Maassamme on varmaankin satatuhatta isä -ja äitipuolta, mutta heidän perhesuhteistaan ei käydä keskustelua millään tavalla ihan kuin se olisi häpeällinen aihe.
Tottakai on parempi, että se tasapainoinen ja onnellinen ydinperhemalli säilyisi mahdollisimman usein, mutta niin ei valitettavasti useinkaan käy nykymaailmassa useimmiten itsekkyydestä ja suunnittelemattomuudesta johtuen.
Mutta isä-ja äitipuolet elättävät tuhansissa perheissä muita kuin omia lapsiaan ilman, että he ovat saaneet omaa lasta ja tämä olisi jotenkin tuotava kiitollisena arvostuksellisesti esille ja puheenaiheeksi, sillä näidenkin perheiden tasapainolla on suuri merkitys yhteiskunnan hyvinvointiin.
Ei ole missään tv-ohjelmassa tullut vielä keskustelua esiin, jossa pohditaan ja tuodaan isä -ja äitipuolten asemaa ja haasteita esiin kumppanin lasten kanssa saatika, että kiitoksena koskaan manittaisiin hyvien isä -ja äitipuolten kasvatustyötään.
Minusta he ansaitsisivat ihan oman liputuspäivän !
Tottakai on parempi, että se tasapainoinen ja onnellinen ydinperhemalli säilyisi mahdollisimman usein, mutta niin ei valitettavasti useinkaan käy nykymaailmassa useimmiten itsekkyydestä ja suunnittelemattomuudesta johtuen.
Mutta isä-ja äitipuolet elättävät tuhansissa perheissä muita kuin omia lapsiaan ilman, että he ovat saaneet omaa lasta ja tämä olisi jotenkin tuotava kiitollisena arvostuksellisesti esille ja puheenaiheeksi, sillä näidenkin perheiden tasapainolla on suuri merkitys yhteiskunnan hyvinvointiin.
Ei ole missään tv-ohjelmassa tullut vielä keskustelua esiin, jossa pohditaan ja tuodaan isä -ja äitipuolten asemaa ja haasteita esiin kumppanin lasten kanssa saatika, että kiitoksena koskaan manittaisiin hyvien isä -ja äitipuolten kasvatustyötään.
Minusta he ansaitsisivat ihan oman liputuspäivän !
Vastaukset 30
Vanhimmat
On niin hyvä provo, että vatsa kippurassa me täällä nauretaan hahhaaa.... voi että... että ihako tosissas...
Sinä ja kaikki sivupersoonasi?
naurattaa..minua ei niinkään, mieheni lapsi kun ei saa viettää sitä äitienpäivää oman äitinsä kanssa, kun äidille on kaikki muu tärkeempää, ainainen itku ja kysely äitienpäivän kynnyksellä, kun muut päiväkodissa askartelevat kortteja äideilleen..niin minä kun en ole pojan äiti, vaikka kaikki äidin velvollisuudet hoidan, vanhempainiltoja myöden yhdessä lapsen isän kanssa, minuun puretaan kiukut, minä olen syli kun itkettää,minä silitän uneen joka ilta..niin surullista, oma äiti "ei jaksanutkaan" olla äiti, on hänellä oikeus bailata ja mennä..niin, rakastan lasta kuin omiani, mutta aina olen se paha nyksä..onneksi mieheni jaksaa kiittää minua, ja onneksi saan sunnuntai aamuna lapsilauman sänkyyn kainaloon pikku paketteineen ja kortteineen, sekä saan tarjota tämän myös mieheni lapselle!
hän ei ole biologisesti minun, mutta "nuppuseni" siltikin, joskus todella tuntuu,varsinkin näin äitienpäivän kynnyksellä, mikä kumma voisi iki maailmassa mennä lapsen edelle, mutta onneksi on hyviä,rakkaita isä-ja äitipuolia, en halua kehua itseäni, mutta onneksi saan tarjota tälle lapselle turvaa, ja suojella kun emo pentuaan!!
uusi mies tai nainen.. tiedän myös yhden naisen jolle lasten hoito on "kamala taakka" mutta juopunutta miestä kiikutetaan paikasta toiseen:( ja lapsia hoidatetaan ties kellä..
että onneksi on myös välittäviä "lähi ihmisiä"..
Isäin- ja äiteinpäivän ohella voitaisiin hyvin viettää isäpuolten ja äitipuolten päiviä.
