Psykiatrisen pakkohoidon olennainen muoto Suomessa on pehmittäminen pelottelulla. Pakkhoito-osastoilla vallitsee pelon ilmapiiri. Ainoita ajankuluja osastolla on tupakkahuoneessa istuminen. Tupakkahuoneessa "hoidettavat" antavat terapiaa toisilleen.
Pehmityshoito
sjd67das
15581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tupakkahuoneessa,ja olet tarkkailtavana 24 t vrk josta raportoivat mitä olet tehnyt tai sanonut.
Ja raportti kuuluu:
Potilas "ulkona on huono ilma"
Raportti "tuntee jumalan vainoa huonon sään vuoksi"
Ei välttämättä suoranaista peloittelua. Ehkä alistamista ja nöyryyttämistä. Saattavat hoidossa pyrkiä siihen, että ihminen istuisi paikallaan, eikä silmäluomissakaan tapahtuisi liikettä ja tämä pyritään toteuttamaan valohohoidolla, ruokailulla ja lääkkeillä. Paras tapa pois on näytellä tyhmää valkonaamaista bimboa ja kinua pois.
mielipiteet, jotka eroavat psyykkisten "hoitajien" mielipiteistä ovat kiellettyjä. Ole vaan kaikesta samaa mieltä ja "tunnusta", että sinulla vahvoja seksuaalisia tunteita vanhempiisi, niin pääset terveiden kirjoihin.
Pelko tulee potilaasta itsestään jos tulee, ei ympäristöstä.
Pehmityshoito on juuri oikea sana mutta avainsana ei ole pelko vaan ajan antaminen ja rajojen vetäminen. Suljettu osasto on yksinkertainen selviytymisrata jota ei selvitä jos mieli harhailee liikaa sairaissa kuvioissaan.
Suljetulla osastolla sairas mieli palautetaan aina lähtöpisteeseen ja sitä koulitaan kohti sosiaalisesti oikeaa ja järkevää mieltä. Jos potilas pelkää hän pelkää sairaan mielensä puolesta. Pikkuhiljaa kuitenkin herää siihen että normaalisti elämällä ei ole mitään tarvetta pelolle.
Itse muistan hoitojaksoni alun sekavuuden muuttumisen tilanteen tajuamiseksi ja sitä kautta totuuden kohtaamiseksi, olen sairas ja siksi sairaalassa. Tie kohti sairaalasta pääsyä käy terveyden kautta; joudun kohtaamaan omat sairaat ajatukseni ja luopumaan niistä saadakseni oikeuksia, oikeuden käydä ulkona, oikeuden kohdata lähimmäisiä jne. Se on juuri selviytymisrata josta vain terve mieli (tai tarpeeksi hyvä naamio) voi selvitä.
Itse tajusin hoidon loppuvaiheessa että minun ei tarvi pelätä sairaanhoitajia, he eivät ole rankaisemassa minua, vaan pitämässä minusta huolta ja katsomassa mikä on tilani kulloinkin ja reagoimassa sen mukaisesti = sekaiselle eristystä, terveesti käyttäytyvä saa mennä.
Potilaiden toisille keskenään antama "terapia" on varmasti kaksiteräinen miekka. Toisaalta he toimivat peilinä toisilleen (hullu kohtaa hullun), toisaalta joskus tilanne voi olla se että joidenkin potilaiden sairaus tukee toinen toistaan.
Tälläisiä ajatuksia psykoosipotilaalta joka sittemmin parantunut täysin.
Viestistäsi saa saman kuvan jonka hoitajat ja lääkärit antavat, ettäkö "sairaus" olisi kuin rikos jonka tunnustaminen ja käsitteleminen olisi tie vapauteen ja että henkilökunta olisi optimaalisia arvioimaan potilaidensa tilanteita.
Lähtökohtainen pointti on, ettei kaikki hoidettavat ihmiset ole huonovointisia. Hoitajien ja potilaiden välillä monesti vallitsee maailman-näkemyksellinen ja poliittinen näkemys ero. Asian näin ollessa hoito on pikemminkin nöyryyttämistä ja alistamista ja pakottmaista sairaanloiseen ajatusmaailmaan jossa hoitajat ja psykiatrit elävät. Todellisuudessahan mielenterveysalan ammattilaiset antavat toisilleen sähköshokkeja ja lääkkeitä. Niin pitkään kun itse jaksan muistaa, niin psykiatrit ovat itse olleet kovasti muista ihmisistä poikkeaavia. Oma teoriani siis on, että kun elää ja on normaaliin tapaan, nin jonkimoinen terveys on itsestään selvyys ja yksi tehokkaimmista keinoista sekoittaa kuulansa on mennä sairaalan taikka olla tekemisissä lanttumaakareiden kanssa.
