuin synnytyksen jälkeen, olin väsynyt. en vain jaksanut. vein lastani hoitoon perhekeskukseen, mikä oli tietysti virhe.
tukitoimet: käytettiin kaikki. eivät sopineet minulle, ahdistuin entisestään kun minua ja kotiani "kytättiin." minulla ei ole mitään salattavaa, mutta käytän siksi sanaa "kytätä", koska elin niin suuren paineen (katso sairaala-osio) alla silloin, ja kaikki todellakin tuntui kyttäämiseltä.
jouduin tarkkailun alle jo sairaalassa. lapsestani löytyi lääkeainejäämiä, joita kuitenkaan en ollut itse käyttänyt. tästä johtuen minut viskattiin ensimmäistä tukimuotoa käyttäen PÄIHDE perhekotiin. siellä oloni oli helvettiä, siis se syyllistäminen vaikka en ollut päihdeäiti.
eli koko rumba on saanut jo alkunsa sairaalasta. kaikkein pahinta oli kun ei pystynyt syyttömyyttään todistamaan, se vain lisäsi tuskaa. no, itse pyysin heti verikokeet otettavan myös minusta, kaikki oli negatiivisia.
nyt olen saanut paljon selvitettyä asioita, ja pikku hiljaa alkaa kaikki "syytökset" ja vääryydet kumoutua, korkeimpien valitusasteitten kautta.
esim. tuo lääkejupakka: marraskuu -06 sain vastineen tekemääni muistutukseen sairaalalta. pyörsivät kaikki lääkeainejäännökset, onkin ollut laboratoriovirhe...tämä virhe vain johti sinne päihdekotiin, jossa en todellakaan nauttinut ensimmäisistä hetkistä vastasyntyneen poikani kanssa. eikö jokainen äiti, joka on juuri saanut vauvan, elä elämänsä onnellisinta aikaa? minulla tämä onni oli vastaväittelyä päihdekodin kanssa etten ole mikään päihteiden käyttäjä. ja paras lause minkä päihdekodin äiti sanoi: "voi, olet tyypillinen narkomaani, kiellät vielä päihteiden käytön noin voimakkaasti. niin tekee kaikki muutkin." sairaalan vastine oli osaltaan ympäripyöreä, mutta muistutuksen käsittely jatkuu vielä...
toivottavasti tämä nyt antoi edes jonkinlaisen vastauksen sinulle.
aika vaikealta asialta.Olisipa sinulla ollut joku läheinen ihminen joka olisi hoitanut lastasi silloin kuin masennuit, ettei olisi tarvinnut perhekeskukseen viedä lasta.Mutta taisteluhenkeä sinulle niin kuin tämän iltaisessa jääkiekkopelissä leijonilla. Toviotaan,että saat lapsesi takaisin, tunnut olevan välittävä ja rakastava äiti.Hyvää äitienpäivää sinulle ja kaikkille äideille.
äitienpäivän viettoon. Tullessaan toi pienen kukan, jonka sijaisäiti oli ostanut minulle. En odota mitään kukkia enkä ole koskaan vaatinut mitään. Ei siis tulisi edes mieleenkään....
Äitienpäivänä laitetaan varmaan viestejä sijaisäiskän kanssa. Tulen kiittämään häntä lapseni hyvästä hoidosta. Terkuin yksi bioäiti.