Tytärpuoleni tekee minulle edelleen isänpäiväksi kortin vaikkei olla enää pariin vuoteen asuttu saman katon alla.
Olen samaa mieltä!
Vaikka olenkin jo aikuinen, muistan silti äitienpäivänä sekä ihanaa äitiäni että äitipuoltani. Molemmat ovat ruusunsa ansainneet.
Ei se äitipuolen osa mikään helppo varmasti ole koskaan. Harva sitä roolia on tieten tahtoen valinnut, vaan se vaan on tullut kohdalle.
Moni hoitaa homman varmasti todella hyvin.
Tuo oli kyllä aivan totta. Kyllä puolikkaatkin tekevät arvokasta työtä!
itse itseään kunnioittaa, kun muut eivät sitä tee!;)
Minulle riittää että mieheni arvostaa panostani mieheni ohella hänen lapsensa kanssa elämäsiseen, ja hoitamiseen! Arvokkain kummiskin on se lapselta saatu kortti sekä tieto siitä olen hänelle tärkeä ja turvallinen aikuinen!!
äiti kumminkin on lapselle aina äiti,se harmittaa lapsen puolesta kun oma äiti ei välitä,ja lapsi joutuu miettimään miksi?!
ja kyllä äiti-ja isäpuolet tekevät suurin osa erittäin arvokasta työtä,harvoin siitä saaden kiitosta ja arvostusta!! myös heille oma liputuspäivä ei olisi pöllömpi idea!!
terkuin.itsekkin nyksä-äitipuoli sekä äiti =)
heillä ei itsellään olisikaan lapsia voivat olla hyviä lasten kasvattajia ja turvallisia aikuisia.
minua välillä kiukuttaa oikein kun sanotaan että: "ei ne lapsettomat ihmiset mitään tiedä".. vaikka tässä en nyt viittaa isä/äiti puolii. vaan esimerkiksi mieheni tätiin jolla ei ole omia lapsia mutta on aivan ihana lapset kun aikuisetkin huomioon ottava ihminen.
ja miehenikin sanoi että tämä täti oli kun "toinen äiti".. että kunniaan myös huolehtivat isä/äiti puolet.. (jotka aidosti välittää kumppaninsa lapsista). kuten esim juuri mainitemani myös läheiset sukulaiset;D
ihmiset tuputtavat neuvojaan vaikka eivät lasta tunnekaan. Eikä huomioida että lapset ovat yksilöitä. Moralisointia kyllä toisten kasvatukseen löytyy, ja sitten pitäisi vielä löytyä sitä myötätuntoa ja ymmärrystä! Pah sanon minä. Kyllä minä äitinä tiedän parhaiten mikä MINUN lapsilleni on parasta. Otan vastaan neuvoja, mutta ei minun tarvitse niiden mukaan toimia.
Olen myös itse ns. äitipuoli. Minua muistetaan tytärpuoleni taholta aina silloin kun hän tarvitsee jotain apua tai haluaa tulla kesämökilleni mutta muuten olen pelkkää ilmaa. Itselläni ei ole omia biologisia lapsia mutta nykyisen mieheni tavattuani olin iloinen että hänellä oli aikuinen tytär (äiti on kuollut). Vuorovaikutushan toimii kahteen suuntaan, ei vain yhteen. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
vietetä äitienpäivää, hyvänen aika sentään! Sehän on äitienpäivä ja heitä juhlitaan!
Sulla on nyt mennyt hormoonit sekasin, jos odotat että sua pitää muistaa? Mistä sua pitää musitaa jos et ole äiti??? heh hee... kovat on odotukset.
hienoa että tuo miehen poika sai viettää äitienpäivää meillä,kun oma äiti lähti loiventavalle kulmakapakkaan, ja on siellä vieläkin..niin tämä päivähän on ÄITIENpäivä,voihan silloin vaikka vetää kännit sen kunniaksi!! huhuh taas, on se tässä tapauksessa ainakin meillä lapsen kannalta hyvä että sai viettää sisarpuolien kanssa äitienpäivän ja kertoa tästä sitten hoidossa!
ai niin, ja MINÄ äitipuoli olen huomenna tuon pienen kanssa, kun se oma äiti ei vieläkään ole kulmakuppilasta malttanut irtaantua, ja on siinä kunnossa ettei lasta sinne voi laittaa..joskus nämä ÄIDITKIN asettavat lapsensa edelle asiat jotka voisi vaikka jättää väliin!!
