uusi kevät

Viime keväänä sain herätä 'eloon'. Tämä kevät on ollut taistelua itsen kanssa; miksi päätin suhteen, jossa koin eläväni ja tunsin, että välitettiin? Miksi ajattelin enemmän toisen onnea ja tulevaisuuttasi kuin omaani? Miten minä muka tiesin, että toinen olisi onnellisempi itsensä ikäisensä kanssa? Olen ilmeisesti perinjuurin kaavoihin kangistunut...

Nyt uuden kesän kynnyksellä koen ja ihmettelen yksin kaikkea. Paikat, joissa liikun, muistuttavat aina yhdessä koetuista hetkistä. Joskus toivon, että kohdataan polulla ja saisin kertoa tunteistani. Kaipaan, mutta minun oli luovuttava sinusta ja luovuin, vaikka se käy kipeetä.
4760
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Miksi et kerro tunteistasi.

Äänestä
  • Vaikeaa...välillä kaipaus ja ikävä niin monia asioita, mutta välillä aikoja etten mieti ja muista häntä. Mutta pettynyt olen - itseeni.

    Tiedän, että olisin saanut olla rakastettu - jonkin aikaa...

    Äänestä

Suuri ikäero varmaan saa monet hätkähtämään omia tunteitaan. Itse rakastuin itseäni paljon vanhempaan, mietin pitkään onko siinä kaikessa mitään järkeä. Järkeä.. eihän tunneasioita voi järjellä ymmärtää. Silti ihmettelin, mietin että eihän meidän kahden tulisi tuntea siten toisiamme kohtaan. Aina yhdessä ollessamme tuo ikäero kuitenkin hävisi. Lopulta hävisi sitten koko yhteytemme. Kun se ikäero ja muutkin asiat olivat kai hänelle liian suuri kynnys ylitettäväksi. Ja minä kun olisin ollut niin hirmu onnellinen juuri hänen lähellään.

Kevät ja kaikki kauniit muistot. Arhg.......

Äänestä
  • Itselläni oli toisinpäin; minä sain 'maistaa' nuoruutta ja hyvältä se maistui & tuntui. 'Esille' se tuli ystävissä, musiikissa, vanhemmissa - monissa arjen tilanteissa. Itseä se ei häirinnyt, mutta aistin (hän myös kertoi) toisen miettivän tulevia vuosia: hän olisi joutunut luopumaan kanssani 'perussuomalaisesta' ydinperheestä ja selittelemään sekä loppupeleissä hoitamaan minua...Ei sitä toiselle halua!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


roska silmässä kirjoitti:

Viime keväänä sain herätä 'eloon'. Tämä kevät on ollut taistelua itsen kanssa; miksi päätin suhteen, jossa koin eläväni ja tunsin, että välitettiin? Miksi ajattelin enemmän toisen onnea ja tulevaisuuttasi kuin omaani? Miten minä muka tiesin, että toinen olisi onnellisempi itsensä ikäisensä kanssa? Olen ilmeisesti perinjuurin kaavoihin kangistunut...

Nyt uuden kesän kynnyksellä koen ja ihmettelen yksin kaikkea. Paikat, joissa liikun, muistuttavat aina yhdessä koetuista hetkistä. Joskus toivon, että kohdataan polulla ja saisin kertoa tunteistani. Kaipaan, mutta minun oli luovuttava sinusta ja luovuin, vaikka se käy kipeetä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu