Mitä voin tehdä kun tuntuu tuolta?
Toki jokaiselta JOSKUS tuntuu tuolta, mutta kun
ihmisestä ei ole muulta tuntunutkaan n.8 vuoteen,
voidaan puhua jo TODELLA vakavasta masennuksesta!!
minulle on maailmanvalloitus se, että kykenen
nousemaan töihin joka aamu.
Keskitän kaiken energiani siihen, että jaksan
töihin vääntäytyä; muun ajan vain nukun ja kerään
voimia elämäntehtävääni, töissä puurtamiseen..
Viimeksi lapsena olen nukkunut kuten normaalit
ihmiset, koko aikuis-ikäni olen nukkunut miten
sattuu, toisin sanottuna uni tulee kun pääsen
irtautumaan murheistani. Ja sitä ei sitten tiedä
koska se vaihe tulee.
Lääkärillä en ole käynyt, enkä käy sillä
pillereitä ne vain tuputtaa.
Moiset mielialaa kohottavat pillerithän ovat
huumeita!!! kertokaa nyt joku mitä tässä voisi
tehdä. Ystäviäkään ei enää ole, kun kaikki ovat
vuorollansa puukottaneet selkään..
En vain jaksa.
En yksinkertaisesti vain jaksa..
Toki jokaiselta JOSKUS tuntuu tuolta, mutta kun
ihmisestä ei ole muulta tuntunutkaan n.8 vuoteen,
voidaan puhua jo TODELLA vakavasta masennuksesta!!
minulle on maailmanvalloitus se, että kykenen
nousemaan töihin joka aamu.
Keskitän kaiken energiani siihen, että jaksan
töihin vääntäytyä; muun ajan vain nukun ja kerään
voimia elämäntehtävääni, töissä puurtamiseen..
Viimeksi lapsena olen nukkunut kuten normaalit
ihmiset, koko aikuis-ikäni olen nukkunut miten
sattuu, toisin sanottuna uni tulee kun pääsen
irtautumaan murheistani. Ja sitä ei sitten tiedä
koska se vaihe tulee.
Lääkärillä en ole käynyt, enkä käy sillä
pillereitä ne vain tuputtaa.
Moiset mielialaa kohottavat pillerithän ovat
huumeita!!! kertokaa nyt joku mitä tässä voisi
tehdä. Ystäviäkään ei enää ole, kun kaikki ovat
vuorollansa puukottaneet selkään..
En vain jaksa.
En yksinkertaisesti vain jaksa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Horiop! Toivoisin että ymmärtäisit hommautua
lepoon. Ihminen kestää stressiä vain kullekkin
ominaisen määrän. Ei yhtään enempää. Lääkäriin
ja sairaslomalle, luulisin sinun itsekkin sen jo
ymmärtävä. Jos et halua lääkkeitä, niin niitä ei
varmasti kukaan lääkäri tyrkytä.
Ensinnäkin mene hoitoon, siinä ei ole mitään
häpeämistä. Toiseksi koska olet viimeksi ottanut
kunnon loman ja lähtenyt pois noista samoista
ympyröistä. Lähelle tai kauas, mutta pois
samoista ympyröistä.Jos sinulla on varaa niin
lähde, jonnekin lämpöiseen maahan. Minä asun
sellaisessa.Aurinkoa riittää. Ja se on yksi
tärkeä tekijä masennuksen poistamisessa.
Suomessakin antavat kuulemma nykyään valohoitoa
masennukseen. Jos ystävät jättävät niin aina voi
hankkia uusia ystäviä. Mielummin ei kapakoista,
ala harrastamaan jotain tai liity johonkin sinua
kiinnostavaan kerhoon tai ryhmään, jossa voit
jakaa ajatuksiasi toisten kanssa. Tsemppiä
elämääsi! Ja muista että Jumalalta voit pyytää
kaikkea, hän ei jätä vastaamatta!!!
No tuota en mä nyt niinkään sanoisi siitä
lääkäriin monosta psykologi osaa kyllä auttaa mun
eräs kaveri (ex-tyttöystävä) masentui ja meni
sitten psykoligin puheille. Sille ei annettu
mitään tabuja mukaan vaan hän käy siellä
psykologilla aika ajoin. Itse hän kertoi että
psykologi auttoi paljon. Joten mä nyt
suosittelisin sullekkin psykologia, jos ei sulla
kerran oo ystäviäkään jotka auttaa. (Ne jotka
puukottaa selkään ei oo koskaan ollutkaan
ystäviä) Oikeet ystävät eivät jätä pulaan.