ja sinulle joka äitinä tiedät parhaiten lapsesi parhaan, minkäkään en todellakaan koita kiilata äidin paikalle, mutta meillä toimitaan meidän tavoilla, ei niinkuin lähiäiti sanelee!!
joskus vaan huvittaa oikeen tämä ÄITIEN pulustus omasta asemastaan,kun miettii tuota meidän etälapsen tilannetta, äiti on hyvä äiti kun jaksaa sen,mutta kun lapsi on täällä,hyvin usein se vkoloppu venähtää vkoksi kun tarviihan tämä YH OMAAKIN aikaa!! eipä vielä ole itsellä moista ongelmaa tullut eteen, mihin lapset vkoksi että saan "lomaa ja vapautta"!!
on kapakassa ?
Totta on kyllä, että jos lapsi jää teille viikoksi niin siitä kyllä pitää vanhemmat neuvotella, eikä niin että lapsi ei tiedä millon palaa.
Ehkä olisi syytä pitää tarkat tapaamiset, niin silloin kaikille se olisi selkeintä.
tiesimme että lapsen äiti oli kapakassa, kun sieltä soitti ja itse ilmoitti!! "mehän ymmärretään"!!! hömm..
niin nyt sitten sen äidin poitsu tuolla ottaa päikkäreitä,ja ei tietookaan milloin pääsee kotia, kun exä oli ilmoittanut että "täytyy hoitaa itsensä ensin kuntoon"..arg!!! siis just just!!
..ihan samaa mieltä.
Joo, eipä voi kuin samaa mieltä olla, kun on tässä rahaa ja aikaa mennyt isäpuolena ja hyvänä neuvojen antajana ollut vuosikaudet...sattuu olemaan, että perheessä olevat 2 lähes aikuista lasta ovat saaneet äidiltään myös(kaikkensa tehnyt pääkasvattaja)niin paljon tapa-ym. kasvatusta, että luultavasti osaavat arvostaa myös isäpuoltansa eli minua.
Mutta riitoja on mahtunut myös matkan varrelle ja kestetty on...isäänsä ovat saaneet vapaasti yhteyttä pitää, mutta etenkin nuorempia ollessaan sitä oli kuin ilmaa näille, vaikka ruokakassien kantajan roolissa olin vuorotyöstä johtuen useinmiten.
Ja harrastuksiin kuskasin ym. ym...kyllä se vaatii aika lailla moitteettoman ihmisen, että saa sen aseman "yhtä tärkeänä" kuin se biologinen isä eikä tämän isän tarvitse olla kummonenkaan, niin muistetaan kyllä aina.
Vähän ihmetyttää että lukijoita riittää, mutta vastaamaan ei vaivauduta tällaisessa asiassa. Kyllä isä-ja äitipuolet ansaitsevat muuta kuin mitä yhteiskunta heille on tähän asti antanut, eli "kuin ilmaa" aivan, kuten lapsille monissa perheissä !
Kirjoitit hienosti. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Itse olen "paha äitipuoli" ;) kahdeksatta vuotta. Mieheni lapsi asuu äitinsä ja tämän uuden puolison kanssa. Kumpaakin miestä lapsi sanoo (äidin aloitteesta) isäksi, uuden puolison vanhemmat ovat isovanhempia ja muukin suku serkkuja sun muita.
Tietenkin lapsen oikean isän suku on myös sukua. Äidin oma suku on epämääräistä, joten heidät on korvattu paremmalla viitekehyksellä. Äidin isä ja äiti elävät vielä, mutta lapselle on kerrottu, että he ovat kuolleet.
Luonnollisesti ainoa, joka ei kuulu tähän pyhään perheyhteyteen olen minä, vaikka mieheni kanssa tapasimme vasta vuosia hänen eronsa jälkeen. Olen tulkinnut asian niin, että olen niin ylivoimainen, että ex-naisen rahkeet eivät kerta kaikkiaan riitä, ja näinhän se on.
Lasta kohtelen kuitenkin lojaalisti ja yritän olla hänelle hyvä aikuisen malli. Minä en valehtele enkä sepitä juttuja. Maksan myös hänen kulujaan, vaikken siitä kiitosta saakaan.
