Miehelläni on kaksisuuntainen diagnoosi.
Viime syksyn oli maniassa, mutta masennus ei seurannut maniaa. Hänellä on joskus manian jälkeen tullut kova masennus.
Hän joi alkoholia kovasti, mutta nyt ei muista sitä, ja eikä usko että hän yritti kännissä autonrattiin. Hän sanoo minun puhuvan hulluja vaikka oli aivan tosi, että yritti rattiin kännissä.
Väkivalta käytöstä oli ja poliisit jouduin soittamaan paikalle, mutta hän kertoi ettei ole väkivaltainen ja että syy on minussa. Hän kiusasti aikuisia lapsia, mutta ei muista mitään.
Hänellä tuli vaikuksia ihmis-suhteissa, mutta syy on vain muissa ihmisissä.
Hän ei jäsennä yhtään viime syksyn tapahtumia, siis niitä mitä on itse tehnyt, mutta muiden vääryydet hän muistaa, mutta omaa osuutta ei.
Hänen sisaret ovat myös sellaisia, että syy on aina muissa, ja eivätkä muista omia pahoja sanoja toisille, mutta muiden pahoja sanoja heille korostavat.
Viime syksyn oli maniassa, mutta masennus ei seurannut maniaa. Hänellä on joskus manian jälkeen tullut kova masennus.
Hän joi alkoholia kovasti, mutta nyt ei muista sitä, ja eikä usko että hän yritti kännissä autonrattiin. Hän sanoo minun puhuvan hulluja vaikka oli aivan tosi, että yritti rattiin kännissä.
Väkivalta käytöstä oli ja poliisit jouduin soittamaan paikalle, mutta hän kertoi ettei ole väkivaltainen ja että syy on minussa. Hän kiusasti aikuisia lapsia, mutta ei muista mitään.
Hänellä tuli vaikuksia ihmis-suhteissa, mutta syy on vain muissa ihmisissä.
Hän ei jäsennä yhtään viime syksyn tapahtumia, siis niitä mitä on itse tehnyt, mutta muiden vääryydet hän muistaa, mutta omaa osuutta ei.
Hänen sisaret ovat myös sellaisia, että syy on aina muissa, ja eivätkä muista omia pahoja sanoja toisille, mutta muiden pahoja sanoja heille korostavat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
paha sana voisi olla vaikkapa hapan saa...sitä mitä tilaa.Jos jokin kaihertaa, sano se suoraan ko. henkilöille.
Mitä sitä sitten itseään kiusaamaan,johan sinulla on tuon ukkolois kanssa on täysi työ:)
On yritetty puhua suoraan asiasta, mutta hän ei muista mitään eikä myönnä. Siinäpä se onkin.
Lue tarkoin ihmisten kirjoittamia tekstejä ja vastaa sitten vasta. ei kannate vastata mitä sattuu, puuta heinää.
lukea osaan:D
Kysyn siis selkokielellä vielä, mikä tuossa muistamattomuudessa nyppii, sekö että et ole saanut ehkäpä mielestäsi ansaitsemaasikin anteeksipyyntöä miehen törttöilyistä, vai mikä????
Onko kys. asioiden muistamattomuus haitannut jotain osia käytännön elämässä?Työssä? Hoidossa?
2-suuntaisilla varsinkin vauhtivaiheessa ja ehkäpä vielä psykoottisissa sellaisissa voi muisti todella kadota. Se on osa sairautta, miksi siis otat siitä herneen nenään? Jos asia vaivaa ja koet itesi loukatuksi on marttyyriuttakin rakentavampia tapoja käsitellä juttu. Tai sitten sinun/teidän pitää jo huolella tsekata tulevaisuuden kuvioita ja parisuhdetta.Eihän nyt kukaan jaksa elää jos käpy on aina selän alla, vai?
Saitko nyt ajatuksesta kiinni?
Ota huomioon että miehesi teki tekonsa sairaana, älä syyllistä, hän ei varmaan todellakaan tiedä tehneensä tuota.
Sairas potee muutenkin tosi kovaa syyllisyyttä tekosistaan vaikka ei niille mahda mitään.
Jos hänestä välität, yritä olla miehesi tukena ja koettakaa yhdessä löytää keinoja välttää tuollaisten tilanteiden syntymistä, ole miehesi silmänä ja korvana, kerro hänelle että nyt oireesi alkavat, mennäänkö käymään lääkärissä.
Ei helppoa, mutta palkitsevaa teille kummallekin.
Ota selkoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, niin ymmärrät häntä paremmin.
p.s. sitäpä vielä ihmettelin, että nytkö olet alkanut häntä syksyisistä asioista haukkumaan ja vielä sairausjaksosta.
Sairastan itse kaksisuuntaista ja olen toiminut samoin kuin miehesi. Vaimolle, lapsille ja muille sukulaisille tempaukseni ovat ottaneet koville. En itse muista kaikki tapahtumia mutta kadun niitä myöhemmin, ahdistun ja masennun.
