Kirjoitan ensi kertaa näille sivuille. Pyydän, että saan asiallisia kommentteja. Olen itse äitiysneuvolan terveydenhoitaja ja sen myötä suhteellisen "perillä" asioita.
Toivon, että voin kuulla mahdollisten kohtalotovereiden mietteitä.
Tulin yllättäen raskaaksi 06/06. Parisuhteeni oli hyvä ja vakaalla pohjalla. Käytimme ehkäisyä ja olin aina ajatellut, jos ehkäisy pettää, niin silloin se on tarkoitus ja lapsen on tarkoitus tulla tähän maailmaan.
Yllättäen huomasin olevani raskaana 06/06. Sitä ennen kärsin todella kovista vatsakivuista ja kuukautiset jäivät väliin. Ostin raskaustestin ja totesin olevani raskaana.
Olin kuvitellut, että se on iloinen uutinen. Jostain syystä tunsin kovaa vastenmielisyyttä sikiötä kohtaan, enkä voinut edes ajatella pitäväni sitä, mieheni oli asiasta innoissaan. Tein abortin. Olin aivan sekaisin tilanteesta, mutta tiesin että abortti on tässä kohtaa ainoa oikea vaihtoehto.
Syy miksi nyt kirjoitan tänne on halu tietää; onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia; Olet halunnut tulla raskaaksi ja sitten kun tulet: et voi sietää tulevaa sikiötä: Onko tämä luonnon eliminaatiota vai psykologista kieltämistä?
Toivon, että voin kuulla mahdollisten kohtalotovereiden mietteitä.
Tulin yllättäen raskaaksi 06/06. Parisuhteeni oli hyvä ja vakaalla pohjalla. Käytimme ehkäisyä ja olin aina ajatellut, jos ehkäisy pettää, niin silloin se on tarkoitus ja lapsen on tarkoitus tulla tähän maailmaan.
Yllättäen huomasin olevani raskaana 06/06. Sitä ennen kärsin todella kovista vatsakivuista ja kuukautiset jäivät väliin. Ostin raskaustestin ja totesin olevani raskaana.
Olin kuvitellut, että se on iloinen uutinen. Jostain syystä tunsin kovaa vastenmielisyyttä sikiötä kohtaan, enkä voinut edes ajatella pitäväni sitä, mieheni oli asiasta innoissaan. Tein abortin. Olin aivan sekaisin tilanteesta, mutta tiesin että abortti on tässä kohtaa ainoa oikea vaihtoehto.
Syy miksi nyt kirjoitan tänne on halu tietää; onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia; Olet halunnut tulla raskaaksi ja sitten kun tulet: et voi sietää tulevaa sikiötä: Onko tämä luonnon eliminaatiota vai psykologista kieltämistä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos luet tätä palstaa enemmän huomaat että vastaava tunne on ainakin miehillä varsin tavallinen. Ja kyllä maailmaan syntyy sellaisia lapsia, jotka äidit (tai isät) kokevat syntymän jälkeen vastenmielisinä. Asiasta ei vaan puhuta ja tunteet pyritään kieltämään. Äidin rakkauden puuttumisesta on tullut tabu.
Ihminen tarvitsee äidin (tosin isäkin käy) rakkautta kehittyäkseen normaalisti. Moni laitoslapsi on sanut riittävän ravinnon, puhtauden ja suojan, mutta ei kehity normaalisti hoitajan puutteen takia.
Varmaan ammattisikin puolesta tiedät että tuntemukset voi olla alkuaikana todella outoja.
Minuakin on etonut koko oma ruumis ja ennenkaikkea kasvava masu.
Mutta kuukauden parin päästä ne tunteet ovat häipyneet, mietin vain ettet hätiköinyt.
raskaus on niin kovin ihmeellinen tunne monelta kantilta.
Mitä ajattelet, tunsitko lopulta vastenmielisyyttä sikiötä, parisuhdetta vai miestäsi vai kaikkia näitä kohtaan? Oliko sinulle muut asiat lasta tärkeämmät? Kunka kävi suhteellenne? Oletko sittemmin kaivannut lastasi?
Sanot olevasi äitysneuvolan terveydenhoitaja ja etsit täältä kohtalotovereiden mietteitä. Oletko itse ohjannut kohtalosi vai astuitko sen vietäväksi?
