kalluppi :D

kun pääkaupunkiseudulla asutaan. siskot perheineen asuu tampereen lähellä, tarttuu nopeasti kun siellä kyläilee. äiti on savosta kotoisin ja edelleen puhuu vähän murtaen. isä pohjanmaalta, ja miehen suku etelä-pohjanmaalta, miehen äiti puhuu usein murtaen.

muistan aina pienenä kun kävi sukulaisissa savonlinnassa ni jo parin päivän oleskelun jälkeen jo sitä itsekin seposti savon murretta :)

Meijän laps ei puhu vielä paljo mittää, mutta ommaan puhheeseen väkisinnii on tartunna muutama savolaenen sana, tiällä ku kuitennii asutaa.

Vuan täätyy kyllä myöntee, että kaaheeltaa tää meijän murre ainakkii telekarista kuultuna kuullostaa, kirjottamisen vuakeeuvesta puhumattakkaa. Paljo pittää nähhä veavoo saahakseen ies tämän verran savolaesta tekstiä XD

(Meniköhän edes sinne päin?!)

Joo, itse olen Kainuusta ja asunut jo täällä pääkaupunkiseudulla yli kymmenen vuotta. Mieheni on täältä kotoisin. Meillä lapset puhuvat vähän Kainuu-Hesa -sekotusta. Kun esikoiseni juttelee mulle, niin selvästi murresanoin, mutta kun juttelee isälleen, niin jättää murresanat pois. Se on oikeastaan aika hassua ja kätevääkin. Ite en osaisi olla luonnollinen, jos en saisi puhua omalla murteellani - varsinkin, kun suutun, heheh. Miestäni on joskus ahdistanut mun murre, mutta kaippa tuo on oppinut jo olemaan sen asian kanssa. Ei muuta kuin jokainen taplaa tyylillään ja murteellaan.

Kyllä puhekielen perusteella pystyy aika hyvin sijoittamaan minut Oulun seudulle. Kirjoitettuna murre kuin murre on aivan hirveän näköistä ja esimerkiksi suunnattomasti ärsyttää runot, jotka on tosi vahvasti murteella kirjoitettu. Jotenkin vaan :)

No ei Oulun murre kyllä kaunista kuunneltavaakaan ole...

Olen huomannut muutamista tuttujen lapsista (ja ollaan aiheesta juteltukin), että ilmeisesti kouluissa on vielä vahvemmin esillä tuo murre kun lapset saattavat puhua paljon korostetummin murretta kuin vanhempansa :0

Meillä puhutaan lähes kirjakieltä, asutaan pk-seudulla. Mies on savosta kotoisin ja hänellä on puheessa joitakin savolaisia ilmaisuja. Oma sukuni on varsinaissuomesta, joten sukulaisten kautta tulee sitten sitäkin murretta. TYttö 1,5 v puhuu ihan normaalia puhetta, ainoa murreilmaisu, jonka olen häneltä kuullut, on 'ei tullu mittää' (kyseessä tyhjäksi jäänyt potta).

Ei minua haittaa, vaikka murteita puhutaan kun ei kaikki varmaankaan osaa puhua peruskieltä. Mutta kaikki suomalaiset osaavat kirjoittaa suomea ihan normaalisti ja se, että laitetaan lukija "käännöstehtävään" on mielestäni itsekästä. Nykyään myöskin liikaa halutaan korostaa murteita. So, jos puhutte, mutta ei se mikään meriitti ole. Eikä pahalla, ihan kiva kun on erilaisia murteita, mutta ei niistä numeroa tarvitse tehdä. Itse olen asunut Savossa (josta sukunikin on) ja Raumalla, mutta en ole suostunut ottamaan murresanoja varastooni, vaan puhun ns. peruskieltä.

Savosta olen kotoisin ja jonkun sorttinen puhetyylihän sieltä tulee. Sitten on niitä joitain sanoja, joita mieskään ei voi ymmärtää (hän on Keski-Suomesta).. :D

Nyt kun asuu täällä Kymenlaaksossa, meinaa suuhun välillä pukata pikkuhiljaa väkisin että MIE, kun sitä kuulee joka paikassa x)

Kiva kysely sulla! Mie puhun ihan täyttä pohojosen murretta. Hoon päälle koko ajan.
Minun mieski puhhuu hoon päälle ja varmhan lapsiki sitte ko se vain oppii puhumhan.

Mie ruukaan kyllä nethin kirjottaa ihan kirjakieltä, ko minusta son niin rassaavaa alakaa lukemhan murthella kirjotettua.

puhutaan melekein niin ku Oulusa,mutta jottai on tätä oman paikkakunnan murrettaki. Lapset ku käy isällään niin ne puhhuu sitte aika palijo Hoon päälle ku ne assuu tuolla Pellon korveuvella. Monesti tekstariin tullee kyllä laitettua mie tai sie vaikka meilläpäi se olis enemmän mää tai sää.