Exän on vieläkin sairaalloisen mustasukkainen minusta, vaikka on jo uusi omin käsin rakennettu idylli ympärillä. Enimmäkseen silti tunnen sääliä tuota onnetonta hylättyä naista kohtaan, sillä jonakin päivänä hän vielä joutuu perustelemaan sepittämänsä valheet.
Luulen, että sepittelyt ovat minun kuvioissa jo vähäisiä, jos ollenkaan? , mutta arvata saattaa, että kaikenlaista kiemuraa keksitään, jotta lapsia saadaan omia lähelleen väärin keinoin.
On ikävää tietää tämä, että "puolikkaat" joutuvat yleensä ottaen vähättelyn alle, vaikka kustantavat lapsipuolten menoja (usein puolet kuten minun kohdalla) ja käytännössä näyttävät välittämistään.
Olen tätä aihetta miettinyt pitkään ja nyt päätin aloittaa..ja toivon, että keskustelu levitköön tv-ohjelma tasolle.
Eihän sellaisesta voi saada kunnioitusta, mihin ei ole edellytyksiä! Meistä jokainenhan voi vaatia kunnioitusta ihan mistä asiasta tahansa, vaikkei sitä ole edes ansainnut. Miehtihän nyt mitä suustasi päästät.
Jos ihmistä kunniotetaan saavuksien perusteella, ei hänen tarvitse siitä toitottaa ja sitä vaatia, niinkuin sinä teet. Hoida vaan omat aiasi kunnialla, niin kyllä sinä kunnioitusta tulet saamaan, mutta ei olemattomista asioista voi ketään kunnioittaa, heh heh heh!!!
Useimmiten se kunnioituksen puute on lähtöisin biologisesta vanhemmasta. Hänen itsetuntonsa ei kestä, että joku muukin aikuinen on lapselle tärkeä ja se pyritään mitätöimään erittäin tehokkaasti.
Omalla kohdallani miehen ex panettelee minua sekä miehen suvulle että omalleen, lapsista puhumattakaan. Lapst ovat tietenkin lojaaleja omille vanhemmilleen eivätkä voi osoittaa kiintymystään kielletylle henkilölle.
Paljonko siinä valmiit ruokapöydät ja puhtaat vaatteet ja koti ja annetut rahat auttavat? Jos sinut on leimattu kakkosluokan kansalaiseksi lasten silmissä, sellainen olet ja tulet olemaan.
Joku muu syy kuin kiitos tässä uusioperheen elämisessä pitää olla.
Mutta ei missän tapauksessa mitään virallisia juhlapäiviä. Teeskentelyä tässä maailmassa on riittämiin ilman yhtä lisäpäivääkin.
muuttaa. Sinullehan se näyttää vaikeeta olevan, kun sulle ei riitä arvostusta! hah...
Kyllä minä kokoisin olevani täysin tollo ja huono äiti jos meidän lapset eivät kunnioita äitiä ja isää, vaan ihan vierasta ihmistä.
En minäkään odota että naapurin lapset minua kunnnioittasivat.
Ja kakkonenhan sitä olet, äiti ja isä ovat aina ykköset, olivatpa he millasia tahansa.
Joten älä odota itsellesi sellaista, mitä et itsekkään osaa. Jos haukut lasten äitiä, niin miten sä luulet että lapste sellasta kunnioittaa? Huh huh...
Sinulla tuntuu nyt olevan todellisia ongelmia itsesi kanssa, rakas kirjoittaja.
Kyllä kanssaihmisiään pitää kunnioittaa aina, naapureitakin. Hyvin kasvatettu (!) lapsi ymmärtää tämän kyllä.
Ja miksi se äiti/isäpuoli viitsisi nähdä vaivaa lasten eteen, jos ei mitään saa vastineeksi, edes kiitosta joskus?
Ei pelkkä synnyttäminen tee kenestäkään superihmistä. Lapset ovat kyllä lojaaleja huonommillekin vanhemmille, mutta onneksi heidänkin silmänsä avautuvat viimeistään aikuistumisen myötä.
En hauku lasten äitiä, mutta hän tekee sitä kyllä ja usein ja mielellään ja monelle ihmiselle.
kunnioitan ja muistan aina äitienpäivänä myös varaäitiäni joka on bioäidin ohella kasvatukseeni osallistunut.
Eikä äitini tunnu kokevan että tuo arvostus olisi häneltä pois.
