mitä tehdä kun ajatukset ovat koko ajan jossain
synkkien ajatusten puolella. olen ollut jo kauan
masentunut eikä valoa näy tulevan. olen kärsinyt
syömishäiriöstä jo kauan enkä näytä parantuvan...
millä voisin valaista elämääni,? lääkäriin en mene
synkkien ajatusten puolella. olen ollut jo kauan
masentunut eikä valoa näy tulevan. olen kärsinyt
syömishäiriöstä jo kauan enkä näytä parantuvan...
millä voisin valaista elämääni,? lääkäriin en mene
Vastaukset 6
Vanhimmat
on se monella muullaki. mutta josko sellanen
osote auttais ku shownomercy.com
luultavasti com.. en muista ihan tarkalleen.
sitte sieltä image nii eiköhän aivaki jotku tavat
lähde päästä kävelemään pikaisesti. sitä paitsi,
kyllähän me täältä pois päästään ennemmin tai
myöhemmin! se ei ole ongelma.
mee mee vaan lääkäriin.. ei ne mitää pahaa sulle
tee. kyselee vaan. psykologi on sellanen kiva
juttu täälä. se kun ei ainakaan kerro kellekkään
mitään. ja ne on kivoja tyyppejä.
Synkkien ajatusten... samoin, ja niin kauan, että
olen niistä riippuvainen. Kuolemasta, tuskasta ja
pimeydestä. En tiedä auttaako valo, mutta
haluaisin saada itsestäni otteen.. edes hieman
hallita mieltäni ja olla tyytyväinen... joskus
mikään ei riitä vaan janoaa aina lisää ja joskus
taas kaikki on niin kamalaa kaaosta että olisi
kiitollinen edes yhdestä selkeästä ajatuksesta.
Itsemurhaa olen yrittänyt ja varmasti tulen vielä
yrittämään... mutta siis masennusta ja kaikkea on
kestänyt reilut 4 vuotta... nyt olen 18-v. Sun
lääkäriasenteesi kuulostaa tutulta... ja juuri
sen takia sitä kannattaisikin kokeilla. En itse
kestänyt ajatusta hoidosta.. ja kun vihdoin sain
itseni pakotettua psykiatrian polille aloin
uskomaan että joskus jopa parannun ja mietin yhä
koko ajan kuinka vainaa olisin nyt, ellen olisi
hakenut apua... silti on tämä vielä vuodenkin
jälkeen melko pimeää, mutta siis paljon on voimia
tullut lisää..
Menet vaan keskustelemaan ja selvittämään
itseäsi. Kirjoitit kai tuolla toisellakin
palstalla syömishäiriöstä... samoja kokemuksia
mullakin... tosin kai pidempiaikaista. Se tekee
ihmisen lopulta varjoksi entisestä.. älä sinä
hiivu pois niin kuin minä.. etsi sitä apua, et
tule katumaan.
Elämää.
kyllä sitä apua pitäis hakea mutta kun se on niin
vitun vaikeaa.
mun mielstä masennus ja ne syömishäiriöt kulkee
käsikädessä. todellisuudessa minulla on ollut
ongelmia syömisen kanssa jo kolmatta vuotta mutta
viimeisen vuoden tämä on ollut todella paha.
välillä tuntuu ettei tosiaankaan jaksa. ja
ajattelen et millasta olis jos en olisi olemassa.
mä en kuitenkaan ehkä haluaisi kuolla, joskus
vain on niin vitun paha olo ja ajatus ei ole
kovinkaan selkeä. pelottaa kuitenkin että mitä mä
saatan tehdä.
ja se avun hankkiminen on todella vaikeaa,
varsinkin itse. jonkun muun se pitää melkein
tehdä...
kiitos kuitenkin vastauksesta. =)
hyvä tietää etten ole ainut jolla on ongelmia. =)
olet hölmö jos et anna ammattilaisten auttaa,
vaan ruikutat täällä typerien ihmisten parissa.
Käy ensin terkkarilla, ne ovat usein ymmärtävämpi
kuin lekurit. Menet sitten sieltä vähän
viisaanpana lääkärin pakeille.
Eihän moinen saa jatkua, joten hae AMMATTIapua,
ei täältä saa tuohon vaivaan kunnon viisauksia.
Käy myös katsomassa netti-tohtorien sivuja, siis
ihan kunnollisia lääkärisivuja, joissa
ammattilaiset vastaavat asiantuntevasti
kysymyksiin. Hae hakusanoilla netistä...
ne on ihan hikuna kun saa neuvoa
miten asiat oikein on
psykiatrit on kivoja kundeja
vaikka ne yleensä kuuntelee eikä puhu
nykyisin on tavallista, että on
masennusta ja henkistä häikkää
joka toisella on
älä nyt viiti ittees kiusata vaan
mene kysyyn mikä sulla on
Joku sanonta menee niin, että aina pitää olla sen
verran utelias, että vielä huomisen päivän tahtoo
nähdä!
Elämä on kuin kirja, jossa jokainen on sankari.
Vaikka sinulla, kirjan sankarilla, on nyt
vaikeaa, niin tokihan tahdot tietää, miten
sankari, sinä, vaikeuksista selviää.
Ise ajattelen, jos on vaikea tilanne just nyt tai
edessä, että viikon päästä, kuukauden päästä
tilanne on jo ohi! Sit voin muistella, miten
selvisin ja mikä auttoi.
Itsemurhan jälkeen kaikki on kerralla ohi. Et
pysty enää katselemaan, miten sankari tilanteista
selvisi. Se oon loputon ratkaisu, jonka jälkeen
jää vain lukuisa joukko murheellisia omaisia,
ystäviä. Itsekin kuulun tuohon joukkoon. Älä sinä
tee moista temppua läheisillesi. Olet taatusti
heille tärkeä!Jokaisella elämällä on
tarkoitus.Vaikkapa niin, että "jos jonkun edes
hetken ajaks onnelliseks saa, niin ainoastaan
siitä syystä elää kannattaa". Katsele
ympärillesi ; kenet sinä voisit tehdä
onnelliseksi!Toisten ilahduttaminen ilahduttaa
itseä kaikkein eniten!Siitä saa varman palkinnon!
Nämä on vain maallikkoihmisen ajatuksia...Jos
tuntuu, ettet jaksa ajatella samoin, niin
neuvoisin puhumaan asioista
ammattiauttajalle.Heillä on tiedot ja
vaitiolovelvollisuus!