Maaseudulla asumien on yhtä helvettiä.!
Ahdasmielinen kyttääminen, umpimieliset juorut
yleinen vihamielisyys alkavat käydä hermon
päälle.
Maaseutu kamppailee kuolinkouristuksiensa
pyörteissä ja eläminen siellä muistuttaa oikein
huonohenkisellä työpaikalla olemista.
Älkää herran tähden ihmiset muuttako maalle jos
haluatte järkenne säilyttää.!
Antaa maaseudun kuolla rauhassa, itsekin täältä
lähden kun ei meinaa enää henkikulkea.!
Ahdasmielinen kyttääminen, umpimieliset juorut
yleinen vihamielisyys alkavat käydä hermon
päälle.
Maaseutu kamppailee kuolinkouristuksiensa
pyörteissä ja eläminen siellä muistuttaa oikein
huonohenkisellä työpaikalla olemista.
Älkää herran tähden ihmiset muuttako maalle jos
haluatte järkenne säilyttää.!
Antaa maaseudun kuolla rauhassa, itsekin täältä
lähden kun ei meinaa enää henkikulkea.!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yritäppä siinä keskittyä elämään, kun juntit
kyylää joka vaiheessa, kun ajavat traktorilla
ohi, oikein hidastavat että voisivat paremmin
kyylätä, tai kun kävelet niitten talon ohi, on
ikkunat naamoja täynnä. Ei puhettakaan omasta
rauhasta..
se on monessa paikkaa, onneksi mä asun niin
metsässä ja tien päässä että eipä ole
ohikulkijoita eikä töllääjiä. Asia on kyllä myös
paikasta kiinni ja siitä kauanko missäkin on
asunut/onko koko kylä sukua toisilleen..
Mä asun lähes erakkona sukua olevien keskellä
uutena asukkaana. Tuntuu että olen kuin
vihollinen/tunkeutuja sukulähiössä.. Seuraavan
paikan katonkin tarkemmin minne muutan
Ajatelkaahan että te ootte niinkin kiinnostavia
ihmisiä että ihan taktoriakin pitää hiljentää
että näkis jotain. Vilauttakaas vaikka tissiä
enskerralla kun maajussi köröttelee ferkullaan
ohi. Varmasti saat enempi huomioo tulevaisuudessa.
Kaupunkissa te ette tuskin tunne naapureitanne,
saati uskaltaisitte katsoa suoraan (silmiin).
Koittakaa kestää, ei maalla tosiaan mitään
helppoa ole asua. Pakko kuitenkin osan "uhrautua"
vaikka muualla saisi paremman elannon jne.
Suomi on niin pikkuinen maa, ja kaupungistuminen
on vielä varsin nuori ilmiö verrattuna moniin
ulkomaisiin ja suuriin kaupunkeihin.
Maaseutu/kaupunki ei ole kyllä kovin vahva jako,
samanlaisia ne ihmiset on missä vaan, yhtä
uteliaita tai erakkoja maalla ja kaupungissa.
Minunkin täytyy ikäväkseni tunnusttaa pettyneeni
maalla asumiseen. Ilkeä- ja vihamielinen kylä
estää kaiken mahdollisen kehittämisen tai
yhteistyön. Yhteistyökumppanit on haettu muista
kylistä, omassa ei sympatiaa ole. Vain kateutta
ja katkeruutta kun tuolla on paljon työtä...
Olen monen maalla-asujan suusta saanut
vahvistuksen omille kokemuksellini. Jos haluat
kehittää tilaasi tms. etsi siis kumppanit kaukaa.
Ja kyllä toimii. Muuten elämä on kyllä tosi
umpimielistä. Valitettavasti.
Tervetuloa iloiseen kaupunkiin. On niin mukava
asua betonilaatikossa jossa kuulee milloin
yläkertalainen käy vessassa ja milloin
jääkaapilla.
Piha "kukoistava" on puolentoista neliön
betonipurkki. Mitään ei siinä voi kasvattaa kun
liikenteen paska leijailee. Ulkoilla voi pitkin
asfalttiteitä pakokaasujen ja rikottujen pullojen
keskellä.
"Viihtyisässä" pienkerrostalossamme en tunnista
naapureista kuin kolme 40:stä. Erityisen mukava
on vieressämme asuva yksinäinen herrasmies, joka
näin kesän koittaessa järjestää lähimmille
ystävilleen kitaransoitto- ja lauluiltamia
panimotuotteiden voimalla omalla pikku
terassillaan. Koska asumme maan tasalla, saamme
nauttia pikku yllätyksistä erilaisten
ohikulkijoitten kurkistellessa ikkunasta ja
suloisten kaupunkilaislasten hakatessa peltistä
ikkunalautaa ja heitellessä parvekkeellemme
kaikki roskat ja kivet, mitä löytävät.
Työmatka on tuollainen mukavat 15 km, puolitoista
tuntia paikallisliikenteen busseilla!
Opiskellessani matkustin 50 km päästä, pienestä
kaupungista tänne ja aikaa meni 2/3 tuosta.
Niin että tervetuloa vaan.
Heh.. juuri tuollaisessa talossa asuin ennen
maalle muuttoani. Vieläkin muistan kun aamu
neljältä kitara soi ja laulu maistoi ja käänsin
kylkeä..aamulla töihin. Siellä pakokaasussa se
istuttamani pikku kataja yhä elää.Uutena vuotena
kotona oli kalampaa kuin kadulla,kakarat
heittelivät pommeja ikkunan taa sille pikku
pihalle että lasit helisivät.
Niin ympäristön puolesta ehdottomasti asun maalla
mieluummin, umpimielisiä on kaikkialla, mutta
todella myös yllätyin että tällaiseksiko tämä
maalaielämäkin on mennyt. Muutan vasta sitten
pois kun olen kumara selkäinen..(tällä vauhdilla
pian, puidenkin istutus on kovaa hommaa..)
Älä valita! Minä asun myös maaseudulla ja rakastan
sitä yli kaiken! en ikinä muuttaisi täältä pois!
on kauniita maisemia, raikasta ja puhdasta ilmaa
hengittää, järviä ja muutenkin ihana asua! minä
asun äijälässä. ja täällä on kaunista! en koskaan
muuta täältä pois.