Pitäämuistaa myös, että mielenterveyslaki, jonka mukaan vain mielisairasta voidaan pitää mielisairaalassa, niin on itsessään myös hyvin poliittista. Muu vapaa maailma sanoo, että ihmisten pitäisi olla vapaita siitä huolimatta ovat he sairaita tai ei. Suomen tilanteessa, jossa lähtökohtaisesti mielisairauttakaan ei ole sairaalaan joutuessa, niin on jo täysin pyörristyttävää, miten näin vapaassa euroopassa voidaan menetellä??
"Viestistäsi saa saman kuvan jonka hoitajat ja lääkärit antavat, ettäkö "sairaus" olisi kuin rikos jonka tunnustaminen ja käsitteleminen olisi tie vapauteen"
Ei, vaan se on sairaus joka on sairaus ja jonka tunnustaminen ja käsitteleminen on tie tervehtymiseen. Tämä tie viitoitetaan hyvin selkeästi johdonmukaisella suhtautumisella harhoihin ja epäjohdonmukaiseen käyttäytymiseen jolle potilas ei voi antaa pätevää selitettä normaalissa dialogissa.
"Lähtökohtainen pointti on, ettei kaikki hoidettavat ihmiset ole huonovointisia."
Totta. Ei-huonovointiset päästetään kotiin 2 päivän tarkkailujakson jälkeen, aikana jolloin selvitetään onko suljetulle hoidolle oikeasti tarvetta. Järkevää on että jos ihminen on tullut jostain syystä hoitoon hänen tilaansa myös seurataan; aivan samalla tavalla kuin muissakin sairauksissa. Esim. jos sinulla on jonkin sairauden oireet muttei ko. sairautta saatat jäädä pariksi päiväksi tarkkailtavaksi sairaalaan. Kun selviää ettei kyse ole ainakaan tästä tai tuosta niin joko lisätutkimuksia tai kotiin.
"Hoitajien ja potilaiden välillä monesti vallitsee maailman-näkemyksellinen ja poliittinen näkemys ero."
Aivan kuten vallitsee potilaan ja kenen tahansa muun ihmisen välillä. Jos potilas käyttäytyy sosiopaattisesti hoitajia kohtaan - vaikka nämä olisivat "maailmannäkemyksellisesti" tai "poliittisesti" erimieltä - on hän sairas. Terve ihminen pystyy nimittäin elämään ilman että ristiriita muodostuu vallitsevaksi teesiksi, sairas takertuu siihen ristiriitaan. Juuri se on yksi sairauden kriteeri, ihan hyvästä syystäkin.
"Asian näin ollessa hoito on pikemminkin nöyryyttämistä ja alistamista ja pakottmaista sairaanloiseen ajatusmaailmaan jossa hoitajat ja psykiatrit elävät."
Tämä sinun näkemyksesi. Minusta - entisenä mielenterveyspotilaana - lääkärien näkemys on hyvin terve ja pragmaattinen. Kun olen saanut sairauteni hoidettua olen käynyt vielä muutamia keskusteluja avopuolella lääkärien kanssa, he totesivat että okei, sulla on tosiaan aika erikoiset ajatukset maailmasta mutta pärjäät niiden kanssa. Hyvä niin, se on terveen merkki. Kyse on siitä kuinka invasionaarinen (hyökkäävä, valloittava) kukin on, omalla reviirillään pysyvä on terve. Toisen reviirille väkisin tunkeva sairas. Tästä konkreettisena esimerkkinä se kun sairaana tungin vieraisiin taloihin kertomaan uudesta ja ihmeellisestä maailmasta...
"Oma teoriani siis on, että kun elää ja on normaaliin tapaan, nin jonkimoinen terveys on itsestään selvyys ja yksi tehokkaimmista keinoista sekoittaa kuulansa on mennä sairaalan taikka olla tekemisissä lanttumaakareiden kanssa."
Jos tosiaan elät ja olet normaaliin tapaan niin tämä varmasti on totta. Niinhän me kaikki tavikset tehdään eikä kukaan meitä ole kantamassa mihinkään. Mutta jos sekoilet selkeästi niin sitten joudut ottamaan vastaan totuutta jota mielisairaalassa tarjoillaan. Tämäkin pakolla vain jos olet vahingoittamassa itseäsi tai etenkin muita.
