uusintaa pelkäävä.
Te toiset osaatte niin fiksusti kirjoitella ja sempata meitä kaikkia.
Minä en osaa vaan enkä jaksakkaan.
Päässä vaan surisee, kun päivät täytyy olla normaali ja ystävällinen, mutta aina sitten näin yöllä ahistaa kovasti.
Anteeksi sekava vuodatukseni ja kaikkea hyvää teille kaikille ja jos joku voisi jotakin vastatata niin olisin kiitollinen siitä.
Te toiset osaatte niin fiksusti kirjoitella ja sempata meitä kaikkia.
Minä en osaa vaan enkä jaksakkaan.
Päässä vaan surisee, kun päivät täytyy olla normaali ja ystävällinen, mutta aina sitten näin yöllä ahistaa kovasti.
Anteeksi sekava vuodatukseni ja kaikkea hyvää teille kaikille ja jos joku voisi jotakin vastatata niin olisin kiitollinen siitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
vähän ottaa osaa ja antaa pikku neuvoja.
Sinulla on ihan selvästi syöpään liittyvä masennus, joka ei parane ilman lääkitystä. Sinun täytyy joko seuraavassa kontrollissa tai (jos siihen on pitkä aika) terveyskeskuksessa ottaa asia esiin. Syöpäpolille kyllä pääsee ihan soittamallakin, se ehkä kannattaisi ja siellä kyllä ymmärretään mistä on kysymys.
Tuo on ihan tyypillistä syöpään sairastuneelle, minä itsekin olen masennuslääkityksellä jo viidettätoista vuotta, takana on myös 3 vuotta terapiaa. Sinun pitäisi jäädä pitkälle sairaslomalle, saada terapiaa ja oikea lääkitys - ja jo näyttää maailma paljon aurinkoisemmalta.
Pliis puhu lääkärillesi tästä - ja jos se ei tajua, vaihda lääkäriä.
Mielestäni nyt on koko loppuelämästäsi kysynys.
hei
minäkin olen sairastanut syövän ja pelkään uusimista. Käyn kontrolleissa 4 kk välein, ja aina kontrollin lähetessä pelko alkaa kasvaa.
Sinullekin kuuluu saada apua, ei tarvitse yrittää jaksaa. Tällaisen sairauden jälkeen on ihka varmaa että tulee ahdistuksia. Minua on paljon auttanut että syöpähoidon kautta sain yhteyden psykiatriseen hoitajaan sairaalassa. Meille kuuluu se keskustelutuki, jos vaan tuntee tarvitsevansa, ja se on ilmainenkin. Ja sieltä sitten, jos masennus ei meinaa hellittää, löytyy ne oikeat 'työkalut'.
Eli ota yhteys sinne kontrollipaikkaasi, ja kerro että olet ahdistunut ja loppu. Apua tarvitset ja sen avulla taas elämästä alkaa löytyä iloakin, ja ahdistus alkaa vähitellen hälvetä.
Hyvä että kirjoitat tänne, ei sinun viestisi ollut mitenkään sekava. ; D (hymyä) Voimahalaus ja kaikkea hyvää sinulle! kirjoittele miten homma lähtee sujumaan.
kaikki niin fiksusti kirjoittele. Meikäläisenkään sepustuksissa ei yleensä mitään älykästä sisältöä ole. Mutta kannatta silti kirjoitella. Kokeileppa, kun pääsee alkuun huomaa että oma olo paranee paljon kun täällä purkaa vaikkapa älyttömyyksillä itseään.
Ja kyllä täällä on ollut säikeitä joissa ei oikeastaan mitään asiallista sisältöä ole mutta osallistujat ovet tulleet paremmalle tuulelle ja se on aina tavoittelemisen arvoista. Niin että kiinni vaan näppikseen ja tekstiä tänne. Asialla tai ilman :-)
alanammattilaisena vastaatko,kun laitan tuonne omaan paikkani kohtaan "näin muumiäiti sanoo,kirjoituksen. niin miks siihen tekstin väliin tulee sellaisia epämääräisiä koukeroita?
siltä että skandiasetuksissa on jotakin väärin koska nuo erikoismerkit näyttävät tulevan ä:n ja ö:n tilalle.
skandiasetukset??? täytyypä huomen kun poika tulee äitienpäivälle,käskeä katsoon. Miniä palautti äsken koiran,poika ei ehtiny mukaan kun jäkiekko alkaa,,kiitos taas neuvosta! palaillaan!
Niin,minäkin ajattelin jossain vaiheessa,etten jaksa.
