Tämä on minun "Kirjani" ensimmäinen luku, jota olen alkanut kirjoittamaan! Aika lyhyt on se eka luku mutta silti eli tästä se alkaa!
1.luku Kohtaaminen
***
Nitara juoksi kovaa kadulla ladattu ase kädessään.
- Pysähdy sinä senkin katala liero! Nitara huusi musta hiuksiselle pojalle joka juoksi häntä karkuun. Yhtäkkiä muuan poika kamppasi hänet.
- Turhaan juokset, Loudia et kiinni saa. Olen muuten Eric, Poika sanoi ja auttoi Nitaran pystyyn.
- Olen Nitara, Nitara Darkangel! Nitara tuhahti. poika kavahti viti valkoiseksi.
- Sanoitko Darkangel? Poika kysyi.
- Joo, tiedetään se on pelätty nimi, Nitara sanoi ja lähti kävelemään pientä kauppaa kohti.
- Hei odota! Poika huusi.
- Mennäänkö vaikka kahville? Poika kysyi.
- Okei, Nitara sanoi. He kävelivät Harrietin pubiin. siellä oli vain yksi asiakas, vaalea poika jonka Nitara tunnisti oitis.
- Dave! Nitara huusi.
- Tuhma, eikun tumma enkeli, Dave sanoi virnistäen.
- Miten sä kuule musta tuhman saat? Nitara kysyi pojalta.
- Äh, en mä kyllä sitä tarkottanu, Dave näpäytti.
- Tunnetteks te jo? Eric kysyi.
- Joo, koulusta, Dave sanoi.
- Harriet kaks appelssiini drinkkii, Dave sanoi ja iski silmää. Harriet teki drinkit, mutta lisäsi tytön juomaan jotakin ainetta. He joivat drinkkinsä nopeasti. Tyttö pyörtyi.
- Hei mennään meille, Eric, Dave sanoi. He lähtivät. Dave kantoi tytön Ralphien kartanolle. Eric jäi nukkumaan sohvalle. Dave vei tytön kellariin. Tytöllä oli T-paita ja farkut päällään. Tytön taju oli menyt jo aikoja sitten. Dave alkoi kiinnittää tyttöä katossa oleviin koukkuihin. Dave otti aseen pöydältä ja tähtäsi. Yhtäkkiä dave sai kovan iskun päähän. Musta hiuksinen poika avasi raudat ja otti Nitaran syliinsä. Sen jälkeen poika juoksi Nitara mukanaan pois. Nitara heräsi seuraavana aamuna kovaan pään särkyyn. Musta hiuksinen poika luki lehteä vuoteen vierellä.
- Sinä! Tyttö parahti.
- Minä, poika sanoi ja ojensi Nitaralle appelssiini mehu lasin.
- LYRAA! Poika huusi. Toisesta huoneesta tuli tyttö jolla oli lyhyet mustat hiukset ja päällään aamutakki.
- Hei olen Lyra Laureen, tyttö sanoi iloisesti.
- Hei vaan. Minä olen Nitara, Nitara vastasi.
- Olet kuulemma yrittänyt napata ihmissuttani?! Lyra sanoi leikkisästi.
- Juu... Pomon määräys, Nitara sanoi.
- Ymmärrän, Lyra sanoi ja ojensi Nitaralle tarjottimen.
***
Pari päivää myöhemmin.
***
- Nyt minä sen keksin! Nitara huusi innoissaan.
- Niin minkä Nitsku? Lyra kysyi ihmetellen.
- Nimen! Nitara sanoi yhä innoissaan.
- Niin minkä nimen? Lyra kysyi.
- No sen yhdistyksen nimen! Nitara huudahti.
- Mikä se sitten on? Lyra kysyi.
- Feeniksin Kilta! Nitara huusi riemuissaan.
- Se on hyvä. Se ei paljasta tarkoitustamme, Loud oli liittynyt tyttöjen keskusteluun.
- Ai niin Nitara,Muistin juuri. Minun piti kysyä sinulta miksi se Dave aikoi ampua sinut? Loud kysyi.
- Se taisi tajuta että olin tulossa pidättämään sen, mutta sinä sekoitit suunnitelmat, Nitara sanoi Magiaa lehden yli.
- I am so sorry, Loud sanoi. Nitara taitteli lehden ja laski sen pöydälle.
- Onko pakko Loud? Lyra kysyi kun Loud nappasi lihan palan pöydältä.
- Ajattelin juuri paistaa sen! Lyra tiuskaisi.
- Seurusteletteko te? Nitara kysyi lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen. Lyra ja Loud alkoivat nauramaan.
- Mehän olemme sisarukset, Lyra sai änkytettyä.
- Ai, Nitara sanoi.
- Lähden käymään kaupassa, Nitara ilmoitti ja lähti kävelemään...
***
1.luku Kohtaaminen
***
Nitara juoksi kovaa kadulla ladattu ase kädessään.
- Pysähdy sinä senkin katala liero! Nitara huusi musta hiuksiselle pojalle joka juoksi häntä karkuun. Yhtäkkiä muuan poika kamppasi hänet.
- Turhaan juokset, Loudia et kiinni saa. Olen muuten Eric, Poika sanoi ja auttoi Nitaran pystyyn.
- Olen Nitara, Nitara Darkangel! Nitara tuhahti. poika kavahti viti valkoiseksi.
- Sanoitko Darkangel? Poika kysyi.
- Joo, tiedetään se on pelätty nimi, Nitara sanoi ja lähti kävelemään pientä kauppaa kohti.
