Oletteko saaneet jotain työnkuvan muutoksia työpaikoillanne? Työ käy todella työstä, eikä muuta sen jälkeen jaksakaan. Kai tässä nyt elääkin pitäisi...
työssä jaksaminen
työn orja
41127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon ollu 1,5 vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä. 3 päivää viikossa teen töitä. Kunto ja olo on parempi, mutta rahaa vähemmän.
sain kotiin tietokoneen ja etäyhteyden työpaikalle ja yhdessä pomon kanssa sovittiin että saan tehdä kotoa käsin töitä ihan kunnon mukaan vaikka useitakin päiviä viikosta. Tämä siis lähti myös omasta aloitteestani, miksi turhaan aina jäädä sairaslomalle jos jalat ei kanna kunnolla jos se on ainoa oire-jos olen tosi väsynyt silloin osaan kyllä kertoa töihin että nyt ei onnistu mikään.
Kotiyhteys mahdollistaa sen, että sen sijaan että raahautuisi suihkuun, pukisi ja föönaisi tukan, meikkaisi ja lähtisi julkisilla kohti stadia (siinä vaiheessa jo kuolemanväsyneenä ja jalat täristen)voi vain mennä yöpaidassa kahvikuppi kädessä koneen ääreen ja aloittaa työt vaikka puoli kuudelta aamulla jos haluaa.
Tarkoitus on työpäivän jälkeen jaksaa muutakin kuin vain levätä/nukkua,että jaksaisi taas seuraavan työpäivän.
Itse jouduin(pääsin?)eläkkeelle heti,kun elämä meni pelkäksi työnteoksi ja nukkumiseksi.Fatiikki oli minulle monta vuotta vieras käsite,miten voi olla että ei jaksa tehdä mitään,ihmettelin.No nyt sekin asia on selvinnyt omakohtaisen fatiikin myötä,ei todellakaan jaksa tehdä mitään.
Työni oli vuorotyötä.Työtäni ei voinut tehdä tietokoneella,joten palkkatyön tekeminen kotona ei onnistunut.
Kohdallani mietittiin myös uudelleenkoulutusta ja olisin ollut uudelleenkoulutukseen halukas,mutta keskusteltuani asiasta neurologin kanssa päädyin siihen tulokseen,että eläke on kohdallani parempi ratkaisu.
Nyt kun tauti on välillä näyttänyt kohdallani "taivaan merkit" olen iloinen,että työstä johtuva stressi on poistunut,saa toimia päivittäin voimiensa mukaan ja hyvä niin.
Oma työni oli sellaista että osa-aikaisuus ei tullut kyseeseen ja pidemmän päälle ajateltuna tuskin olisin osa-aikaisenakaan jaksanut kovin kauan,sen verran tauti on viimevuosina(vielä työelämässä ollessani) antanut selkeitä muistutuksia itsestään,pysyviäkin.Vaikeinta oli/on myöntää itselleen,että enää ei kertakaikkiaan jaksa.
ps.muista ajatella myös omaa parastasi!
Pidän työstäni todella paljon, mutta yllätys oli, kun keväällä diagnoosin ja lähes kuukauden sairasloman jälkeen työmäärät ovat vain lisääntyneet kevennyspyynnöistäni huolimatta. Minullakin on välillä kovia uupumiskohtauksia ja silloin todella tuntuu vaikealta jaksaa. Työmatkaakin on lähes tunti suuntaansa. Lisäksi en voi tehdä etätyötä, kun olen ihmissuhdealalla.
Että tällaista ymmärtämättömyyttä.