"Pitäämuistaa myös, että mielenterveyslaki, jonka mukaan vain mielisairasta voidaan pitää mielisairaalassa, niin on itsessään myös hyvin poliittista. Muu vapaa maailma sanoo, että ihmisten pitäisi olla vapaita siitä huolimatta ovat he sairaita tai ei."
Pakkohoitoa harrastetaan vain jos potilas on uhka itselleen tai muille. Itseen kohdistuva uhka selittyy perustuslain kohdalla "hengen suoja", jossa mielisairaus katsotaan olevan ulkoinen tekijä joka uhkaa henkilön henkeä ja terveyttä ja tuo uhka pitää mitätöidä mahdollisuuksien mukaan, huomaa - tässä suojellaan tervettä ihmistä sairaalta ihmiseltä, etenkin skitsofrenia-tapauksessa... Toisten ihmisten turvallisuus puolestaan lienee itsestäänselvä?
Koska ei ole mitään kristallipalloa mistä näkee mitä tulee tapahtumaan on toimittava pre-emptiivisesti; eli katsottava millaiset ovat olleet historiallisesti uhkaavia mielisairaustyyppejä ja sen perusteella tehdään pakkohoidon kriteeristö jonka perusteella voidaan - paremman tiedon puutteessa - kärrätä myös ei-tuhoavia tapauksia mielisairaalaan. Siellä sitten selviää onko tyyppi yhteiskuntakelpoinen ja millä reunaehdoilla.
Tämä on karua totuutta. Voin kertoa paljon lisää.
Itselläni takana siis kaksi päihdepsykoosia joiden perusteella (perusteettomasti) diagnosoitu skitsofrenia. Kaikkiaan pakkohoidossa johon kuului eristystä ja sitomistakin rauhattomina aikoina - olen viettänyt noin kuukauden päivät. Ja ihan aiheesta.
Jos lääkäreiden ajatusmaailma on väärä ja sairas niin siinä tapauksessa minä olen kolmen eri demonin yhdistelmä joka koodasi ja sitten huusi tiensä ulos maan sisuksiin rakennetusta helvetistä rautapurkauksena josta muodostui alemmalle kiertoradalle valtava antennimatriisi joka sytytti globaalin tietoisuuden ja siirsi meidät uuteen olemisenmuotoon.
Noh, kumpi on oikeassa, lääkärit (jotka ovat mielestäsi väärässä) - vai minä (joka koen nyt olevani eheä perheellinen ihminen).
Vinkki: Jos lääkärit ovat edelleen mielestäsi väärässä tulen ja syön kolmannen pääni suulla sinut samantien. Älä vittuile demonille. Tämä siis vittuilua.
"Ei, vaan se on sairaus joka on sairaus ja jonka tunnustaminen ja käsitteleminen on tie tervehtymiseen. "
Mielisairaus on todellisuudentajun heikkenemistä ja esim. selkeää hoitoa vaativaa psykoosia ei juurikaan voi peitellä. Siten myös ns. tunnustamiset ovat täysin turhia.
"Ei-huonovointiset päästetään kotiin 2 päivän tarkkailujakson jälkeen"
Tarkkailukäytäntö antaa hyvän mielikuvan nöyryyttämisestä, jossa aikuisen ihmisen pitäisi luopua mukisematta perusoikeuksistaan. Toisinaan tarkkailu provosoivaa siten, ettei tarkkailujakson perusteet käytännössä olisi alunalakaenkaan täyttyneet.
"Jos potilas käyttäytyy sosiopaattisesti hoitajia kohtaan ...... on hän sairas."
Sairaus on todellisuudentajun heikkenemistä.
"Mutta jos sekoilet selkeästi niin sitten joudut ottamaan vastaan totuutta jota mielisairaalassa tarjoillaan."
Käytännössä näin, mutta konkreettisesti sekoilevia on niin paljon, ettei hoitopaikat koskaan riittäisi, joten pahimmista varmastikkin aloitetaan. Väliin tietenkin muahtuu aina jokunen ikävä provojuttu.
"Pakkohoitoa harrastetaan vain jos potilas on uhka itselleen tai muille."
Mielisairaus riittä ja että olotila huonontuu hoitamatta jättämällä.
"Mielisairaus on todellisuudentajun heikkenemistä ja esim. selkeää hoitoa vaativaa psykoosia ei juurikaan voi peitellä. Siten myös ns. tunnustamiset ovat täysin turhia."
Psykoosissa olleena tiedän että psykoosissa oleva ei näe eroa "terveen" ja "sairaan" välillä, hän ei pysty tunnustamaan - eikä erottamaan tervettä ja sairasta. Sensijaan ulkopuoleinen tarkkailija pystyy.