... sama tilanne mínulla tällä hetkellä. Eli siis ajattelin ehkäisyä käytetty ja ajttelin että jos silti tulen paksuksi niin sitte tulen.. mutta nyt.. niin kamala yökötys omaa läskistyvää kroppaa kohtaan ja sitä tyyppiä kohtaan mikä siellä sisällä kasvaa että aivan käsittämätöntä. Aborttiin aika varattu ja mieskin sanoi että voin tehdä ihan niin kuin itselle tuntuu parhaalta, koska lapsen tulisi olla molempien vanhempien toivoma. Koko ikäni ollut kova liikkumaan ja nyt en ole pystynyt liikkumaan lainkaan kun vatsaan sattuu koko ajan ja pää todella kipeä. Ja olo on todella huono.. ja ihmettelinkin että miten kukaan haluaa tulla raskaaksi kun olo on tälläinen.. ihan kuin olisi krapula koko ajan ja todella paksu ja löysä olo.
Raskaus aika on aivan ihanaa ja inhottavaa!! Minä itken ja olen surullinen kun en koskaan enää saa tuntea ihania potkuja tai taputuksia minun mahan sisältä! Kun vaavi tönäsee sinua sisältäpäin ensinmäisen kerran niin voi sitä tunnetta se on maailan ihanin!!=) Vaikka itsellä on ollut vaikeita raskauksia. minulla oli raskaudenajan diabetes kaikissa raskauksissa ja kaikki minun lapset on leikattu ja aina on haava tulehtunut ja se on aukastu (ilman puudutusta) ja olen kärsinyt kovista kivuista raskauden aikana ja varsninkin sen jälkeen... niin mikään ei ole ollut niin ihanaa kun se että saa aivan ihanan pienen uuden vaavin syliin!=)=) Kaikki vaivat ja huolet häviää kun sinusta tulee äiti/isä...olen ollut neljä kertaa raskaana ja yksi niistä päätty kesken! silloin kun se vaavi tuli pois minusta se oli maailman vaikeinta aikaa.. minä kaipaan ja suren minun pientä enkeliä jonka menetin rv 10...mutta onneksi minulla on ihana tyttö,poika ja vielä viimeiseksi maailman ihanimmat kaksospojat jotka vasta täytti 5kk! Vaikka minun lapset ovat vielä pieniä niin suren sitä että en ikinä voi saada enää lapsia!!!Maailmassa ei ole suurempaa lahjaa kun uusi lapsi!!!
mitä mahdoit tarkoittaa tulehtuneen haavasi avaamisella ilman puudutusta??? Ei kuulosta ihan nykyaikaiselta suomen sairaala käytännöltä. Vai tehtiinko toimenpide kenties Venäjän maalla???
kyllä kyseinen toimepide on aivan meidän omassa suomenmaassa tehty, etkö ole tietonen siitä että jos haava on pahasti tulehtunut niin ei puudutus enää auta!(ikävä kyllä)...Jos et usko minua niin tiedon saat varmaan lääkäriltä/sairaanhoitajalta!
mene tämä juttu läpi. Taitaa taas joku paremman tekemisen puutteessa keksiä satuja....
ensimmäisen raskauden ollessa kyseessä. Elimistö torjuu sikiötä voimakkaasti, on paha olo, kuvottaa oksettaa, haluaisi päästä sikiöstä eroon. Tila menee kyllä ohi.
Ihmettelen ratkaisuasi, onko kysymys siitä, että sinulla on raskaudesta jotenkin epärealistisen auvoisa kuva? Ei luulisi, ammatti ihmisellä! Mutta ehkä et ole naimisissa, eikä parisuhteesi ehkä olekaan todellisuudessa kovin hyvä. Silloin tekosi on tietysti ymmärrettävä.
Olettaisi ihmisten luottavan näin tärkeissä asioissa järkeensä eikä tunteisiinsa. Entä jos se oli viimeinen tilaisuutesi raskautua? Saakohan Suomessa abortin liian helposti?
Olen myös terveydenhoitajana, mutta viimeisinä vuosi ollut töissä vammaishuollon parissa..
Itse olen haaveillut lapsesta edesmenneen poulisoni kanssa. Hän menehtyi tapaturmaisesti reilu vuosi sitten. Nyt tutustuin ihanaan ja rakastavaan mieheen, joka tahtoisi lapsen tai kaksi. Itselläni on jo kolme.
Sanoin ettei ihan vielä oma psyykkeeni ole asiaan valmis.. sitten joskus?
Ja ehkäisy petti ---olin menossa papaan ja mietin, kun menkat taas reistailevat -kuten koko surun täyteisen vuoden temppuilivat.
Tehtiin naurussa suin HCG, joka oli !!!!!
--istahdin ja aloin itkemään..
Sanoin heti että miten pääsenkään nopeasti keskeytykseen? Olin heti varma päätöksestä.
En kokenut vastenmielisyyttä sikiötä kohtaan vaan kehoani, joka oli tullut raskaaksi ihan uskomattoman helposti. Vanhempia lapsia oli aikoinaan "tehty" vuosi kumpaakin.
Päätös oli yhteinen, vaikka miesystäväni sanoi heti että haluaa kantaa vastuunsa ja olla rakastava isi.. minä en vain ollut valmis!
