olen jo tod. parantunut anoreksiastani, fyysisesti ainakin.sairaalassa olin noin puolitoista vuotta sitten. mutta nykyään, kun olen jo täysin normaalipainoinen 155 cm/ 47 kg ja syön epäterveellistä ruokaa, niin haluan olla taas laiha. se tyttö, joka söi vain terveysruokaa, jonka piti saada painoa itselleen, lihota. nykyään pelkään, että pian tulen ylipainoiseksi. ja lähiaikoina, n.puolen vuoden sisällä on tullut viitisen kiloa lisää, pelkään, että sitä lisääntyy koko ajan vaan! tahdon taas olla ulkoisesti laiha, anorektinen. mutten niin laiha, kuin sairaala-aikoina..kommentoikaa jotenkin..
tahdon laihuuden takaisin..
blacksoul
182468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...LIPSAHTAA SINNE ANOREKSIAN PUOLELLE.OLE VAAN TYYTYVÄINEN ITSEESI JA ETSI ELÄMÄLLESI SISÄLTÖÄ JA MUUTA AJATELTAVAA,PLIIS!!!!
paljonka sinä painoit ennen kun sinulle todettiin anoreksia..voisitko kertoo siitä elämästä minkälaista se oli silon ennenkun sinulle todettiin se...ja miten se todettiin.ja mitä sinulle sitten tehtiin..kerro kaikki vaiheet..ja sen tosiaan haluasin tietää paljo sinä painoit sillon..oon nimittäin samanpitunen ja minulle meinattin todeta anoreksia..ja epäillään vieläkin...minä tiedän ihan tarkkaan miltä sinusta tuntuu...itelläkin on aina sama juttu..mut ei uskalla laihuttaa..mut kerroppa noi ekaks..oisin tosi onnelinen..mut koita pärjäillä...=)
painoin joku 31,5 kiloa, kun jouduin sairaallaan, sitä ennen oltiin jo epäilty sairautta, mutta kun paino vain laski 36:sta kilosta, niin jouduin sairaallaan. eli sitä ennen.. no, se oli yhtä helvettiä. n. puoli vuotta ennekuin jouduin sairaallaan aloin laihduttamaan. ekaksi se alkoi vain karkkilakosta, sitten jätin kaikki herkut pois, aloin vähentämään ruokaa ja tarkkailemaan muita ihmisiä, kaloreita.. halusin olla luokkamme laihin, se, joka syö terveellisimmin. halusin kohottaa kuntoani, mutta silti tosin en urheillut paljoa. anoreksiaa alettiin epäilemään, kun ystävät ja niiden vanhemmat huomasivat miten vähän syön heilläkin ja koulussa ja kotona, miten alakuloinen olen ja miten vähän syön..siitä alkoivat painokontrollit ja kun paino vain tippui, jouduin sairaallaan syömishäiriösiten osastolle. siitä, kun pääsin sairaalasta on noin 1 ½ vuotta.
miksi sinulla epäillään anoreksiaa, onko piirteet/tunteesi samanlaiset kun minun? minkä ikäinen olet? toivon todella, ettet joudu tämän sairauden pyörteeseen! vastaa, jos voit.
ok...eli...sä oot ollu tosi laiha..minä olen 154/40 ja mulla jo epäillään..ei siinä mitä minä olen laihtunu 15kg vähässä ajassa..mulla on alkanu iha samalla tavalal..jätin eka makeet pois..sit syön tosi vähä nykyjään..mutta huom minä urheilenn tosi paljon...minäkin haluun olla luokame laiha...mut en tosiaan oo..oon läski..minulla lääkärit epäilee anoreksiaa...ku oon laihtunu näin paljon..ei siinä mitä..minä epäilen itekkin että minulla on..mutta en uskalla sitä kellekkää paljasta..anoreksiasta on aika paljon kaveri piirissä puhetta..kun ne epäilee minuaoon jo paino kontrollissa..mutta minusta mitä mieltä..en oo es laiha...
