Kävin tuossa (hävettää tunnustaa, röökillä) pihalla ja siili se tulla tepasteli pitkin pihakäytävää. Samassa muistui mieleen, että juuri aamulla töihin mennessä oli siilinraato keskellä tietä.
Onhan noita sattunut omalle kohdallekkin, siilejä, oravia, fasaaneja yms. mutta aina olen onnistunut välttämään yliajon. Tuntuu, että nuo pienet elukat kuitenkin niin hitaasti liikkuvat, että yliajo jo vaatisi tarkoituksellisuutta tai vähintäänkin piittaamattomuutta.
Vai olenko väärässä, voiko siili yllättää niin, ettei voi välttää yliajoa?
Onhan noita sattunut omalle kohdallekkin, siilejä, oravia, fasaaneja yms. mutta aina olen onnistunut välttämään yliajon. Tuntuu, että nuo pienet elukat kuitenkin niin hitaasti liikkuvat, että yliajo jo vaatisi tarkoituksellisuutta tai vähintäänkin piittaamattomuutta.
Vai olenko väärässä, voiko siili yllättää niin, ettei voi välttää yliajoa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minun mielestäni siili on niin hidas ja selkeästi samaan suuntaan kulkeva että sitä on useimmiten aika helppo väistää, pupujussit ovat joskus vaikeampia ja linnut sitten törmäävät jos törmäävät. Hyvää minusta on se asenne kun kuljettajalla on halua ja yritystä välttää eläinten yliajo. Mikään eläin ei voi käsittää auton nopeutta eikä sen takia osaa väistää, saattaa jopa säikähtäneenä lähteä juuri silloin tien ylitykseen. Onneksi ei minullekaan ole monta kertaa sattunut, siilejä ei kertaakaan, pupujussi on joskus jäänyt.
tuosta siilistä olen ajatellut. Mutta kun niitä raatoja vaan kohtuuttoman usein kaduilla näkyy. Liekö sitten joukossamme sadisteja.
NIIN,ETTÄ KAKSI PIKKUPOIKAA TAKAPENKILLÄ.KANNATTAAAKO VÄISTÄÄ ORAVAA JÄNISTÄ TAI MUUTA VASTAAVA.
En päälle ajaisi. Olisi paha olla pitkän aikaa.
Kovin ovat söpöjäkin.
söpöjä. Ja niilläkin on oikeus elää. Jotenkin vain haiskahtaa tuo siilien päälle ajaminen, kaikilla ei liene samat (eläinrakkaat) ajatukset.
kanssa, poukkoilee suuntaan jos toiseen, ja oli kyllä pitkään ajettava hiljaa jussin perässä ennen kuin se tajus hypätä syrjään.
taitaakin pimeän aikaan pysyä auton valokeilassa. Niitä voi yrittää huijata kääntämällä auton tielle vinottain niin, että valot näyttää ulos tieltä.
Kyllä väistän, kun näen pienen liikkujan tiellä. Oravat varsinkin ovat olleet autoni edessä (silloin, kun auto oli) useinkin.
Siitä on nyt sellanen seittemäntoista vuotta, kun lasteni isän kanssa jaoimme aamulehtä. Oli varhainen aamuyö ja vettä sataa tihrutti. Isäntä siinä ykskaks huudahti "varo, jänis tulee tielle". No enhän mä sitä nähny, kun tuli pellolta, oikealta enkä tuntenut kolaustakaan. Oli kolahtanut auton ...johonkin kohtaan. No sitä sitten auto pysäytettiin ja isäntä lähti kattomaan. Jäniksen oli käynyt huonosti. Hän nosti pupun tieltä ja viimeinen lepopaikka sille tuli kompostin viereen kaivettuun hautaan, niin syvälle etteivät muut eläimet kaiva esiin.
kun nokki keskellä tietä jotain sapuskaa, eikä suostunut siirtymään, vaikka tööttäsin. Vilkaisi kyllä, mutta ei malttanut siirtyä tieltä pois. Onneksi oli tilaa väistää. Ajelin silloin yksisuuntaista tienpätkää, eikä peräpeilissä näkynyt perässä tulijoita.
