miten väljästi nykyään asutaan,verraten siihen 50-60 luvulla.
Pienessä pirtissä ja yhdessä-kamarissa 10 henkeä.
Hetekat oli peteinä,jotka sai levitettyä yöksi tai sitten isolla seinäkaarella olevat levitettävät puusängyt, yhden peiton alla oli aina kaksi lasta.
Tuli mieleen se äidin työmäärä, mikä siinä pirtissä oli, pyykit talvella oli pakko kuivattaa sisällä,eikä ollut automaattikoneita.Navetassa muutama lehmä ja lampaita ja kanoja.Isä oli sekatyömies, millon missäkin töissä.
Ruokapöytänä pitkä-pöytä ja penkit, ja aina ruoka-aikan se oli täynnä porukkaa.
Siihen kävi vielä sukulaisia yökylässä viikonloppuisin.
Nyt kun käy siellä synnyinkotona, tuntuu että koko talo on kuihtunut pieneksi ja miten ihmeessä sinne ollaan kaikki mahduttu.
Vanhempani lepäävät haudassa, mutta koti on kuitenki vielä missä muistot elää, ja hyvät muistot onkin.
Pienessä pirtissä ja yhdessä-kamarissa 10 henkeä.
Hetekat oli peteinä,jotka sai levitettyä yöksi tai sitten isolla seinäkaarella olevat levitettävät puusängyt, yhden peiton alla oli aina kaksi lasta.
Tuli mieleen se äidin työmäärä, mikä siinä pirtissä oli, pyykit talvella oli pakko kuivattaa sisällä,eikä ollut automaattikoneita.Navetassa muutama lehmä ja lampaita ja kanoja.Isä oli sekatyömies, millon missäkin töissä.
Ruokapöytänä pitkä-pöytä ja penkit, ja aina ruoka-aikan se oli täynnä porukkaa.
Siihen kävi vielä sukulaisia yökylässä viikonloppuisin.
Nyt kun käy siellä synnyinkotona, tuntuu että koko talo on kuihtunut pieneksi ja miten ihmeessä sinne ollaan kaikki mahduttu.
Vanhempani lepäävät haudassa, mutta koti on kuitenki vielä missä muistot elää, ja hyvät muistot onkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja vielä lisäksi kylillä asioimassa olevat yöpyivät meillä. Pirtti oli kuitenkin onneksi iso!
ihmisille,.....
mieleen usein muulloinkin kuin siivotessa. Ja varsinkin muulloin, kun siivotessa ei juuri tule mieleen muuta kuin, että ei ole tämän pölynimurin suunnittelija tainnut itse koskaan imuroida ja se, että mistä tuossa koirassa noita karvoja riittää.
Mutta mitä asumisen väljyyteen tulee, niin voi se mennä toisinkin päin. Lapsuudessa oli viidelle hengelle tilaa yllin kyllin ja äidille melkonen urakka aina lauantaisin. Nykyisin joutuu ihmettelemään, että mihin ne yhdenkään hengen tavarat saa sopimaan. Toisaalta, sitä tavaraa tahtoo nykyisin ollakkin hieman enemmän.
Ja siivouspäivänä ne vähät neliöt tuntuvat niin mukavilta.
paljoa henkilöä kohti.
Mua rupesi noin viisi vuotta sitten ahistamaan se tavaranpaljous. Lakkasin ostamasta tavaraa ja aloin myymään kirppiksellä muut. Puuttuvia tavaroita ei huomaa niin yhtään missään ja vieläkin sitä on.
Pitäs jakaa ilmaiseksi vissiin loput, viedä kieertyskeskukseen.
Rahat lupaan satsata itseeni,alan käymään jalkahoidossa ja hierojalla, teatterissa enemmän,konserteissa jnejne, ihan itsekkäästi.
Niin ja kämpän vaihdan pienempään, nyt on liikaa hukkaneliöitä, käyttämättömänä.
asuntoon, kun tyttöni muutti omilleen. Samalla sain siivottua nurkista ja varastosta liiat roinat kirpparille. Sain senverran hyvin niistä että vietin viikonlopun kylpylässä. Nyt en enää kerää tarpeetonta tavaraa ja vaatteitakin heitän kierrätykseen heti kun kyllästyn. Ompelen aika paljon joten vaatavarasto kyllä uusiutuu aika usein.
Meillä asui mummo, itselle ei riittänyt huonetta. Nukuin jonkinlaisessa retkisängyssä. Sen patja olipäivällä rullassa vesan yläkaapissa.