Ennen aina kävellessäni katselin ympärilleni,
asioita ja ihmisiä. Nykyään kuljen katse maassa,
enkä uskalla katsoa vastaantulijota, aina kun
kadulla kohtaan, painuu katse maahan, tai
tuijotan toljona horisonttiin. En tiedä, mistä
moinen johtuu, ehkä epävarmuudesta. Joskus joku
on kai huomauttanut jotain.
Auttakaa, mihin katsoa, miten, milloin???
asioita ja ihmisiä. Nykyään kuljen katse maassa,
enkä uskalla katsoa vastaantulijota, aina kun
kadulla kohtaan, painuu katse maahan, tai
tuijotan toljona horisonttiin. En tiedä, mistä
moinen johtuu, ehkä epävarmuudesta. Joskus joku
on kai huomauttanut jotain.
Auttakaa, mihin katsoa, miten, milloin???
Vastaukset 9
Vanhimmat
semmoinen sanonta on olemassa,että katsoa saa
mutta ei koskea. eli katsoa saa ihan vapaasti
kaikkia ihmisiä. minäkin vapaasti katselen sekä
tuntemattomia että tuttuja ihmisiä. ei tarvits
pelätä sitä,että jos katsoo niin joku tekee sulle
pahaa. kattoohan vieratkin ihmiset toisiaan.
katsoa kannattaa just silloin,kun esimerkiksi
kävelet kadulla ja tulee vastaantulijoita,niin
katsot heihin ihan rohkeasti. kun minäkin kävelen
ulkosalla ja ihmisiä tulee vastaan,niin minä
katson heitä ja he katsovat minua.
Sinänsä hyvä on katsella eteensä maahankin
kun kävelee tai..eipä kompastu.
Joku asia on sinun itsetuntos ilmeisesti niin
paljon nujertanut että huomaat käytöksesi muuttu-
neen.Se on sinun itse itsellesi selvitettävä mikä
se tai mitkä ovat ne asiat jotka ovat sinuun
vaikuttaneet.Ole itse itsellesi rehellinen,hyväksy
asiat sellaisina kuin ne ovat.
Kuitenkin tällaiset käytöstavat voivat kuulua
eri kehitysvaiheesees nuorilla varsinkin pojilla.
Sitäpä ei ole tiedossa minkä ikäinen olet.
Muista "vaikka sitten kulkisit lopun elämäsi
nenä maassa" et varmasti ole ainoa.Mieluummin
vaikka niin kun nenä pystyssä.
ei tarvi kattoa silmiin, mutta jos se vaivaa jos
joku muu katsoo sinua, nosta katseesi sen verran
että pystyt katsomaan vastaantulijan housun
etumusta! katot ihan pokkana vaan!
Jos katsoo toista otsan seutuville niin toisesta
näyttää että katsot silmiin, mutta itsestä ei tunnu
niin ahdistavalta. Esim. työhaastatteluissa ym.
jännitystilanteissa toimivaksi todettu. EI nyt ihan
alkuperäisen asiaan mutta asian vierestä kumminkin.
mikähän on saanut tuollaisen aikaan?pelkäätkö,että
vastaantulevat ihmiset ajattelevat sinusta jotain
negatiivista?ota itsellesi hyvä ryhti,ja kävele
ihan normaalisti.katsella voit ympärillesi,mutta
pään ei tarvitse pyöriä koko ajan...katsele
rauhassa mitä ympärilläsi näkyy.miksi katseesi
painuu maahan?ajattele,millaisen vaikutelman annat
toisille itsestäsi.se voi jo auttaa sinua
"ryhdistäytymään".
voit katsella vaikka millaiset vaatteet toisilla
on päällä,miltä maailma näyttää jne.
Kiitos kaikille vastauksista. Niistä sain ainakin
jo varmuutta ja rohkaisua.
Sama ongelma minulla
Omalta kohdaltani tiedän että katsomisen, etenkin silmiin katsomisen vaikeus johtuu itsetunnosta. Aikoinaan itsekin kuljin katse maata päin enkä katsonut ketään silmiin, edes keskustellessa. Kun olen saanut itsetuntoni vähän paremmaksi niin katsominenkin onnistuu paremmin, ja jopa tuntuu hyvältä. Joskus kun ventovierasta vastaantulijaakin silmiin katson saatan jopa hymyillä. Se on tuskin kenenkään päivää ainakaan pilannut. Tosin ihmisistä ei voi koskaan tietää mitä ajattelevat katseen kohdatessaan, kaikki eivät välttämättä edes tykkää että heitä katsotaan. Vaikka juuri ne jotka eivät tykkää niin eivät yleensä katso itsekään.
Luin tämän ketjun ja huomasin että omalta kohdaltani en edes tiedä mihin katson! Siis en tietoisesti seuraa mitenkään katseeni suuntaa ja kohdetta, katselen vain.
Silimiin tuijottelua vastaantulijoiden kanssa en harrasta, mutta kyllä katsekontakti pitää olla kun puhuu jonkun kanssa.
Jos tätä pitää koko ajan miettiä ja kontrolloida ja stressata täytyy olla hyvin epävarma ihminen.