On pakko kirjoittaa kun tuntuu, että pääkoppa on todella tiukalla. Tänään sain verikokeen tuloksen joka oli siis nega. Se oli meidän ekan ivf hoidon kolmas ja viimeinen pass. Nyt on kesäkuulle aika tyksiin, jossa katsotaan seuraavan hoidon aikataulut ja miten edetään. En vaan tiedä miten saisin kerättyä voimia siihen kun en millään haluaisi aloittaa sitä kamalaa piikitys/hormooni rumbaa uudestaan.
Tämä tuntuu niin turhauttavalta. Rahaakin menee taas hirmuinen summa, vaikka se on tässä pientä jos se pos. tulos tulisi jossain vaiheessa, mutta välillä olisi jo kiva säästää ja kuluttaa rahaa lasten tavaroiden ja muiden hankkimiseen kuin näihin hoitoihin. Toivottavasti ette ymmärrä minua väärin. Olen todella valmis säästämään muusta, että saisin sen kauan odotetun vauvan meidän perheeseen. Niin kovasti olisi annettavaa pienokaiselle.
Nyt taas tuntuu pahalta nähdä muita pienten lasten kanssa ja pyöristyneita mahoja. Muutenki niitä on tässä lähipiirissä niin paljon. No täytyy itkeä taas nämä kyyneleet ja otettava vastaan nämä vastoinkäymiset ja elettävä niiden kanssa.
Tämä tuntuu niin turhauttavalta. Rahaakin menee taas hirmuinen summa, vaikka se on tässä pientä jos se pos. tulos tulisi jossain vaiheessa, mutta välillä olisi jo kiva säästää ja kuluttaa rahaa lasten tavaroiden ja muiden hankkimiseen kuin näihin hoitoihin. Toivottavasti ette ymmärrä minua väärin. Olen todella valmis säästämään muusta, että saisin sen kauan odotetun vauvan meidän perheeseen. Niin kovasti olisi annettavaa pienokaiselle.
Nyt taas tuntuu pahalta nähdä muita pienten lasten kanssa ja pyöristyneita mahoja. Muutenki niitä on tässä lähipiirissä niin paljon. No täytyy itkeä taas nämä kyyneleet ja otettava vastaan nämä vastoinkäymiset ja elettävä niiden kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kerää vaan rohkeutesi ja uudelleen yritykseen. Vastahan se oli sun eka IVF eli ehkäpä solusi olivat siinä kierrossa vaan huonompia tai muuten oli huonoa onnea. Pää pystyyn ja eteenpäin, muu ei auta!
Moi Elmeri!
Olen tosi pahoillani, että teidän hoito epäonnistui!! Kyllä tämä maailma tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Voimia sinulle ja miehellesi jaksaa eteenpäin.
Voi elmeri, harmin paikka! :(
Ymmärrän kyllä ton raha -jutun ihan tyystin.. Mieluummin niitä rahoja käyttäisi jo olemassa olevaan lapseen...
Voimia!
sinulle ja miehellesi. Meillä myös sama tilanne, maanantaina oli verikokeessa ja saatiin nega, sitten meinasin että teen teen apteekin testin keskiviikkona aamulla siitäkin nega pitää vaan uskoa ja yrittää toipua...
Ei päästä uuteen hoitoon kun vasta syksyllä pitää sitten vaan odotella. Saatiin hoidon suunnittelu aika vasta elokuulle kun on ihan täyttä ennen heidän lomaa, käydään myös tyksissä.
vaiheessä teidän hoidot ovat? Oletteko olleet tyksissä hoidossa jo pitkään? Me ollaan oltu vuosi.