Lopettakaa hyvät ihmiset tuo tunteilu ja ajatelkaa järjellä. Auto liikkuu 80-100 km tuntivauhtia, siinä ei tavallinen autoilija ehdi tehdä yhtään mitään jos joku eläin juoksee tielle. Valitettavasti me kaikki vaistomaisesti yritämme kuitenkin väistää, aika usein onnistumme, joskus auto suistuu väistöliikkeen seurauksena tien poskeen. Vanha nyrkkisääntö on hyvä: Vasikkaa pienempää EI SAA VÄISTÄÄ! Kuulostaa pahalta mutta niin se vaan on. Eikä kannata vastata että arvostaisin enemmän omaa autoani kuin luonnon eläimiä, arvostan itseäni ja mahdollisia kyydissä olijoita, siksi en aja metsään ketun tai oravan takia, jos vaan ehdin tajuta enkä tee sitä vaistomaista väistöliikettä.
Usein kuulee kuinka se pikkueläin "kopsahti" tai "lishkahti" alle. Tällä samalla asenteella ajetaan punaisia päin ja pikkulastenpäälle suojatiellä. Minusta aivan hyvin kyllä voi väistää pikkueläintä silloin kun siitä ei muuta vaaraa aiheudu. Jokainen ymmärtää että ei väistämisellä saa suurempaa vaaraa aiheuttaa. Mutta se asenne että vain vasikkaa suurempia väistetään sopii vain panssarivaunun kuljettajalle ja fiktiiviseen tietokone seikkailuun.
sellainen nopeasti liikkuva auto sitten ehtii hirveä väistää - äkkiä sekin voi tielle rynnätä...
Olisiko tilannenopeudessa toivomisen varaa?
Moottoritiet ovat asia erikseen.
niin neuvo nuo viisaat. väistäjä ja äkkijarruttaja on vastuussa kaikesta.
käynnistä on ikuisuus, muistan kun opettaja sanoi ettei pikkueläimiä pidä yrittää väistää jos ne hyppää arvaamatta tielle, siinä väistäessä voi käydä köpelösti, - rauta on kovaa, kun se uppoaa immeiseen.
Tietenkin jos ajan jostain syystä jo hiljaa, tai huomaan eläimen hyvissä ajoin eikä takana tulevaa liikennettä ole väistän Olli -oravankin.
oli jutu jossa kerrottiin autoilijan ajaneen tahallaan tiellä istuneen koiranpennun kuoliaaksi, kajhden pienen lapsen ja heidän pappansa silmien alla..pentu oli lasten lemmikki. He eivät olleet ehtineet ottaa pentua turvaan, aihän pennut osaa varoa.
Autoilija oli nimenomaan koukannut sille kaistalle että oli osunut pentuun.
Mietin millainen ihmishirviö on tuonkin teon takana, yleensä en toivo ihmisille pahaa, mutta hänelle toivon todella kurjaa ja onnetonta loppuelämää..."mädätköön munasi ja pudotkoon pippelisi" sen verran manaan...uskoisin että mies se oli, tuskin kukaan nainen moista tekis.
vahinko, että auton rekisteritunnus ilmeisesti jäi huomaamatta.
En mitenkään voi ymmärtää moista tekoa!
Toivottavasti kuljettaja yrittää samaa sellaisen esteen kanssa, että voi loppuikänsä neliraajahalvaantuneena miettiä tekosiaan!!!
Olen ollut kahdesti autolla jalkakäytävällä jalankulkijoiden seassa väistäessäni irti päässyttä koiraa.
Onneksi ei mitään vahinkoa tullut.
Sen jälkeen olen ohjelmoinut itseni niin etten vaistomaisesti väistä mitään vasikkaa pienempää elukkaa.
Jarrutan kyllä minkä ABS:sit antavat mutta ratti ei käänny vaikka ohjautuvuus säilyykin .
Reilu 10-vuotta sitten karhu oli lähellä.
kuinka helposti on ikäänkuin "reflekstoitunut" siihen, että väistää,,,joka saattaa myöskin olla ilmeinen vaaratilanne liikenteessä
vaan eihän sille voi mitään, kun tiellä on kauniita
..vaikkapa pikkulintuja,,niin yleensä kiepautan vaikka vastakkaiselle kaistalle,,säästäkseni pikkalinnun hengen
mutta on niitä allekin jäänyt...vaikka mitä..
