Toivottavasti kielikurssi äiskät ja isät tulivat nyt tänne jatkamaan . Niille, ketkä ei tietä vielä, on pakko sanoa etten ole suomalainen. Joten jos mitenkään mahdollista , älkä tuhlatkaa aikaa minun kielivirheiden pilkkaamiseen. Teen parhaani kun yritän teidän kieltä kirjoittaa. Ja kun aikoina tullessa en osannut sanoa muuta kun "en ymmärrä" ja sitäkin väärällä painolla, niin nyt mun kielitaito on sen verran parantunut, että pitäis kyllä ymmärtää. Suomen yleiskieli , savon murre ja mun oman äitikieli menee joskus sekaisiin, mutta eihän se mikä katastroofi ole.Pyydän anteeksi jos en joskus asia ymmärrä , niin selittäkä vaikkapa uudelleen. Lisän vielä, etten ole sotapakolainen, varas eikä huora, enkä todellakaan elä muiden verorahalla, jätetään senkin aiheen sikseen. Siitä kaikesta on minua jo syytetty enkä viitsi enää vanhoja asioita uudellen ruvetta puolustamaan.
Olen äiti ja nyt kiinosta se sijaisäitin rooli, koska niin kuin SIJAISISÄ sanoi, niin varmaan jossain on minulle se oikea sijaislapsi, joka odotta kotiin pääsyä. Nyt bioäiteille tietoksi, että en missään nimessä ole varastamassa keneltäkään vääryydellä lasta pois. Toivon koko sydämmestä, että meille tulis lapsi, kellä on oikeesti parempi meidän luona kun mitä kotona. Olis se sit kenen lapsi tahansa, mä lupan tehdä parhaan. Nyt olis bioäideillä mahdollisuus sanoa ääneen, mitä he toivoisivat sijareiden tietävän, mitä te toivoisite minulta jos minulla olis vaikka teidän pienokkainen.Pientä lasta tässä olen ajattellut. Uskon että jokainen bioäiti toivoo omalle lapselle parasta ja nyt teillä olis mahdollisuus siitä kirjoittaa. Sijaisäiteiltä taas pyydän komentteja siitä, miten se kaikki alkaa, mitä pidäis tiedä aloittelijan ja mitkä ovat ne yleisemät virheet mitä aloittelia tekee.Mihin minun pidäisi osata varautua ja kaikkea sellaista. Jos mitenkään mahdollista, kirjoitelka ilman loukkaamatta, en ole teidän vihollinen, haluaisin olla kettju bio- ja sijarin välillä, siis yksi teistä. Amalia , Keiju ja sijaisisä, teidän viestit ovat erittäin tervetulleita,teistä on tullut jo tuttuja, teidät erottaa muiden joukosta, koska teilla on nimimerkki. Hyvää äitienpäivä teille biot ja sijarit!
Olen äiti ja nyt kiinosta se sijaisäitin rooli, koska niin kuin SIJAISISÄ sanoi, niin varmaan jossain on minulle se oikea sijaislapsi, joka odotta kotiin pääsyä. Nyt bioäiteille tietoksi, että en missään nimessä ole varastamassa keneltäkään vääryydellä lasta pois. Toivon koko sydämmestä, että meille tulis lapsi, kellä on oikeesti parempi meidän luona kun mitä kotona. Olis se sit kenen lapsi tahansa, mä lupan tehdä parhaan. Nyt olis bioäideillä mahdollisuus sanoa ääneen, mitä he toivoisivat sijareiden tietävän, mitä te toivoisite minulta jos minulla olis vaikka teidän pienokkainen.Pientä lasta tässä olen ajattellut. Uskon että jokainen bioäiti toivoo omalle lapselle parasta ja nyt teillä olis mahdollisuus siitä kirjoittaa. Sijaisäiteiltä taas pyydän komentteja siitä, miten se kaikki alkaa, mitä pidäis tiedä aloittelijan ja mitkä ovat ne yleisemät virheet mitä aloittelia tekee.Mihin minun pidäisi osata varautua ja kaikkea sellaista. Jos mitenkään mahdollista, kirjoitelka ilman loukkaamatta, en ole teidän vihollinen, haluaisin olla kettju bio- ja sijarin välillä, siis yksi teistä. Amalia , Keiju ja sijaisisä, teidän viestit ovat erittäin tervetulleita,teistä on tullut jo tuttuja, teidät erottaa muiden joukosta, koska teilla on nimimerkki. Hyvää äitienpäivä teille biot ja sijarit!
Vastaukset 50
Vanhimmat
että saat paljon hyviä tietoja.
Ehdotan sinua kirjoittamaan omia mietteitä, kysymyksiä paperille ja sitten voit niitä kysellä.
Sinulla varmaan on omia kysymyksiä joihin haluat vastauksia.
Mieti toimeksiantosopimuksen sisältöä ja toivon että saat siihen myös tärkritä tietoja mitä siinä pitää ilmetä.
Palaan tälle "jupinapalstalle" kun on enempi aikaa.
Todellakin on se itse huostaanottoasia joka on tärkein ja siinä tarvitsemme tietoa niin sinä kuin me muutkin.
Merkka, pidän oikein positiivisena että sijaispiireihin liittyy uutta verta ja todella toivon, että tuot muille sijareilla avartavia ja uusia näkökulmia ja uutta kulttuuria, nykyisen ummehtuneen ja biologisiin vanhempiin kohdistuvan negatiivisen suhtautumisen sekaan. Jos ja kun meillä Suomessa kerran on näin valtava huostaanotto-ongelma niin olet tervetullut sijoitustarvetta paikkaamaan, kunhan vaan muistat pitää mielessäsi, että pyrimme jatkossa toteuttamaan YK:n edellyttämät tavoitteet huostaanotettujen lasten kohdalla ja se tarkoittaa, että lapsi palaa kotiinsa mahdollisimman pian. Sen jälkeen teille voidaan sijoittaa uusi lapsi (jos haluat), kun onnistunut sijoitus ja kotiinpaluu on tapahtunut. Olet tunneihminen mitä ilmeisemmin, ja siitä on sekä hyötyä että haittaa sinullekin, kun varmasti kiinnyt lapseen ja sitten joudut häntä ikävöimään, kun hänet menetät. Toivon, että kestät sen rankan ja vaativan haasteen.
Hyvää, että tulit mukaan, nyt voin luotta siihen, että koetan mennä sitä kultaista keskitietä, etten vaan kallistuu liikaa toiseen suuntaan vaan näen myös bioäidien näkökulman. Kyllä Sä minut kohta oikeeseen suuntaan potkit. Joku voi tässä ajatella, että mitä toi ulkomaalainen tässä oikein yrittää, mutta kun mä kerran haluaisin olla yksi sijari, niin mä haluaisin olla mahdollisemman hyvä sijaisäiti. Amalia sai minut ajattelemään, että lapsi on tosiaan lainassa, etten voi sitä omistaa ja se saatta mennä kotiin takaisiin. Se tuntui aluksi ihan väärältä. Mä halusin lapsen joka tule ja jää. Mutta ajattelin myöhemmin, että jos minä kerran pystyyn kiintymään vieraaseen lapseen ja rakastamaan sitä ja minulla tule kamala ikävää kun hän lähtee, niin entäs sitten se bioäiti joka ikävöi lasta siellä kotona? Hänen lapsi se tosiaan on, ei minun. Suurin osa sijaisäiteistä taitaa ajatella, että kun kerran bioäidiltä lapsi viediin, niin se oli oikea ratkaisu. Minä aloittelijana en pystyy sitä näin vielä ajattelemään, koska minulle ei ole sossut sanonnut, että tässä sinulle lapsi, sen äiti on iso-paha-susi! Ilman Sinun viestejä en olis välttämättä ajatellutka, että bioäitikin on äiti joka omaa lastaan ikävöipi. Niin helppo on mennä virran viedäväksi ja hypätä vaan kelkka ja menoksi. Onneksi en hypänyt. Onneksi ajattelin omillakin aivoilla. Onneksi te Amalian kanssa avasite silmäni, koska minulla ei todellakaan ollut muuta käsitystä kun se, että lapsi jos kerran viedään, niin äiti ei ole kunnon ihminen. Siksi olis hyvä jos bioäitit nimettömäna tässä kertois omia tarinoita, että voisin kuunella myös niiden ajatuksia.Että tiedäisin, miltä heistä tuntuu. See on kamalan vääriin kun lapsi tuodaan ja sijaisäitit ja sossut keskena vaan juttele. Vai saako myös bioäiti keskusteluun mukaan ekalla kerralla? Tiedän kyllä, että on paljon bioäitejä, jotka on tosiaan vaaraksi lapselle ja heistä ehkä on parempi lapsi pidää mahdollisemman kaukana. Mutta Helinä, mikä on esimerkiksi se syy lapsen otton, mikä Sinun mielestä ei ole äitin syy? Tyhmä kysymys, mutta haluan sen nyt kuitenkin tietä. Jos vahingoja tapahtuu, niin millaisia? Luin jostain, että yh-äiti sairastui masennukseen ja lapset viediin, mutta sit kun äiti parani, niin sijaisäiti ei enää millään halunnut palautta lasta. Pitääkö sellaiset tarinat paikka?
Haluan tietä mysö sen, jos saadais sijoituslapsi, niin mitä Sinun mielestä minun pitäis tietä lapsesta ja sen taustasta ja miten mä varmistan sen, että se myös on näin? Muistan, että jossain kirjeessa varoitit ankarasti lapsikauppa mukaan joudumista.