"Tarkkailukäytäntö antaa hyvän mielikuvan nöyryyttämisestä, jossa aikuisen ihmisen pitäisi luopua mukisematta perusoikeuksistaan. Toisinaan tarkkailu provosoivaa siten, ettei tarkkailujakson perusteet käytännössä olisi alunalakaenkaan täyttyneet."
Ja nämä perusoikeudet joita loukataan?
Kerroppa millaista on provosoiva tarkkailu? Provosoivaa on mielisairaan mielestä se että tarkkailua yleensäkin on. Minusta oli suoranainen salaliitto kun eristyshuoneessa oli KAMERA jolla minua valvottiin. Eiköhän se kamera ole ihan sitävarten että sillä todellakin valvotaan... ettei ala järsiä ranteitaan auki? - Näin minä sen olen tajunnut jälkikäteen.
Tarkkailun rajat on pragmaattiset, käytännön turvallisuuden sanelemat. Ei kukaan tule filmaamaan sua jos sä oot runkkamassa vessassa, trust me.
"Sairaus on todellisuudentajun heikkenemistä."
Jep? Sosiopaattinen käytös - oletus vihamielisestä läheisestä vaikkei perustetta sellaiseen ole, hoitajan näkeminen vihamielisenä - on todellakin helvetin sosiopaattista.
Se että hoitajat reagoivat potilaan toimintaan on normaalia käytöstä ja heidän toimenkuvansa mukaista sekä "viitoitetun polun" mukaista. Jos potilas vastaa tähän reagointiin rationaalisesti, ei-offensiivisesti tai assertiivisesti niin kaikki on ok. Se päättyy siihen. Jos taas se repeää käsistä niin ... noh. Sitten se on merkki taas siitä että potilas ei ole sinut tai käyttäydy oletettavalla järkevällä tavalla -> vastatoimia.
Siinä olet oikeassa että mielisairaalassa potilaan vastarinta nujerretaan - vähän pakko, potilas ei voi johtaa hoitoaan. Se on väistämätön seuraus sairaudesta. Tervettä ei tarvi nujertaa; terve ei "kerjää" sitä omalla toiminnallaan. Tässäkin ajatus lähtee siitä että normaalissa elämässä eskaloituva vastarinta voi johtaa ikäviin lopputuloksiin, sanoista tarttumiseen, tarttumisesta nyrkkiin, nyrkistä puukkoon, puukosta aseeseen... jne.
"Mielisairaus riittä ja että olotila huonontuu hoitamatta jättämällä."
Anna esimerkki? Minä tiedän ihmisiä jotka ovat "siististi umpihulluja" eikä heitä mihinkään hoitoon viedä, jotkut käy välillä sairaalassa omatoimisesti, toiset avossa ja jotkut seilaa täysin vapaana ilman kontaktia MT:hen. Syy on siinä että he eivät ole uhka itselleen tai toisille. Hyvin käyttäytyvää hullua kutsutaan yhteiskunnassamme eksentrikoksi, eksentrisyys ei ole syy hoidolle.
"Psykoosissa olleena tiedän että psykoosissa oleva ei näe eroa "terveen" ja "sairaan" välillä, hän ei pysty tunnustamaan - eikä erottamaan tervettä ja sairasta. Sensijaan ulkopuoleinen tarkkailija pystyy."
Syy peitellä mielisairautta on, ettei joutuisi hoitoon, mutta potilas itse todellakin tiedostaa ongelmansa. Ulkopuolinen tarkkailija luo mielikuvansa asiasta omien tuntemuksiensa mukaisesti, joten hän saattaa kertoa näkemyksellään enemmän itsestään kuin potilaasta.
"Ja nämä perusoikeudet joita loukataan? "
Fyysinen vapaus ja ruumiillinen koskemattomuus ja oikeus liikkua vapaasti Suomen maaperällä.
"Kerroppa millaista on provosoiva tarkkailu?"
Tarkkailun perusteet ei lähtökohtaisestikkaan täyty. Lääkäri väittää, että autosi on keltainen vaikka se todellisuudessa on vihreä ja koska olet eri mieltä, niin todellisuudentajusi katsotaan heikentyneen, sinut alistetaan tarkkailuun etkä saisi millään muotoa vaatia vapautusta joutumatta lisävaikeuksiin.
"oletus vihamielisestä läheisestä vaikkei perustetta sellaiseen ole, hoitajan näkeminen vihamielisenä - on todellakin helvetin sosiopaattista."