Hirviät määrät niitä kuoloo liikentehes pineläämiä ja menöö niitä suurempiaki. Aika vähän kuitenki raskasliikenne niitä tappaa. Syitä joskus oon miettiny öisillä maanteillä yksin ajaessani. Nämä on ny vaan minun olettamuksiani, en tierä onko erees tutkittu koskaan millaasien ajoneuvojen alle eniten kuoloo pieneläämiä. Hirvi, Peura ja Poro vahingot on asia eriksensä. Rekka ja muutaki ns. raskastaliikennettä on kokonaasliikennemäärihin nähären vähempi ja ne jotenkin varoo ja vaistoaa paremmin tuollaasen suuren rekan liikkehet. Niis on ääni kovee ja tienpintahan kohoristuva paine moninkertaanen henkilöautoohin verrattuna. Se maan tärinä varmahan on se asia joka kaikoottaa eläämet rekan ereestä jo ajoos pois. Tosi harvoon niitä on ainakaan minun rekan alle jääny, justihin oravia tai jäniksiä, enempää ku siilejäkään. Ei kyllä ny tuu ihan heti mielehen onkohan ikinä oravaa jääny alle.
Henkilöautoolla ne väistöt onnistuu paremmin, rekan akselimassat on niin raskaita jotta mitään äkkinääsiä väistöjä sillä ei voi erees eikä tohorikkaan alakaa yrittämähän. Jos painoa on rattahilla yli nelijäkymmentä tonnia, niin jokaanen ymmärtää millaasiista paino ja vääntövoimiista puhutahan. Sellaaset 50 henkilöautoon painot. Jos sinne pyörään alle kerran joku jää, niin ainu lohtu siinä asias on se jotta siellä kaikkinaanen elämä päättyy silimänräpäykses, ei jää kitumahan. Tottahan sitä yrittää kaikkensa jotta mitään ei sinne pyörään alle jäisi, muuta ku ny lopuutonta maantietä ja sehän on aluunalkaan sinne tarkootettukki. Kaikkia elämää pitää kaikinkeinoon suojella, ja kaikilla on oikeus olla ja elää, eläämilläkin.
äitimuorille äitienpäivätervehdyksiä viedessä, tällä kertaa etuajassa kun on matkan päässä.
Näyttää siltä, että pikkuotustenkin elämää kuitenkin arvostetaan, hyvä niin. Mutta järki kädessähän se on pidettävä tässäkin suhteessa, maantienopeuksissa eteen juoksevan eläimen äkillinen väistäminen voi käydä kalliiksi, oman tai kanssaihmisten terveydelle. Toki suuren eläimen, kuten hirven, väistäminen, vaikka johtaisikin ulosajoon, saattaa kuitenkin pienentää vahinkoja.
Aloitusta tehdessäni ajattelinkin lähinnä taajama-ajoa, jossa niitä pieneläimiä tuntuu useimmin eteen tulevankin ja se väistäminenkin on turvallisempaa.
Anteeksi että vastasin vähän kärjistetysti tuolla aiemmin. Totta kai meistä jokaisen tulee ottaa kaikki tiellä liikkujat huomioon ja noudattaa tarpeellista varovaisuutta. Silti olen edelleen sitä mieltä etten väistä esim kettua. Tosin teen niin vaistomaisesti kun en sillä hetkellä tietenkään ehdi ajatella ja muistaa miten vaikeaa oli saada auto takaisin hallintaan edellisillä kerroilla. Turvallisia kilometrejä kaikille.
ketun päälle - onko sinulla luonnetta lopettaa eläin?
Monesti yliajetut jäävät kitumaan :(((((
Ylempänä kokemukseni!
Ihmiset, myös itse, elukoita tärkeämpiä!
Minulla on aina autossa puukko!
Tosin aivan yleiskäyttöä varten mutta saa sillä elukoista veretkin ulos.
Jänikset otan talteen.
Yksi kuoli siististi. Hiekkapelti kolkkasi.
Toinen ruhjoutui sen verran että täytyi avata heti etteivät rikkoontuneet suolet olisi pilanneet lihaa.
Keskenkasvuisesta peurasta ei jäänyt kuin karvoja. Ei verijälkiä.
En lähtenyt syypimeällä, lokakuu puolenyön tietämissä, metsästä etsimään.
sydämenne heltymään, ja vuotamaan verta; auton alle jäänyt pien eläin, vai nälissään ja kylmissään värjöttävä spurku, - tai huonojen kotiolojen takia kaupungilla maleksiva lapsi?