Yksi syy vielä, miksi en usko kaikkia sijaisvanhempien juttuja on yhden tutun pojan sijoitus. Hänet sijoitettin perhekotiin kuukaudeksi, koska murkkuiän kriisi meinäs mennä vähä överiksi.Vanhemmat ja sossut yhdessä päätivät, että kokeillan kuukaudella, auttaisko se pojan rauhoitumaan. Ei siellä perhekotissa niin monen lapsen porukassa kyllä sitä perhen ilmapiiriä ollut. Kuka ei voinut kenenkään kanssa omassa huoneessa olla, peliajat oli kaikille omat. Nuorethan haluaa porukassa niitä pelikoneita pimputtaa. kaikelle lisäksi kun pojalla oli huolia ja äiti kehottii sitä sanomaan ns. perhenäitille, niin poikaa sanoi, että hän teki niin kerran ja "äiti" oli heti tylysti muistutanut, että kuules, mä en ole sun äiti! No se varman on niin, että tarkoitus on olla sijaisäiti ja passitta lapsi joskus taas biovanhempien luokse. mutta kun ns. sijari murkkuikäiselle pojalle äksysti muistuttaa näin, niin minusta se ei ole oikein tehtyy. Itse kun sitä sijaisäitiä näin, niin ainoa asia mitä hän osaisi tehdä oli tekokynsiä viilata. Hieno, kaunis, ylpeä nainen, mutta ei ollenkaan sopiva sijariksi. Minusta. Poikaa sanoi vielä sen, että perheen omat lapset voisivat sotkea yleisiä paikkoja, riehua ja juostaa ja olla niin kuin ne oikeat lapset voivat. Sijaislapset taas olivat kun nuorisorikollisia, vartioitua, valvottua ja ne sijoitetut ne siivosivat omat ja perhen lasten sotkut. Sellaiseksi sijariksi en halua koskaan tulla. Minusta olis kiva, että kun vaikka murkkupoikaa tule ja sillä on asia, että sitten me yhdessä katsottaan miten tehdään, eikä aja sijaislasta pois ja lellisin vaan omia. Tietän, että nyt sain sijaisäitien verenpainen katton, mutta en minä haluaa nyt loukata hyviä äitejä. Siis oikeesti, sehän on niin, että ihmisia ovat kaikki ja ihmisiä on erilaisia, toine tekee hyvää työtä ja toinen ei. Sama on sosiaalityöntekijöiden kanssa, toinen tekee todella hyvää työtä ja toinen taas ei niin hyvää. Siksi pyydän, että saisin mahdollisemman paljon lukea sijareiden ja bioäidien kokemuksia, että tietäisin ne hyvät ja huonot puolet. Etten olis ällikällä lyötyy kun tositilanne yllättää.
Vielä, Amalia puhui pienlastenkoteistä. En osanut löytää yhtäkään laitosta netistä. Vaan yksityisiä lastenkotia, ok-taloissa. Onko missä pienten lastenkotejä? Mielelläni tutkisin sitä asia, koska näin aloitajaksi olisin toivonut kuitenkin pientä lasta, uskon, että pienen kanssa olis helpompi kun mitä vieraan murkkuikäisen kanssa.
istuin tässä vielä keskellä yötä lukemaan näitä juttuja, kun joka paikkaa särkee, enkä pysty nukkumaan.
Aikasemmin en oikein ehtinyt sulle kunnolla vastata, joten yritän nyt.
Kiva, ettet luopunut sijaisvanhempi-ajatuksesta, kun minusta tuntuu, että sulla olisi juuri siihen hommaan tarvittavaa avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta.
sulla on niin monia kysymyksiä, etten tiedä mistä alottaisin, mutta jos nyt ensin pientenlastenkodeista joista kerroin. Ne on yleensä kuntien ylläpitämiä. Isommissa kaupungeissa, missä on useampia lastenkoteja on erikseen alle kolme vuotiaille ja kolmesta johonkin murkkuikään ja sitte on vielä nuorille omansa.
Niistä tuskin mitään netistä löydät, mutta sos.viranomaiset tietävät kyllä missä pieniä on ja kun ilmotat halukkuuteesi pientä lasta kohtaan, niin he kertovat sitten, kun sellainen löytyy. En tiedä onko ns. ulkopuolisten edes mahdollista päästä niihin vierailemaan. Voi olla, että vasta sitten, kun teille on jo lapsi katsottuna, niin pääsette käymään. Tarkoitinkin lähinnä, että osaisit ajatella, että niitä pieniä on siellä kotia odottamassa, huomattavasti enemmän kuin on koteja tarjolla, että ymmärtäisit ajatella niin päin, että joku lapsi odottaa lastenkodissa, että tulet hänet pelastamaan ja tarjoat hänelle oikean kodin. Sinä olet kertonut, että haluat pienen lapsen itsellesi, mutta minusta on tärkeämpää sinun ymmärtää, että joku lapsi haluaa sinut ja tarvitsee sinua, enemmän kuin osaat kuvitellakaan. Sen tarpeen ymmärtää vasta, kun ne lapset siellä lastenkodissa näkee.
Sielläkin missä viimeksi vierailin oli 5-10 vauvaa ja lattialla oli konttaamassa ja makaamassa vielä enemmän. En laskenut, mutta näytti, että lattia oli ihan täynnä, eli monta oli isossa huoneessa ja niillä ihan pienilläkin oli niin ahdistunut ilme. Vauvoja oli tosi paljon ja tätejä kourallinen, joten eivät millään voineet antaa lapsille niin paljon syliä ja huomiota mitä yhden ja kahden kanssa kotioloissa pystyy.Se lastenkoti oli vielä paras missä itse olen vieraillut, siellä oli tosi mukavat hoitajat, jotka yrittivät parhaansa, mutta eivät hekään mahdottomiin suorituksiin pysty. Siksi lasten olisi huomattavasti parempi päästä hyvään kotiin. Laitos on aina laitos.
Siltikin, nyt kun tämä meiltä jo pois muuttanut tyttö juuri viime käynnillä muisteli, meille muuttoaan ja asumistaan täällä ja hajuja ja tuoksuja, niin hän sanoi, että meillä tuoksuu edelleen niin kuin ennen, että tunnistaa tämän kodin, mutta aina kun hän tuntee jossain saman hajun, mikä oli siellä lastenkodissa, hänelle tulee niin paha olo, että on pakko päästä sieltä heti pois. Se kai kertoo sullekin jotain.
Jatkan taas myöhemmin ja yritän kertoa sulle miten itse näen ja koen, mikä olisi tärkeää tietää ja ymmärtää sij.lasten kanssa. Nyt yritän jos vihdoin sais unen, mut palaillaan. Sen vielä haluan sanoa, että näet asiat ihan samoin kuin minä, siis ton asetelman bio/sijari, kumpi parempi.
En näe mahdolliseksi nykyisen lasten huostaanotto- ja sijoistusbuumin jatkumista ihan jo siksi, että kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja organisaatiot, kuten esim. YK eivät Suomen menetelmää tällaisenaan sitä hyväksy. Kun sijarialalla tulevaisuudessa tulee olemaan nykyistä paljon korkeammat laatuvaatimukset ja myös nykyistä erilaisemmmat vaatimukset sijaisvanhemmiksi ryhtyville, niin ehdotan että panostat mahdollisimman paljon sellaiseen opiskelemiseen jo nyt, joka olisi hyödyksi Sinulle kun sijaislapsimarkkinat heittävät häränpyllyä ja lapsia ei ole niin paljon sijareisperheisiin tarjolla vaan niukemmin, jolloin alalle parheiten sopivat valitaan. Uskon, että sinä tulet siinä kilpailussa pärjäämään hyvin.
nyt kyllä kirjoitit sellaista mitä en varmasti ymmärrä.
Mistä tuon utopisen tiedon olet saanut.
pyydän selvennystä.
Lapsia on todellisuudessa paljon odottamassa pääsyä rakastavaan ja turvalliseen sijaiskotiin.
Olen tietoinen vaikeuksistasi luetun ymmärtämisessä. Sinäkö et ymmärrä mitä tulevaisuus tarkoittaa, TULEVAISUUS tarkoittaa huomisen lisäksi myös ylihuomista, ensi viikkoa, ensi vuotta, ensi vuosikymmentä jne. Tulevaisuus on lasten.
Juu, ja tämän enempää en rupee sinulle ressukka pieni extrapalveluja antamaan sananselityksessä. Jää ja jämähdä minun puolestani sinne tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden pimeään mustaan suohon.
Lopeta ilkeily, olet ikävä ihminen. Kirjoitat asiaa eivätkä utopiat sekä tulevaisuuden visiot pahaksi ole. Tapasi kirjoittaa ei valitettavasti rakenna mitään. Kroonisena jatkuva sijaisvanhempien nälviminen, vähättely ja erilaisten lahjojen puuttumisen epäily tekevät tästä palstasta, surullista luettavaa.
Minusta Helinä olet ihmeellinen ihminen!
Etkö osaa missään nähdä hyvää? Etkö missään!?
Sinua on varmasti satutettu tosi pahasti, kun olet noin tunnevammautunut!
Elämässä on ihania asioita ja yksi niistä on lapset!
Helinän vika, jos liittonne toimitusjohtajakin näkee, että perhehoito ei nykyisellään ole pystynyt vastaamaan lasten tarpeisiin! Kas kun ette hänelle loukkaantuneet, mutta kun Helinä vihjaakaan samaan asiaan, niin jo ollaan mollaamassa!
Totta kai elämme toivossa, että huostaanottojen piiristä saadaan pois ne lapset, jotka eivät sinne kuulu. Silloin sijareiden silmin katsottuna osa "pahasti rikki menneistä ja vammautetuista" lapsista siirtyy pois perhehoidon piiristä. Mutta jos buumi jatkuu entisellään, on sijareiden koulutustasoa nostettava melkoisesti nykyisestään.
Tämä nyt on vain olemassa oleva tosi asia, turha siitä on kenenkään kirjoittajan kimppuun käydä.
En puutu siihen, mitä pikkuisen alhalla jo riieltii. Luin ja jätin sikseen, koska en voi siihen mitään sanoa.
Amalialle ja sijaisisälle ja tietysti muille, ketkä asiasta tietää, heiltä haluaisin kysyä, että
-onko miten paljon tai pahasti pikkulapsen psyyke vahingoittunut kun hän on joudunut lastenkotiin? ja millalailla se on vahingoitunut tai onko ollenkaan? Johtuuko se laitoksesta , koska siellä ei sitä äitin syliä riitä tai onko vahingo tapahdunut jo kotona?
-onko pienlastenkotissa kaikki lapset tarkoitettu väliaikaiseen sijoitukseen, että kohta sitten oman perheeseen takaisiin tai onko siellä oikeesti hylättyjä lapsia, ketä kuka ei kaipaa, ketä vois esim. adoptoida?
-Miten lapsen saaminen, määräkö sosiaalintyöntekijä, että siellä olis sellainen lapsi, ota sä se. Tai voinko itse päättä jotenkuten, että haluaisin sellaisen ja sellaisen. Tai jopa mennä pienlastenkotin ovelle ja osoittamaan sormella, että mä otanps tuon!?