Se työ tehdään siellä, missä lapset asuvat! ja sieltä pitäisi ilman odotustakin nousta lapsilta kunnioitusta ja jos niin ei ole, niin jokin mättää.
Isä -ja äitipuolet ovat epäitsekkäässä asemassa lähtökohdiltaan ihan omasta valinnastaan, mutta kyllä jokin on pahasti vialla, mikäli nämä "puolikkaat" eivät saa siitä puolesta (taloudellisesta, asioiden hoidosta yleensäkin) kunnioitusta ilman vanhempien keskinäisiä riitelyitä aiheesta.
Usein se ongelma lähtee sieltä katkeroituneesta biologisen suvun puolesta, jotka vääristelevät lapsilleen asioita isovanhemmat usein mukana ja sitovat sekä omivat kuin joku hätä olisi, vaikka näkevät lasten voivan hyvin. Ja sitten äitien kohdalla tuntuu usein olevan sellaista yli-itsekästä omimisen tarvetta, etteivät päästä sitä "puolikasta" lähelle lapsiaan henkisesti.
Ja fyysisestihän olemme arkoja edes halaamaan, kun kaikenalaiset sisäiset kummitukset mylläävät osassa kansaa.
mun olisi eilen pitänyt sanoa meiehni lapselle "stop sinulla ei ole asiaa makkariin tuomaan MINULLE kahvia sänkyyn, ja ei en halua korttiasi,katsos kun en ole sinulle äiti, eikä sinun pidä tykätä minusta!!??
käytännössä kun lukee täältäkin eräiden viestejä,munkin ois pitäny työntää lapsi olkkariin ja viettää vain "omieni" kanssa äitienpäivää,kun ei ollut isänkään päivä!!
ai niin, mutta onhan lapsella ÄITI,se jota VAIN kunnioitetaan, mutta hänhän ei halunnutkaan olla äiti, tuosta noin vain sanoutui irti,sen koommin pitämättä yhetyttä lapseensa!!
niin toki voisin vastaisuudesa alkaa kampanjoimaan lapselle "oman äidin ykkösasemaa" mutta milläs selitän missä hän on, ja miksei ole lapsen elämässä??
miettikääpä taas exät mitä suustanne päästätte, monelle lapselle se "ilkee kamala nyksä" on äidin malli, ja turva kun omasta äidistä ei siihen ole..ja sellastako ois pitäny vielä kunnioittaa ja juhlia?
juu kotialttari vaan pystyyn äidin kuvalla varustettuna, ja aletaan kunnioittaa äitiä, joka ei sitä edes kykene eikä halua olla!!suututtaa tommoset liirumlaarumit "äiti on ykkönen ja lapsikin sen tietää"!!
ja minä ole tämän lapsen elämässä todellakin isän jälkeen se kakkonen, mutta se äiti ei mahdu edes kympin sakkiin!
Arvostus tulee väkisinkin myöhemmin esille käytännön kautta. Jos lapset ovat ajatteluun kykeneviä, niin he kyllä ymmärtävät aikuisena, kuka on tehnyt mitäkin, ellei sitten biovanhemmat ole aivan sairaalloisesti valehdelleet asioita.
On aika surkea vertaus tuo naapurin lasten vertaus, kun eikös täällä nyt puhuta isä -ja äitipuolista.
Vai ovat mielestäsi aina isä ja äiti ykkösiä? Ei se vaan käytännössä niin ole aina, vaikka uskoisit niin. Monissa tapauksissa isäpuoli menee bioisän edelle (esim. isäpuoli on tervehenkinen ja isä joku vastuuton hörhö tms.)
Viimeistään aikuiseksi tultuaan ihminen huomaa miten on asiat menneet, jos valheiden verkko ei ole lian paksu ollut. Kaikki tulkoon esille niin mahdollinen puolikkaitten kuin biovanhempien väärin toimiminen.
ole että lapset kunnioittavat vain omia vanhempiaan!!miten kunnioittaa sellaista ihmistä jota ei edes tunne?? lapsi ei edes muista äitiään, ja mistä tätä äitiä pitäisi kiittää,paitsi että synnytti ihanan lapsen maailmaan, muusta minä en näe syytä hntä kiitellä,varsinkaan lapsen nimissä! "kiitos äiti kun et halua olla elämässni,etkä halua minun sinun elämääsi,mutta olet ansainnut kunnioituksen koska olet BIOÄITINI!! niinpä niin..