Selailin joskus kauan sitten kirjastossa kirjaa, jossa nainen kertoi saaneensa valaistuneelta buddhalaismunkilta opetusta uniensa kautta. Itse näin toissapäivänä unta, joka vihjasi buddhatilaisuuteen, jonka mainoksen näin myöhemmin päivällä. On annettu myös monia pienempiä "kehotuksia", esim. nytkin, kun mietin nimimerkkiä itselleni, niin valitsin jostain syystä sanskritin lehmä -sanan, joka on muistaakseni go. Go, toisin sanoen "mene". :)
Millaisia ajatuksia tällainen herättää teissä? Mitä syitä voisi olla tähän, miksi buddha haluaa "ottaa yhteyttä" näin voimallisesti? No, ehkäpä se selviää sitten paikan päällä.
Aurinkoista kevättä jokaiselle!
Millaisia ajatuksia tällainen herättää teissä? Mitä syitä voisi olla tähän, miksi buddha haluaa "ottaa yhteyttä" näin voimallisesti? No, ehkäpä se selviää sitten paikan päällä.
Aurinkoista kevättä jokaiselle!
Vastaukset 15
Vanhimmat
...oman mielen subjektiivisia luomuksia.Saattaa näyttää ehkä siltä, että joku itsesi ulkopuolinen yrittää ottaa yhteyttä,mutta yleensä niin ei kuitenkaan ole.
Unet voivat olla lähtöisin omasta päästä, jolloin niitä ei toki tule väheksyä. Onhan ihmisellä laajempi varanto "itseään" käytössä silloin kun päivätajunnan suodatin ei ole aktiivinen.
Mutta voivat ne joskus harvoin olla jotain muutakin. Olen esim. nähnyt unta niistä asioista mitä kumppanini juuri lukee kirjasta useiden kymmenien kilometrien päässä minusta. Olen myös nähnyt painajaisia samaan aikaan kuin kumppanini, ja kahden ihmisen mielenhän ei materialistisen näkemyksen mukaan pitäisi olla mitenkään toisiinsa kytköksissä. (Elämässämme ei sillä hetkellä ollut mitään konkreettista joka olisi painajaisia aiheuttanut.)
Idän uskonnot -palstalla on lupa uskoa myös niin, että vasta unessa ihminen onkin oma itsensä, koska hän saattaa olla irronnut fyysisestä kehostaan ja liikkua sillä energeettisellä tasolla mille luontaisesti kuuluu oman tunne- ja älyllisen tilansa kanssa.
Opetusta ihminen voi toki saada missä tilassa tahansa, niin fyysisellä tasolla kuin "unimaailmassakin". Itse tulee tarkastella onko saatu informaatio hyödyllistä ja miten sitä käyttää.
Muiden ihmisten mielipiteillä ei ole merkitystä.
...viittasi käsittääkseni Buddhaan, joka ottaa unien kautta häneen yhteyttä.
Monet kristityt näkevät tietysti unia Jeesuksesta.
Juuri siinä kristinusko onkin mennyt pahasti harhaan, että se palvoo kauan sitten kuollutta ihmistä.
Buddhalaisuus ei ole uskonto, eikä ymmärtääkseni myöskään HENKILÖPALVONTAAN perustuva filosofia tai elämänkatsomus.
En oikein ymmärrä mitä tämä Buddha/Jeesus-juttu kuuluu tähän yhteyteen mitä itse sanoin unista, mutta mainittakoon nyt kuitenkin että buddhalaisuus on tasan sitä mitä sen harjoittaja kokee sen olevan.