Tämä on yksi perinteisistä tavoista sotkea puurot ja vellit. Mikäli normaalissa elämässä tiedät etukäteen, että lyhin tie kotiin on poikki, niin valitset automaattisesti toisen väylän. Mikäli tiedät vuosien kokemuksella, että läheisestäsi on enemmän haittaa kun hyötyä, niin pyrit pysymään hänestä erossa. Sinulla on oikeus siihen. Sama hoitajia kohtaan. Onko se siis sosiopaattista, että teet tarvitsemasi valinnat oman hyvinvointisi vuoksi?
"Tervettä ei tarvi nujertaa; terve ei "kerjää" sitä omalla toiminnallaan. "
Kerjääminen mielisairaalassa saattaa olla sitä, että käyttäytyy lääkäriin taika hoitajaan nähden yhdenvertaisesti. Hehän haluavat olla dominoivia. Nujertamista ja nujertamisen tarpeen arviointi? Mikäli baarin edustalla tappelee kaksi juoppoa, niin poliisi kutsutaan nujertamaan, mutta eihän normaali reipas suullinen kanssakäyminen ole mikään syy nujertaa. Eiköhän henkilökunnan ylmieliselle käytöksellekkin ole jokin f-koodi?
"Mielisairaus riittä ja että olotila huonontuu hoitamatta jättämällä. Anna esimerkki?"
Suoraan mt-laista tuo juttu. Tiedän sairaseläkkeellä olevan naisen, joka ahdistuu kotinurkkiinsa kun ei ole muuta paikkaa mennä. Toisinaan oireilee niin pahasti, että joutuu sairaalaan ja palaa kotiin kuukausien päästä alistettuna, ei terveenä.
"Fyysinen vapaus ja ruumiillinen koskemattomuus ja oikeus liikkua vapaasti Suomen maaperällä."
MT laki ylittää suljetun hoidon osalta perusoikeudet ja raja on selvästi kirjattu. Hoito tehdään - kuten aikaisemmin viittasin - perustuslain takaaman terveyden- ja hengenoikeuden perusteella.
Toki se on ristiriitaista kun puhutaan vapaudesta ja toisaalta se ei-rikolliselta riistetään tietyissä tilanteissa. Syy on kuitenkin pragmaattinen ja eettisesti oikeamielinen.
"Tarkkailun perusteet ei lähtökohtaisestikkaan täyty. Lääkäri väittää, että autosi on keltainen vaikka se todellisuudessa on vihreä ja koska olet eri mieltä, niin todellisuudentajusi katsotaan heikentyneen, sinut alistetaan tarkkailuun etkä saisi millään muotoa vaatia vapautusta joutumatta lisävaikeuksiin."
Oletkos koskaan ajatellut että lääkäri voi väittää näitä "vääriä asioita" siksi että hän testaa millainen reaktio on - ei siksi että hän oikeasti uskoisi auton väriin tai yrittäisi pakottaa potilasta uskomaan siihen?
Hän tahtoo yksinkertaisesti tietää millainen reaktio on. Jos potilas vastaa : "SÄ YRITÄT AIVOPESTÄ MUA VALHEISIIN!" on hän sairas - selkeästi, jos taas vastaus on "Se auto muuten on vihreä, en ymmärrä miksi väität sitä keltaiseksi" on potilas realiteeteissa ja sosiaaliselta kytköskseltään eheä.
Joko nyt ymmärrät?
"Mikäli tiedät vuosien kokemuksella, että läheisestäsi on enemmän haittaa kun hyötyä, niin pyrit pysymään hänestä erossa. Sinulla on oikeus siihen. Sama hoitajia kohtaan. Onko se siis sosiopaattista, että teet tarvitsemasi valinnat oman hyvinvointisi vuoksi?"
Riippuu ja roikkuu. Ei voi vetää tuosta mitään johtopäätöstä. Pitäisi olla paljon konkreettisempi, mitä se tarkoittaa "niin pyrit pysymään hänestä erossa" noin käytännössä?
Jos kieltäytyy keskustelusta hoitajan kanssa kun aihetta on (jotain tärkeää keskusteltavaa, yhteys pakollinen vaikkei toisesta pitäisikään) niin silloin ollaan taas sellaisella alueella joka on selkeästi mielenterveydellisen ongelman indikaattori. Se ettei pidä toisesta on ihan ok, se ettei suostu tarpeelliseen kommunikaatioon sen kanssa josta ei pidä ei puolestaan ole. Jos ihminen jota vihaat huutaa sinulle että talosi on tulessa etkä kuuntele häntä siksi että vihaat tuota tyyppiä niin olet totisesti sairas. Jos taas kävelet ääliön ohi jolla ei sinulle mitään järkevää asiaa ole ja tiedät sen niin se on ihan ok.
