auttakaa mua!

Mä oon nyt 16vuotias jätkä ja peruskoulu on käyty
keväällä.
Ala-asteella olin ns. koulukiusattu olin pulska
(n160cm/78kg)ym. ja six mua kiusattiin ja kans
eristettiin.
ja seiskaluokka oli vähän samanlainen sain
silloin yhden ystävän ja vähän ns. kavereita,
mutta pää asiassa kavereita ei ollut... silloin
toivoin, että olisin suosittu ja mulla olis
kavereita. kasilla tapahtui ns ihme alkas tuleen
kavereita ja jopa likkakamuja yx suhde kesti
vähän alle ½ vuotta. ja samalla koko ylä-aste
alkas tunteen mut, nyt ku oon ysillä koko koulu
tuntee mut ja oon koulun ns. suosikki jätkä tai
jotain ja mulla on likkakamu jonka kans oon ollut
pian vuoden... ja hyvin menee... mut ei tää
suosio niin kivaa oo, jos on suosittu on myös
vihamiehiä! Yritän täs sanoa että kyllä niitä
kavereita saa kun meet ylä-asteelle tulee
niinpaljon uusia ihmisiä...
Ja tiäx että kiusaajilla on itsellä heikko
itsetunto kun ei muuta voi ku kiusata.
Tsemiä vain sullekkin! Ja hyvää kevättä!

mä tiedän,mä oonyläasteella ja siellä olis
kamalaa olla yksin mut luokathan vaihtuu ni saat
varmasti kavereita nii mäkin sain!!ja soit viäl
mee rohkeesti jutteleen mut jos ei uskalla ni
jonkun tutun kautta vois kysellä ja alkaa siten
tutustuun uusiin tyyppeihin!!tsemppiä!!:)

mä tiedän,mä oonyläasteella ja siellä olis
kamalaa olla yksin mut luokathan vaihtuu ni saat
varmasti kavereita nii mäkin sain!!ja soit viäl
mee rohkeesti jutteleen mut jos ei uskalla ni
jonkun tutun kautta vois kysellä ja alkaa siten
tutustuun uusiin tyyppeihin!!tsemppiä!!:)

Älä missään nimessä pelkää, sittenhän sinulla on
vihdoinkin tilaisuus ALOITTAA KAIKKI ALUSTA!!
minusta tuntui aikanani aivan samalta ja tässä
on, miten itse päätin toimia ja yläasteesta
tulikin elämäni parasta aikaa! eli: jollei
sinulla ole varsinaista pukeutumistyyliä, etkä
seuraa massamuotia, pukeudu ainakin edes
neutraalisti ajattomiin farkkuihin ja
peruspaitoihin, sillä jos esität liikaa muuta
kuin olet, ei sinusta ainakaan pidetä.
Ensimmäisenä päivänä kaikki on vähän vieraita
toisilleen, kun tulee uusia ihmisiä eri kouluista
ja luokat menee uusiksi. Hakeudu HETI toisten
seuraan; älä ajattele että se on tungettelua,
koska silloin ne muutkin pitää sinua
tungettelevana. Olet vain "oma itsesi" ja puhut
reippaasti. Hyvä keino tutustua toiseen on kysyä
jotain henkilökohtaista, vaikka että: "Missä
kävit ala-astetta, kun olet niin tutun näköinen?"
Mitä hyvänsä vastaavaa voit ihan hyvin kysyä ja
mennä sitten hänen mukanaan välitunnille sen
enempää "lupaa kyselemättä", ellei henkilöllä jo
ole seuraa. Silloin voit kysyä saatko tulla
heidän mukaansa, kun et tunne ketään
entuudestaan. Älä esiinny, vaan puhu LUONTEVASTI
ja ole ennen kaikkea KIINNOSTUNUT muista; kysele
paljon mitä he harrastavat jne. Ja tämän kaiken
aloitat heti ENSIMMÄISEN oppitunnin päätyttyä,
jonka aikana voit katsoa jo valmiiksi eniten
sinun näköistäsi seuraa. Jos et heti alussa vain
painele jonkun luokse, niin jo muutaman päivän
päästä jokainen on katsonut itsellensä "oman
ryhmänsä" ja jäät auttamatta jokaisesta
ulkopuolelle. Itse toimin aina näin koulussa ja
muutenkin, enkä ole ollut suosituimpien seurassa
enkä nyhveröidenkään, vaan siinä välimaastossa.
Se onkin helpointa ja silloin on tekemisissä
vähän jokaisen kanssa, eikä että pitäisi aina
tarkkaan seuloa ne, keille "saa puhua". Eikä ole
vihamiehiä. Pidin yläasteella jopa
koulukiusattujen puolia, vaikka en ollut itsekään
mikään kovis. Minua kuunneltiin, koska olin
neutraali henkilö; en kuulunut varsinaisesti
mihinkään ryhmään, vaan olin reippaasti kaikkien
kanssa tekemisissä, enkä toivonut riitaa.
Sosiaalinen en silti ole koskaan ollut. Siis;
HETI tunget seuraan, olet itse rento ja reipas,
niin saat samaa kohtelua takaisin. Mutta älä
pety, jos tosiystävää ei löydy helpolla, sillä
sellaista se elämä on! ole tyytyväinen edes
siihen, että on siedettävää seuraa eikä tarvitse
seistä välitunnilla yksin ja kiusattuna! älä
tunge seuraan, jossa sinua selvästikään ei
kaivata, mutta yritä myös olla mielenkiintoinen
toisten mielestä. Et itsekään haluaisi tylsimystä
seuraksesi! elämässä joutuu vähän aina esittämään
muuta kuin pohjimmiltaan on, työelämässäkin se on
edessä. Ihmisellä pitää olla omia mielipiteitä,
jotta hänestä kiinnostutaan. Jos vain myötäilet
toisten sanomisia, niin sitäkään ei hyvällä
katsota. Älä ole liian hikipinko; jätä joku läksy
joskus tekemättä ja kysy jos joku voisi sen
vastauksen näyttää sinulle, sinä taas voit
seuraavaksi tehdä samoin. Tällaisetkin pikku
asiat ovat loppujen lopuksi sosiaalista
kanssakäymistä ja tuo luottamusta kavereiden
välille. OLE RENTO. Jos jännität, muut aistivat
sen sinusta. Rentous on myös sitä, että et
loukkaannu liiaksi kaikesta mitä sinulle
sanotaan, sillä juuri siihen pilkkaajat
pyrkivätkin. Jokaisen vuoro tulee kuulla
nälvimistä, ei yksin sinulle. Se on eräänlainen
testi, millä nokkimisjärjestys selvitetään.
Minullakaan ei aikanani ollut luontoa haistatella
takaisin, niin sen sijaan haukuinkin itseäni! eli
jos joku poika sanoi minua rumaksi, totesin
että: "Niin mä olenkin. Mutta mieluumin olen
helvetin ruma, kuin noin helvetin tyhmä, kumpaa
luulet että elämässä tarvitaan enempi?" Ja eipä
jätkä sen jälkeen uskaltanut suutansa avata
mulle! myönnä itsellesi oma epätäydellisyytesi ja
tee omista vioistasi vitsejä, äläkä
maailmanloppua. Se on ikäiseltäsi paljon
vaadittu, mutta paras ase koulukiusaamista
vastaan.