Nyt olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä, syön lääkkeeni ja käyn säännöllisesti lääkärillä ja elämä on nyt jo monta kk mennyt tasapainoisesti.
Niin haluaisin kuitenkin keskustella puolisoni kanssa asiasta, viime syksyn asioista. Minäkin ja meidän nuoretkin kokivat olleensa tosi tiukilla isänsä/puolison maniavaiheesta. Maanisuuteen liittyy myös narsista käytöstä. Ei mania käytös ole kovin helppoa läheisille. Hänen kanssa ei voi keskustella asiasta. Hän ei kuuntele. Toki ymmärrän, että sairaudelle ei voi mitään, mutta jos ihminen ei pysty manian jälkeen jäsentämään asioita niin ei myöskään psyyke tasaannu täysin. Lähimmäiset kärsivät. Yritin maniassa rajoittaa häntä ja kertoa jo heti alussa, että manian merkit ovat olemassa, mutta hän raivoistui ja teki henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Kyllä minua suomeksi sanottuna jurppii tällainen käytös. Suomeksi sanottuna tiedän, että mania potilailla on mahdollisuus itsehoitoon ja velvollisuus myös siihen. Heillä on velvollisuus kuulla myös lähimmäisen tuntoja asiasta. Ei kaikki voi mennä heidän mielen syklien mukaan.
Tunnen monia maniasta kärsiviä, jotka ovat oppineet hoitamaan itsensä ja uskomaan lähemmiäisiään.
Olen itse bipo.
Olen sitä mieltä, että meidän bipoa sairastavien pitää kuunnella läheistemme mielipiteet kaikissa "vaiheissamme". He yrittävät auttaa meitä regoimaan esim. maniaan ennenkuin se on myöhäistä. Tällaiset asiat pitää olla sovittuna itsensä kanssa ja läheisten kanssa.
Bipon hoidossa on muutama ydin asia:
- viinan kanssa lotraaminen on kielletty
- psykiatrin määräämät lääkkeet on otettava. Jos on ongelmia lääkkeiden kanssa, niin niistä pitää jutella psykiatrille.
- manian nousuun pitää reagoida menemällä hoitoon, vaikka tk-lääkärin kautta.
Bipolaarihäiriötä sairastavat henkilöt voivat olla aaltoiluvaiheessa läheisilleen niin raskas taakka, että myös läheiset sairastuvat.
Näin on puolisoni kanssa myös sovittu, ja hän oli halukas terveenä, että minä/puoliso ja hänen tytär ovat niitä joita hän uskoo kun mania iskee uudestaan, mutta toisin kävi.
Sillä ns. terveillä perheen jäsenilläkin on tunteet ja muuttuva mielenterveys. Se on helppo sanoa että koita ymmärtää sitä kun se on sairas ja sinä terve. Mutta käytäntö on toinen juttu, ei jaksa ymmärtää varsinkin kun meikäläisenkin tapauksessa puolisoni käyttäytyy väkivaltaisesti kun on maniassa ja holtittomasti käyttää alkoholia. Tuntuu raskaalta ettei hän muista oikein mitään mania vaiheestaan, kun minä kuitenkin ja aikuinen tyttäremme haluaisimme asiasta hänen kanssa keskustella rakentavasti.
Ei hän käsitä miltä tuntuu kun läheinen kuvitteli olevansa maniassa joku suuri henkilö ja puheutui sen mukaisesti ja kun me kiellettiin niin hän tuli henkisesti kimppuun, hyvin narsistisesti
Jos hän söisi säännöllisesti valproaattinsa (Deprakine) ja kenties muita tasaavia lääkkeitä (Risperdal, Zyprexa, Seroquel), ei noita maanisia eikä myöskään masennusvaiheita tulisi. Tiedän kokemuksesta koska olen itse bibo.
vai hakeuduitko itse? entä kun toinen ei tiedosta tai myönnä koko asiaa ollenkaan, samoin kuin monet tapahtumat maniajaksolta kuittaa sillä, ettei sellaista ole tapahtunut? näistä ymmärsin toki, että voi olla ettei todellakaan muista niitä, mutta ...
sitten pohdin jotain toista äsken lukemaani juttua, jossa joku sanoi, että voi purkautua myös muuten olemassa olevia ongelmia, vaan kun sitten kieltää, ettei ole mitään ongelmia, tyytymättömyyttä hänen puolelta? mennyt tosi monta vuotta alkuun, että todella ajattelin, että minussa naisena on jotain vikaa, ettei saa sitä mitä haluaa, ennenkuin aloin epäillä, ettei ehkä olekaan pelkästään ryyppäämisestä johtuvia kohelluksia. Rakastan edelleen kaikesta huolimatta, mutta pelkään jo etukäteen tätä taas alkamassa olevaa jaksoa ja omaa jaksamistani; minulla kun on myös työ ja kaksi pientä lasta- ja tuntuu, ettei apua löydä mistään.