Jos olet yksin, mikset tee asialle mitään ? Muistathan että sinä omistat elämäsi, ei armeijan upseeri, ei sinun vanhempasi, ei sinun pomosi, vaan sinä itse. Tämä tarkoittaa että et voi enää väistellä vastuuta mikä sinulla on elämästäsi. Minä en esitä tätä minään yleisenä ehdotuksena tai teoriana; niin on elämä. Se ei ole ehkä niinkuin sinä haluaisit sen olevan, mutta niin se on. Sinä omistat sinun yksinäisyytesi. Sinä olet syypää yksinäisyyteesi täysin. Et ole uhri kun sinulle sopii. Jos vaikka sinulla olisi 20 kaveria, niin varmasti ylpeänä sanoisit että "siksi koska olen niin hurmaava persoona", joten olet myös ja siksi syypää myös yksinäisyyteesi. Minä tiedän että tämä ei ole ehkä kiva asia myöntää, mutta se ei vähennä sen painoarvoa. Aikuisuuteen kuuluu, että tekee asioita mitkä eivät ole niin kivoja.
Tämä kun on sanottu, niin voimme siirtyä toimenpiteisiin. Jokaisella meistä on ihan varmasti kavereita, mutta ne ovat niin ikään mitä minä kutsun "invisiblemoodiksi", eli teidän suhteenne on passiivinen. Olette kavereita, mutta ette vain yksinkertaisesti näe toisianne. Kukaan ei tule teitä hakemaan kotoa käsin. Ei äitinne tai isänne tule yksi kaunis päivä kotiin joku kaveri mukanaan ja sano "tässä on sinulle kaveri". Joten pitää itse mennä ulos hakemaan se kaveri. Ja vaikka väkisin. Mutta se on taistelu mikä teidän pitää tehdä ja kestää yksin. Se ei ole ehkä reilua, mutta niin se vaan on.
Minä olen melkein taisteluni jo käynyt. Olen löytänyt bileistä kaverin, ja suunnitteilla on tavata eräs vanha kaveri tässä lähiaikoina. Ja sitten pikkuhiljaa muutkin porukan kaverit.
Tämä kun on sanottu, niin voimme siirtyä toimenpiteisiin. Jokaisella meistä on ihan varmasti kavereita, mutta ne ovat niin ikään mitä minä kutsun "invisiblemoodiksi", eli teidän suhteenne on passiivinen. Olette kavereita, mutta ette vain yksinkertaisesti näe toisianne. Kukaan ei tule teitä hakemaan kotoa käsin. Ei äitinne tai isänne tule yksi kaunis päivä kotiin joku kaveri mukanaan ja sano "tässä on sinulle kaveri". Joten pitää itse mennä ulos hakemaan se kaveri. Ja vaikka väkisin. Mutta se on taistelu mikä teidän pitää tehdä ja kestää yksin. Se ei ole ehkä reilua, mutta niin se vaan on.
Minä olen melkein taisteluni jo käynyt. Olen löytänyt bileistä kaverin, ja suunnitteilla on tavata eräs vanha kaveri tässä lähiaikoina. Ja sitten pikkuhiljaa muutkin porukan kaverit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen parin vuoden sisällä löytänyt netistä vähän kavereita. Aiemmin ei ollut yhtään, paitsi joskus lapsena vähän. En voi toisaalta sanoa mitenkään kärsineeni vuosiakausia kestäneestä kaverittomuudestakaan.
Sinä omistat nykyisen elämäsi, sen missä kunnossa se tällä hetkellä on. Sinulla, kuten meillä kaikilla on oma ainutlaatuinen historiamme. Sinä et välttämättä pidä elämästäsi, mutta sinä helvetin varmasti omistat sen. Tämä antaa hirvittävän helpotuksen kun oma kurjuutesi ja yksinäisyytesi ei johdukkaan muista, vaan itsestäsi. Itsensä voi muuttaa.
Jospa sinäkin lähtisit jatkamaan sitä muuttamistasi muualle etkä yrittäisi kuulostaa fiksulta.
"Ei äitinne tai isänne tule yksi kaunis päivä kotiin joku kaveri mukanaan ja sano "tässä on sinulle kaveri". Joten pitää itse mennä ulos hakemaan se kaveri."
Itseasiassa minulle kävi juuri näin! Olin tulossa kotiini kun naapurin nainen tuli ja kertoi minulle että hänellä on tytär joka on todella yksinäinen ja ehdotti että jos ryhtyisin sen kaveriksi kun samaa ikääkin oltiin. En suostunut mutta kuitenkin.
Tällaistakin käy.
Sen vuoksi koska naapurin nainen valitsi ystäväsi sinun puolestasi. Jos antaa toisen tehdä valinnan puolestaan ,niin katuu ei väliä mikä lopputulos on.