Ollaan oltu jo vuodesta -99. Ekaks tutkimuksia ja toisen johtimen poisto 1-7/99 sitten tehtiin ivf 12/99 joka epäonnistui täysin. Seuraavaksi icsi 6/00 siirrettin 2 alkiota tuoreena=nega ja icsi 10/00 tuloksena taas nega myös pakastetuista. Jälleen icsi 4/02 ja pakastettujen siirtoja muutaman kerran, ei plussaa vaan passitettiin uuteen leikkaukseen 11/02 jossa toinenkin johdin poistettiin. Leikkauksen jälkeen vielä pas mutta kun ei onnistunut pidettiin henkistätaukoa 4/2007 saakka, silloin siirrettiin "vanhoja" pakkasesta mutta ei tärpännyt. Saadaan vielä yksi icsi kun on ollut leikkauksia ja tuo ensimmäinen epäonnistunut hoito. Siihen sitten syksyllä. Meillä on ollut kovasti ongelmia kiinnittymisessä aina on tullut negatiivinen tulos vaikka alkiot ovat olleet ihan hyviä.
Kuullostaa niin omilta ajatuksilta sinun ajatukset, eilen meillä tuli nega. Itku!!!! Huippulaatuinen alkio siirrettiin ja toivoimme tietenkin jotta nyt onnistusi, alkuviikosta jo sain verta sormeeni lugeja laittaissa ja sinä päivänä en meinannut selvitä kotiin kun kyyneleet haittasi ajamista.
En tiedä miten sitä osaa käsitelläa asian jotta jaksaa ajatella muutakin kuin pettymystä.
Äitienpäivä tulossa, haluaisin nukkua sen päivän yli, niin vaikea se päivä on.
Lainaan erään työkaverini sanoja kuinka hän lohdutti minua kun ilmoitin hänelle eilen tuloksesta, "jaksamisia, tänään koko luonto itkee teidän kanssa, mutta täytyy tulla vielä päiväettä aurinko paistaa, elämä hymyilee"
Kauniita ajatuksia! Jaksamisia!
varmaankin tiedän ainakin vähän miltä sinusta tuntuu... tai ainakin luulen tietäväni. Voi kun voisin löytää sanoja jotka lohduttaisivat sinua,samalla tavalla kuin sinä yritit lohduttaa minua...Sanat eivät riitä, mutta tiedät että meitä on monia jotka kokevat tätä kanssasi. Yritetään ajatella että vielä ei ollut meidän lasten aika, meidän pikkuiset odottaa vielä oikeaa aikaansa, meidä täytyy vai jaksaa odottaa..
Halauksin, Ella
Olen myös pahoillani puolestasi! Tuntuu niin väärältä..Voimia lähetän ajatuksissani sinulle ja miehellesi!
Jatkuvan negan saaminen on niin musertavaa. Toivotaan, että ihme vielä joskus tapahtuisi meille kaikille! Kyllä se vaan niin ylisuurelta ihmeeltä alkaa tuntua...
olen kamalan pahoillani =( Halaan sua!! Raskasta purra pettymyksiä pettymysten perään.
Ymmärrän hyvin,että olisi kiva keskittyä välillä ihan elämiseenkin ilman paineita. Ajattelitteko pitää kesän jälkeen taukoa jos viellä menee mönkään?
Irti otto arjesta voisi tehdä hyvää,mutta se ei ole aina niin helppoa vaan tempasta. Toivotan sulle kauheesti voimia ja tietysti miehellesi ilman muuta samalla. Koita miettiä jotain iloisia yhteisiä juttuja. Helpommin sanottu kun tehty.
Mullakin nyt mieliala koetuksella tästä munanjohdin operaatiosta ja siitä kaikesta mitä kävi,mutta joka päivä olen ottanut tavoitteekseni kehitellä edes jonkun yhden asian mistä olen kamalan iloinen ja onnellinen.
Päivän kohokohta on kun mieheni saapuu töistä kotiin. Hymy venyy korviin ja on pakko halata hurjasti! Ajatuksena taustalla,ei mulla ole mitään hätää niin kauan kun mulla on sut.