juuuh..piirteitä minulla on..eli aika samanlaiset...mutta urheilen paljon ennemmän laihtuakseni..nyt pitää koittaa olal sileen ettei paino tippuisi..koska oon ny tarkkailussa..mut heti kun pääsen tarkkailusta pois rupeen laihuttaa..
olen 15wee tyttö...miten muuten kaverit suhtautu...? entä vanhemmat..? olisi kiva jutella sinun kanssa tästä..ja toivottavasti kirjoitat tähän lisää..ja kerro..mieluiten minä lukisin...kirjoittele=)
niin, mutta silloin kun olin sairaalaassa olin 148/31 kg.. ja nyt olen noissa mitoissa kuin jo kerroinkin, eli painoa on tullut todella paljon lisää! aluksi painoa oli todella vaikeata saada lisää, mutta nyt sitä on alkanut tulla :(. ja painokontrolleja on vähennetty huomattavasti, mikä on vain hyvä asia. kavereitten suhtautumista on vaikeata itse sanoa. en ennen sairaalaa puhunut heille mitään, että haluan laihtua. mutta olin tosian paljon sulkeutuneempi ja en puhunut heille enää niin paljon. mutta kun pääsin sairaalasta, niin kyllä he ihan tukivat, vaikka suhtautuminen tähän varmasti oli vaikeaa. mutta ei me paljon puhuttu tästä.. muusta vain. vanhemmat olivat epätoivosia ja passittivat sairaalaan.. kävivät kyllä joka päivä katsomassa. ja sitten oli vielä siskot...
olet minua 7 kiloa laihempi ja painoindekseksisihän näyttääkin alipainoista! eli sitä kannattaa uskoa. mutta mitä luulet saavuttavasi sillä, että olet vielä laihempi kuin nyt? jos ystävähyvä joudut sairaallaan, niin olosi ei todellakaan ole parempi. enkä minäkään silloin tajunnut laihuuttani. nyt haluaisin olla laihempi, n.sinun mitoissasi. mutta en enää niin laiha, kuin olin sairaallassa. koska en ollut yhtään onnellisempi. vaikutat tosiaan anorektiselta:(. ja jos olet jo laihtunut 15 kiloa!! lopeta ajoissa ja puhu. et varmaan ymmärrä, mikä sinua odottaa, jos vielä noista hoikista mitoistasi laihdutat! haluatko sairaallaan..? jos pääset tarkkailusta pois, älä laihduta. olisin todella mielelläni sinun mitoissasi, koska olet hoikka. mutta en minäkään tuosta haluaisi enää kamalasti laihempi olla. ja jos urheilet paljon, siinä tarvitsee energiaakin.. mutta vaikka silloin yhdessä vaiheessa olinkin luokkamme laihin, en saanut mitenkään enemmän suosiota. nytkin yhdelle uudessa koulussani ivaillaan siitä, että hänellä on anoreksia. hän on kyllä tod. liian laiha..
itse olen 14.. sairaallaa jouduin 12 vuotiaana ja siellä oli kamalaa! mutta siellä tajusin sairauteni ja halusinkin nostaa painoa, vaikka se aluksi olikin todella hankalaa.
osaatko sanoa, mistä nämä laihdutus-ajatuksesi tulivat? oletko aina urheillut paljon? MIKSI haluat laihtua? millaisena näet itsesi peilistä? noilla mitoilla et voi olla muutakuin hoikka! mikä paino sitten sinulle riittäisi? joku todella alipainoinen? ei sekään kaunista ole :(. kirjoittele sinäkin.