Mutta nyt on hoidot puolessa välissä,kas kummaa,joka päivä löytyy uusia asioita jotka saavat mielen piristymään.Ei tarvitse sen kummempi asia olla,kuin katsoo muutto lintuja ja huomaa kukkapenkistä orastavat alut.
Kyllä Sinä jaksat,älä turhaa pelkää uusintaa,se tulee jos on tullakseen.Toivon Sinulle voimia ja kaikkea hyvää.Muista ettet ole yksin,kirjoittele vaan tänne,täältä minäkin olen saanut uskoa ja voimia.
samaa mieltä,kuin edelliset kirjoittjat! kirjoittele vaan tänne,ihan mitä vain päähäsi pälkähtää,ei täällä kukaan ole mikään ammatti kirjoittaja. Minäkin kirjoittelen ulos vaan kaiken,mikä sielussa milläkin hetkellä kaivertaa, ja iloisemmatkin kirjoitukset tahtoo pulputa vain jostain tuskasta. ponnistelusta parempaan.
on takana taas huonosti nukuttu yö, aamulla olin niin epätoivoinen,että itkeskelin ja tuntui,ettei tästä päivästä mitään tule. Kuna jaksoin avata koneen,ja lukea näitä kaikkien kirjoituksia,tuli vähän helpotusta. L.polun viimeisin viesti eilen sai minut jo hymyilemään. kiitos taas! josko uskallan näin aamun tunnelmastani pistää tähä Eino Leinoa,muuten,ne edelliset runoni on A.Kiven,olin sekottanut. ja niin minä valvoin,ja niin minä vuotin.ja aamuni nousevan koittohon luotin.ja taistelin lauluin ja kantelein,yön taistoja itseksein.
Se on kamalan pelottavaa - ennen kuin se tapahtuu.
Näin kolmaskertalaisena voin sanoa että kaikkeen tottuu.... Eka kerta oli kamalin, kolmas ei tunnu enää missään. Sitä on jo huomannut että syövän kanssa voi todellakin elää eikä vain kuolla - ja vieläpä ihan hyvää ja onnellista elämää.
mun kohdal on pahin masennuksen aiheuttaja se,että myös mies sairastui,ja se hänen sairatumisen alku,se jäi taakaksi sieluuni. kun ensin ei toivoa annettu,niitä epätoivon aikoja on jäänyt möykyksi sieluun,kun en silloin niitä pystynyt purkamaan,,
ja nytkin,kun tunne suurta ahistusta,en edes ole syöpää ajatellut,se ahdistus vain on,ja tulee,kun on tullakseen. toivottavasti ei pysyvä olotila. joo,otan nyt puoli opamoxia,että saan itseni toimimaa,haluan siivota ja lopettaa itkekselyn,,,ja koirakin tulee kohta yökylästä kotiin. sitä riemua,kun se näkee taas mamman,saan monta nuolaisua ja halausta häneltä,,,
Ei siihen mitään "syytä" tarvita - laukaiseva tekijä korkeintaan, ja syöpä on aika hyvä sellainen.
Toivottavasti pääset eroon masennuksesta.... tai vaikket pääsisikään, kyllä senkin kanssa toimeen tulee. Itselläni se alkoi vaikeana, psykoottisena depressiona joskus 1992-1993 - nykyisin elän ihan tavallista, onnellista elämää. Lääkitys tulee kestämään koko loppuikäni, mutta entäs sitten.
Minusta tuntuu että sinulla ei ole kyllä lääkitys kunnossa, kun aika usein tuntuu tuo masennus ja ahdistus vaivaavan. SSRI-lääkkeet korjaavat aivojen serotoniinitason normaaliksi niin että ihminen palautuu takaisin omaksi itsekseen. Suosittelen pitkällä kokemuksella.
Ja koiralle terveisiä. Rakastan belggareita.
taas sulle! joo,tää mun joka aamuinen lääkitys on tää Cipralex, viime psyk. käynnillä se annos nostettiin kymmenestä kahteenkymmeneen mg. Tää on hänen mielestään paras lääke minulle,mene ja tiedä. minullakin tää lääkitys tulee jatkumaan vuoden,,,kukaties loppu elämän. joo,täytyy nyt jotain muuta kehitellä,kuin valitusta.Opamox rauhoitti jo,on hivenen semmonen olo,kuin olis pullon kaljaa ottanu. jaa,meil äideillä onkin huomen ikioma päivä,oletkos laittanu jo kakkua,,mun ei tarvii vaivautua,miniä osaa sen homman paremmin kuin minä,on opiskellu sitä alaa,
missäs mun luontainen huumori nyt piileksii, muuten,se sun eilen iltainen nimimerkki hämäsi mua oikeesti. oikeen ällistyin,et kuka!!! ja se sun viimenen viestisi eilen illalla,se oli hyvä,,lueppa se itse,jos et muista,mä oon sitä jo parit kerrat lukenu.
on hyvä lääke, ihan samaa kamaa kuin Sepram jota minä syön. Hyvä että annosta nostettiin.
