pieni ongelma

Olisiko niin että olet liian tunkeileva ja liian iloinen? Puhutko liikaa sellasille jotka ei susta välttämättä niin kovasti välitä? Puututko muiden keskusteluihin? Kyseletkö liian henkilökohtaisia asioita tuntemattomilta?
No tos oli jotai, noi tuli lähinnä mielee yhestä mun luokkalaisesta, jota vihataan paljon, juuri noiden ominaisuuksien takia.

Eipä voi muuta sanoa että kunpa kaikki ihmiset olisivat tuommoisia niin ei olisi maailma menossa päin roskista niin kuin nykyään.

Mulla on sama ongelma... Koulussa mulla on ihan h*vetin hyviä ystäviä, mutta vapaa-ajat olen yksin. En tiedä, en vain saa helposti ystäviä.
Niin kuin kerroit, minäkin olen sellainen kaikille ystävällinen ja avoin, mutta.. Mua kai pidetään jotenkin tylsänä, vaikka en ees oo =)
Tyhmää kun mun hyvät koulukaverit asuu niin kaukana, jotain 5 kilsan päässä. Ei tule sitten oltua vapaa-ajalla niiten kanssa tekemisissä.

..Ehkä olet liian ystävällinen. Mun entiset kaverit sano noin, ja pisti ulos jengistä.
Mun ois pitäny kuulemma osata vittuilla opettajille ja muuta. Mut en halunnut! Eihän siinä mitään järkee oo.. Nyt mulla on bestis, jota EN IKINÄ jättäis pois. :)

Sulle blondityttö...

Ehkäpä voit vaikuttaa käytökseltäsi hieman muodolliselta. Ja jos olet aina kiltti, ystävällinen ja kohtelias, niin voi tuntua, että sinun persoonasi jää jotenkin tämän ystävällisen kuoren alle. Varmasti olet sisältäkin ystävällinen, mutta tokihan sinulla on myös ärsyyntymisen ym. tunteita.

Myös se, että olet tavallaan aina ystävällisellä ja posiitiivisella tuulella, voi saada sen toisen tuntemaan, että sekään ei voi näyttää kaikenlaisia tunteita sinun seurassasi. Ja siksi toisella saattaa olla hieman hankala olo ja hänestä saattaa tuntua, että sinun seurassasi on oltava muodollisen kiltti.

Entä puhutko monesti omista asioistasi? Jos et kerro elämästäsi ja omista asioista oikein mitään ja puhut vaan sen toisen asioista, niin myös silloin jäät etäiseksi sille toiselle. Silloinkaan ei ystävyyttä pääse niin syntymään.

Lisäksi, oletko koskaan ajatellut, että olisit kaikille kiltti, jotta sinusta pidettäisiin, toki pidät muista, mutta olisiko silti pohjalla, että haluat, että muut pitävät sinusta.... Eikä siksi, että pitäisit juuri niin kovasti juuri siitä toisesta. Siinä on kuitenkin aika iso ero.

Mitä tapahtuisi, jos joskus ärsyyntyisit toiselle ja sanoisit jotain ilkeää? Säikähtäisitkö, että tuo ei enää koskaan voi pitää minusta ja kertoo varmaan muillekkin, miten inhottava olen. Vai, se sai kyllä ihan oikein, kun oli noin ärsyttävä. Vai miten ajattelisit jälkeenpäin? (oletetaan, että tekisit noin.) Koska se reaktio tuollaisen jälkeen voi kertoa aika paljon sinusta.

On hyvä että olet suvaitsevainen tyyppi:) Uskon, että tulet saamaan vielä ystäviä. Ehkäpä joskus myöhemmin voit ymmärtää sen suvaitsevaisuuden hieman eritavalla... mutta vielä sillä ei ole väliä.

Niinhän se on, että suvaitsevaisuus ja ystävällisyys ja välittäminen ovat hyviä piirteitä, aivan erinomaisia, todellakin.

Mutta niinkuin olet itsekin huomannut, että pelkästään niillä ei selviä.

Jos olet tosi kiltti ja ajattelet aina sitä toista, voi toiselle tulla sellainen olo, että se saa päättää kaikesta ja sinä haluat juuri samaa. Aina kun se puhuu jotain, ovat sen sanat mieleesi jne. Oletko koskaan miettinyt lapsia, eivätkö he olekin monesti tuollaisia hieman vanhempaa ja ihailemaansa ihmistä kohtaan.