sinä olet ollu tosi laiha....ois tosi kivaa olla tosi laiha..inhoon olla läski..ei ois mahaa...ja tunsis ihtesä tosi laihaks vaa..eikä ois enää mitää laihutettavaa...se olisi kiva..en uskalla puhua kenellekkää...ja minusta tuntuu..että jos sanon jollekki..ne sanoo et sä oot läski susta ei saa anorektikkoo..vaikka aina anorektikon ei tarvii olla laiha...sen tiiän..kun tein tutkielman tästä aiheesta..tavallaan haluaisin että minulla todettasi anoreksia..kun sit se helpottaisi..ja muut ymmärtäisi mitä helvettiä mun elämä on...mitä ne siellä sairaalassa tekee..?? olisinko minä painon puolesta..?
siitä minun laihdutus varmaa alko..tai oikeestaan ei se silo alkanu..mut rupesin uimaa sillo 5:nellä...en uinut silo vielä matkaa..olin aika yksinäinen sillo vapaa-ajalla..kun minun kaverit on luku nörttejä..ite en tykkää lukee..enkö oo kovi hyväkään koulussa..sillon kävin vaa joka päivä uimassa..mut en uinut matkaa..sitä kesti siihe asti kunnes menin ylä asteelle..sit rupesin uimaan matkaa..eka uin aika harvoin..silo seiskalla..mutta...nyt parin vuoden aikaan uin tosi paljon...ja sitten rupesin eka jättää imelät pois..sit jätin ruuan melkee kokonaan pois..oon aina sillee et en syö neljää päivä..urheilen vaan..muutaman kerran olen meinannut jo pyörtyä..sit aina syön vähön että pysyn henkissä...siilleesä se on nyt jatkunut..kunnes kaksi viikkoa sit minulla oli lääkärissä käynti..ja lääkäri huomasi taas että olen laihtunut...sit ne nyt tarkkailee mun painoo..ja äitin pitä vahtii että syön..olen syönyt nyt kiltisti..mutta heti ku voin vältäää syömisen..jätän syömättä..äiti ei sitä tiiä..olen ny lihonu 2kg...eli painan ny 42..mut mä aijon nyt heti ruveta laihuttaa takas..ainaki 40..en kestä tätä..mua tarkkailaan että syön..tunnen heti pahaa oloo kun oon syöny...ja olen nyt ruvennut taas uimaa...uin aika paljon..koska haluun laihtuu samanlaiseks kuin olinkin..olen nyt tosi läski...en haluu syödä..eilen kävin kolme kävely lenkkii..mua iha oikeesti hävettää syyä...koska lihon...eli rupesin laihduttaa..koska minulla ei ollu kavereita vapaa-ajalla..ja sit sen takii urheilen..
ën ole aina harrastanut urheiluu..rupesin sillo harrastaa kun ei ollu kavereita vapaa-ajalla....sit rupesin vaa laihtuu..tai oikeestaan halusin ruveta laihtuu..
haluan laihtua koska ei oo muuta tekemistä vapaa-ajalla..ja haluun laihtuu..koska haluun olla langan laiha..enkä tämmönen läski..
näen ihteni peilistä tosi läskinä...siis et voi es uskoo..haluisin painaa jotai 35....se ois aika mukava paino..mut ny en uskalla laihuttaa..enkä oikee voi..ku kaikki vahtii että lihon,..juuh..mut kirjoittele..on tosi kiva vastailla ja lukee sun tarinoita vai mitä noi ny on...mut kirjoittelee
tuo naisen kommentti "lopettakaa ajoissa" on kyllä viisas. haluaisin, että pystyt lopettamaan ajoissa. mieti nyt; haluaisit anoreksian? se on HULLUA haluta sellainen sairuus! yhtä noidankehää, masennusta, painajaista. ja sinulla on jo anoreksia. mutta kaipaatko sairaallaan?! epäilen. kysyit mitä "ne" siellä sairaallassa tekevät.. eli lääkärit ja hoitajat. siellä käy myös psykologi. sinäkin tarvitsisit jo sellaista. minä olen alkanut vähentämään siellä käyntejä, koska en jaksa/tarvitse sitä enää niin paljon, mutta yli vuoden siellä kävin. puhuisit jollekin, koska itsekin olet selvästi huomannut että olet anorektinen. MIKSI olisi tosi kivaa olla tosi laiha? onko sun mielestä nättiä, jso näet jossain luurangon laihan? minusta se EI ole nättiä. tietysti on hienoa olla laiha, hoikka, mitä sinä jo tod. olet! mikset voi uskoa sitä? liika laihuus on tuskin kenestäkään kaunista.