Opamoxia ei kannata paljoa syödä, siihen voi kehittyä riippuvuus.
Joo se nikki oli vaan sen jutun takia.... mä inhoan sitä että "terveet" luulee että me syöpikset ei ajatella muuta kuin kuolemaa.
Ja kyllä mä sen vikan viestin muistan - ajattelen edelleen samalla tavalla..
trv. Living Dead Zombie
Seromexia
Se auttaa ihmistä palautumaan takaisin omaksi itsekseen.
minäkin mielialalääkettä, siitä on tosiaan suuri apu. Nyt olen jo loppumetreillä, enää 9 sädetystä. Ilman lääkitystä en olisi kunnossa, enkä aio sitä lähitulevaisuudessa lopettaakaan.
Minä päätin alusta asti vain yhden hoidon kerrallaan, siis en murehtinut tulevaa. Sinä pärjäät siinä kuin muutkin, jokaiselle tämä on ollut yhtä taistelua. Tsemppiä, kirjoittele tälle palstalle ja pura tuntojasi, se helpottaa.
pärjäilen kyllä,olen jo sen kaukista kauheimman ajan ohittanut...en minä niinkään tätä omaa syöpääni,etualalla on miehen syöpä,,ja se että 50% selviää....nyt tassnyt mieliala vähitellen opamoxin ansiosta,,väsyttää sekin kyllä,kun olen huonosti nukkunut,,,mutta helpottaa,mieli alaa,, kirjoitellaan kaikki!
tänään nämä "miten te" ja "muumiäiti,ihme sopa" ketjut uudelleen...johan piristi, siellä oli hyviä kirjoituksia Raspikurkulta,,ja hänkin oli masentunut välillä, mut pien toipui...Kirjoitelkaas samanlaista tänäänkin,se on parasta mielenterveyshoitoa! mitäpä Raspikurkku touhuaa,piha töitä vai työnteleekö ostoskärryä jossain marketis,mä meen taas metsään koht puoleen koiran kans,,ja näetkö,Lpolku,mulla ei ole nyt yhtään harmaata ohimoilla!
ole mullakaan, musta tukka näköjään on tulossa. Näytän turkkilaiselta.
No, eihän siinä mitään.... täällä Kontulassa sovin porukkaan hyvin.
>;)
Pihatöitäpä hyvinkin ja puutarhamyymälöissä ravaamista. Minä olen yrittänyt sanoa että nokkonen on oikein kiva ja helppohoitoinen kasvi ja voikukat senverran kauniita että on tyhmää ihan rahaa maksaa jostakin muusta. Mutta eipä mene vaimoraukalla jakeluun. Tänään Suomen jääkiekkoesityksen jälkeen kukaan ei voi olla masentunut. Jos joku edes yrittää niin minä puutun asiaan mitä ankarimmin ja välittömästi.
...ne euroviisut.
tässä jo on käsillä,humahti tuo aika tuolla korvessa taas huomaamatta.juu,ei kukaan oo masentunu jääkiekkko ottelun jälkeen,pokakin soitti just että hän ajatteli että on talvisota meininki ollu,en kyselly mitä tarkotti,oon aina viisaana mukana kaikkitietävänä nois jääkiekko asiois ettei nuoriso tyhmäks luule.sanon jo jääkiekkoo koekoks enkä pikkupalloks,siperia opettaa. ja erotan futiksen ja jääkiekon. jaa,pitääkin keitellä vahvaa kaffee,tietysti tänä iltana nukahan,kun on tarkotus valvoo ja katsoo ne euroviisut. heippa kaikille,ja L.polku,mun belgiltä terkkuja,laittasin kuvan jos voisin! höh,taas tulli virheitä, siis ei jääkoekko vaan kiekko.
selailin tässä ja huomasin sinut. Kyllä ne kauhukammiot aina yöllä tuppaa ilmaantuun, mut kun aamulla saa silmät auki niin taas ollaan voiton puolella.Kyllä sinäkin vielä jostain voimiasaat. Itse olen 5-v.syövänestolääkityksellä 3v.menossa
Elämä ei todellakaan ole ihan yhtä jaksavaista kuin ennen syövä toeamista. tässä sitä uuvahdetaan ja tukka ohuena hiirenhäntänä ja ollaan"niin" naista että. tsemppiä