Muistuttaisin teitä, nuoret, äitienpäivästä. Ette tiedä, kuinka paha on sellaisen äidin mieli äitienpäivänä, jota eivät lapset muista mitenkään. Varsinkaan ne kotoa jo pois muuttaneet. Ei tarvita lahjoja eikä kukkia. Tärkeintä on muistaminen. Yksi sana: onnea. Vaikka puhelimitse tai tekstiviestillä, jos ei pääse tai halua mennä äidin luo.
Minulla on kaksikymppinen muualla asuva poika, jolla on elämässä tyttöystävä ja paljon muuta aikaa vievää. Harvoin hän välittää minuun ottaa yhteyttä, yleensä vain silloin kun tarvitsee rahaa. Minä äitinä rakastan häntä kuitenkin kaikkine iloineen ja suruineen, jotka hän on elämääni tuonut.
Te nuoret ymmärrätte vanhempien rakkauden parhaiten vasta kun saatte omia lapsia.
Minulla on kaksikymppinen muualla asuva poika, jolla on elämässä tyttöystävä ja paljon muuta aikaa vievää. Harvoin hän välittää minuun ottaa yhteyttä, yleensä vain silloin kun tarvitsee rahaa. Minä äitinä rakastan häntä kuitenkin kaikkine iloineen ja suruineen, jotka hän on elämääni tuonut.
Te nuoret ymmärrätte vanhempien rakkauden parhaiten vasta kun saatte omia lapsia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä taida muistaa.
En voi sanoa että mulla olisi enää äitiä tai isää. En muista heitä,eiväthän hekään muista minua.
Enpä tiedä taustaasi, miksi noin kylmästi kirjoitat. Mitäs jos nyt yllättäisit äitisi muistamalla äitienpäivän, ehkäpä hän muistaisi sinua seuraavan kerran? Vanha sanonta sanoo: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Aivan oikein. ^^ Yllätin oman äitini kauniilla kortilla ja runolla ja hän piristyi selvästi. Eli nuoret, jos vasta nyt muistatte, on vielä tämä iltapäivä aikaa. Ja aikuisetkin, jos äitinne on vielä elossa, niin kortteja ja kukkia heille vaan! :)
Meinasin kyllä ostaa äitienpäivälahjan, mutta sitten muistin millainen paskiainen se on niin päätin mennä istuun päiväksi paikalliseen pubiin.
...kerjätä huomiota täällä, etenkin jos oma lapsi on jo aikuisiässä. Mitä oikein oletit, kun lapsesi sait? Sitä että sinut julistetaan pyhimykseksi? Sitä että sinua juhlitaan joka vuosi kakkukahveilla ilonkyyneleet silmissä?
Se, että poikasi ei muista sinua mitenkään, voi johtua mahdollisesta poissaolostasi hänen elämässään. Ehkäpä et itsekään ole kiinnostunut hänen asioistaan tai käyttäydyt niin rasittavasti, ettei poikaa kiinnosta juttusi?
Jos on sellainen äiti, joka ei ansaitse äitienpäiväonnitteluja, niin turha sitä on hampaat irvessä sanoa, vaikka ei tarkottaisi sitä.
Oma äitini on kylmä kuin mikä, joten päätin suosiolla jättää sanomatta mitään hänelle. Tuskin edes yllättyi. Tai tuskin edes tajusi olevansa äiti.
Ja sinuna en syyttäisi poikaasi. Ota itse yhteyttä häneen. Pojallasi on jo oma elämä.
En syytä poikaani, ja välimme ovat ihan hyvät. Itse asiassahan se olenkin aina ollut minä, joka ottaa yhteyden. Voi melkein sanoa, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, kun poika on ottanut yhteyttä itse, on hän ollut pyytämässä rahaa. Ymmärrän kyllä, että hänellä on oma elämänsä, mutta ei minusta ole liikaa, että lähettää edes tekstiviestillä onnittelun äitienpäivänä.
Te nuoret naiset, ymmärrätte kyllä pointin, kun teillä itsellä on lapsia, ja ehkä he ovat kotoakin pois muuttaneet.
Poikani muuten muisti minut tänä äitienpäivänä, ja lähetti siskonsa kautta kukkia!
"Te nuoret naiset, ymmärrätte kyllä pointin, kun teillä itsellä on lapsia, ja ehkä he ovat kotoakin pois muuttaneet."
Mistäköhän arvon mamma päättelee, ettei meillä olisi jo lapsia? ;) Tai että olisimme kaikki nuoria? Kirjoitithan sinäkin tänne nuorten puolelle...
Ps. Ne nuoret vanhemmat taitavat ymmärtää lapsiaan paremmin, kun eivät koe tarvetta vinkua täällä...