Jos kuvittelisit että tuntisit ihmisen. Sellaisen, joka haluaisi aina puhua kanssasi siitä, mitä sinä haluaisit puhua. Joka haluaisi mielellään tehdä samaa, mitä sinä haluaisit tehdä. Jos kysyisit häneltä mielipidettä jostain tekemisestä, olisi hänelle ihan sama ja sitten hän kysyisi mitä sinä haluat. Ja jos olisit harmistunut jostain hänelle, mikä ei olisi hänen syy, niin hän ottaisi silti syyn niskoilleen. Jos sinulla olisi tosi hyvä päivä, käyttäytyisi hänkin iloisesti. Tai jos sinulla olisi huono päivä, olisi hänkin vakavampi. Ja aina kun hän keksisi jotain, hän kysyisi, pidätkö sinä siitä. Jos puhuisit hänelle ongelmasta, voisit olla varma, että hän olisi kanssasi vain samaa mieltä.

Entä jos et enää jaksaisi päättää kaikista asioista ja ehkä tuntuisi jopa tylsältä sellainen? Kun tietäisit, että sille toiselle käy mikä tahansa. Ja sitten kun et enää jaksaisi olla toisen seurassa, niin tietäisit, että se loukkaantuisi niin suuresti ja syyttäisi itseään. Saattaisi jopa kysyä: Mikset halua olla minun seurassani? Olenhan tehnyt kaikkeni että pitäisit minusta. Miksi kukaan ei voi pitää minusta, ovatko ihmiset niin pahoja? Miksi tällaisista kilteistä ei kukaan pidä?

Eivät varmaan kaikki ihmiset niin pahoja ole tai väärässä. Ja suvaitsevaisuus on hyvä asia. Eikä varmaan ketään inhota siksi, että hän on kiltti. Ehkäpä sinulla on vielä mietittävä lisää tätä asiaa... Onko kiltteys sitä, että tekee asiat toisten mieliksi? Onko kiltteys sitä, ett on aina hyvällä tuulella päivästä riippuen? Haluaisitko sinä tuon esimerkin kaltaisen ihmisen ystäväksi, joka jättäisin mielipiteiden tekemisen eri asioista sinun tehtäväksi?

Se sääntö, että tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tekevän. Se kun ei aina onnistu. Ehkä sinä haluaisit, että sinulle oltaisiin aina kiltti. Mutta ehkäpä suurin osa ihmisistä haluaisi sellaisen ystävän, jolla on omia ajatuksia ja jota samalla voi arvostaa ja jonka seurassa on kiva olla, eikä voi aina tietää, mitä se joka asiasta ajattelee. Eikä ihmistä, joka on niin kuin sinä haluat.

Nuo oli ehkä vähän liioitellusti kirjoitettu, mutta varmaan ymmärsit mitä ajoin sillä takaa.

Niin, kuka haluaisi olla ylempänä ja katsella toisen "miellyttävää" käytöstä. Ystävienhän pitäisi olla tasavertaisina. Ei olisi noin kovin kiva.

Miltä sinusta tuntuisi tällaisen tyypin kanssa? Uskoisitko että hän pitäisi sinun luonteestasi niin hirveästi, vai siitä, että hänellä on kaveri? Olisiko hän siksi kiltti, että on oltava kiltti ja se on hyvä. Vai siksi, että hän todellakin odottaisi, että pitäisit hänen käytösestään? Ja kun sanoin jo, on vähän tylsää, jos toinen käyttäytyy aina sua varten.

Minä en haluaisi ystävää, joka olisi aina kiltti minulle. Ystävässä saa näkyä eripuolet. Eli jos minulle haluaisi olla kiltti, niin parasta olisi olla ystävä. Ja ystävän haluan olevan sellainen, jossa näkyy kaikkenlaisia piirteitä, myös niitä huonoja. Eli silloin parasta kiltteyttä olisi, ettei käyttäytyisi niin hienotunteisesti. Siitä ei olisi hyötyä meille kummallekaan.

Eli silloin olisi paras unohtaa kiltteyden ajattelu. Kunhan vain ei tietoisesti loukkaisi toista, vaikka välillähän ärsyyntyneenä se on ihan luonnollista, mutta muuten. Ja kun hyväksyisi erilaiset ihmiset. Sellainen kiltteys olisi ihan ok. Mutta siitä en pidä, jos koko ajan ollaan toista kehumassa ja ollaan samaa mieltä. Eikai se edes ole kiltteyttä... tai riippuu, jokainenhan ajattelee omalla tavallaan. Minusta sellainen yleinen kohteliaisuus sopii vieraiden ihmisten kanssa, mutta kun vähänkin enemmän tutustutaan, niin se saa jäädä pois.

Suurinta kiltteyttä kai minun näkökulmastani on, että on oma itsensä. Sellaisen kanssa on mukavinta olla ja sehän vasta on sitten mukavaa. Mitkään arkipäivän kehut ja huomenet eivät siinä niin paljoa merkitse.