"mutta eihän normaali reipas suullinen kanssakäyminen ole mikään syy nujertaa."
Mielenterveydellisessä mielessä kyllä on. Nujertaminen tarkoittaa sitä että potilaan sairaalle ajatusmaailmalle pistetään konkreettinen ja johdonmukainen stoppi - ja se voi perustua myös verbaaliseen ulosantiin joka ei muulla keinoin laannu.
Jos et ymmärrä lopettaa ajoissa olet sairas, selkeästi, hoitajat osoittavat johdonmukaisesti puuttuvansa tilanteeseen - jolloin mieleltään terve, takertumaton - osaa lopettaa. Mielisairaiden yksi suurimmista vihreistä on olettaa "vapauksia" joita heillä ei ole omassa referenssissään; sairautensa suhteen - ja he kiinnipitävät tästä "vapaudesta" oman etunsa vastaisesti.
"Tiedän sairaseläkkeellä olevan naisen, joka ahdistuu kotinurkkiinsa kun ei ole muuta paikkaa mennä. Toisinaan oireilee niin pahasti, että joutuu sairaalaan ja palaa kotiin kuukausien päästä alistettuna, ei terveenä."
Kysymys on että kuinka pitkälle yksilöä tulee ohjailla oikeaan suuntaan?
Pitäisikö ko. ihminen mielestäsi laitostaa pysyvästi (olla antamatta enää mahdollisuutta normaalille elämälle) vai antaa olla kotonaan (jättää heitteille)?
Kerroppa se, jos keksit oikean vastauksen olet totisesti viisas.
Minusta tuo systeemi antaa sekä välittömän tarvittavan avun kriisitilanteessa sekä mahdollistaa kuitenkin yksilön oman elämän omin ehtoineen - jos hän tekee asioilleen jotain joskus. Ei täydellistä, mutta kompromissi välittämisen ja kahlehtimisen välillä.
"Hoito tehdään - kuten aikaisemmin viittasin - perustuslain takaaman terveyden- ja hengenoikeuden perusteella. "
Perustuslaki ei voi taata terveyttä. Ainostaan oikeuden terveydenhuoltoon ja turvallisuuteen. Toisaalta aniharva on psykoosissa väkivaltainen millään muotoa. Käytännössä poliittinen mielenterveyslaki toteaa vain, että todellisuudentajun pitää olla heikentynyt, jotta voi riistää vapauden mielisairaalassa.
"Oletkos koskaan ajatellut että lääkäri voi väittää näitä "vääriä asioita" siksi että hän testaa millainen reaktio on"
Saattaa olla. Näin jotkut lääkärit asiaansa perustelee. Toisaalta saattaa olla, että potilasta kiinnostaa yhtä paljon auton väri kuin paavin aamutoimet. Auto saatta olla hankittu käytettynä ja ratkaisevan päätöksen valinnasta on tehnyt jokin muu yksilöseikka. Käytännössä olit juuri pesemässä pyykkiä kun poliisit kävelivät sisään ja vei lääkärin juttusille, joka alkoi puhumaan autosi väristä. Miten siihen väriin sitten pitäisi reagoida ja miten sen pitäisi kiinnostaa?
"Hän tahtoo yksinkertaisesti tietää millainen reaktio on. Jos potilas vastaa : "SÄ YRITÄT AIVOPESTÄ MUA VALHEISIIN!" on hän sairas"
Taitaa olla lääkärillä ääniä päässä!
"Nujertaminen tarkoittaa sitä että potilaan sairaalle ajatusmaailmalle pistetään konkreettinen ja johdonmukainen stoppi"
Mt:n poliittinen näkökanta ja selkeä mielisairaus on eri asia. Toisaalta se mielisairaus ei katoa sillä, että joku "laittaa stopin uhittelulla".
"Pitäisikö ko. ihminen mielestäsi laitostaa pysyvästi (olla antamatta enää mahdollisuutta normaalille elämälle) vai antaa olla kotonaan (jättää heitteille)?"
Eihän tämäkään tapaus ole heitteillä. Vapun aikana puhuivat, että pin tulee taas sairaalareissu. Nyt ollut vapusta lähtien likimain täysin normaali. Osa marmattajista on jo unohtanut koko jutun.
