syän rauhottavia mun masennukseen jota kärsin
paisen vuotta ja nytte neljän kuukauden
lääkityksen jälkee kun masennus on melkeimpä
kokonaan ohi nii paniikkikohtauksia tulee lähes
joka päivä!! ei oo kivaa... ja sit onko pari
tuntia kestävä miäletön ahdistus paniikkikohtaus?
vai onko paniikkia vaan se ku rupee itkettää ja
haluaa vaan pois kokoajan...ei tiä mihkä mut
haluun pois??
paisen vuotta ja nytte neljän kuukauden
lääkityksen jälkee kun masennus on melkeimpä
kokonaan ohi nii paniikkikohtauksia tulee lähes
joka päivä!! ei oo kivaa... ja sit onko pari
tuntia kestävä miäletön ahdistus paniikkikohtaus?
vai onko paniikkia vaan se ku rupee itkettää ja
haluaa vaan pois kokoajan...ei tiä mihkä mut
haluun pois??
Vastaukset 7
Vanhimmat
...haluan kanssa pois...
Siis... ihmisten keskuudessa ei ole koskaan hyvä..
silloin yleensä panikoin ja sekoan... mutta
joskus yksinkin tulee tukehduttava olo ja
itkukohtauksia.. sydän takoo korvien välissä..
vaikka on turvallisesti kotona seinien kätkössä
niin saattaa haluta jonnekin oikein kauas.
En mä osaa sanoa mikä on mielettömän ja normaalin
raja...?.. riippuu seurauksistakin...
oikein kunnon ahdistuskohtauksesta selviäminen ja
itsensä rauhoittaminen on yleensä kivuliasta...
siis erittäin kirjaimellisesti... ruumiillisesti..
tai no enhän mä sinusta tiedä... mitä teet kun on
pakko rauhoittua...? ..
tuo poishaluaminen on usein yksinäisen kirous...
etsi joku joka takoo päähäsi rauhoittavia
ajatuksia...
jos on pakko rauhottua ni koitan vaa hengittää
syvään ja olla rauhassa pari minuuttia vaikka
sitte puhumatta muille mut keskityn siihen et
rauhotun ja siihen hetkeen etten rupee pelkään
mitään... se vaan tahtoo uusia jos sitä pelkoo
koittaa peittää, jonku parin tunnin sisään...
ennen ku alotin syämään niitä rauhottavia ni
halusin olla kokoajan omissa oloissa, nykyään
haluun olla ihmisten joukossa koska siten mun
ajatukset pysyy tässä hetkessä...mää oon
todellisuudessa tai ainaki se tuntuu siltä...
joskus on ihan hirvee juosta esim. pysäkiltä
kotio kuoleman pelossa ja lukkiutua johki nii
ettei kukaa huomais jonkun olevan pielessä...
miten sää rauhottelet sitte ittees? mitä teet ku
pulssi tuntuu nousevan kolmeensataan ja haukkoo
happee ku kala kuivalla maalla?
ookko hakenu apua tohon?
mulla on yks tosi hyvä ystävä jolla on rauhottava
vaikutus mun olemiselle ja se auttaa mut ei se oo
ratkasu tähän... en voi tukeutua johonkin
ihmiseen koska mun on pakko selvitä itteni kans
aina ja ikuisesti....usein paniikissa en tajua
odellisuutta ja saatan joskus nähdä näkyjä jokka
ei oo niin kivoja...
ovat vääriä, sillä niistä tulee liikaa
sivuvaikutuksia. Mene ehdottomasti lääkärin
pakeille ja kerro miten asiat ovat.
eihei..ymmärsit ehkä väärin koska mun paniikki on
ollu jo kauan ennen ku alotin syämään niitä
lääkkeitä jokka voin sanoo olevan
luontaistuotteita joilla ei oo sivuvaikutuksia
mut en ennen osannu erottaa paniikkia/ahdistusta
masennuksesta. nykyään huomaan sen eron mut en
pärjää päivääkään ilman mitään rauhotavia...
joudun joskus käymään röökillä joka auttaa
väliaikasesti vaikka oon lopettanu polttamisen jo
puolvuottasitte.... siittä lähtien periaatteessa
on menny parempaan suuntaan vaiks noi paniikit ei
lähe millään....
..tulee joskus( usein) paha olo, itkettää ja
oksettaa.. ja syytä en tiedä tai sitten voin
epäillä että olo tulee kun koulu alkaa, tai on
niin kova ikävä, olo haittaa normaalia elämää
koska haluan mennä vain kotiin itkemään. kun
huomaan olevani "normaali" iloinen yms, paha olo
iskee! olen 20v.
Sä kutsut tuota paniikiksi, onko se
paniikkihäiriötä? Sillä jos se on niin
välttämättä pelkät rauhoittavat eivät auta. On
olemassa hyviä paniikkihäiriö lääkkeitä
esim.Cipramil tai Seroxat jotka auttavat, sen
lisäksi voi tietysti vielä syödä rauhoittavia jos
siltä tuntuu ( näiden vaikutus alkaa noin 2 vkon
sisällä niiden aloittamisesta). Meee nyt ihmeessä
lääkäriin.Jos et pidä lääkkeiden syönnistä niin
lainaa kirjastosta vaikka kirja nimeltä :
Käsikirja pelosta ja ahdistuksesta kärsiville,
Edmund J. Bourne!!
Hyviä jatkoja ja toivottavasti voitat pelkosi =)
vaihda lääkitys
minä olin suljetullakin
mutta nyt on 30 vuotta
mennyt hyvin
lääkkeen avulla