Tavalliselle dallailijalle idässä kyseessä on mitä suurimmassa määrin uskonto, jossa lepytellään monia jumalia ja Buddhaa arvostetaan eräänlaisena vapahtajana, tyyppinä joka on tarjoillut tien vapauteen. Näkisin että Buddhaa arvostetaan about saman verran kuin muslimit Muhammedia. Ehkä jotkut voivat pitää häntä jopa jumalana. Itseäni toki kiinnostaa enemmän joko länsimaistyyppinen buddhalainen filosofia, tai sitten käytännöllinen buddhalaisuus kuten zen yms. missä buddhalaisuutta käytetään raameina kun pyritään kehittymään henkisesti. Mieluiten tietysti siten että sen harjoittaja on vapaaehtoisesti tiensä valinnut, eikä niin että vanhemmat ovat tyrkänneet ylimääräisen lapsensa luostariin!
En aiemmin käsitellyt sitä ajatusta että "Buddha" ottaisi yhteyttä unennäkijään, sillä Buddhahan (Gautama) käsittääkseni poistui jo aikapäiviä sitten semmoiselle tasolle mistä ei enää tännepäin yhteyttä oteta. On tietysti olemassa monia buddhia, eli ihmisiä jotka ovat "valaistuneet", ja kaikkihan eivät ole poistuneet Maan piiristä. Kai semmoinen periaatteessa voi antaa uniopetusta, mutta kenenkään ei pitäisi kauheasti keskittyä sellaisiin ajatuksiin että olenpa niin ainutlaatuinen että minua vallan Buddhakin opettaa. Ellei sitten kunnon buddha pysty ottamaan yhteyttä Krishnamaisesti vaikka kuinka moneen ihmiseen KERRALLA...
Käsitin että pääpointti olisi siinä että unissa voi/ei voi saada opetusta. Mielestäni voi. Aina tavalla tai toisella!
"Buddha/Jeesus -juttu" kuuluu mielestäni tähän aihepiiriin ("opetusta unissa") aivan olennaisesti.
Unet ovat pääasiassa alitajuisten toiveidemme ja pelkojemme synnyttämiä ja niillä on tärkeä mielenterveydellinen merkitys.Esimerkiksi Buddhan tai Jeesuksen näkeminen unessa/näyssä on vain ja ainoastaan oman hengen luoma kuva.
Sokea henkilöpalvonta on AINA pahasta.Siitä on lukuisia esimerkkejä maailmanhistoriassa.
Unista voi oppia ja tärkein opetus on ehkä se, että ne todistavat sen,että hengellä on kyky luoda täysin fyysistä todellisuutta vastaava paikka.Erityisen "opettavaisia" ovat ns.selkounet, joita jotkut(allekirjoittanutkin)kokevat silloin tällöin.
> Unista voi oppia ja tärkein opetus on ehkä se, että ne todistavat sen,että hengellä on kyky luoda täysin fyysistä todellisuutta vastaava paikka.Erityisen "opettavaisia" ovat ns.selkounet, joita jotkut(allekirjoittanutkin)kokevat silloin tällöin.
Olen kokenut näitä selkounia. Mikään missään ei koskaan ole tuntunut niin elävältä ja todelliselta kuin maisemat selkounissa. - Ehkä koska olen melko visuaalinen ihminen minulla painottuu nimenomaan näköaisti niissäkin.
Selkounia kerran nähnyt ihminen joutuu pohdiskelemaan sitäkin, että yhtälailla kuin uni oli hänen henkensä luomus, voi koko maailmankaikkeus ollakin jonkinlaisen olennon suunnaton uni...
Unimaailma on kiistatta subjektiivinen ja yksinomaan oman tajunnan luomus, mutta missä määrin valvemaailmakin on sitä?
Kun matkustaa esimerkiksi uuteen kaupunkiin(johon on halunnut matkustaa), niin ei aikaakaan kun mielessä on uusi mielikuva tuosta kaupungista. Ennen matkaakin oli tietysti jonkinlainen mielikuva, mutta se katoaa tai haalistuu melkein välittömästi paikanpäällä.
Mitä kauemmin kaupungissa viettää aikaansa, sitä selkeämmäksi ja voimakkaammaksi tuo mielikuva muodostuu(paikka saattaa alkaa kyllästyttämäänkin).