Eikös onnistumisen kannalta ole hyvä, että sijari saa mahdollisemman toivenmukaisen lapsen tai onko kuitenkin niin, että tarkoitus on saada koti jokaiselle lapselle eikä sijari voi ilmaista haluja? Siis onko se tuurinkauppa, millaisen saat, minkä ikäisen ja minkä kuntoisen?
-Menekö lapsi bioäidiltä ensiksi aina laitokseen tai menekö biolta suoraa uuden sijaiskotiin?
-miksi osa lapsista menee ylipäätään laitokseen ja toiset sijariperheeseen, onko lapsia niin paljon, ettei perheitä vaan löydyy?
ja sijaisisälle: haluaisitko kirjoittaa minulle sähköpostiin, koska minusta tuntuu, että kanalauma ei nyt kukon anna puhetta pidää. Mutta minua kiinosta paljon justisa Sinunkin mielipide.
Tein ihan sitävarden väliaikaisen osoiten, ettei häiriköt pääsee kiusamaan. Annan sen varalta jos haluat vähä henk.kohtaisemalla tasolla asiasta puhua, mutta kun se tuntuu kiusalliseltä tai rouvat ovat Sinut jo tarpeeksi suututtanut, niin ymmärrän kyllä. [email protected]
Tiedän, että huonon viestin saaminen tuntuu pahalta, ihmittelee miten aikuiset ihmiset kiihtyy ja kirjoittaa... mutta älä mitään! Mä tulin toiseltä palstalta häntä koipien välissä tänne palstalle takaisiin, koska minusta tuntui, että TÄÄLLÄ MINÄ OLEN TURVASSA!!! Jopa monen sijarin hermoille käyvä Helinä on "mukava- äksyy-fiksu Pikku-Myy" verrattuna siellä oleviin ihmisiin. Siellä aiheena raskaus sain kuulla sellaisia ilkeyksiä, etten olis ikinä osannut ajattellä, että täysijärkinen ihminen toiselle julkisesti noin sanoo. Noh, itsepä tietysti menin julkissivulle, mutta kuitenkin. Minua haukuttiin itiootiksi joka kirjoittaa hyvin surkeesti ja viesti täynnä virheitä. Kun yritin viestittää vastaan, että olen kyllä aikuinen ihminen mutta en vaan osaa teidän kieltä niin hyvin, niin käskettiin painua kouluun. Samaa ilkeilijä ihmitteli, että olenkos joku pakollinen ja varmaankin elän suomalaisten verorahoilla, enkä viitsi tehdä työtä ja miten sellainen tollo edes työtä saisikaan ja sellaista typerää -typerää tekstia, että se loukkaasi todella pahasti. En saanut kolmena yönä edes nukkua ja silti menin aina sinne sivulle takaisiin, että no mitä sinne nyt on kirjoitettyy? hävettii kamalasti... Tulee väkisikin mieleen, että kun löydyy sellaisia ihmisia, niin ei ole mikä ihmee, että Suomessa tapahduu kaikkea sitä mitää tapahtuu. Ja vielä Sinulle tiedoksi, ne ilkeilijät ovat naiset! He, ketkä ovat äitejä, tuleviä äitejä, jonkun rakastettuja, jonkun äitin rakas tytär...harmittaa vaan se, että kun pyydä lopettamaan sellainen käyttäydyminen, se kaada vaan bensaa nuottioon, kun ei ole järkeä, niin ei oleeeee!
PS! Ettei kuka saa väärä käsitystä, niin en kirjoitta nyt tippakaan Helinästä, vaan siitä oikeestä ilkeilijästä, kuka sit lienee
häntä mene koipien väliin että osaan kyllä mielestäni ottaa nuo pahnsuopeat moitteet niin että se tuottaa heille pettymyksen. Eli se tavoite heiltä jää saamatta.
Mielestäni se ilmaisee sitä kyvyttömyyttä sekä kypsymättömyyttä ja omaa heikkoutta. Milläs muuten lyövät toisen alas kuin moittimalla, halveksimalla myös uhkailemalla.
No jos nyt hiukan mielestäni tärkeitä asioita mietittäväksi.
Te annatte omat toiveet lapsen iästä sukupuolesta ja kerrotte avoimesti mitä luulette ja mikä on mielestänne teille tärkeää kun olette sijaisvanhempina.
Pyydätte tietenkin sitten kaikki mahdolliset tiedot ja tutkimustulokset kun olette saaneet ehdotuksen lapsesta.
Syy huostaanottoon ja mitä siihen lapsenvanhempi/-vanhemmat sanovat.
Tärkeää on hoitosuunnitelma ja sekin lapsen vanhempien läsnäollessa kerrottava siksi että kaikki osapuolet ovat tietoisia siitä alle kirjoittavat myös lapsen vanhemmat.
Minulta/meiltä kun ei kukaan kysynyt mitä olen ajatellut kun otamme meille sijoiteun lapsen. sanoin että ajattelen että minun on jaksettava tehdä tämä toimeksianto niin kauan kunnes lapsi on täyttänyt 18 vuotta.
Kovaa kuultavaa joillekkin biovanhemmille mutta mielestäni tärkeä. Onhan hyvä tietää että aijomme kantaa sijaisvanhempina sen vastuun lapsesta mikä aikuisilta ja vanhemmilta lapselle kuuluu eli niin kauan kuin siihen on tarvetta. Olin tehnyt sen itselleni selväksi että en helpolla luovuta vaikka tiesimme että toimeksiantotehtävä oli erittäin vaativa.
Ottakaa selville mitä sijoittavakunta teille tarjoaa esim. kolutusta ,kursseja.
Onko kunta tehnyt lapselle vakuutuksen ja minkälaisen. Tai onko kulukorvaukseen laskettu vakuutuksen hinta kun teette sen itse. (mutta silloin on mielestäni kunnan tehtävä lupaus että korvaavat omavastuuosan.
(Meillä on kaiken kattava kotivakuutus jos lapsi esim. rikkoo kalliita esineitä, autoa ja muita paikkoja ovia, ikkunoita niin sijoittavakunta maksaa kaiken sen mitä ei vakuutus korvaa.)
Vaaditte koulutustilaisuudet vähintään kerran vuodessa ja sijoittavakunta maksaa kaikki kulut.
Matkakulut jotka aiheutuvat lapsen kuljetuksesta joko lääkäriin, terapiaan, hoitoon tai tapaamisiin sekä harrastuksiin ym.
Myös lapsen harrastuskulut tarvikkeet ym. Sesonki tarvikkeet kuten sukset, polkupyörä ym. ym.
Mitkä ovat vanhempien ja lapsen tapaamisajat siis kuinka usein missä ja kuinka kauan.
Selvä tieto mikä on aloitusrahan määrä ja miten he sen haluavat tehdä. Kuittia vastaan meillä on aina maksettu kaikki ylimääraiset menot.
Myös teidän tapa matkustella ja että lapsen osuuden maksaa sijoittavakunta.
Jos lapsella on tarve heti käydä terapiassa niin vaaditte että sen "sossut" järjestävät jo ennen sijoitusta siis vaativat terapiaa.
Vaaditte lapsen Vanhemman/vanhempien tapaamisen jossa mukana kaikki osapuolet. Teillä mahdollisuus kysellä lapsen vanhemmilta suoraan kysymyksiä ja he voivat kysyä teiltä.
Näitä tapaamisia vähintään kaksi. Sitten on tapaaminen lapsi vanhemmat ja sossu sekä mahdolliseti joku muu joka on osa lapsen lähellä olevista kuten mummu/pappa ja lastenkoti henkilökunnasta joku esim. johtaja. Nämä tapaamiset voi olla eri aikoina että ei yhtä aikaa.
Meillä on aina tehty niin että lapsi tavattiin vielä äidin käydessä meillä lapsen kanssa joko yksin tai tarpeen vaatiessa sossu ollut mukana.
Pehmeä alku on aina paras se jo sinänsä antaa hyvän tutustumis mahdollisuuden.
Jos pieni lapsi laitoksessa niin useampi vierailu siellä. Me emme ole koskaan ottaneet lasta lastenkodista mutta laitoksesta kylläkin. Olimme siellä vierailemassa ja meillä oli laitos järjestänyt huoneiston jossa asuimme kolme päivää. Todella hyvä aloitus. Mutta ei tae pettymyksille joita kyllä on ollut yllättävän paljon näiden vuosien aikana.
Lukekaa tarkkaan toimeksiantosopimus ennen kuin kirjoitatte sen alle. Otatte sen kotia ja voitte kysyä täällä sitten vielä lisää jos joku asia tuntuu epäselvältä. On varmaan joku joka mielellään vastaa.
On asioita jotka myös paljolti ovat riippuvaisia lapsen iästä ja tarpeista.
Puhu miehesi kanssa kaikista asioista niin että ne ovat keskusteltuja eli jäänyt sinne "mietintämyssyyn" sitten on hyvä nähdäja jatkaa asiasta kun se käytännössä tulee esiin.
Nyt työ kutsuu joten lisää jos tulee mieleen sellaista mitä ei joku muu ole jo kertonut.
Hyvää jatkoa teille ja muille.
En kyllä tarkistanut kirjoitusvirheitä siihen ei ole aikaa.
On uutisoitu, että monet koko lapsuutensa täysi-ikäiseksi asti sijoituslapsena eläneet lapset ovat sijaisvanhempien toimeksiantosopimuksen päätyttyä jääneet täysin tyhjän päälle täytettyään sen 18 vuoden iän. Heillä ei ole biologiseen sukuunsa pidetty yhteyksiä. Heillä on onneton tilanne, ja kuntien pitäisi lykätä tätä onnettomuutta lain mukaan jälkihuollolla kunnes lapsi täyttää 21 vuotta, mutta sen jälkeen hän sitten viimeistään on ihan orpona tyhjän päällä, kun oikeaa perhettä hänellä ei ole olemassakaan. Lähin omainen on viranomainen. Minusta se on kamalaa.
on joidenkin osalta totta ja myös kamalaa. Siitäkin mielestäni päävastuu kuuluu omille vanhemmille ja sukulaisille siinä mielessä, että omalla käytöksellään ovat aiheuttaneet lapselle tilanteen, että ylipäätään ovat joutuneet huost.otetuiksi.