aijot ruveta siis laihduttamaan takaisin. ala, jos haluat tulla entistä sairaammaksi, jos kuvittelet saavuttavasi sillä jotakin! minä luulin saavuttavani,mutta saavutin vain sairaallaan, pahan olon, helvetillisen noidankehän.enkä mitään hyvää, sellaista mitä olin kuvitellut. voitko puhua jollekin? arvaa miten kamalaa on lukea tekstejäsi.. en minäkään enää sinusta paljoa laihempi haluaisi olla, en mikään 35-kiloinen! ei tästä selviä yksin. tarvitset apua, tajuatko sen?
minä tavallaan haluaisin sairastua...sit kaikki ymmärtäisi että minulla ei ole helppoa...en haluaisi sairaalaan..inhoon sairaaloita näiden lääkäreiden takii..mitä siellä ny aina judun käymään..ja etenki inhottaa mennä sinne...ku siellä mitataan paino....!!
en tiiä..haluaisin olla kaikista laihin..jotenki minun kehoni ei minua enää tunne jos en ole laiha..ja jso en laihuta..nyt on iha hirveeta ku kaikki vahtii mitä syön..ei voi oikee laihutta..ja se tuntuu tosi pahalta ny..se ei ole nättiä jos näkee laihan..mutta omasta mielestä olen läski enkö mikää laiha...!
en tiiä aijonko ruveta laihuttamaan takasi.ainaki vähä..mut en tiiä paljoo..keho ei oikee enää kestä..en oikee voi puhuu kellekkkää...ja en uskalla lääkärillekkää sanoo..tuntuu et ne nauras mulle..mtu en tiiä...epäilen et minulla ei ole anoreksiaa..koska painon takii..mut muute tuntuu et vois olla..ku on iha samat oiret..
juh..mitä siellä sairaalassa sit puhutaan..saako siel tehä mitää..kerrotaanko se sit mille muille...esim kavereille kouluss..mollattiinko sua...ja sillee..mut kirjoittele..kiva lukee..=)
Sulla on anoreksia, koita tajuta. Mieti nyt millaisia ajatuksia ja oireita sinulla on, luulet itseäsi läskiksi vaikka oletkin laiha! En minäkään osaa sinua yhtään auttaa, vaan tarviset ammattiAPUA! Lääkärit tai läheisesi nauraisivat sulle?! Mitä kuvittelet, eivät todellakaan!! Tämä on vakava asia, eikä mikään naurettava. Eivät ne sinulle nauraisi. Voitko luvata, että kerrot jollekin? Tuntuu inhottavalta, kun en minä osaa auttaa, enkä enää voikkaan. Mene puhumaan jollekin. Se on viimeinen neuvoni, ettet joudu vielä pahempaan kuntoon!
Sairaallassa on oma huone, ja siellä pääideana on vain syödä, syödä ja syödä. Joka aamu on painokontrolli, minäkin aina vain toivoin, että paino nousisi. Pääsee pikemmin pois. Mitä pahemmassa kunnossa olet, sen kauemmin joudut siellä olemaan, sitä vaikeampaa se on. Ja voin melkein taata, etä sinäkin tuossa tilanteessa vielä sinne joudut, koska syömisiä tarkkaillaan jo nyt. Eli iellä vain maadaan sängyssä ja syödään tasaisin väliajoin. Ku paino tulee lisää, saa pikkuhiljaa alkaa käymään ulkona ja mennä yöksi kotilomalle. Pahimmassa tapauksessa joudut letkuihin, minä en onneksi niihin joutunut. Äiti kertoi kavereilleni, ja silloin kun pääsin lopullisesti pois, ei kukaan mollannut minua. Mutta joitakin mollataan pahastikkin, jos on todella laiha. Sairaallan jälkeen aloin vain koko ajan "lihottamaan" itseäni, halusin painoa. Mutta en tosiaan voi auttaa enempää..