Tällainen mielikuvan muodostaminen on puhtaasti subjektiivista,niin ennalta(esim.elokuvien ja kertomusten perusteella)kuin myös paikanpäällä.Kahta täsmälleen samanlaista käsitystä ja mielikuvaa ei kahdella ihmisellä voi olla olla mistään asiasta mihin voi liittyä jonkinlaisia muistoja.Mitä tutumpi ja arkisempi jokin asia,henkilö tai paikka on, sitä enemmän siihen liittyy tiedostamattomia ja tiedostettuja mielteitä,muistoja ja mielikuvia.Niistä suurin osa on kuitenkin arvottomia kuvitelmia ja harhoja.
---
Päivi Lipponen yhdessä jonkun toisen kanssa teki äskettäin kirjan, joka käsitteli ainakin avioeroja(en ole lukenut).Keskeinen julkisuudessa esillä ollut väittämä on ollut se, että avioeroista valtaosa johtuu miehen liiallisesta kiltteydestä.
Kommentti:Olen eri mieltä.
Valtaosa avioeroista johtuu muuntuneesta mielikuvasta ja sen myötä kyllästymisestä.Kyllästymisestä syytetään usein mielellään toista osapuolta, mutta usein ongelma on yksinomaan kyllästyneen, joka ei tunne itseään.
Kärjistettynä:Mieleisen artistin uusi cd-levy on kaupassa houkutteleva,sen ostaa mielellään ja sitä on kotona mukava kuunnella (jos se on hyvä), kunnes siihen kyllästyy.
Unia on pääasiassa kahta lajia: on hämmennyksen eli päivittäisten tapahtumien aiheuttamia unia (karmic dreams) ja toisaalta selkounia (dreams of clarity). Lähes kaikki unet kuuluvat edelliseen luokkaan, ja vain hyvin harvat jälkimmäiseen.
Mikäli uni on hyvin voimakas (selkeä, värikäs jne.), poikkeaa selkeästi tavallisista unista ja kenties vielä tapahtuu yön 1-2 tuntia ennen heräämistä (kun mieli on jo ehtinyt lokeroida edellisen päivän tapahtumat), lisääntyy todennäköisyys että kysymyksessä on selkouni. Niitä voi tapahtua kaikille, todennäköisemmin kuitenkin sellaisille jotka ovat harjoittaneet pitkään meditaatiota.
Monet buddhalaiset ovat nähneet enneunia tulevasta opettajastaan ja myös toisinpäin, opettajat oppilaistaan. Tällaisia tarinoita on paljon erityisesti tiibetinbuddhalaisuudessa. Kysymys lienee siitä, että olosuhteet ovat kypsymässä opettajan ja oppilaan kohtaamiselle. Mutta kuten sanottu, lähes kaikki unet ovat vain seurausta aiemmista tapahtumista, eivätkä sisällä tarpeellista informaatiota.
Unien sisältö ei yleensä ottaen ole olennaista. Huomattavasti tärkeämpää on kyetä olemaan tietoinen nukkumisen aikana/pyrkiä kehittämään tätä kykyä.
Jännää. Olen itse tässä vähän aikaa pyörinyt noilla uskonnollisilla herätyspalstoilla.
Nyt Tulin tänne idänuskonnot sarjaan,
koska näin unta, jossa kehotettiin tutustumaan buddhalaisuuteen.
Jännää.
Elämän katsomukseni on sellainen, että se haluaa uskoa maailman ja ihmisen keskinäiseen sopuun.
Jumala on jokaisessa ihmisessä itsessään, tarkoittaahan sana Jumala hepreaksi "minä olen".
Perusta kaikelle on rakkaus ja hyvät ajatukset kaikkia ja kaikkea kohtaan. Ihmisen ja luonnon sopusointu ja toistensa kunnioittaminen.
Rakastan Luojaani ja hänen luomakuntaansa.
