Haluun lopettaa tämän elämäni. Ei musta oo miksikään. Kukaan mies puolinen henmkilö ei huoli mua ei kukaan sellainen että tunteet olis molemmin puoliset. Eikä oikeen oo ystäviikään. Kukaan ei tunnu enää välittävän - ainoostaan äiti, mutta eihän sillekkään voi kaikkea kertoa. aina vaa petyn ihastuksiini, sitten kiinnyn niihin liikaa, nytkin vastaava takanapäin. Haluan niin ystäviä ja sen oikean elämäni miehen, mutta mulle ei näköjään olle sellaista tarkoitettu. Nuoruus on paskaa vaa. En saa ikinä sitä mitä todella haluan, ja jotka todella todella välittäis musta!
Toivoton tapaus
Han.....naH
61025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
sinusta tuntuu nyt ilmiselvästi todella pahalta ja yksinäiseltä. Mutta älä hyvä ihminen lopeta kallisarvoista elämääsi. Huominen päivä, ensi viikko, ensi kuu voi jo olla paljon, paljon parempi ja valoisampi!
Unohda miehet, keskity tekemään asioita, joista saat iloa. Aloita joku uusi harrastus, jos vain suinkin jaksat. Uusia ystäviä voit löytää harrastusten parista tai netistäkin. Ja jos sinulla vain on sitkeästi toivottoman paha olo, niin ota yhteyttä ammattiauttajaan!
Voimia sinulle!
Kaikille löytyy. Se löytäminen vaan voi olla kovin vaikeaa. Eniten sattuu silloin, kun todella luulee löytäneensä jonkun erityisen.
Itsekin oon ihan rikki vieläkin eräästä epäonnistuneesta naissuhteesta. Tai ei se edes epäonnistunut muuten kuin, että nainen vaan yhtäkkiä keksi ettei haluakaan minua. :( Kyllä nainenkin voi satuttaa, vaikka eihän se varmaan sinua lohduta. Koska vaan yrittäisin silti uudestaan, oon outo.
Päivä kerrallaan eteenpäin siitäkin huolimatta. Joskus sitten vielä onnistutaan, molemmat. :)
Se on vaan elämää. Sä vaikutat kirjoituksesi perusteella tosi nuorelta. Veikkaan, että et ole edes täysi-ikäinen vielä. Elämä edessä ja miehiä tulee ja menee.
Sinuun on sentään ihastuttu. On olemassa ihmisiä, jotka eivät ole varmoja siitä, onko heihin kukaan kertaakaan ihastunut. Se, jos mikä, on toivottoman oloista.
Sinä et ole tähän mennessä löytänyt itsellesi sopivaa miestä, mutta kyllä sinua tulee onnistamaan. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä heti seuraavana. Jatka etsimistä vain, äläkä vaivu epätoivoon.
Sinä olet kuule arvokas(!!) nuori ihminen, joten sinulla ei ole mitään oikeutta noin vain päättää elämääsi. Muista, että jokaisella on elämässään ne omat vaikeudet. Ystäviä myös tulee osumaan sinun kohdallesi. Älä luovu toivosta, Hanna. Olet vasta nuori ja elämä on edessä. :)
et oo yksin noiden ajatusten kanssa. sanon vaan ekaks sen että älä ees harkitse mitään itsemurhajuttuja! itsari on tyhmintä mitä voi tehä. Aattele siltä kantilta että koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. tunnen itsenikin monesti tosi yksinäiseksi ja onnettomaksi mutta en silti jaksa uskoa etteikö mitään hyvää voisi tapahtua. Niin kauan kun on elämää on toivoa. toivottavasti tää auttoi sua ees vähän. kantsii muuten jutella noista asiosta ammatti-ihmisen kans, kokemusta on ja se on auttanu tosi paljon. itsetunnon kehittyessä on helpompaa löytää ystäviäkin. pitkä prosessihan se on itsetunnon kehittäminen nimittäin mutta ei mahdoton. Tsemppiä sulle, koitetaan jaksaa!
Kerro mulle kaikki mikä mättää niin mietitään jotain järkevää ratkaisua,
tässä on mun osoite:[email protected]
Mä todella tiedän miltä susta tuntuu.