Elämä on ollut koko vuoden kamalaa vuoristorataa, tasapainoilua masennuksen ja maanisuuden rajamailla. Lapset oireilevat menetyksen ja uuden ihmissuhteeni vuoksi.
Tuli tunne että "uhrasin" tämän viattoman sikiön kaiken muun vuoksi.. en tahtonut ikinä joutua kokemaan tätä, mutta nyt toimenpide on tehty ja onnekseni pystymme puhumaan hyvin avoimesti kaikesta miesystäväni kanssa.
Voimia sinulle! Kaikella on tarkoituksensa..
toivon että suhteenne kestää ja saat varmuutta eteenpäin. Ei kaikki halua lasta, ei siitäkään saisi kantaa huonoa omaatuntoa.
Kohtalontoverisi: -lilli-
Käsittämätöntä mitä terveydenhoitajat kirjoittavat ja miten toimivat.
Kaikki asiat kunnossa ja sitten "tunnetaan" vastenmielisyyttä omaa ruumista kohtaan ??????!!!!!!!! Tästä seuraakin abortti!!!!
Tällaiset henkilöt sitten toimivat ammatillisina lääketieteellisinä ja sosiaalisina neuvonantajina neuvonantajina tavallisille asiakkaille.
Abortin saa apteekin hyllylltä jopa ammattilaisen oikkuun.
Lopuksi lääketieteen ammattilainen toivottaa "voimia". Sillälailla. Huh huh
Jos et kestä sitä, että me terveydenhuollon harjoittajat olemme myöskin inhimillisiä ihmisiä, joilla voi elämä olla aivan sekaisin..
Ja itsestä riippumattomista syistä!
Jos olet koskaan "joutunut" käyttämään esim. mielialalääkkeitä, joita ei missään nimessä saa käyttää alkuraskaudessa, voisit miettiä pariin otteeseen onko raskaus toivottu vai ei..
Ja voimia minusta on aina hyvä toivottaa, kun tämä hemmetin nyky-yhteiskunta on näin voimia vaativaa. Pelkästään jo oma palkkani on niin heikko, etten aio enää lapsia tähän maahan tehdä.
Hoitoalalla ei tällä seudulla tehdä vieläkään kuin määräaikaisia työsuhteita, ja jos kuulostaa että joku aikoisi raskaaksi, saapi määräyskirjoja todella pienissä pätkissä.
Siitä sitten ruusunpunaisia haaveita rakentelemaan!!!!
Odottelen tässä niitä luvattuja palkankorotuksia.. ja tuosta jutustasi paistoi selvästikin luulo, että tässä oltaisiin kollegoille tai jopa asiakkaille aborttia "suosittelemassa"! Eheeeii... Se on jokaisen ikioma päätös!! --minun tehtäväni on kertoa vaihtoehdoista ja tukimuodoista jne.. ohjata eteenpäin.. Koskaan ei oma mielipide saa vaikuttaa keskusteluissa. Sinä et tuskin siihen pystyisi, vaan moralisoisit heti alkumetreillä!
Voimia siis kaikille... ei elämä aina ole oikeudenmukainen! Minä haaveilen lapsesta, mutta kyllä muutaman asian on muututtava ennen sitä!
-lilli-
Arvelin itsekin mielenterveyden olleen koetuksella. Tietysti se on aivan luonnollista ja mahdollista meille kaikille. Yleisön palvelua vaativissa tehtävissä olisi kuitenkin kaikkien etu, että henkilöstö olisi "kunnossa".
Jutussasi kerrot juuri niitä asioita, joita aborttien tekijät toistavat. On selvää, että pätkätyöntekijöitä kohdellaan väärin, hoitoala on palkkakuopassa jne. Koulutetun ihmisen tulisi kuitenkin käsittää, ettei sellainen ole, eikä saa olla, abortin syy. Jos jäät odottamaan palkankorotuksia, niin saattavat biologisen kellosi viisarit siirtyvä kokonaan toiseen asentoon, ennenkuin eurot kilisevät.
Lopeta siis ruikutus, ryhdistäydy ja ota elämä omiin käsiisi. Lopeta tappiomielialan lietsominen ja joutavat puheet lapsien abortoinnista.
Ottaako sinulle noin koville tajuta että abortin voi tehdä minkä ikäinen, minkä tahansa ammattitaidon, työssäkäyvä, lapsia jo omaava yms. ihminen. Minusta ainakin on hyvä huomata että myös terveydenhoito alalla ollaan normaaleita tuntevia ihmisiä niin hyvässä kuin pahassa.
Mikä sinä olet sanomaan:
Lopeta siis ruikutus, ryhdistäydy ja ota elämä omiin käsiisi. Lopeta tappiomielialan lietsominen ja joutavat puheet lapsien abortoinnista.