"Kristityt" tuomitsevat minut "ei kristittynä". Heidän mielestään kristitty ei voi hyväksyä kaikkia uskontoja ja elämänkatsomuksia, ainoastaan uskomalla Jeesukseen pelastuu.
Itse uskon , että Jumala katselee maailman ihmisiä paljon laajemmin ja päästää kyllä jokaisen sinne paratiisiin.
Tajutessani, että Jumala on minussä itsessäni. Sain vasta levollisen ja rauhallisen olon. Hän kantaa minua. Ei minun tarvitse tehdä tekoja tai suorittaa mitään.
Silti en kiellä etteikö Jeesus olisi pelastanut meitä kuolemallaan.
Mietin vaan voiko näitä kahta; kristin usko ja budhalaisuus, mitenkään yhdistää.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä.
Valoa ja siunausta elämäänne toivottelee.
Sylvia
Kristinuskon vakavin virhe mielestäni on korostaa Jeesuksen kuolemaa. Kuolemaanko hän tänne vain tuli (jos tuli)? Ehkäpä hänen elämänsä olisi suunnattoman paljon tärkeämpi? Toisaalta voi tietysti ajatella että luopumalla vapaaehtoisesti elämästään peittoaa täydellisesti itsesuojelu- ja lajinsäilytysvietit jotka voivat viekoitella ihmistä itsekkyyteen.
Buddhalaisuudessa tunnetaan käsite boddhisatva. Hän on ihminen, joka on saapunut valaistumisen kynnykselle, mutta pidättäytyy vapautumisestaan ihmiskunnan hyväksi, haluten että kaikki muutkin olennot vapautuvat kärsimyksen kiertokulusta hänen avullaan - vaikkapa sitten ennen häntä itseään. Onhan valaistuneelle yhtä ekstaattista luopua fyysisestä tasosta kuin olla luopumattakin, eihän hänellä siis ole mikään kiire.
Kummassakin uskonnossa, kristinuskossa ja buddhalaisuudessa on vallalle päässyt pahasti sellainen passiivinen näkemys että riittää kun vain uskoo (kr.) tai vetäytyy luostariin meditoimaan (b.) Koko muu luomakunta jätetään ikäänkuin oman onnensa nojaan. Kuitenkin tämä boddhisatva-ajattelu on olemassa, ja olisi hyvä toteuttaa myös omalla kohdalla. Samalla kun itse pyrkii kehittymään tekisi kaikkensa että muutkin kehittyvät.
Eihän muunlaista kehittymistä voi olla olemassakaan kuin se, että olemme toinen toistemme opettajia ja oppilaita. Ja luonnollisesti JUMALAN, joka on kaikki mitä on, oppilaita.
Bodhisattva ei ole pelkästään henkilö, joka on päättänyt auttaa kaikki olennot valaistumiseen.
Hyvin olennainen osa bodhisattvan polkua on pyrkiä kehittämään mieltään, jotta _todella_ kykenisi auttamaan toisia. Näin ollen meditaation harjoittaminen (luostarissa, retriitissä tms.) on käytännössä osa bodhisattvan polkua. Niin kauan kuin egoa (mielen hämmennystä) ei ole voitettu, on henkilön kyky hyödyttää toisia hyvin rajallinen. Pelkkä myötätunto ja kova touhuaminen ei siis riitä, tarvitaan myös viisautta.
Tapasin tämän uneni tiibetiläismunkin. Totta puhuakseni, en oppinut siitä paljoakaan. Toisaalta opin paljon luottamuksesta omaan itseeni ja siihen mikä sydämessä tuntuu oikealta. Buddhalaisuudesta puuttuu jotain olennaista (Jumala).
Vaikka buddhalaisuus on hieno asia ja syvällinen kuin mikä, ja se tahtoo vain hyvää kaikille olennoille, niin tuntuu, ettei siinä oteta kaikkea huomioon. Mietiskelyllä palvellaan itseä, jotta saataisiin mielenrauha, ja toivotaan rauhaa ja hyvää muille, ja koko maailmaan. Ei palvella Korkeinta. Palvellaan sitä, mitä ihmismielessä tapahtuu. Ei Häntä, joka antaa sen kaiken.