Kun puhut asioistasi olosi helpottuu
huomattavasti löydät kyllä ongelmiisi ratkaisun.
Ja jos sulle yritetään lykätä jotai lääkkeitä
sanot että sä et halua syödä mitään lääkkeitä
vaan haluut oikeeta apua.
Onnea sulle, kyllä se elämä vielä hymyilee
sullekkin =)
Eikä nykyiset masennuslääkkeetkään mitään huumeita
ole. Sairauden hoitoon tarkoitettuja ovat, eikä
niillä ole (ainakaan mitään positiivista)
vaikutusta terveeseen ihmiseen. Ns. uuden polven
masennuslääkkeet stimuloivat aivojen epänormaalia
(vajaata) serotoniinituotantoa, siis korjaavat
aivoissa olevaa sairautta, eivät siis sinänsä "tee
onnellisemmaksi", niinkuin usein väitetään, vaan
tekevät terveeksi, jos kliinisestä depressiosta
tosiaan on kohdallasi kysymys. Sairauksia voi ja
pitää hoitaa.
Olen myös taas aika samanlaisessa tilanteessa.
Kaikkia edellä olleita keinoja jo olen kokeillut,
hetkeksi helpotti, mutta nyt joitakin kuukausia
töissä olleena olen taas suunnattoman väsynyt!
10 tuntiakaan ei riitä ja töihin lähtö on
suunnattoman pinnistyksen tulos! Töissäkin
ollessa voisin vaikka nukahtaa! Olen menossa
lääkäriin, kuitenkin jotkut lääkärit eivät usko
että sairasloma olisi paikallaan. Tiedän miten
tilannettani parantaisian, hankkimalla uusia
ystäviä ja harrastuksia. Tarviten piristystä
elämääni! Tiedossa jo olisikin ihmisiä, kun vaan
jaksasin tavata heitä, mutta työ vie mehut. Ei
voi kuin toivoa ymmrrystä kun tilanteeni selitän
lääkärille, ei ole normaalia viettää kaikkea
muuta aikaa elämästään sohvalla makaamiseen ja
nukkumiseen, vain siksi kun ei jaksa! Työn
menettäminen olisikin naula arkkuun, vaikka
ilmapiiri töissä onkin surkea. Haluaisinkin myös
voimia, jotta jaksaisin myös hakea uuden työn!
Käsittääkseni monet lääkärit katsovat vain että
huvikseen ruinaa lomaa, eikö olisi hyvä sellaista
myöntää silloin kun siitä vielä on hyötyä eikä
odottaa että pudotaan yhteiskunnan eläteiksi
! Sinä samassa tilanteessa oleva, laitatko meili
osoitteesi jos haluat, saisit ystävän!
selkään puukottaminen tuntuu pahalta...mutta
ystäväni,minusta kuulostaa ihan siltä,että olet
loppu:burn out.sinun pitäisi saada keskustella
tästä jonkun kanssa,ja pitää taukoa
töistä,kaikesta-...ihan vain rentoutua.entäpä
psykologi?hän voisi auttaa sinua....tuo kahdeksan
vuotta kuulostaa pitkältä ajalta....ota lomaa
töistä kunnolla:sairaslomaa....anna itsellesi
aikaa,hae keskustelu apua psykologilta,ja kokoa
itsesi uudelleen.kun olet saanut koottua
itsesi,voit taas nousta lentoon
uudestaan..tuota...millaiset ihmissuhde kuviot
sulla on?mitä tarkoitit tuolla selkään
puukottamisella?ovatko ystäväsi juorunneet
sinusta,vai eivätkö he auta sinua kun sinulla on
vaikeaa?yritä hankkia uusia ystäviä.liikunta on
hyvä harratsuksena,ota se harrastukseksi...sen on
todettu parantavan masentuneisuutta,ja siinä
sivussa voi tutustau uusiin ihmisiin....lupaathan
tehdä tuon?kerrothan miten lähtee
menemään,Ystäväni?
masennuksen kourissa oleva. Mullakin oli ero tossa
vuoden vaihteessa ja exällä on jo uusi. Olen kuule
käynyt kaikki tunneskaalat läpi ja nyt olen niin
poikki, niin poikki. Tuntuu ettei jaksa enää elää
ollenkaan. Ja totta puhuen myös minun huono oloni
on kestänyt tosi pitkään. En uskalla kulkea
missään julkisilla paikoilla, ku tulee olo, että
mitä jos tapaa exän uuden kanssa. Omanarvon tunto
on ihan nollissa...Itkettää, masentaa jne....
Mulla sama. En vaan jaksa hakea sairaslomaa. Koko elämä on ihan romuna.