"Mt:n poliittinen näkökanta ja selkeä mielisairaus on eri asia. Toisaalta se mielisairaus ei katoa sillä, että joku "laittaa stopin uhittelulla". "
Ei toki, mutta se antaa potilaalle selkeän signaalin että hänen toimintatavassaan on jotain vialla ja hän joutuu taas reflektoimaan käytöstään. Usein mielenterveyspotilaan arjessahan tämä signaali saattaa puuttua; ympäristö mukautuu ja myötää mielisairaan oikkuihin ja siten saattaa kääntyä mielisairautta vahvistavaksi. Varsin yleistä ymmärtääkseni.
Mielisairaalassa potilaalle sitten vedetään ne rajat ja johdonmukaisesti osoitetaan milloin toiminta menee vääränlaiseksi. Terveisiin toimintapoihin puolestaan ei puututa. Tästä seuraa ennemmin tai myöhemmin terveen toimintatavan omaksuminen - tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi hyvä teatteriesitys.
Tätä ollaan jopa kokeiltu; terveitä ihmisiä ollaan viety kokeeksi mielisairaalaan väärällä lähetteellä. He pääsivät hoidosta tarkkailujakson päätyttyä koska olivat... noh. Normaaleja.
Eräs tuttavani sai lähetteen mielisairaalaan päihteiden aiheuttaman paniikkikohtauksen perusteella (paniikkikohtaus meni ohi hyvin nopeasti) ja hän pakeni siellä ikkunasta tekemällä lakanoista köyden. Palautettiin liftaamasta takaisin osastolle. Häntäkään ei pidetty hulluna koska oli kaikin puolin asiallinen, normaali ja sanoi pakonsa syyksi sen ettei koe että tarvitsisi hoitoa ja tahtoi pois suljetulta osastolta jonne ei mielestään kuulunut eikä muutenkaan pois tuntunut pääsevän. Lääkäri totesi että tyttö oli toiminut varsin radikaalilla tavalla - mutta täysin järkevästi ja johdonmukaisesti ja pystyi selittämään tekonsa motiivit järkiperäisesti. Mielestäni konkreettinen osoitus siitä että systeemi on järkiperäinen.
..........
Nyt mieleni tekee kysyä sinulta: Annappa konkreettisia esimerkkejä siitä mitä Sinä ole tehnyt sairaalajaksoillasi, miten olet käyttäytynyt ääritilanteissa - ole rehellinen? Siitä sitten voidaan alkaa miettimään onko sinua kohdeltu oikein vai väärin.
"Ei toki, mutta se antaa potilaalle selkeän signaalin että hänen toimintatavassaan on jotain vialla ja hän joutuu taas reflektoimaan käytöstään. Usein mielenterveyspotilaan arjessahan tämä signaali saattaa puuttua; ympäristö mukautuu ja myötää mielisairaan oikkuihin ja siten saattaa kääntyä mielisairautta vahvistavaksi."
Ei ihmiseltä mikään singnaali puutu. Kyse useimiten sietämättömästä olotilasta joka purkaantuu tavalla taikka toisella, useasti ympäristöä häiriköiden, mutta toisaalta oireen lähde saattaa olla se, että potilaalle asetetaan ja häneltä edellytetään asioita jotka saattavat olla vapaahtoisia taikka asioita joista laki ja säännöt ei sano mitään. Häntä siis kohdellaan kuin koiraa ja hän käyttäytyy kuin koira. Paras hoito normaalisti on, että antaa ns. potilaan vain olla rauhassa. Kurittaminen tuo lisää ongelmia.
"Mielisairaalassa potilaalle sitten vedetään ne rajat ja johdonmukaisesti osoitetaan milloin toiminta menee vääränlaiseksi."
Ei ne mitään koiria ole. Tuolla politiikalla monille yhtiöjohtajillekin tulisi mielisairaalareissu. Kyllä he tietävät mikä on normaalia ja mikä ei. Käytännössähän ihmiset haluavat sekoittua massaan vaikka se ei olekkaan pakko.
"
Tätä ollaan jopa kokeiltu; terveitä ihmisiä ollaan viety kokeeksi mielisairaalaan väärällä lähetteellä. He pääsivät hoidosta tarkkailujakson päätyttyä koska olivat... noh. Normaaleja. "
He pääsivät kotiin, koska tiesivät mistä on kyse ja ettei heitä käytännössä voi edes provolla pitää väkipakolla. Ns. alistamisen ja kurittamisen tuomaa oireilua ei päässyt syntymään.
"Nyt mieleni tekee kysyä sinulta: Annappa konkreettisia esimerkkejä siitä mitä Sinä ole tehnyt sairaalajaksoillasi, miten olet käyttäytynyt ääritilanteissa - ole rehellinen? Siitä sitten voidaan alkaa miettimään onko sinua kohdeltu oikein vai väärin."