Kyllä tässä vaan täytyy jotenkin mennä eteenpäin, vaikka välillä pilviä onkin ilmassa. Ehkä se aurinko vielä paistaa tähänkin risukasaan. Minä myös eilen sanoin miehelleni, että onneksi minulla on sinut, koira ja kissa ja rakkaita ihmisiä ympärillä. Ei niitä vaaan aina näe, mutta taas oikein aloin miettimään, että on tässä elämässä paljon hyvääkin.
En oikein tiedä milloin sitä taukoa pitäisi kun sitä vaan haluaisi kuumeisesti jatkaa, jotta se kauan odotettu lopputulos tulisi nopeammin.. no nyt ainkin huilaan kesäkuun puoleen väliin, jolloin on hoitosuunnitteluaika ja sitten heinäkuun kuukautisista soitan tyksiin, josta alkaa rumba. Voi olla, että jos tuoresiirto ei onnaa, niin ensimmäinen pass saa odottaa vähän aikaa. Toki sen sitten näkee silloin mikä olo on.
Tsemppiä myös teille rakkkaat sisaret ja toivotaan tosiaan, että se plussa vielä meillekin tulee, joka kestää sen 9kk. Onneksi tänään on hieno päivä. Vietämme yhden tosi hyvän ystävän 30 vuotis synttäreitä, jolla sama ongelma kuin meillä..
kirjoittelin eilen jo sähköpostia, mutta vielä:
Näin on, elämässä on meidän ongelmista huolimatta kuitenkin niin paljon hyvää, ihana mies, eläinlapset, koti jne.
Ja tosiaan 90 % näistä hoidoista tuo sen toivotun lopputuloksen, toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Siihen täytyy vaan uskoa ja luottaa, vaikka joo, usko on aika usein koetuksella.
Mukavia juhlia tänään, kirjoitellaan taasen!
Halauksia myös kaikille muille tutuille ja tuntemattomille!
Yritin kuulumisia etsiä mutta en löytänyt.. :( Johan on itku kun ei millään meinaa onnistua! Voimia molemmille. Ja muillekin...
TT:
Tänään olin veritestissä, mutta (kuvittelemani?) oireet on nyt hävinneet tyystin, ja negaa odotan. Ennen neljää saisin tuloksen, mutta nyt tekee mieli olla kokonaan soittamatta, en haluaisi taas kuulla sitä karua totuutta.
Itkettää kyllä tämä koko p*ska, mutta pakko kai jaksaa tämäkin työpäivä.
Voimia kaikille teille, olette tärkeitä!
Nyt on maailmankirjat täysin sekaisin. 2 tuntia sitten soitin klinikalle, venytin soittoani ihan viime tippaan, ja tulos oli ällistyksekseni positiivinen!!
Arvo oli muistaakseni 102, ilmeisesti ihan normaali arvo koska hoitaja ei sanonut mitään. Eka ultra on 1.6.
Raskaus on vasta tositosi alussa, tiedän ja mitä vaan voi tapahtua.. mutta minulle tämä on jo niin uskomatonta kun nyt tietää että meillä raskautuminen on ylipäätään MAHDOLLISTA!
Voimia kaikille, erityishalaukset Elmerille (miten voit?)
Voi, kovasti onnea Krisse77! \o/
ihanaa lukea iloisia uutisia:D
-minttu-
minunkin puolesta. Omat fiilikset ovat aika sekavat. Nyt taas ollut vähän parempi fiilis, vaikka kyllä tuli haikea olo kun hoitelin minun rakasta kummipoikaa viikonloppuna(on reilun vuoden), kun ajattelin, että minullakin voisi olla jo kaksi lasta jos kaikki olisi natsannut heti kun aloitettiin lapsen yrittäminen.
Välillä on todella vaikeaa koota itseään, mutta toisaalta yritän kovasti ajatella kaikkia hyviä muita asioita elämässäni ja nauttia niistä. Aina se ei ole helppoa. Voimia saan teiltä ja omasta vertaistukiryhmästäni. Siellä on paljon upeita naisia.
Kaikkea hyvää teille kaikille!