Jos lapsi on asunut sij.perheessä, niin hänellä on olemassa ainakin teoriassa joku perhe ja koti, vaikkakin ehkä vain entinen. Luulen, ettei sellaista kotia ole, josta lapsi käännytettäis esim. hädän hetkellä pois. Kyllä sij.vanhemmat ovat kuitenkin siellä taustalla aina, vaikka jostain syystä pesäeroa olisikin otettu, eikä välttämättä läheskään aina yksin sij.perheen alotteesta. Vertaan lapsen tilannetta siihen, että jos hän on asunut koko elämänsä lastenkodissa, täysin hyljättynä sinne. Sinä aikana hänellä on ollut useita hoitajia ja vaikka johonkin olisi kovastikin kiintynyt, niin tuskin tulee olemaan aikuisena enää missään tekemisissä ex-hoitajiin tai lastenkotiin. Täysin tyhjän päällä varmuudella on sellainen lapsi. Huomattavasti isompi mahdollisuus on sij.perheessä kasvaneella pitää yhteyksiä ja kyläillä sij.perheessä vielä aikuisenakin.
Jos lapsi aiheetta huostaanotetaan ja eristetään vanhemmistaan koko sijoituksen ajan, niin miten helvetti SIITÄKIN syytetään bio-vanhempia.k
Toisella palstalla on miljoonaan kertaan kirjoitettu, että juuri näistä jutuista suurimmat riidanaiheet ovat lähteneet näilläkin palstoilla. Mutta Amaliakin se jaksaa nähdä kaikesta vian vain omissa vanhemmissa! vai niin.
Ei lastenkodissa asunut lapsi ole yhtään sen hyljätympi. Kyllähän jotkut sijariperheessä olleet nuoret sanovat, että vaikka olisi kuinka paskapaikka, mutta kun muutakaan ei ole , niin he käyvät siellä toisinaan.
Sijarit tietysti kääntävät asian niin, että "kun on niin hyvät suhteet lapseen vieläkin". YÖK!
ja koulutusta on olla joka alalla. Ihmettelen kuitenkin näitä hurjia vaatimuksia, mitä sijareita kohtaan esitetään.
Mikä on sitten lopulta lapselle parasta. Tiedetään, että monet lapset eivät omien vanhempiensa hoidossa saa edes perusasioita, kuten ruokaa, puhtaita vaatteita, hoiva ja huolenpitoa ja lisäksi elämä saattaa olla kovin rauhatonta ja lapsi joutuu näkemään väkivaltaa ja asioita, joita lapsen ei kuuluisi nähdä. Eikö ole parempi, että löytyy ihmiset, jotka pystyvät tarjoamaan lapselle normaalin kodin ja sen hoivan ja huolenpidon mitä lapsi tarvitsee. Siis aivan tavalliset vanhemmat, jotka lapselta puuttuu, ei ylikoulutetut vaiko niin, että lapsen on asuttava kurjissa oloissa, koska ei löydy riittävän hyvin koulutettuja ammattivanhempia hänelle, niin kärsiköön sitten ja nähköön nälkää, mutta tavisten käsiin ei anneta.
Ihmettelen mikä logiikka tässä on. Siis huost.otettavalle lapselle joko kaikki tai ei mitään. Tiedän, että jos lapsi saisi sanoa, niin hän olisi onnellinen, kunhan saisi jossain elää turvattua elämää.
lastenkodissa koko lapsuutensa pidetty lapsi sentään tietää tilanteensa mutta sijaisperheessä pidetylle voi juurettomuus ja orpous tulla yllätyksenä.
Mitä muuten me suomalaiset aiomme tehdä näiden noin 10.000 lapsen suhteen, jotka nyt on pahamaineisissa lastenkodeissa vailla mahdollisuutta palata perheidensä pariin.
Hehän kärsivät tälläkin hetkellä vailla tulevaisuuden toivoa ja käytännössä vailla lapsen elämää. Kuka on kehittänyt tämmösen romanialaismallin Suomeen?
Ainakin te sijarit olette joka käänteessä toitottaneet, että nämä huostaanotetut lapset ovat paljon kärsineitä, vanhempiensa vammauttamia ja erityshoitoa ja erityishuolenpitoa vaativia pikkuihmisiä, joten tottakai heidän hoitajiltaan tulee vaatia mahdollisimman kattavaa osaamista ja koulutusta vaativaan tehtäväänsä. Katsoisin, että jo pelkästääne erityishoidosta velottamanne suurempi korvaus edellyttäisi myös erityisosaamista. Lisäksi se, että lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu pois kotoaan muuttaa lapsen tilanteen niin dramaattisesti kasvinkumppaneihinsa verrattuna, että kyllä se edellyttää hänestä huolehtivalta aikuiselta mahdollisimman hyvää alan koulutusta ja kykyä kehittyä alalla kaiken aikaa päivittämällä tietojaan jatkuvasti lastenhoitotyön kehityksen myötä. Tavallisen tallaajan voimin ei siitä selvitä, lapsethan ovat paljon kärsineitä, eihän heitä muuten otettaisi vaarallisilta vanhemmilta huostaankaan. Tämä ei ole mikään leikinasia minusta.
Ihmiset ovat syntymästään asti erilaisia, joten toisen lapsen psyyke ei ole pysyvästi vahingoittunut samoista kokemuksista, joista toisen loppuelämä on pilalla. Pitkäaikainen laitoshoito ei ole hyväksi kenellekään, eikä varsinkaan alle 3-vuotiaalle lapselle, mutta kyllä pahimmat traumat ovat syntyneet sikiöaikana ja ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana, jos lapsi ei ole saanut sitä hoivaa ja huolenpitoa, joka hänelle ikänsä puolesta olisi kuulunut.
Lastenkodeissa on myös adoptioon tulevia lapsia, mutta monissa kunnissa adoptioon menevät vauvat hoidetaan sijaisperheissä, kunnes lain mukaan adoptio voidaan vahvistaa (muistaakseni 6 kk:n ikäisenä). Suomalaista adoptiolasta haluavia perheitä on niin paljon, että kaikki adoptioon annetut lapset varmasti saavat kodin.
Siinä vaiheessa, kun ilmoitat halukkuudestasi sijaisvanhemmaksi täytät lomakkeen, jossa mm. kysytään toiveita mm. sukupuoli, ikä, voiko olla vammainen jne. lapsesta. Lastenkodista ei voi käydä valitsemassa lasta, vaan sitten kun perhe on hyväksytty sijaisvanhemmiksi ja sosiaalitoimeen tulee perhesijoitusta tarvitseva lapsi, joka näyttäisi tarvitsevan juuri teidän perheenne kaltaista perhettä, tarjotaan häntä teille kertomalla yleistiedot (ei siis nimeä tai kuvaa)ja niiden tietojen pohjalta voitte harkita olisiko tämä lapsi sopiva uudeksi perheenjäseneksi. Samalla tavalla sijoitukseen tulevan lapsen vanhemmille on kerrottu minkälaista perhettä sosiaalitoimi on lapselle suunnitellut ja jos sekä sijaisperhekandidaatti että biovanhemmat ovat sitä mieltä, että keskustelua kannattaa jatkaa, järjestetään tapaaminen, jossa ovat läsnä biologiset vanhemmat, te ja sosiaalityöntekijät.
Vasta kun alustavasti on sovittu lapsen teille olevan tulossa voitte mennä lastenkotiin tapaamaan lasta ja siitä alkaa tutustuminen, joka on pidempi tai lyhyempi riippuen lapsen iästä, tarpeista jne. Voi olla, että teidän ja lapsen kemiat eivät kohtaa ja silloin ei tietenkään pidä ryhtyä sijaisvanhemmaksi vain sen vuoksi, että lapsi muuten joutuu ehkä jäämään lastenkotiin - jos lapsi on alusta asti vastenmielinen, niin siitä ei voi hyvää seurata.
Usein suuremmissa kaupungeissa on käytäntönä, että lapsi menee ensin aina lastenkotiin tai sellaiseen sijaisperheeseen, joka on tarkoitettukin vain tilapäiseksi sijoituspaikaksi.
Tavallista on sekin, että lapsi on ollut ainakin kahdesti sijoitettuna lastenkotiin ja siinä välissä kotona, kunnes todetaan, että lapselle on etsittävä pitkäaikainen sijoituspaikka.
Osa lapsista ja nuorista on laitoshoidossa, koska heitä ei voida sijoittaa perheeseen joko lapsesta johtuvista syistä tai lapsen omaisten arvaamattoman, vaarallisen käytöksen vuoksi.
Lastenkodeissa ja ammatillisissa perhehoitokodeissa on kuitenkin paljon lapsia ja nuoria, jotka voisivat asua sijaisperheessäkin, mutta sijaisperheitä ei ole riittävästi. Me haimme nuorimman meille sijoitetun lapsen toissa kesänä Folkhälsanin vastaanottokodista Helsingistä, siellä oli vain alle kouluikäisiä lapsia. Lastenkodin hoitaja sanoi meille, että heiltä siirtyy paljon lapsia pitkäaikaissijoitukseen lastenkotiin, koska perheitä ei ole.
sijareiden värväystilaisuus, että paikkoja lapsille riittäisi ja mahdollisimman pienille lapsille nimenomaan, joille sossut pääsevät lupailemaan lainvastaisia lopullisia sijoituksia.
Toisessa ketjussa tuli ilmi, miten lapsen on oltava vuosi lastenkodissa, että ehditään "kartoittaa" syitä perheestä, miten kelvottomia he ovat lapsensa kasvattajiksi. Tästä uskon joka sanan! On omaa kokemusta naurettavista MIM-videoista, sun muista valheista, joilla vanhempia lastenkodissa leimataan täysin epätieteellisillä tutkimusmenetelmillä.
Meidän kohdallamme sossut nauroivat heidän kiintymyssuhdevideotutkimukselleen. Mutta hehän olivat poikkeus kaikkien sossujen joukossa. Muut sossut lässyttävät sitten näistä kartoituksista ja lopullisista sijoituksista! Ja sijareita löytyy, jotka ovat valmiita kahmimaan toisten lapsia itselleen, koska adoptio on rahallisesti niin paljon vähemmän kasvattajalle tuottava lasten auttamismuoto.
Jotkut 18 täyttävistä palaavat riemumielin kelvottomien vanhempiensa luo, kuten tuttavani poikakin teki ja äiti pääsi häntä ensimmäisen kerran auttamaan liki 8 v kestäneen sijoituksen jälkeen.