Ns. lähipiirin provo. Eivät anteneet edes nukkua omassa kodissani rauhassa ja hoitaa omia asioitani. Olen kärisnyt lähipiiristäni tätä ennen jo vuosia. Odotin heidän tilanteen muuttuneen, koska heillä ei ollut enää edes pienen pieniä raha ongelmia saati muuta. Alkoivat sitten omaa poliittista näkemystään ja vanhanaikaisuuttaan ahdistelemaan minua.
Pirteyteni oli agressiivisuutta ja rauhallisuuteni masentuneisuutta jne..
Myönnän muutamia kertoja raivostuneeni, sanoneeni pahasti, mutta ne heidän tekemiset ei sen kiltempiä ollut. Minua väitettiin agressiiviseksi. Taisivat kyllästyä itsehillintääni ja etten ääripäänkään tilanteessa juuri tee mitään.
Väittivät,e ttä olisin irtisanoutunut työstäni ja etten olisi hakenut johonkin koulutukseen peruskoulun jälkeen. Olin tuolloin 25v. Peruskoulusta oli kulunut aikaa, mutta väite ei siltikään pitänyt paikkaansa, olin itseasiassa hakenut kyseiseen koulutukseen. Työ oli ns. nuorille suuntautuvaa ajakulutustyötä, joka tämäkin loppui työlnantajan ongelmiin. Vaikka pääsimmekin hyvin helposti työnantajan kanssa yhteisymmärykkseen työn loppumisesta, niin en silti irtisanoiutunut. Työpaikka lopetti toimintansa sittemmin.
Lääkärit sitten katsoivat arvon lähipiirini korkearvoisemmaksi ja heidän ssanomiset kovin tärkeiksi. Ns. tarkkailujakson (viikonlopun) piti nähtävästi olla vain kusipäinen vankeus, mutta valitin jutusta heti kättelyssä ja hoitokeinosto raivostui tästä lisää, aivan kuten olisin heille jotakin pahaa tehnyt. Piti sitten näytellä nöyrää päästäkseni pois, mutta tämän jälkeen elämä käytännössä lässähtänyt kun ajattelin jatkavani omaa elämääni, mutta ympäristö katsoi oikeudekseen tulla liimaksi lähimmäisteni ja minun väliin ja tämän lisäksi simputtamalla pitää minua "liikenteessä". Muistelen vain niitä aikoja kun kavereiden kanssa kävimme mielijohteesta muutamalla tuopillisella, eikä kukaan ulkopuolinen seikkaillut välikätenä simpuutamassa taikka roikkumassa välikätenä.
Omiin asioihin tietenkin liittyy paljon "melkein sukua julkkikselle". Väärään paikkaan kun muutin, niin kuka tahnsa vanha läskiperse saattaa tulla puhumaan omiaan. Mikään ns. luonnollinen ele esim. että katsoo muuaalle, ettei kiinnitäettäisi huomiota, niin taatusti sieltä tulee jokin tyhmän diagnoosi ja kun hetken yrittää rauhoittua jossakin esim. virkistysalueen penkillä niin eikös juku tule ilmoittamaan ettei saa vaipua synkkyyteen jne..
Olen omalla tavalla valtakunnan toiseksi tyhmin kun ole jäänyt tälle palstalle roikkumaan. Minun olisi vain pitänyt jatkaa elämääni, mutta käytännössä mitä elämää? Vanhat mummot roikkuu kiinni ja puhelin soi simputtavista sukulaisista, pitäisi mennä heidän mielihalujen mukaan etten lässähtäisi kotiin. Tarkoitushan minulla oli vain nukkua kunnon yöunet, pelata jotakin tyhmää peliä mielen virkistämiseksi, hoitaa omia asioita ja jatkaa elämää. Joka ainut kerta kun joku ulkopuolinen alkaa simputtamaan, niin se omasta elämästä pois, ei ole mukavaa vastata puhelimeen kun viesti on aina sama " saakelin luuseri, tee kuin haluan, sinussa ja päässäsi on vikaa".
Masentaa.
Nämä sinun jutut kyllä ymmärettäviä ja asioita joita käytännössä halutaan toteuttaa, mutta ne eivät vastaa sitä mitä laki sanoo, eikä missään nimessä ole ikäryhmäni normaaliin elämään ja käyttäytymiskaavan mukaisia. Miksi juuri minun pitää elää kuin eläkkeelle siirtyvä ruma pahaltahaiseva sosiaalidemokraatti?