Kerran oli hyvä ku soittelin yhelle "pojalle" Lahteen nii se vaan kuunteli ku oli kuulemma niin mukavan kuulosta tää meijän murre... Mää höpötin ja se kuunteli.. =D =D =D

eli kuten sanotaan että keski-suomessa puhuttaisiin kaikkein puhtaimmin suomenkieltä, ei kuulema kummempia murteita.
Mutta olempa kuullut sanottavan että täällä meillä venytetään sanoja, kuten mää ja sää. Ja minä ainakin sanon myö ja työ ;)

Minä olen Länsi-Suomesta ja mieheni on helsinkiläinen. Minä puhun tuanoinniin niinko poria ja eikös se miestäni naurata aina, mutta kirjoitan kyllä kirjakieltä, koska minusta murretta on vaikea lukea.

Katsotaan minkälaista murremelskettä pikkuneiti alkaa puhua....

meillä rupatellaan ihan oekeeta levveetä savvoo :)

Aika yleiskieltä puhun. Mies puhuu lähinnä yleiskieltä, välillä tosin tulee slangi-sanoja. Tyttö 1 vee ei puhu vielä mitään :) Slangi ei ole tarttunut puheeseeni yhtään, vaikka täällä pääkaupungin läheisyydessä olen jo parisen vuotta asustellut. Johtunee siitä, etten ole koskaan oikein pitänyt stadin slangista.

Vielä muutama vuosi sitten puhuin vorssan ja tuanoi pori murret sekasi. Se se vasta oli varmaan hirveetä kuunneltavaa :D Porin murre on kyllä niiiin helposti tarttuvaa ja mielestäni kivan kuulosta, kuten murteet yleensä.

Arvostan suuresti murretta puhuvia ihmisiä, varsinkin niitä, jotka onnistuvat säilyttämään oman alkuperäisen murteensa muuttaessaan toiselle murrealueelle.

Että ei muuta kun suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo =D

Mulla on ollut onni (ja kirous) asua joka puolella suomea. Osaan kaikki murteet ja sujahdan niihin sujuvasti. Itse puhun lähinnä kirjakieltä, mutta tiukan paikan tullen "savon solkkaus" yleensä auttaa. Hassua.

puhhuu täällä pohjois-pirkanmaalla levveetä kaennuuta ja oma paikallinen mieheni ei väännä mittää.paitsi jo vahingossa sitä kainuuta :)poikamme 2v sentään sannoo että ÄETI! sekä kaikenlasia lausahduksia... Ei tämä murre tästä mihinkään katoa!
Van tietennii, onhan se niinki niin.

En ole äidinkielen taitaja, mutta muistaakseni yleiskieli on kieltä, jota harva "osaa" puhua. Meinaan melkein kaikillahan esimerkiksi yleiskielen minä -sana vääntyy joksikin muuksi puhekielessä. Kirjakieli on sitten tieten vielä erikseen lauserakenteineen yms. (siis nämä muistikuvat lukion äidinkielen tunneilta, että voin olla väärässäkin)

Olisi siis hauska kuulla miten te äidit ihan esimerkkinä vaikka minä ja sinä -sanat väännätte :)

Minä täällä Oulussa sanoisin "mää" ja "nää" (näyttääpä pahalta kirjoitettuna) :)

Perheessä puhutaan "sekakieltä",ei täällä oikein leveetä savoa väännetä.Karjalakin on niin lähellä,että sieltä ystävien välityksellä leviää uutta sanastoa.Äiti on kotoisin pohjoisemmasta savosta,ja osaa viäntää niin,että epäilen leukaluiden olevan kumia :))
Kumminkin joitain savolaisia sanontoja ja sanoja,myös puherytmi on savolainen.Äidinäidillä on jo sellaisia sanoja,joita ei täällä tunnetakaan(kousikka ja taasa esimerkiksi).
Murteet on ihania! Ex-mies on lapista,hänen kanssaan olisi alkuun tarvinnut sanakirjan.. Ja edellisen kirjoittajan kysymykseen:miä ja siä useimmiten.

Itse puhun aikalailla yleiskieltä, mutta kyllä tuo lounaismurre siitä vähän paistaa läpi kun sieltä kuitenkin olen kotoisin. Olen huomannut joitakin pieniä lounaisvivahteita tytönkin puheessa.

Toinen selkeämpi murre onkin sitten kirkkonummenruotsi, joka poikkeaa vahvasti paitsi riikinruotsista, myös pohjanmaan ja vaikkapa hangonruotsista.