En tiedä, miten uusi laki tarkkoine jälkihuoltoineen... Kai siinä kielletään vanhempien luo paluu siinäkin vaiheessa kun lapsi on 18. Vai onko se mahdollista silläkin uhalla, että tietysti oikeus jälkihuoltoon menetetään? On se sijareiden kannalta harmi, että viranomaiset eivät voi lasta enää uudelleen huostaanottaa siinä vaiheessa!
leikin asia, mutta halusin kysyä, että kumpi ompi parempi lapselle, jatkaa elämäänsä turvattomissa kotioloissa, joissa ei edes perustarpeita pystytä tarjoamaan, vai se, että lapsi pääsisi turvaan huolehtivaan sij.perheeseen, jossa ei enää tarvitse kärsiä, eli ei traumatisoidu enää lisää ja saa sen mitä lapsi elääkseen tarvitsee, vaiko se, että kun ei riittävästi koulutettuja sijareita ole tarjolla, niin ei voida lasta auttaa edes perustarpeiden tyydyttämisessä.
Lapset ovat lapsia taustoistaan riippumatta ja he kaikki tarvitsevat huolenpitoa ja turvalliset aikuiset joihin voivat luottaa ja tukeutua. Etenkin pienten lasten kohdalla kaikenlainen kuntoutuminen lähtee siitä, että ensin on perusasiat kunnossa, luulisin, että ihan kaikkien ihmisten kohdalla on näin. Olen sitä mieltä, että ihan tavis sijarit pystyvät olemaan ne vanhemmat lapselle joita hän tarvitsee. Lapsen tarpeiden mukaan sitten haetaan apu kodin ulkopuolelta alan ammattilaisilta, aivan kuin normaaliperheissäkin toimitaan. Ehkä on parempikin, ettei sijarit ole liian tietäviä, ettei mennä tekemään vääriä diagnooseja. Sen verran pitää olla älliä, että tajuaa mistä hakee apua ja sitten sijaria ammattilaiset opastavat juuri "heidän" lapsensa ongelmien ratkaisemisessa aivan kuten biovanhempiakin.
varsin hyvin, minkälaisia vanhempia tarkoitan. En siis heitä joiden kohdalla on toimittu lain vastaisesti, joissa koko asetelma on ihan p:stä, vaan näitä ns normaalitilanteita, joissa todella vanhemmat ovat vältelleet vastuutaan ja lapset ovat heitteillä.
Sitten täällä on myös miljoona kertaa kirjoitettu, että joissakin sij.kodeissa lapset oikein viihtyvät ja pitävät kovasti vanhemmistaan, mutta silti sinä yrität edelleen mustamaalata kaikki sij.vanhemmat ja laittaa meidät samalle viivalle. Yleistäminen puolin ja toisin on aivan yhtä typerää.
Biologiset vanhemmat tuntevat lapsensa ja näkevät onko hänellä jokin hätänä. Lähtökohta on aivan toinen sijaisvanhemmilla, sillä vieraasta lapsesta ei pysty näkemään muuta kuin fyysiset vammat, jos lapsi ei halua ja siksi tarvitaan koulutusta ja osaamista, jotta sijaisvanhemmat kykenevät antamaan lapselle sen hoidon mitä hän tarvitsee. Vierasta ja ulkopuolista sijaiskotia ei voi verrata eikä rinnastaa biologiseen kotiin kun ei ole tuttuutta eikä samaa kulttuuria eikä samaa historiaa henkilöiden välillä sijaiskodissa. Kaikki ovat vieraita keskenään ja siksi on paikallaan ammattiosaaminen, jotta vaurioita ei lisättäisi ainakaan.
Sukulaissijoitukset ovat eri asia, kun ihmiset tuntevat ja tietävät ja ovat halukkaita juuri sen tietyn lapsen hoitamaan. Heiltä en ihmeempiä koulutuksia lähtisi vaatimaan ja toivonkin, että kevyempi ja inhimillisempi sijoitusmalli, eli sukulaissijoitukset lisääntyisivät maassamme. Tietenkin hyviksi ystäviksi osoittautuneet perheetkin, joille biologiset vanhemmat uskaltavat lapsensa uskoa, ovat hyvä vaihtoehto. Vieraat hoitajat vasta viimeiseillä sijalla. Kun kotinsa ulkopuolella elää 15.200 lasta, niin kyllä kaikille halukkaille silti riittää lapsi annettavaksi, ei hätää.
Hei taas!
Sellaista viestia minä justisa odotin. Isä teki parhaan viestin, hih-hiii!
Kiitos todella paljon siitä.
Kyllä lapsen lastenkotiajalle on muitakin syitä kuin se, että kerätään aineistoa huostaanoton jatkamisen ja perheeseen sijoittamisen perusteeksi. Tärkein syy on että lapsi tarvitsee turvallisen paikan, jossa perushoito pelaa. Toinen syy on se, että huostaanotetun lapsen biologisille vanhemmille halutaan antaa aikaa esim. vieroitushoidon aloittamiseen ja siten mahdollisuus osoittaa, että he tahtovat muuttaa elämäänsä siten, että lapsi mahtuu siihen jokapäiväisine tarpeineen ja toiveineen.
Joo, näin jos käy, see on todella hirvittävä. Koska justisa siinä iässä lapsi /nuori tartte erittäin paljon tukea ja apua, vaikka olisi virallisesti täysiikäinen.Ei sitä voi ovesta pihalle heittä ja sanoa, että mun virka on täytetty, pärjää nyt itse! Tyhjän päälle jääminen on siis todella vääriin! Minä justisa ajattelen, että siksi meille riittäis yksi lapsi, noh, myöhemmin ehkä sisar,jos sisarta ylipäätä tulis, koska niitä haluttaan laitta saman katon alle joka on oikein. Lapset pitäis olla yhdessä! Mutta näin alkajaiseksi minä ajattelen, että jos meillä omien lisäksi olis yksi vieras, niin se olis kuitenkin samalla lellitty kun omat, hän ei jäis yksin täytettyä 18, koska minusta se on jo muudenkin väärä. Mä haluan lapseen sellaiset välit, että hän tietäis, että voi tulla aina takaisiin, niin kuin biolapset tulee, niin myös hän. Hänet erottais omista vaan paperi. Tarkoitan nyt sellaista lasta, mikä jäis pitkäaikaiseksi sijaislapseksi, eli justisa sinne täysiikään asti. Mutta kun tulis lyhytaikainen sijoitus, niin ei sitten kai tule sitä velvollisuutta otta vastuu myöhemmin, silloin jää vaan hyvät muistot ja kutsuu tulla käymään aina kun mieli tekee.
olen nyt todella tiedoinen siitä, että joskus lapsi jää omilleen, ja mä en sitä haluais tehdä.
se lapsi, tuli tuosta nimimerkin "syitä" tekstistä mieleen. Eikös sen aineiston pitäis olla jo kerätty ja valmiina, kun huostaanottoon lähdetään.
Siis huostaanoton kriteerit ovat tietysti täyttyneet, mutta siinä vaiheessa mietitäänkin lapsen elämää pidemmälle l. onko kotiinpaluun mahdollisuuksia vai aletaanko valmistella siirtoa pysyvämpään sijaishuoltopaikkaan.
Kotiinpaluumahdollisuuksiin vaikuttaa se, mitä vanhemmat tekevät asian eteen l. ovatko esim. halukkaita lopettamaan liiallisen alkoholinkäytön, jos se alkujaan on ollut pääsyy lapsen huostaanottoon. Myös vanhempien kiinnostus lastaan kohtaan on tärkeä l. jos ei lasta käydä tapaamassa, eikä olla kiinnostuneita hänestä, niin aika vaikea on sellaisten vanhempien huostaanottoa saada purettua.
Tsiteeran aluksi sinun viestistä pätkän, että tietäisit kenelle mun viestini on tarkoitettu.
"Sijareita löytyy jotka ovat valmiita kahmimaan toisen lapsia itselleen, koska adoptio on rahallisesti niin paljon vähemmän kasvattajalle tuottava lasten auttamismuoto"
Ensiksi, en usko, että virkamiehet ovat perustanut jonkunlaisen "bisneksen" missä tahallan ja väksisi otettaan hyviltä äiteiltä omat lapset pois ja jaattaan siis sijaiskoteihin, ryöstö mielessä ja ajatus , että maksettaanpa sijaisäiteille kovaa rahaa varastetun lapsen hoitamisesta. kuka hölmö nyt tuollaista tekisi?
Jukra sentään, se melkein loukkaa minua koska minulla ei todellakaan sellainen rahatulo pääasia ole. Sanoin jo jossain viestissäni, että jos joku tulis tarjoamaan minulle oma lasta, jota äiti ei tarvitsee eikää pystyy hoitamaan, niin mä ottaisin sen heti ja adoptoisin ja jättäisin sijoituksen sikseen, koska mä en nyt tässä ollenkaan aja takaa sitä rahaa mitä lapsesta tulisin saamaan. Jos saan lapsen kokona itselleni, niin kustantaisin kokona hänen elämän. En tarvitses keneltäkään tukirahoja! mutta kun adoptioda ei noin vaan saa ja lapsen taloon haluan, niin sijaislapsiolisi seurava vaihdoehto. Siis todella sellainen, kenellä olis meidän luona parempi, ei sellainen , kenen biokoti on hyvä ja ns. vääryydella lapsi sieltä viediin.
Mutta siinä sijaislapsen hommassa on justisa se , että ei tietä miten pitkää lapsi olis meillä ja jos kerran viedään vuoden parin kuluttua pois, niin eihän monella riittäis rahaa eikä halua panostaa vieraan lapseen, koska rahaa ei riittä. Mutta siksi maksettaankin rahaa, mitä summia lienee, että lapsi vois löytää kotiin ja tuoda rahallista apua tullessaan ja rahahan menee lapselle itselleen. Ei sijaislapsen rahaa nyt sijarit omaan taskuun laita, varmaan lapsi tarvitsee vaatteita , tavaraa, ruokaa. En ymmärrä ollenkaan sitä rahakiista bio-ja sijareiden välissä. Minusta on se ihan oikein, että jos kerran autta väliaikaisesti toisen lasta, niin joku autta sen kustantamaan. Tuskin sijaisvanhemmat pitää tarkka kirjaa että sen verran lapsesta tässä kuussa maksettiin ja pennin hyrrää ei tärvetä enemmän. Uskon että sijarit ostaa vapaehdoisesti jotain omastakin pussista, ei ne ole niin ahneita ja typeriä mitä bioäitit jostain syystä luule. Noh, mutta kun ihmiset ovat erillaiset, niin varmaan sijareissa on myös huonoja , mutta ei ne kovin huonot voi olla, kai nyt joku tarkistaa ja kontrolloipi ja onhan lapsella suu, millä sanoa, jos se jää jatkuvasti jostakin paitsi tai sitä kohdellaan huonosti.