- Hei odota! Poika huusi.
- Mennäänkö vaikka kahville? Poika kysyi.
- Okei, Nitara sanoi. He kävelivät Harrietin pubiin. siellä oli vain yksi asiakas, vaalea poika jonka Nitara tunnisti oitis.
- Dave! Nitara huusi.
- Tuhma, eikun tumma enkeli, Dave sanoi virnistäen.
- Miten sä kuule musta tuhman saat? Nitara kysyi pojalta.
- Äh, en mä kyllä sitä tarkottanu, Dave näpäytti.
- Tunnetteks te jo? Eric kysyi.
- Joo, koulusta, Dave sanoi.
- Harriet kaks appelssiini drinkkii, Dave sanoi ja iski silmää. Harriet teki drinkit, mutta lisäsi tytön juomaan jotakin ainetta. He joivat drinkkinsä nopeasti. Tyttö pyörtyi.
- Hei mennään meille, Eric, Dave sanoi. He lähtivät. Dave kantoi tytön Ralphien kartanolle. Eric jäi nukkumaan sohvalle. Dave vei tytön kellariin. Tytöllä oli T-paita ja farkut päällään. Tytön taju oli menyt jo aikoja sitten. Dave alkoi kiinnittää tyttöä katossa oleviin koukkuihin. Dave otti aseen pöydältä ja tähtäsi. Yhtäkkiä dave sai kovan iskun päähän. Musta hiuksinen poika avasi raudat ja otti Nitaran syliinsä. Sen jälkeen poika juoksi Nitara mukanaan pois. Nitara heräsi seuraavana aamuna kovaan pään särkyyn. Musta hiuksinen poika luki lehteä vuoteen vierellä.
- Sinä! Tyttö parahti.
- Minä, poika sanoi ja ojensi Nitaralle appelssiini mehu lasin.
- LYRAA! Poika huusi. Toisesta huoneesta tuli tyttö jolla oli lyhyet mustat hiukset ja päällään aamutakki.
- Hei olen Lyra Laureen, tyttö sanoi iloisesti.
- Hei vaan. Minä olen Nitara, Nitara vastasi.
- Olet kuulemma yrittänyt napata ihmissuttani?! Lyra sanoi leikkisästi.
- Juu... Pomon määräys, Nitara sanoi.
- Ymmärrän, Lyra sanoi ja ojensi Nitaralle tarjottimen.
***
Pari päivää myöhemmin.
***
- Nyt minä sen keksin! Nitara huusi innoissaan.
- Niin minkä Nitsku? Lyra kysyi ihmetellen.
- Nimen! Nitara sanoi yhä innoissaan.
- Niin minkä nimen? Lyra kysyi.
- No sen yhdistyksen nimen! Nitara huudahti.
- Mikä se sitten on? Lyra kysyi.
- Feeniksin Kilta! Nitara huusi riemuissaan.
- Se on hyvä. Se ei paljasta tarkoitustamme, Loud oli liittynyt tyttöjen keskusteluun.
- Ai niin Nitara,Muistin juuri. Minun piti kysyä sinulta miksi se Dave aikoi ampua sinut? Loud kysyi.
- Se taisi tajuta että olin tulossa pidättämään sen, mutta sinä sekoitit suunnitelmat, Nitara sanoi Magiaa lehden yli.
- I am so sorry, Loud sanoi. Nitara taitteli lehden ja laski sen pöydälle.
- Onko pakko Loud? Lyra kysyi kun Loud nappasi lihan palan pöydältä.
- Ajattelin juuri paistaa sen! Lyra tiuskaisi.
- Seurusteletteko te? Nitara kysyi lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen. Lyra ja Loud alkoivat nauramaan.
- Mehän olemme sisarukset, Lyra sai änkytettyä.
- Ai, Nitara sanoi.
- Lähden käymään kaupassa, Nitara ilmoitti ja lähti kävelemään...
***
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarina on selvästi sidottu erääseen TV-sarjaan. Puhekielen käyttö repliikeissä häiritsee ainakin tällaista vanhempaa lukijaa. Poiminpa samalla muutaman pahasti kirjakorvaani kalahtavan virheen:
"Nitara huusi musta hiuksiselle pojalle joka juoksi häntä karkuun." Huomaatko tässä mitään virhettä?
"- Olet kuulemma yrittänyt napata ihmissuttani?! Lyra sanoi leikkisästi." Mitähän tässä on vialla?
"Lyra ja Loud alkoivat nauramaan." Löydätkö virheen?
Eipä siinä silti, tämä on helppolukuinen tarina, ja varmasti miellyttää omaa kohderyhmäänsä.
Mihin TV-sarjaan?? joo niitä virheitä siellä on!
vaan juttu kokonaan. Sitten voit korjata virheet.
Perusjuttu, tätä meillä kotona aina paasattiin: alkaa nauraa, alkoivat nauraa, aloin nauraa, rupesin nauramaan, rupesimme juoksemaan... vai olikohan se jotenkin tolleen...
Et voi lukea liikaa. Lukemalla opit näkemään, miten pitää kirjoittaa.
Hanki myös jokin kielenopas kuten Pirkko Leinon Taitavan kirjoittajan kielenhuolto.
Surkea!
Jos nimimerkistä voi päätellä kirjoittajan iän, annan hieman anteeksi. Word luultavasti korjaisi useimmat kirjoitusvirheet, mutta logiikkaan se ei pysty.
Kirjoittamalla oppii, se on totta, mutta muilta kommentoijilta voisi kysyä kannattaako hullua yllyttää hyppäämään?