tarkemmin oman entisen uskontoni hyviä puolia. Kohtahan minä kirkosta eronnut liityn siihen takaisin ;) Arvostukseni Jeesusta kohtaan on noussut kymmenenteen potenssiin, sillä hän toimi täysin väkivallattomasti (lukuunottamatta temppelin markkina-piiskajaisia) tuossa ympäristössä, jossa kauloja katkottiin ja ihmisiä kivitettiin aivan mitättömistä syistä ja josta saamme todisteita kännykkävideoiden avulla nykyään.
Kyllä se tuo islam pistää ihmisiä kääntymään, mahdollisimman kauas siitä :D
Että Jeesus koki kuolevansa jesidien ja muslimienkin puolesta, japanilaisten rituaalimurhaajien ja usa:n sarjamurhaajien... eipä kenestäkään muusta olisi tainnut olla siihen, ei ainakaan Muhammedista.
Kyllä se tuo islam pistää ihmisiä kääntymään, mahdollisimman kauas siitä :D
Että Jeesus koki kuolevansa jesidien ja muslimienkin puolesta, japanilaisten rituaalimurhaajien ja usa:n sarjamurhaajien... eipä kenestäkään muusta olisi tainnut olla siihen, ei ainakaan Muhammedista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on sellainen taipumus, ettei sitä hyvää arvosteta, silloin kun se on. Vasta kun sen menettää, tai joutuu huonoihin oloihin alkaa arvostaa tavallista hyvää elämää hyvänä. Tavallisesti vaan maristaan, ja yritetään etsiä jotain epäkohtia arkipäivän oloista.
Jeesus antoi hyvät ohjeet ja Raamatussa on paljon muutakin viisautta. Kuitenkin ateistit etsivät siitä vain ristiriitoja, ja todistelevat sillä lailla, ettei se kirja voi olla virheetön.
Kun lukee Koraania, sen virheet ovat aivan karmeat. Silloin huomaa Raamatun olevan paljon viisaampaa.
Ihmisille pitäisi olla myös humanismin ja viisauden koulu. Kyllähän sellaistakin voi löytää, kun haeskelee, mutta jotkut sortuu tuollaisen Koraaniinkin.
Perustava ero Koraanissa ja Raamatussa on se, että ihmiset ovat Allahin orjia islamin mukaan. Kristinuskon mukaan ihmiset ovat Jumalan lapsia.
Tällainen antaa ihmisille omaa vastuuta päätöksistään. Paljon muutakin siitä tietysti seuraa. Myöskin julmuus toisia ihmisiä kohtaan, on seurausta tuosta orja-ajattelusta. Jumalan lapset eivät kivitä toisiaan, koska silloin he olisivat pahoja lapsia.
millaista tekopyhyyttä ja rakkaudettomuutta kristityissä yhä on. Aina valmiina etsimään pahaa muista eikä koskaan itsestään.
ihmisten vajavaisuuden suhteen (jota on kaikkialla) ja juuri sen takia erosinkin kirkosta miltei heti tultuani täysi-ikäiseksi. Toinen vanhemmistani oli vanhoillis-lestadiolainen, joten näin aika läheltä kiihkoilua ja ahdasmielisyyttä. En aio kuitenkaan enää kääntyä mihinkään uskontoon, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Nyt katson uskontoja ulkopuolelta, tarkkailen miten ne vaikuttavat kannattajiinsa ja mitä ihan oikeasti itse niistä ajattelen.
Uskontojen säännöt eivät rajoita minua muuten kuin mitä nyt alitajunnassa saattaa olla vanhoja jäämiä ja käytösmalleja. Jeesus on ollut upea henkilö, mahtava puhuja myös. Muhammedillakin on ollut paljon asiaa puheissaan. Mutta kumpikaan heistä ei saa minua sokeasti tottelemaan eikä seuraamaan. Oikeastaan se onkin ollut aina tilanne. Liikutun silti kaikista arvokkaista, rohkeista teoista ja sanoista, niin on myös aina ollut.
Pahin asia, mikä minulle (ja varmaan muillekin) voi sattua, on huomaamaton paatuminen toisten kärsimyksiä ja elämän kovuutta kohtaan. Elämää ei voi katsoa osittuneesti: "me ja meidän vastustajamme". Enitenhän ihmisiä yhdistää jokapäiväinen elämä, velvollisuudet, pienet ja suuret ilot ja kärsimykset.
tulikin mieleen tällainen tärkeä pointti: Jeesus Kristus ei ole uskonto, vaan Henkilö, joka voi olla ihmisen mukana joka hetki ja johdattaa ihmistä kaikessa ja kaikissa elämäntilanteissa.
"Kristityt" länsimaat antavat eniten kehitysapua muille. Se on jonkinlaista rakkautta myös. Myöskin ihmisoikeudet ovat perustavalla sijalla kristittyjen maiden lainsäädännössä. Minä en puolustele kenenkään rikoksia. Jokainen pystyy tekemään syntiä, oli sitten ateisti, juutalainen, kristitty tai muslimi.
..."kristityt" länsimaat myös ottavat eniten köyhistä maista. Se on sitä ahneuteen ja voimaan perustuvaa taloudellista vallankäyttöä, joka ainakaan omasta mielestäni ei ole lähelläkään lähimmäisenrakkautta. Siihen ottamiseen verrattuna annettu apu on pisara meressä.
hyvä kirjoitus. Kiitos sinulle siitä ja siunausta elämääsi sinulle ja rakkaillesi!