Minusta kyllä tuntuu, että bioäiti jos kerran jääpi ilman omasta lapsesta, niin kannattais olla hyvissä väleissä sijaisperhen kanssa, niin tässä voittais kaikki, lapsi ei unohdais bioäitiä, sijaisperhe saa varmuutta , että bioäiti osaa itsekin ja pystyy lasta hoitamaan ja kohta voi lapsi jo mennä kotiin kun on näyttöä , että bioäiti on sen arvoinen. mutta mellakoimaan ja riitelemällä ja sijareitä kiusaamalla ei bioäiti mitenkä voi näyttä, että hän olis kelpo lapset kotiin viemään. Minusta se on niin, vai olenko pahasti väärässä?
No tämä on uutta! Minä olin myös varma siitä, että todistusainesto bioäitiä kohtaan on valmiina ennen kun lapsi viedään. En todella tiennyt, että sitä koottaan vasta silloin kun lapsi on viedy pois. Tuliko nyt edellisellä kirjoittajalla virhe tai onko se todella niin? Hurjaa, näin voi tulla joku minun ovelle, vie lapset pois ja sanovat, että antaa lapset olla sen aikana lastenkotissa kunnes joku kehtaa tutkia, oletkos sä virolainen tarpeeksi hyvä omille lapsille. Hohhoijjaa. sanokaas nyt, ettei se pidä paikka1
koskaan, ikinä, mistään muusta kuin päihdevanhemmista, kun heitä on huostaanottoluvuissa kuitenkin ihan vähemmistö muihin verrattuna. Meneekö muut, eli valtaosa niin mutu-tuntumalla, että ei osata määritellä mitään heidän kohdallaan eikä sanoiksi pukea. Tämä herättää epäilyn, että ne muut, eli valtaosa on aiheettomia kun ei kerran perusteluita osata edes internetkeskustelussa vihjata. Miten esimerkiksi koulukiusatun huostaanotetun lapsen vanhempien pitäisi parantaa tapojaan. Eikös ennemminkin koulun pitäisi parantaa niitä tapoja eikä suinkaan vanhempien. Entäs hoidollisesti huostaanotettujen lasten vanhemmat, miten heidän pitäisi parantaa tapojaan. Saako muuten mummot, serkut ja kaverit tulla lastenkotiin lasta tervehtimään vai onko rajoituksia. Joillan sosiaalisilla lapsilla on hyvinkin laaja kaveripiiri. Saako lapsi, jos ikänsä puolesta pystyy, lähteä lastenkodista kavereiden luokse yökylään tai serkun mökille viikonlopuksi?
Ei kai lapsen toimettomana tarvi nyhjöttää sillä aikaa kun aikuiset keskenään harkitsee ja tutkii.
vanhempia lastenkodin taholta kohdellaan, koska oma kokemukseni on sellaisessa tilanteessa, että SOSSU ei löytänyt kotioloista huostaanottoperusteita. He puolustivat meitä koko ajan lastenkodin harjoittamaa täyttä mielivaltaa vastaan.
En pysty kuvittelemaan vanhempien kohtaloa silloin, kun huostaanottoon on selkeät syyt ja lisäksi sossu keksii koko ajan lisää uusia syytteitä.
Mutta sen uskon, että aina löytyy sijareita, jotka ovat valmiita kahmimaan lapsia LOPULLISIIN SIJOITUKSIIN. Laitonta! Joka suhteessa laitonta!
kriteerit eivät täyty! Onko laitettava joku cd-äänite netissä jakeluun, jossa sossut sanovat sen ihan selvällä suomenkielellä, ennen kuin menee jakeluun?
Pysyvään sijoitukseen siirtoa laki ei tunne!
Jos vanhempia ei kiinnosta raitistuminen, on tehtävä pakkoadoptio, siis lain muutos sillä kohden. On se helvetin outoa lapsirakkautta ja hädän alaisen auttamista, kun rakkaus ja auttamishalu häipyvät siihen kun lapsi pitäisi ottaa omaksi OMASTA LAPSESTA SAATAVIN KORVAUKSIN!
Meidän laittomassa huostaanotossamme oli riitaa siitä, että olisin halunnut tavata lapsen joka päivä. Mutta kun lastenkoti oli saaliinsa saanut, heidän käytäntöjään ei muuttanut mikään, ei edes se, että sossut puolustivat meitä heidän PAHINTA mielivaltaansa vastaan. Mitä tapahtuu niille perheille, joita sossu - siis ei kukaan - ole puolustamassa?!
Ja kun huostan purku tuli kuvioon, sen jälkeen kun kieltäydyin enää viemästä lasta sinne, alkoi lastenkoti keksimään vaikka mitä valheellisia syitä, että olen muka kyvytön vanhemmuuteen! IHAN VAIN SIKSI, että heidän kallis hoitonsa ei olisi saanut jäädä muka kesken, vaikka todellisuudessa lapsi ei saanut siellä YHTÄÄN MITÄÄN hoitoa, pahoinpitelyä kyllä ja muuta väärää kohtelua.
Lopettakaa valehtelu niin omasta kuin muidenkin sijaishoitopaikkojen puolesta! Se mitä lasten parhaaksi lastensuojelussa tapahtuu, on todella pientä kokonaisuuteen verrattuna. Ja tätä valheellista systeemiä ylläpitävät sijarit ovat syyllisiä siinä kuin virkarikoksia tekevät sossutkin.
On se nyt ihme, miten vaikea on myöntää sitä, että sijaisperheeseen lapsi tulee vain väliaikaiseen sijoitukseen, lopulliset ja pitkäaikaiset ovat täyttä soopaa, jolla tätä lapsikauppaa ylläpidetään!
ei ole ollut!
En ole kertaakaan kirjoittanut, että kaikki sijarit ovat samanlaisia. Kyllä tekstistä käy ihan selvään esille, millaista käytöstä en sijaisvanhempien taholta voi hyväksyä, eikä tarvitsekaan, sillä se on lain vastaista.
sijareiden irvistely tyylin!
Mahdollista tuo tilanne on siinä tapauksessa, että sinusta tehdään lastensuojeluilmoitus, jonka mukaan lapsesi henki tai turvallisuus ja terve kehitys ovat vakavasti uhattuna juuri nyt. Kun asian osaa esittää riittävän uskottavasti, paikalle tulee päivystävä sossupartio poliisivahvistuksella ja lapset otetaan huostaan "tilanteen selvittelyn ajaksi".
En voi siis sanoa, että se ei pitäisi paikkaansa.
asiaa ei olisi selvitetty, enkä kertonut, että sossut ilmestyivät vain ovella lapsia viemään.
Totta kai asiaa selvitettiin ja sen selvittelyn jälkeen sossut ilmoittivat kantanaan, että he eivät löydä kotioloista huostaanottoperusteita. Tässä kannassaan he pysyivät koko sen ajan, mitä jouduimme olemaan heidän kanssaan tekemisissä.
Mutta tehtiin ns. hoidollinen huostaanotto, joita on vuosien ajan harrastettu ihan hyvistäkin perheistä, muka lasten sairaalapaikkojen puutteen tai jonkin muun syyn takia. Lähetteitä kirjoittavat väärin hoitometodein toimivat lasten psykiatriset yksiköt, jotka eivät halua kuulla vanhempien toiveita lapsen tutkimuksen ja hoidon suhteen.
Näin lapsia lähetetään lastensuojelupaikkoihin muka psykiatrista hoitoa saataamaan, yleensä lähete kirjoitetaan väärällä diagnoosilla, eikä lapsi saa kuitenkaan lastenkodin hoidollisella osastolla hoitoa, meidän kohdallamme tapahtui aivan päin vastoin. "Hoito" oli suunniteltu 2-vuotiseksi, mutta sain lapsen kotiin muutamassa kuukaudessa, tosin paljon huonompi kuntoisena kuin mitä hän oli sinne mennessään.
Oikean diagnoosin ja hänelle kuuluvaa hoitoa sain lapselle vasta, kun sain ravistettua lastensuojelukoneiston kimpustamme.
onneksi olkoon vain uravalinnallesi!
Minulle on aivan sama, uskotko vai et, mutta voisit vaivautua hetken edes pohtimaan esim. tuota hoidollisten huostaanottojen tilannetta, joilla on tosi törkeästi rikottu lasten ihmisoikeuksia ja perheiden oikeusturvaa maassamme jo vuosien ajan. Sijarit tietysti vähättelevät niiden olemassa oloa ja määrää, mutta todisteet puhuvat toista.
Hyvistä väleistä sijoituspaikan kanssa hyötyisivät kaikki osapuolet. Mutta ikävä kyllä minun kokemukseni mukaan se vastustava osapuoli on yleensä sijaisperhe, ei biovanhempi. Ja sitten astuvat kuvaan mukaan sijarin valheet, joilla aletaan vähentää tapaamisten määrää esimerkiksi.
Äläkä nyt joka sanaa ota henkilökohtaisesti! Jos kirjoitan rahanahneista sijareista, niin asia ei koske sinua, koska raha ei sinulle ole motiivi sijariksi ryhtymisestä. Eihän täällä voi kirjoittaa ollenkaan, jos joka sana pitää saivarrella, mikä minkäkin sanomisen kohderyhmä on ja mikä ei.
ohjeet, että talletin ne myös omalle konelleni.
tuon viimeisen lauseesi yökkäilyineen päivineen sitten aivan väärin. Pyydän anteeksi!
jos biol.vanhemmat näkevät lapsensa hädän, jos eivät siihen mitenkään reagoi. Tarkoitan tällä esim. lasten päivittäisiä tarpeita. Ei tarvitse olla kouluja käynyt, että ymmärtää lapsella olevan nälkä, jos vauva itkee, eikä ole saanut koko päivässä vielä ruokaa, tai et pitäis vaippa vaihtaa, kun näyttää jo olevan täys ja pyllykin ihan rikki. Tai jos isompi lapsi sanoo, et hänellä on nälkä jne. Vaikeahan on lasta ruokkia jos jääkaapista löytyy valojen lisäksi vain kaljaa.