PUHU JOLLEKIN, jos haluat selvitä. VIIMEINEN neuvoni.. Koita jaksaa!
tässä pikku hiljaa epäilen että minäkin varmaan joudun kohta puoliin jollekki kertoo kun oon aika masentunu jo....ja aika poikki...sä oot oikeessa..mun pitää puhuu..ja mä epäilen jos mä en saa ny sitä painoo nostettuu..seuraava paikka on sairaala..eli mut kiitti kun olet kertonut noista mitä sitten tapahtuu..ja sairaalaan en haluu..en osaa olla liikkumatta..mut ne ku nyt seuraa mun painoo...niin tietää ne lääkärit sit mitä tehä...
mut kiitti kuiteski...sä oot auttanu mua paljo..ja enempään sä et enää pysty...sä oot kivasti kertonu mulle mitä tapahtuu..jota kukaa muu ei oo mulle enää kertonu...mut jos haluut mulle mailailla..ni tässä on mu [email protected] eli tohon voit mailaillla jos ´haluut...mut kiitti..ja moicca!
Hyvä, että olet alkanut miettimään kertomista. Sun todellakin kannattaa tehdä niin, ajoissa. Koska ettei ole vielä vaikeampaa nousta tästä sairaudesta. Toivon todella, että kerrot jollekin luotettavalle ihmiselle tunteistasi, koska hän ei varmasti naura! Totta,lääkärit tietää sitten mitä tehdä.
Ja tosi kiva, jos minusta on ollut yhtään apua. Ja tosiaan mitä olen sairaalastakin keronut, ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Mutta hyvä, että olet aikomassa kertoa.
Koita selvitä tästä.. Se on vaikeata, mutta mitä pikemminkin alat parannella itseäsi, sitä nopeammin voit päästä yli.
Minä hiljenen nyt kokonaan... Moikka sinullekin =).
Eli en varmaankaan tosiaan tule tänne enää.. En osaa enempää auttaa. Ammattiapu on sinulle nyt parasta, mitä voi olla.
Kivaa tulevaisuutta =).
Ihan ekana musta pitäis muistaa että sä et ole yhtään sen parempi ihminen vaikka olisitkin laiha.
Syödä pitää, liikkua pitää ja ennenkaikkea pitää oppia olemaan tyytyväinen itseensä, minkänäköinen nyt sitten sattuu olemaankin. Normaalivartaloiset ihmiset ovat kauniita ja puoleensavetäviä. Liiallinen laihuus tai lihavuus eivät ole hyviä asioita pelkästään jo terveysvaikutustensa takia.
Elämässä on paljon asioita joita voi kontrolloida, vaikkapa opiskeluja, harrastuksia tai terveitä elämäntapoja liiallisuuksiin menemättä. Muita että syödä voi paljon enemmän kun liikkuu riittävästi, liikunta vaikuttaa myös mielialaan positiivisesti.
Mä vedin kerran sellasen sikatiukan laihdutuskuurin jonka jälkeen multa alkoi lähtemään tukkaa ihan valtavasti ja vatsa ei oikein kestänyt ruokaa enää loppuvaiheessa. Silloin totesin olevani onnellisempi jos syön normaalisti ja liikun kuin että kokoajan tarkkailen vaakaa.
Jos en kelpaa tällaisena kuin olen, ei tarvitse sitten kelvata ollenkaan.
anorexia ja "sikatiukka laihduttaminen" ovat kaksi täysin eri asiaa. Niitä ei voi rinnastaa toisiinsa.
