liona +skorp

Skorpionimiehen kanssa puolenkymmentä vuotta yhdessä olleena tiedän paremmin kuin hyvin, että näennäinen on se otteeni skorppariini. Mies tulee nätisti perässä niin kauan kuin hänelle itselleen sopii, ei yhtään pidempään. Hän osaa tarvittaessa hivellä leijonanluontoani pitämällä minua kuningattarenaan, mutta auta armias, jos hänet jostain suututtaa! Siitä saan kuulla vuosienkin päästä..

Jostain luin, että leijonan ja skorpionin suhde on joko täydellistä tai täydellinen katastrofi.. yhdyn ajattelijaan. Siinä ne vaihtoehdot mitä meilläkin nähdään. Tasaisen tylsää ei ole...

leijonavaimo kirjoitti:

Skorpionimiehen kanssa puolenkymmentä vuotta yhdessä olleena tiedän paremmin kuin hyvin, että näennäinen on se otteeni skorppariini. Mies tulee nätisti perässä niin kauan kuin hänelle itselleen sopii, ei yhtään pidempään. Hän osaa tarvittaessa hivellä leijonanluontoani pitämällä minua kuningattarenaan, mutta auta armias, jos hänet jostain suututtaa! Siitä saan kuulla vuosienkin päästä..

Jostain luin, että leijonan ja skorpionin suhde on joko täydellistä tai täydellinen katastrofi.. yhdyn ajattelijaan. Siinä ne vaihtoehdot mitä meilläkin nähdään. Tasaisen tylsää ei ole...

Hän on omistuksenhaluinen, mustasukkainen ja salaperäinen, jota ei rupea myöntämään, jopa hieman rankaiseva jos vääryttä tuntee kokeneensa, kyllä.. mutta jos joku osaa olla kiitollinen, pitää sylissään kuin kukkasta kämmenellä, kehua, keksiä uusia tapoja ilmaista kuinka paljon hän minusta välittää koko ajan, kertoa haluavansa minua niin kiihkeästi, haluavansa koko loppuelämän kanssani, pelkäävänsä menettää minut toiselle tai muulla tapaa, niin empaattinen, että itkee romanttisille draamoille, on aina tukeni ja turvani, niin kultainen sydän, joka sykkii myös toisille ihmisille, ujon pinnan alla on tuhannesti rohkeampi ihminen, joka ensimmäisen kerran koittaessaan iskeä minua otti käteni omaansa ja sanoi..koskaan en ole viihtynyt näin hyvin naisen seurassa.. Ja minä torjuin kun on niin paljon nuorempi, että ollaan vain ystäviä. Hän kysyi,että onko meidän ikäerolla niin paljon sinulle väliä? Sitten hän soitti muutama päivä myöhemmin ja kysyi, että koska saan tavata sinut? Minä torjuin taas. Hän kysyi, että miksi en halua? Ja ajattele jos rakastun sinuun!! Sanoin, ettet rakastu kun ollaan kavereina kapakassa oltu joku kunnon kerta. Lauoin itsestäni karseita totuuksia pelottaakseni hänet pois ja hän kertoi vain rakastuneensa yhä enemmän. Lopulta mahassa oli painostava tunne, että nyt tai ei koskaan..jotain jään paitsi..jotain aivan mahtavaa. Menin ja tapasin hänet, syötiin ravintolassa, mutta painotin, että ollaan ystäviä. Oli niin helppo hänen kanssaan olla. Sitten junalle saattaessa sanoin, että mene kotiasi nyt. Hän pyysi, että eikö hän saa istua kanssani yhdessä junaa odottaen. Halasi kahdesti niin nätisti.. että sitten viikkoa myöhemmin kun tavattiin jouluaattona niin en enää voinut vain vastustaa. Pelotti niin hirveästi, että yrittääkö tuo vain sänkyyn kaataa ja en lähtenyt siihen meininkiin heti ennenkuin huomasin todella, että tässä on tosi kysymyksessä. Nyt ollan asuttu yhdessä huhtikuusta lähtien ja mitään en ole vailla kun hän vain on vierelläni. Kyllä skorppioonimiehet osaa!