Eihän näitä huost.ottoja tarvittais, jos vanhemmat näkisivät edes lastensa päivittäisen hädän ja joskus ihan konkreettisestikin, et korjais sen hädän edes pois sieltä housuista, se kun ei kuitenkaan poistu ihan käden käänteessä, vaan siihen tarvitaan vanhempien käsiä.
Laitoin sulle sähköpostia tuohon sij.isää varten avaamaasi sähköp.osoitteeseen.
Oletko käynyt lukemassa?
Odotan vastaustasi, en häiritse sinua enempää, jos et halua, mutta jos kuitenkin lukisit ja vastaisit mitä mieltä olet.
tukemisesta on kyse, niin tollo ei osaa kirjoittaa yhtään mitään. Mutta annas olla kun puhutaan rahastuksesta lapsen kustannuksella, niin kyllä tekstiä tulee.
Ja nimenomaan siihen, että biovanhempi kirjoittaa aivan oikeita ja järkeviä neuvoja ongelmalapsenkin auttamiseen, niin tää tollo sijari ei muka tajua, että mitään on kirjoitettukaan, vaan tivaa toiselta, että "kirjoita itte". Voi jumalauta, että hiekkalaatikkoasteelle äijä vetää keskustelut, koska itsellään ei ole MITÄÄN keinoja ja kykyä lasten auttamiseen.
Just tuollainen sijarin paska minua oksettaa täällä! Vai 18-vuotiaaksi hän sinnittelee lapsen! Pitkillä sijoitusperiaatteillako ne kaikki kakarat on otettu hänelle. En odota vastausta, retkun tyylin tiedän jo yhtä epärehelliseksi kuin sossuilla, että "ei voi kertoa enempää", vaikka toinen ei olisi suoraan mitään kysynytkään.
Tuo äijä on yksi suurimpia moukkia, mitä nettisivuilla olen koskaan tavannutkaan.
Olis hyvää käyttä aina oma nimimerkkia, että tiedäis kenelle vastaa. Ilman omaa nimimerkkia tulee joskus väkisikin väärälle ihmiselle sanottua ihan sellaista, mitä oikeesti tarkoitetti toiselle. Joskus se on siis pelkästä vahinko...älä ota sitä aina tosissa jos kerran tietät ettet ole sanonnut ja toiset sanovat sinun näin tehneen
Moi!
No se se minun tarkoitus oli alunperin, että saisin mahdollisemman paljon tietoa biovanhemmilta ja sijareilt. En mä syytä suoralta kädeltä, anteeksi jos ymmärsit näin. Helinä joskus todesi, että ulkomaalaisena voin ymmärtä joskus vääriin . No mä koetan korjata aina tilanneen jos joku sanoo että mä en ole oikeessa.
Tässä palstalla vaan menee oikeesti pää ihan sekaisiin, välillä tuntuu, että molemmat osapuolet ovat oikeessa ja välillä tuntuu, että menee hölmöksi koko asia, riiellaan keskenä ihan muusta eikä asiasta. Tuon sinulle esim. kirjoitin toisella palstalla siitä, ettei raskaus onnistunut kahden vuoden lääkärihoitojen jälkeen. noh, joku itiootti, sorry nyt se sana, mutta näin minusta tuntuu että sitä se oli, see nainen, minkä ikäinen lienee, varmaan luuli itseä hienoksi mimmiksi. Sen sijasta että jotain asiallista kirjoittaa, se alkoi haukkua mun kirjottamia virheitä, että olenko vähä-älynen tai joku tyhmä murkku. No, en ole murkku enkä kovin vähä-älynen jos kerran pelkästä kuulopuhella teidän kieltä olen oppinut. Siitä kun hänelle sanoin, niin sitten vasta kunniansa kuulin, että olis nyt kannattanut painua koulunpenkki takaisiin, eihän nyt tommoinen sotapakolainen saa edes meidän (teidän ) yhdeiskunnassa työtä ja mä kuulema elän suomalaisten verorahoista, kerjäten avustusta ja lopuksi se ihana nainen toivotti minulle, etten vaan koskaan tulis raskaaksi. Että sillalailla. Haukkui minust suoralta kädeltä tietämättä olenko mä kaikkea sitä tai ei.
Toin sen esimerkin siitä, että tyhmiä ihmisiä on kaikkiella. En vaan käsitä, miksi ihmiset ovat sellaiset. En siis ole teidä bioäitejä halveksimassa ja uskon ihan varmaasti, että teissä on hyviä äitejä paljon, en vaan tiedä syitä, miksi lapset viediin. Toivon, että saisite lapset takaisiin ja teillä kaikilla menis hyvin, lapsi tottakai kuuluu omalle äitille.
Mutta kun valitettavasti on vanhempia, kenen luona lapsella ei ole turvallista olla ja niistä äiteistä tässä puhuttaan sitä "pahaa".
Mä siksi tässä haluan tietä puolin ja toisin, että oppisin välttymään virheistä, mitä mahdollisesti tulisin tekemään. Tietään, etten ole virheettön ja varmaan virheitä tulen tekemään, mutta luulen kuitenkin, että minusta voisi tulla kohtuullisen hyvä sijaisäiti, kun bioäiti vaan haluaa olla ihmiseksi ja haluaa nähdä sitä, mitä mä olen valmiis hänen lapsen eteen tekemään. En haluaisi olla bioäiskän vihollinen vaan se joka mahdollisemman hyvin koetta hoitaa hänen lasta kunnes hän taas itse pystyy sitä tekemään. Kyllä Amalia minua jo opetti ja teki selvääksi, etten voi lasta omia, minun pitää ajatella, että se on toisen ja se menee mahdollisesti omalle äitille takaisiin. Jos mä sitä jo heti alussa ymmärrän, niin en tulee toivottavasti sitä äitiltä pois ottamaan. koetan olla se hyvä väliaikainen äitihahmo.
Sitäpaitsi, meillä on jo yli 10 v ollut kesäisin siskoni tyttö täällä ja samoin veljeni lapset, joten kyllä osaan huolehtia lapsista kun lapsista, mutta ne on ns. omia. Ventovieraasta ei ole kokemusta ja tässä palstalla roikkuessa haluain tietä mahdollisemman paljon koko sijoituksesta. Mä saan loppujen lopuksi joilta aika hyviä viestejä, jopa käytännönasioista, mistä minulla ei ollut mitään tietoja!
Toivon Sinulle hyvää, ja toivon että kaikki muut jotka lukee Merkan viestejä, no koettakaa pohtia, että tarkoitan mä todella sitä "pahaa" tai yritän sanoa jotain muuta. Sanon vielä, että en viitsi loukata ketään tahallaan. Tein sitä kerran alussa Amalialle ja Helinälle ja olen siitä KAMALAN PAHOILLANI! Ymmärsin, etten voi hypätä siihen kelkkaan, missä istuu ne, jotka ovat heistä huonoa mieltä. Aloin vaan lukea ja pohtia ja ymmärsin, että ne ovat paljon-paljon fiksumpia kun minä.l Nyt heistä on tullut kaksi tärkeimpää ihmistä tässä palstalla, he kehtaa aina jotain sanoa ja ma kuulen justisa kummankin osapuolen näkökulmia .
Älä kehtaa kirjoittaa niin rumasti, hän minulle kirjoittii käytännönasioita, miksi soimaat sijaisisä siitä ?
Ei tässä tulee ikinä hyvää jälkeä kun sijarit ja biot eivät pärjää. Jos kerran olet sitä mieltä, että sinult otettiin myös lapsi ilman perusteitä, niin vihoittele sitten sille joka sitä teki. Ei kaikki sijarit ole sinulle mitään paha tehnyt. he hoitaa vierasta lasta , no mieti vähä, hoitaisitko sinä ? Rhaa kuuluu asiaan ja sitä rahaa käytettään lapsen hyväksi. Ei sijari rahaa omaan taskluun pista. ja jos kysee on vaan siitä hemmetin rahasta, no muuttuuko asia jos sijaisperhe ei saa lapsen hoitamisesta palkkaa/avustusta /tukea, mikä olis oikea termi. Olisitko sinä tyytyväinen sijareihin jos ne omasta pussista kasvattavat sinun lapsen, vuoden, mahdollisesti kaksi tai jopa aikuisuuden asti? Silloinko olis tapahdunut oikein, kun sijari tekee sen kaiken itse omalla kustannuksella ja sitten palautta koulutettu, hoiettu ja rakastettun lapsen sinulle takaisiin! Mitä sitten eteenpäin? Sinä olisit varmaan aika tyytymätön kun sijari ei antanut vielä isoa pankkitilia mukaan lapsellesi? Entäs sinun työ ja vastuu?
Minusta sijari tekee sen työn niin pitkään kunnes lapsi on heillä. Siis jos se menee kohtapuolin kotiin takaisiin, niin kai se auttaminen loppuu, toki voi käydä kylässä, eihän kuka laitta lapsen edessä ovea kiinni. Mutta kun lapsi jää aikuisuuden asti, mä luulen nyt, että kyllä siinä ajassa tulee hyvin vankka suhde lapsen ja sijareiden välille ja ovet on aukki lapselle vaikka kuinka vanha hän olisi. ja mitä tulee rahaan, että lapsi jää muka tyhjän päälle kun tulee aikuiseksi. Tässä mä luulen, että perhe autta miten voi, ei ne pane lappua ovelle, että "tänne tulo kieletty!" . ja sitäpaitsi, menehan monesta perheestä oma lapsi maailmalle eikä sille ole antaa mukaan mitään suurta summa. Jotkut ne pitää pärjätä alussa aika vähällä, ennen kun pääsee työelämästä kiinni ja itse saavat raha tienättyä. Ei se ole kaikki niin yksinkertaisesti musta tai valkea.
Ei viitsitä kiroilla tässä, eiks niin. Kohteljaat viestit menee paremmin perille kaikille.
Tähdentäisin, että sijarin palkkion ja sijaislapsen kulut maksamme me veronmaksajat. Sijarit voivat pistää omasta pussistaan lapsen hyväksi lisää, jos pystyvät. Olen ymmärtänyt sijareiden puheista, että he ovat aika köyhiä, joten ei ole mistä pistää ylimääräistä, vaan sekä sijarit että sijaislapset joutuvat elämään pihdaten.
ikinä nähnyt mitään mieltä hoidollisissa huostaanotoissa, niin paljon pahaa lapselle niissä pahimmillaan tapahtuu. Ja kuten sanoin, sossut sanoivat alusta asti, että meillä kotona ei ole laillisia huostaanottoperusteita.