Sinulle, joka keskustelun aloitit, toivotan voimia. Itse sairastui anorexiaan vasta 18-vuotiaana, mutta syömishäiriöitä on edelleen, vaikka siitä on 15 vuotta. Sairaalakin on läpikäyty eikä se ainakaan minulle ollut miellytävä kokemus.
Sinulla on taitanut tosiaan olla vakava syömishäiriö, jos vielä 15:sta vuoden jälkeenkään et ole päässyt yli :(. Anorexia vai bulimia, molempia? Minulla oli yhdessä vaiheessa bulimian oireita, että ahmin n.2 kuukautta, mutten ikinä ONNEKSI oksentanut ja sitten ahmiminen loppui täysin. Eli mitään bulimiakierrettä ei onneksi tullut. Voimia sinullekin.
Hyvin äkkiä pääset vastentahtoiseenhoitoon,kyllä joku läheisesi sinut sinne järjestää.Olet todella suuren avun tarpeessa,psyykkeesi on aivan rikki.Sydämestäni toivon että pääset hoitoon.
Mieti, millaista elämäsi oli silloin. Itkuraivareita, kun oikeaa ruokaa ei löytynyt, yksinäisiä iltoja, kuihtuneita ihmissuhteita, ummetusta, selkä- ja nivelkipuja, ikuista ohjelman suorittamista, kutsuista kieltäytymistä. Itselläni se ainakin oli tätä.
Nyt, kaksi vuotta anoreksiaa ja bulimiaa sairastettuani kärsin päivittäin polttavan kivuliaasta närästyksestä löystyneen mahansulkijalihaksen ansiosta, sekä kadonneista kuukautisista (2v!). Se nimittäin aiheuttaa osteoporoosia, luukatoa: vanhempana luusi napsahtavat poikki ensi töytäisystä.
Miksi kummassa haluat painaa 40 kiloa? Se on sairaalloisen laiha olotila. Itse painoin 45kg (olen 159,5cm) ja olin tosi laiha. Murrosikäni on ohi, olen 20 v., joten luonnollista rasvakudosta oli jo ehtinyt kertyä. Nyt painoni vaihtelee 52kg molemmin puolin. Haluaisin ehkä laihtua hieman, mutta en tosissaan halua takaisin sitä tyhjää, kamalaa epä-elämää.
Haluamme olla ikuisesti keijukaisia, emme halua kasvaa aikuisiksi. Sitä ei kuitenkaan voi väistää. Itse olen vihdoin kohdannut pelkoni, jotka sairauteni takana vaanivat. Syömishäiriö on oire, ei sairaus. Tiedät kyllä, mistä se johtuu. Yritä edes mennä juttelemaan asiasta. Itselläni siihen meni 7 vuotta. Nyt uskallan, ja elämäni on muuttunut.
Courage.
Sun peili valehtelee. Haluat kai olla terve ja elää kauan? Silloin raaka totuus on se, että pitää mahtua ihannepainorajojen väliin! Koita painonvartijoiden ohjelmaa, niin voit olla varma että syöt oikein. Tepsi mulle. Mä lihoin ylipainoon asti anoreksiani jälkeen ja olin jonkun aikaa tosi masentunut. Sitten aloin laiharille painonvartijoiden ohjeilla, eikä ole ollut ongelmia pysyä ihannepainossa. Toimii se niinkin päin. Ihannepainorajojen sisäpuolella oot varmasti kauneimmillasi ja houkuttelevimmillasi!
Terveyttä ja mielenrauhaa, pelko pois... ku paino vakiintuu ja tasapainottuu vaikka ihannepainon alarajallekin, eikä syömättömyys ja ulkonäkö enää hallitse kaikkea ajatteluasi, niin elämässä aukenee paljon muitaki mielenkiintoisia asioita! Oikeesti... ei se oo kovin tärkeetä olla laiha, vaan normaali. Haistata vielä pitkät kaikille luonnostaan tikkulaihoille ja muka hyvännäköisille mallineidoille, niin voit varmasti kuin ihan vahingossa vielä paremmin. :)
Kevätaurinkoa sulle.