En tiedä miksi kannattaisi elää, koska en voi elää näin enkä voi muuttaa todellisuuttakaan eikä ole edes toivoa paremmasta. Mutta en uskalla lopettaakaan tätä. Jatkuva paha olo.. En tiedä miten muut voivat elää, koska en voi kokea todellisuutta jonain toisena ihmisenä. Ehkä heillä ei ole tätä jäytävää pahaa oloa, joka ei mene pois millään. Mutta kun en voi elää tällaisena kuin olen.
Syy siihen miksi olen masentunut, on, uskallan väittää ja väitänkin, harvinainen, mutta tuskinpa olen ainoa. Useimmat ihmiset eivät ymmärtäisi ja ajattelisivat minun olevan jokin säälittävä sairas sekopää, mutta he eivät tiedä miltä tuntuu elää näin. Ihan niin kuin minun elämäni olisi jokin sairas sadistinen pila, jolla minua kidutetaan.
Tämä jatkuva mielessä riehuva helvetti on niin kestämätöntä. En voi ymmärtää miksi synnyin mieheksi ja sitten kuitenkin lapsesta asti olen tuntenut olevani nainen ja silti en voi sitä olla. Lääkärit sanoisivat että minulla on sukupuoli-identiteettihäiriö.
Sukupuolenkorjausprosessillakaan ei voi korjata tätä, se veisi vuosia ja loppujen lopuksi en kuitenkaan näyttäisi naiselta (ja ennen kaikkea, en olisi nainen).
Ja jos olisin uskovainen niin sanoisin jumalalle, että kiitti vaan helvetin paljon. Mutta kun en ole niin sitäkään lohtua ei ole...
Syy siihen miksi olen masentunut, on, uskallan väittää ja väitänkin, harvinainen, mutta tuskinpa olen ainoa. Useimmat ihmiset eivät ymmärtäisi ja ajattelisivat minun olevan jokin säälittävä sairas sekopää, mutta he eivät tiedä miltä tuntuu elää näin. Ihan niin kuin minun elämäni olisi jokin sairas sadistinen pila, jolla minua kidutetaan.
Tämä jatkuva mielessä riehuva helvetti on niin kestämätöntä. En voi ymmärtää miksi synnyin mieheksi ja sitten kuitenkin lapsesta asti olen tuntenut olevani nainen ja silti en voi sitä olla. Lääkärit sanoisivat että minulla on sukupuoli-identiteettihäiriö.
Sukupuolenkorjausprosessillakaan ei voi korjata tätä, se veisi vuosia ja loppujen lopuksi en kuitenkaan näyttäisi naiselta (ja ennen kaikkea, en olisi nainen).
Ja jos olisin uskovainen niin sanoisin jumalalle, että kiitti vaan helvetin paljon. Mutta kun en ole niin sitäkään lohtua ei ole...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tervetuloa taisteluun. sitä tämä on, ellei henkeään pois saa. oon ite niin samassa tilanteessa. apua ei ole tavallaan olemassa. itse täytyy muuttua, kestää ja sietää kaikki. tueksi kannattaa hommata ammattiauttajia.
ajattele positiivisesti ja muista että olet täällä itseäsi varten. älä tapa ittiäs, oon yrittäny sunki puolesta. kärsitään vaan, ei masennus tai elämä loputtomiin kestä
Itse olen aika samassa tilanteessa, masentunut, samasta syystä kuin kerroit, et ole siis yksin, ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.
Useimmat, no melkeinpä kaikki eivät ymmärrä miten ihmisellä voi olla paha olo, miten he siis voivat väittää sinua sekopääksi, älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, ole rehellinen itsellesi.
Sukupuoli-identiteetti häiriö kannattaa ehdottamasti tutkia ja pohtia hoitohenkilökunnan kanssa mitä tehdä sen hoitamiseksi, hoitamattomana se tekee ihmisen elämisestä todella tuskaa.
Kerrot että et voi elää enää tälläisenä kuin olen, tee siis muutos siihen suuntaan että alat elämään sellaisena kuin tunnet olevasi.
Kannattaa etsiä vertaistukea, meitä on monia.
pahinta vaan on se, että tälle asialle ei voi oikeasti tehdä mitään.. Kuvainnollisesti sanottuna tilanne on kuin yrittäisi lääkitä kuollutta yskänlääkkeellä, eli mitään ei ole tehtävissä.
Kun ei vain voi muuttaa fysiikan lakeja niin, että voisi olla sitä mitä haluaa. Ehkä sitä oppii elämään tämän tuskan kanssa niin ettei se täysin jyrää alleen tai ehkä ei, mutta ei sitä poiskaan saa. Tuntuu vaan tämä elämä niin turhalta.
Elämässä joutuu valitettavasti tekemään kompromisseja, ehkä synnyin väärään kehoon ja elämästäni meni parikymmentä vuotta.
En saa korjattua sitä että näin kävi mutta olen päässyt sen yli ja elän tätä päivää. Kannattaa miettiä pystytkö elämään itsesi kanssa miehenä/naisena niin ettet joudu sisäisiin ristiriitoihin itsesi kanssa. Ehkä et tarvitse korjausleikkauksia, löydät itsellesi sellaisen elämän missä tulet sopusointuun itsesi kanssa, ei miehinen ole pakko olla miehekäs, sinulla on vapaus olla oma itsesi kun vain olet tarpeeksi rohkea, ensinnäkin kohtaamaan itsesi ja muun maailman sen jälkeen.
Elämä on tuskaa.
Elämä on vaikeaa, ja jos se ei olisi vaikeaa niin tekisin siitä sellaisen.
Eikö kannattaisi puhua jollekulle siitä pahasta olosta niin saa edes osan siitä ulos, se helpottaa ihan varmasti. Et varmasti saa mitenkään kaikkea ulos, mutta opit elämään tunteidesi kanssa.
Ei elämä ole turhaa vaikka se masentuneesta tuntuukin siltä, etkö näe elämässäsi mitään hyvää, oletko kiinnostunut mistää, saatko toteutettua itseäsi mitenkään, onko sinulla ystäviä. Mieti mistä olet kiinnostunut/saat mielihyvää ja tee sitten sitä.