Ehkä tämä oli uneni opetus - olla tilanteessa, joka vähän testaa omaa päättäväisyyttä ja luottamusta.
Iloa ja valoa!
Jai Jagadisha Hare!
Eiköhän tästä sanasta löydy yhtä monta käsitystä kuin on aiheen pohdiskelijaakin. Minun mielestäni ei missään tapauksessa ole kysymys itsen palvelemisesta, kun päinvastoin pyritään sivuuttamaan itse (minä, ego) ja kokemaan todellisuus SELLAISENAAN.
Ainakin siinä mitä mitä harrastan, eli että verbaaliset ajatukset pyritään sammuttamaan päästä, tarkoitus ei ole vajota johonkin omahyväiseen horrokseen, vaan kokea kerrankin olemassaolo absoluuttisen todellisena. Nimittäin persoona loputtomalla pään sisällä tapahtuvalla lärpätyksellään pitää ihmisen erossa todellisuudesta ja itseensä vaipuneena! Meditaatiossa (mikä oikeastaan voi olla vähän eri asia kuin mietiskely - jos mietiskelyä pitää ajatteluna) sensijaan voi kokea NYT-hetken jossa persoona ei ole tiellä.
Silloin voinee kokea JUMALANKIN, tai ainakin sen version siitä mikä itselle on soveliainta tahi käsitettävissä.
Mutta tämä mitä kirjoitin ei tietenkään välttämättä liity buddhalaisuuteen, mitä en nyt tässä puolustelekaan. (Vaan meditaatiota. Josko sitä sitten tarvitsee puolustella, tuskin.)
Toivoisin Sinun perehtyvän buddhalaisuuteen hieman syvemmin ( ei tietenkään siinä tapauksessa, että tunnet jonkin muun uskonnon / filosofian enemmän omaksesi elämäsi tässä vaiheessa -:)).
Itse olen ollut vuosia buddhisti ja voin vakuuttaa, että uskomme myös jumaluuteen / korkeampiin olentoihin. "Pelastuminen" on kuitenkin kiinni omista ansioistamme - ajatuksistamme ja siitä, minkälaisiin tekoihin nämä ajatuksemme johtavat.
Myöskään meditointimme ja se, että tähtäämme valaistumiseen kaikkien olentojen hyväksi, ei ole mielestäni "itsekästä egon palvontaa". Mutta jokaisella on - tietenkin - oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Aurinkoista kevättä Sinulle, -Go- !
Minä olen kristitty, mutta näin unen:
"Minut oli pyydetty juhliin ruokailemaan.
Isäntä kattoi jokaiselle pöydässä istujalle lautaset ja ottimet.
Huomasin kauhukseni, etä minulle oli katettu kiinalaiset syömäpuikot.
Ajattelin, apua , ei tule mitään, osaan käyttää vain ja ainoastaan haarukkaa ja veistä.
Yritin siinä syödä noitten puikkojen kanssa, mutta siitä ei tullut mitään.
Tuli paha mieli ja aloin itkemään.
Isäntä kysyi, mikä on.
Sanoin, etten opi ikinä syömään näillä puikoilla.
En siis voi edes syödä.
Isäntä kävi hakemassa minulle haarukan ja veitsen
ja hän sanoi,
ei se ole pääasia millä tavalla syöt vaan se mitä syöt."
Aamulla mietin tuota untani;
Tärkeää ei ole siis tapa jolla uskomme.
Tärkeää on se mitä me uskomme.
Millä asioilla haluamme ravita sieluamme.
Kaikki saamme samaa ja oikeaa ravintoa.
Kun vain suostumme tulemaan juhliin.
Kun vain hyväksyisimme sen, että kullakin on
oma tapansa nauttia tuota ravintoa.
Ja kunkin tapa on oikea.