Se että sinä et tekisi aborttia (ainakin luulet niin, kun asiasi ovat hyvin) niin ei tarkoita että tuolla kirjoittajalla ei olisi ollut kaikkia ymmärrettäviä syitä halutessaan niin tehdä. Puhun myös puolision menettämisestä ja olemassa olevien lapsien oireilemisesta ...... eli sinusta ne ovat pikkuasioita. En ikinä uskoisi että sanon kenellekkään näin: mutta toivottavasti sinä koet jonkun suuren menetyksen. Oppisit tuntemaan myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan. Elämä kun ei kaikille ole niin helppoa kuin sinulle, kaikki emmem ole syntyneet onnellisten tähtien alla.
Minä puolestani toivon, että ymmärryksesi ulottuisi tuntemaan myötätuntoa lasta kohtaan, joka surmataan abortissa.
Toivon että ymmärryksesi kasvaisi sen mittaiseksi, ettei se vaatisi lapsen elämää ja henkeä lunnaiksi "tuntemuksista".
Toivon että käytät ymmmärrystäsi elämän ongelmien ratkaisuun. Silloin sinun ei enää tarvitse puolustella lapsien surmaamista abortissa "ratkaisuna" kaikkin mahdollisiin haasteisiin.
Anna lapsesi syntyä tähtien alle.
Niin, me emme selkeästi ymmärrä toisiamme. Uskoisin niin ettei sinulla ole haluakaan ymmärtää kuin omaa mielipidettäsi. Tästä asiats vääntäminen on siis todella turhaa.
Jos tulevan äidin mainitsemasi "tuntemukset" ovat niin vähäpätöinen asia, että oma ja olemaasa olevien lapsien elämä pitää vaarantaa niin onneksi en ole sinun tytär.
Abortti on laillinen "ratkaisu" turvata muu perhe ja äidin hyvinvointi. Onneksi näin. Ja silti en soisi kenenkään joutuvan kokemaan aborttia, olisi todella hienoa että olisi joku oikeasti 100% varma ehkäisy, ettei niiden naisten tarvitsisi olla siinä tilanteessa jotka eivät halua lasta, sehän se on sen ehkäisyn tarkoitus.
Se on sitten se valinta tilanne kun ehkäisy pettää ja lasta ei pysty ottamaan vastaan, itse en "rankaisisi" itseäni ja tulevaa lasta sillä että "vääntäisin" sen väkisin maailmaan ....... Ei tämä maailma niin hyvä paikka ole elää jos se hyvinvointi ei tule perheen sisältä ja tällä en itse tarkoita rahaa.
Toivoisin että sinun ymmärryksesi koskisi olemassa olevien lapsien hyvinvointia. Siitäkään kun emme ole samaa mieltä esim. kun abortin tekee heti kun se on mahdollista rv 6 niin onko se lapsi, minusta ei !
Jos joutuisit kokemaan näitä traagisia kokemuksia joita minä ja lapseni olemme kokeneet vuode aikana. Eräs ystäväni "päätti kääntää pääni" abortin suhteen. Kun hän oli keskustellut kanssani kaksi tuntia, hän sanoi: "En voi sinua tuomita, vaikka elämänkatsomukseni on jyrkästi vastaan keskeytystä. On suoranainen ihme, ettet ole psykiatrisella osastolla kaiken kokemasi jälkeen. Anna itsellesi ensin aikaa eheytyä. Et sinä muuten jaksa kolmen lapsen äitinä.. hyvä jos näiden olemassa olevien tarpeet jaksat tyydyttää."
Tälläisiä ovat rakkaat ystävät, jotka yrittävät ymmärtää, vaikka periaate on täysin vastaan heidän elämänkatsomustaan.
Ja aina jää suru, ja kaipaus sitä pientä ihmisalkua kohtaan. Ei se ole kylmyyttä, ei itsekkyyttä.. mutta täällä on ihan turhaa kertoa tämän tarkempia yksityiskohtia. Ne minä kerron vain parhaimmille ystävilleni.. Joista toinen yrittää toista vuotta miehensä kanssa vauvaa. Jopa hän antoi kaiken tukensa, vaikka tilanne oli aivan kamalan vaikea -molemmille!
Sitä on rakkaus.. huolenpitoa ja tukemista. Asenteeni nimenomaan haluan säilyttää. En syytä, en heitä ensimmäistä kiveä. Yritän aina asettua toisen asemaan ja nähdä asiaa laajemmalta kannalta. Kun saisi omat lapsensa kasvatetua siten, ettei heidän tarvitsisi koskaan joutua kokemaan vastaavaa. Isän menetys on heidän raskain taakkansa.
-lilli-