En todella ole ainoa, jolta on otettu lapsi ilman perusteita, vaikka sijarit aina tätä ryhmää vähättelevätkin. Miksi?
En joutunut sijareiden kanssa mihinkään tekemisiin, koska sain järkyttävän huostan puretuksi niin nopeasti. Olen kuitenkin jälkeen päin tutustunut moniin, jotka vastaavassa tilanteessa eivät ole saaneet purkua tehdyksi ja pahimmillaan lapsi on sijoitettu perheeseen, joka sitten vuosien ajan estää tapaamiset vanhempien kanssa.
En tiedä, mitä sossut tai sijarit näistä asioista valehtelevat, koska sijarit ovat täälläkin "tietävinään" huostaanoton syyt ja silti tunnen monia ihmisiä, joiden lapsi on hoidollisena huostaanottona otettu sijaisperheeseen, kotona ei perusteita huostaanotolle, mutta sijarit ne jaksavat löytää syitä tapaamisten rajoittamiselle!
Tympäisee lisäksi tuo haukkuminen alkoholistiksi ja mitä vielä?! Asia, josta sossutkaan eivät ole minua syyttäneet. Jos sinua on mollattu siitä, että olet ulkomaalainen ja teet kirjoitusvirheitä, niin minua ei ole missään muualla elämässäni mollattu kuin näillä palstoilla - ja lastenkodissa, jossa kaikki huostaanottovanhemmat olivat samalla viivalla, yhtä mitättömässä asemassa, mitä ihmisarvoiseen kohteluun tulee. Siis pelkkä huostaanotto on leima, jonka perusteella ihminen menettää Suomessa ihmisarvonsa, ei ole mitään väliä, onko huostaanottoon ollut lain mukaisia perusteita vai ei.
On pitkiä aikoja, että en viitsi edes vilkaista tälle puolelle, sijareiden taholta tuleva haukkuminen biopalstalla riittää vallan mainiosti. Mutta joskus kirjoitan tänne niin neutraalisti, että lukija saattaa erehtyä luulemaan sitä sijarin kirjoitukseksi ja kyllä silloin tulee puoltavia kannanottoja mielipiteisiini lapseen suhtautumisesta. Usein kuitenkin osoitan tekstissä selvään olevani bio, vaikka lapseni aiheeton huostaanotto niin lyhyeksi jäikin, että käytännössä se kesti vain 3,5 kk, mutta johan tulee vaikka mitä irvistelyä ja yksi pahimmista on nimenomaan tuo sijari-isukki. Hän on siis selvästi erittäin asenteellinen toisiin ihmisiin suhtautumisessa, mikä on erittäin loukkaavaa.
Lapseni tragedia on se, että hän kuuluu sellaiseen ryhmään neurologisten oireyhtymien lapsia, joiden oireista syntyy väärinkäsityksiä, koska oirekuva muistuttaa erehdyttävästi tyyppipsykologian kuvausta kaltoinkohdellusta lapsesta. Maassamme on lukuisia neuropsykiatrian klinikoita, joissa he saavat asianmukaista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta, mutta on olemassa näitä psykiatrian klinikoita, joissa vanhempia ei kuunnella, eikä heidän toiveitaan noudateta pyynnöstä neurologiseen arvioon. Ja niin lapselle annetaan väärä psykiatrinen diagnoosi, väärä lääkitys ja lähetetään muka psykiatriseen hoitoon lastenkotiin, jossa ei ole töissä yhtään psykiatrian ammattilaista.
Kun sain sossujen myötävaikutuksella lapsen pois siitä hirveästä paikasta, sairaalan lapsen sinne lähettäneet lääkärit jättivät hänet täysin ilman hoitoa. Toisin sanoen meille kiellettiin antamasta vastaanottoaikoja rangaistukseksi siitä, että olin jättänyt heidän määräämänsä jatko"hoidon" kesken. Myöhemmin lapsi sai oikean diagnoosin yksityisellä lääkäriasemalla ja kun pääsimme ensimmäisen kerran neurologian osastolle, oli kuin olisimme taivaaseen tulleet. Oli niin ihana jutella lääkäreiden kanssa, jotka ymmärsivät lapsen oireita, jopa ensimmäisellä käynnillä saimme hyviä vinkkejä, jotka helpottavat tavallista arkipäiväämme.
On aivan järjetöntä se henkinen väkivalta, mitä perheelle tehdään näissä laittomissa huostaanotoissa. Yhden todistetun tapauksen tiedän, jossa lapsen lastenkotiin kirjoittanut lääkäri on omistajaosakkaana kyseisessä lastenkodissa. Muut jäävät pelkän arvailun varaan. Mutta mitään järkevää perustetta tälle lasten laittomalle ja väärälle kohtelulle on mahdoton löytää.
Kuitenkin hirveää vauhtia on joka puolelle maata perustettu esim. perhekoteja, joiden vuorokausihinnat vaihtelevat 100 - 200 e/vrk/lapsi. Voit itse laskea, paljonko tuotto on vuodessa, jos lapsia on vaikka 7 henkilöä.
Yritysoppaasta löytyi paikkakunta, jossa asukkaita on 6500 ja lastensuojelulaitoksia 6-7 kpl. Melkoista tuloa pienelle kunnalle, kun kustannukset maksaa lapsen kotikunta ja loput hoitaa valtio.
On myös järjetöntä koko ajan vain haalia lisää sijaisvanhempia, kun avohuollon tukia ei olla saatu toimimaan, jotka estäisivät huostaanottoja, päihdehuolto ei toimi tarvetta vastaavalla tavalla, lasten terveydenhoidossa on erittäin pahoja aukkoja, koulut eivät saa riittäviä määrärahoja, että erityislasten lainmukaisiin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan jne. Ei ole oikein, että näihin kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi tarjotaan vain huostaanottoa!
Olen pahoillani siitä mitä olet joudunut kokemaan, näin se kai sitten on, että ei Suomessakaan ole kaikkien elämä hyvää ja oikeudenmukainen, vaikka onhan se minulla hyvää verrattuna omaan kotimaahan. Olen aina ajatellut, että suomessa on hyvää elää.
Se on oikeesti todella huono asia, että täällä palstalla aikuiset ihmiset eivät osaa suhtaudua toinentoisiin hyvin fiksulla tavalla. Jos minä saisin, niin kyllä mä jokaiselle muistutaisin aina ennen kirjoittamista, että olkaa ihmiseksi!
Se on surullista, mutta sille ei kai näytä mahdavan mitään, naiset ovat aina kovia riitelemään, jokainen puolustaa omaa ja jokainen on olevina oikeessa.
minäkin tässä toivoin vaan hyviä vinkkeja saavan ja luulin että vältyn niistä tavallisista virheistä, mitä aloittelia sijari tekee. mutta nyt on kyllä näin, ettei tämä palsta ole ihan se mitää haluaisin. jos yksi kirjoittaa jotain niin toinen on sen kimpussa ja sitten menee vaan riitelyksi eikä kuka muistaa enää, mitä minä olin vailla.
Se tuntuu vähä väärältä, että on tullut kaksi puolta, sijaisvanhemmat ja biovanhemmat. Tuntuu pahalta, että lapselle kaikkein tärkeämät ihmiset eivät pärjää keskenä. siis suuremmalta osalta. On varmaan niitä perheitä jotka tekee yhdeistyötä ja kaikki menee kohtalaisen hyvin.
Onneksi Sinulla kävi hyvin ja sait lapset takaisiin. Pidä heistä hyvää huolta. Saatta olla, että olet kuitenkin joudunut jo huonoon valoon ja helppo on ihmisillä sormella osoittaa. toivottavasti ei kuitenkin enää teidän perheseen huonoja aikoja tulee ja voite olla onnellisia yhdessä.
mutta kuitenkin vielä lopuksi, jos meistä jokainen koetta olla toisia kohtiin asiallinen niin eiköhän ne toisetkin kohtaa perässä tulee ja saadais ne sivut vähä aikuistumaan, missä asioista puhutaan ilman vihanpidoa ja fiksusti. Lapsethan tässä on tärkeitä ja heidän hyvinvointi. Ei se ,kuka osaa paremmin heitä kasvatta. Muistakaahan naiset hyvät...
että sinulla on hyvinpaljon juuri sitä tunnepohjaa ja kärsivällisyyttä mitä sijaisvanhempana olo useammiten vaatii. Lisää vahvuutta saat käymällä sijaisvanhemmille järjestetyillä kursseilla.
Eikä kohdallesi tarvitse osua bioäiti joka on jokin hirviö se voi olla sinulle täysi yllätys jos taustalla on täällä lukemasi bioäitien tarinat ja ne hyökkäykset sijaisvanhempia kohtaan. Näin ei tarvitse olla se on toivonmukaan harvinaista.
Ei mielestäni kannata juurikaan korvaansa lepsautta asioille jotka tietää että ne ei kuulu minulle koska en niin ole toiminut, tehnyt tai sanonut.
Olen hyvinkin jo vuosien mittaan oppinut mistä narusta kiskon näiden melle sijoitettujen lasten bioäitejä. Nyt menee aika hyvin silloin kun voi olla yhteydessä heihin.
Usein tai aina kohdallamme on ollut bioäiti/äidit hyvin äksyja sekä hyökkääviä meidän sijaisperhettä kohtaan ja varsinkin meitä vanhempia kohtaan.
On niin tyypillisiä esimerkkiä nuo jotkut herjaavat jutut. He ovat käytökseltään aivan kuin kopioituja meille sijoitettujen lasten bioäidit.
Minusta tuntuu että nimimerkki heitä eniten ärsyttää on kait se miesviha, vihamies.
Minustakin tuntuu väärältä kun on kaksi puolta mutta samalla se on aika tavallista koska onhan se elämän tilanne täysin kaksi erilaista maailmaa.
Me emme ole katuneet päivääkään sitä että ryhdyimme sijaisvanhemmiksi. Kun vaikeudet muuttuvat parempaan niin mitä muuta voimme vaatia.
Lisää vinkkejä en nyt anna koska seuraan mitä muilta tulee olisi hyvä kun yhdessä kannustettaisiin uutta aloittajaa niin että ei tarvitse yksin pohtia niitä jo monen kokemia asioita niin virheitä kuin hyvyyksiäkin.